Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ongelmia isot varallisuuserot tuovat?
24.08.2024 |
Miksi sitä pidetään ongelmana, että jollain on enemmän kuin toisella? Kukaan ei kuitenkaan Suomessa kuole nälkään tai palellu talvisin.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä väliä onko toisella enemmän, vaan sillä onko kaikilla mahdollisuus esimerkiksi ostaa omistusasunto, jonka avulla maksaa vähemmän asumisesta kun velka on maksettu. Jos köyhimmälläkin ois suomessa 5000e/kk rahaa tässä ekonomiassa, niin yhtäkään "köyhää" ei kiinnostaisi jos naapurin pekka saa 50000e/kk
Ei kaikilla tarvitse olla mahdollisuutta ostaa omistusasuntoa. Ei se ole edes järkevää läheskään joka paikassa. Useimmiten olisi järkevämpää asua vuokralla ja sijoittaa osakkeisiin. Itsellä pari omistusasuntoa (joista toisessa asun), mutta ajattelin muuttaa vuokralle ja siirtää omistusten painon täysin osakkeisiin.
Pitää myös hyväksyä se, että aina on ja tulee olemaan köyhiä. Kaikilla ei ole älyllisiä tai muita avuja "normaaliin" keskiluokkaiseen elämään ja se täytyy kyetä yhteiskuntana myöntämään. Jotkut vaan tippuu ja
Oletko samaa mieltä, jos köyhdyt itse? Niin voi käydä ihan hyvin. Etenkin, kun turvaverkko harvenee.
Jos osakkeet eivät tuota ja mene kaupaksi, asunnoista on enemmän kuluja kuin tuloja jne, niin se on voi voi. Ihan fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiluokka ratkaisee tyypillisesti yhteiskunnan toimivuuden. Keskiluokka rahoittaa sen ja viime kädessä yhteiskuntaa kaatuu tai seisoo keskiluokan mukana. Äärimmäiset varallisuuserot pienentävät keskiluokan koon minimiin ja lopulta yhteiskunta on melko lailla kaaoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä väliä onko toisella enemmän, vaan sillä onko kaikilla mahdollisuus esimerkiksi ostaa omistusasunto, jonka avulla maksaa vähemmän asumisesta kun velka on maksettu. Jos köyhimmälläkin ois suomessa 5000e/kk rahaa tässä ekonomiassa, niin yhtäkään "köyhää" ei kiinnostaisi jos naapurin pekka saa 50000e/kk
Tuollaista rahaa ei ole edes keskituloisilla. Eikö köyhillä ole mitään suhteellisuuden tajua. Ei mitään tajua mitä muut tienaavat. Ei ole ihme kun tunnetaan itsensä niin kurjaksi.
Ihan ensimmäiseksi voisi kysyä, kuinka paljon vaurautta ihminen oikeastaan tarvitsee ollakseen onnellinen? Entä kuinka paljon vaurautta olisi sopiva määrä esimerkiksi optimaalisen hiilijalanjäljen muodostamiseksi yksilötasolla?
Jos emme olisi niin elämysten, - ja nautinnonhaluisia, sosiaalisesti kilpailevia ja egoistisia eläimiä, meille riittäisi useimmiten huomattavasti vähäisempikin osuus yhteistä kakusta. Meille riittäisi, että saisimme saman kuin kaikki muutkin, siis välttämättömät perustarpeemme tyydytetyiksi. Jos meissä olisi lisäksi ripaus epäitsekkyyttä ja rohkeutta, me emme pelkäisi luopua omastamme muiden hyväksi silloinkaan, kun se olisi pois omista käytännön mukavuuksistamme. Jos tähän yltäisimme, ilmenisi todellista me-keskeisyyttä, ei enää minä-keskeisyyttä.
Onko niin, että mitä enemmän me himoitsemme ja haluaamme, sitä kyltymättömämmiksi me käymme? Mille vaikuttimille vaurauden haalimisemme perustuu? Itsekkyydelle, pelolle, heikolle itsetunnolle tai näyttämisenhalulle, äärimmäiselle nautinnon halulle, hamstraamiselle?
Maailmassa ei ole olemassa varallisuutta rajattomasti, joten jos yksi ottaa sitä yli keskiverron, jää jollekin toiselle alle keskiverron. Se on väistämätön luonnonlaki.
Luonnonvarat ovat olleet täällä vuosituhansia-jos eivät miljoonia, samoin metsät ja maat. Miten siis joku voi väittää, että minä, vain ja ainoastaan minä, olen tämän maan tai tämän öljylähteen omistaja. Eikö luonnonvarojen kuuluisi olla ihmiskunnan tai kansakuntien yhteistä omaisuutta?
Varallisuuden tavoittelu itsessään luo myös kilpailua aina opiskelu paikoista kilpailemisesta alkaen, kaikki tämä on luonteeltaan erillistävää, kilpailu saa näkemään muut ihmiset vihollisina jotka pitää lyödä, murskata, voittaa. Varallisuuserot erillistävät ihmisiä eri sosiaaliluokkiin, eri asuinalueille, eri elämäntapoihin, se hajottaa yhtenäisyyttä, solidaarisuutta ja yhteistyökykyä.
