Miten lopettaa itsemurhan ajatteleminen?

Jos löydät unelma-ammatin tai kutsumusammatin. Tykkäät tehdä sitä niin paljon, että huolettaa elämän lyhyys. Painaa mieltä, että saanko tehdä tätä työtä tarpeeksi. Etkä halua jäädä eläkkeelle. 

Itselleni minikaivurilla kaivaminen, tai joku siisti ajoneuvo tai työkone vie mukanaan. Niillä on niin mukava ja terapeuttista työskennellä, että voisi tehdä ilman palkkaakin. Päivät hurahtaa kuin siivillä. 

Koita keksiä joku duuni, tai kokeile jotain mielenkiintoista vempainta - kuitenkaan telomatta itseäsi. 

Huuda avuksi Jeesuksen nimeä, muuta toivoa ei ole. Mielen ja ajuksekset voi ankkuroida: 

Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,

 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

Tee jotain, lue, jumppaa, äläkä funtsaa.

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, lue, jumppaa, äläkä funtsaa.

NImenomaan... Metsään, tai meren rannalle kävelemään. Monen tunnin sähköpyöräretki vuokrapyörällä. Luonto parantaa sut automaattisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos kyseenalaistaisit tuota ajatusta, että ne itsemurha-ajatukset olisivat muutoksen vastakohta? En tiedä auttaako tämä, mutta olen itse kärsinyt ainakin puolet elämästäni ajoittain vastaavista ajatuksista. Näin kolmekymppisenä olen tullut itseni kohdalla siihen tulokseen, että aika usein nuo ajatukset ilmestyvät silloin kun olen jonkinlaisen henkilökohtaisen ajanjakson/syklin päätöksessä ja ikään kuin senhetkinen versio itsestäni on tekemässä kuolemaa. Kun ei enää jaksa, eikä enää nauti siitä elämästä jota sillä hetkellä elää. Kun ei enää pidä itsestään tai kantaa jotain sellaista mukana, mikä painaa huomaamatta jatkuvasti alas. Tämä voi siis ehkä olla kontroversaali neuvo, mutta itse kehottaisin sukeltamaan niihin ajatuksiin syvemmin. Tartu siihen tunteeseen, mitä kuolemanhalun takana on, mutta älä vie sitä tekoihin. Mikä kaikki väsyttää? Mitä et enää jaksa, tai milloin viimeksi jaksoit? Mitä kaipaat, mistä haaveile

Ihan samaa ajattelin. Sinänsä liiallinen "märehtiminen" voi heikentää omaa oloa, mutta itse kärsin vuosikausia vakavasta