Entä kuinka monenlaatuiseen pahaan ja moraaliseen vääryyteen ihmiset ovatkaan sortuneet tavoitellessaan materiaalista vaurautta? On tuhottu ihmisyyttä, on tuhottu luontoa, on tuhottu veljeyttä. On toki myös luotu uusia innovaatioita ja edistystäkin, en sitäkään kiellä. Mutta tässä kohdin voidaan kysyä, että jos joku keksiikin hyvän pelin tai kehittää hyvän lääkkeen, ansaitseeko hän silloinkaan miljoonaa tai miljardia. Nimittäin ovat olemassa myös he, suuri enemmistö, jotka puurtavat vuosikymmeniä pienillä palkoillaan raskaissa töissään, muita palvellen ja hoitaen, eivätkö hekin ansaitsisi aivan yhtä lailla tuota äärimmäistä hyvää? Hekin uhraavat paljon.
Miten siis määrittelemme oikeudenmukaisesti sen, kuka ansaitsee vaurautta ja kuka ei? Niin, mielestäni sitä on niin vaikea määritellä, että olisi reilumpaa, jos sellaista määrittelyä ei olisi tarpeen tehdä, vaan luonnollisesti osaisimme ottaa itsellemme vain kohtuullisen siivun.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi voisi kysyä, kuinka paljon vaurautta ihminen oikeastaan tarvitsee ollakseen onnellinen? Entä kuinka paljon vaurautta olisi sopiva määrä esimerkiksi optimaalisen hiilijalanjäljen muodostamiseksi yksilötasolla?
Jos emme olisi niin elämysten, - ja nautinnonhaluisia, sosiaalisesti kilpailevia ja egoistisia eläimiä, meille riittäisi useimmiten huomattavasti vähäisempikin osuus yhteistä kakusta. Meille riittäisi, että saisimme saman kuin kaikki muutkin, siis välttämättömät perustarpeemme tyydytetyiksi. Jos meissä olisi lisäksi ripaus epäitsekkyyttä ja rohkeutta, me emme pelkäisi luopua omastamme muiden hyväksi silloinkaan, kun se olisi pois omista käytännön mukavuuksistamme. Jos tähän yltäisimme, ilmenisi todellista me-keskeisyyttä, ei enää minä-keskeisyyttä.
Onko niin, että mitä enemmän me himoitsemme ja haluaamme, sitä kyltymättömämmiksi me käymme? Mille vaikuttimille vaurauden haalimisemme perus
Näinhän tämä ihannemaailmassa menisi. Mutta jos kaikilla olisi saman verran, sama elintaso, niin työstäkin saisi lähes saman palkan. Miksi kukaan laittaisi itseään likoon, tavoittelisi suuria, näkisi yhtään extra vaivaa. Opiskelisi hyvän kouluksen ja hankkisi tietoja ja taitoja joita ei muilla ole. Miksi joku tekisi vastuullista ja stressaavaa työtä jos kaupan kassalla työskentelemällä saisi saman elintason kuin suuryritystä johtamalla tai aivokirurgina toimimalla. Toisessa hommassa suurin riski on se että maitopurkki hajoaa tai annat rahasta väärin takaisin. Johtajan homman tyrimällä voi tuhat ihmistä menettää työpaikkansa ja kirurgin homman tyrimällä tapat jonkun. Itse ainakin siirryn töihin kaupan kassalle heti jos saan sillä saman elintason kuin nykyisessä stressaavassa, vastuullisessa ja erityistä tarkkuutta vaativassa työssäni. On hullua olettaa että hyväpalkkaisessa työssä olevat pitäisivät työstään yhtään sen enempää kuin matalapalkkatöissä olevatkaan. Suurin osa heistäkin tekee työtään siksi että siitä maksetaan hyvää palkkaa. Moni tekisi itseasiassa ihan jotain muuta jos siitä maksettaisiin riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailia kirjoitti:
Coffee Conversations: Destabilizing Empire
Kokoomus ajaa Brasilian mallia. N. 2% omistaa pääomat ja muut syövät esim. jätteiden jämiä. zp
Vierailija kirjoitti:
Vierailia kirjoitti:
Coffee Conversations: Destabilizing Empire
Kokoomus ajaa Brasilian mallia. N. 2% omistaa pääomat ja muut syövät esim. jätteiden jämiä. zp
&
Eihän liioitella. Tästä ollaan todella kaukana niin kauan kuin kela goldilla voi maksaa asumisen ja vielä riittää rahaa ruokaankin.
Ei kaikilla tarvitse olla mahdollisuutta ostaa omistusasuntoa. Ei se ole edes järkevää läheskään joka paikassa. Useimmiten olisi järkevämpää asua vuokralla ja sijoittaa osakkeisiin. Itsellä pari omistusasuntoa (joista toisessa asun), mutta ajattelin muuttaa vuokralle ja siirtää omistusten painon täysin osakkeisiin.
Pitää myös hyväksyä se, että aina on ja tulee olemaan köyhiä. Kaikilla ei ole älyllisiä tai muita avuja "normaaliin" keskiluokkaiseen elämään ja se täytyy kyetä yhteiskuntana myöntämään. Jotkut vaan tippuu ja that's fine.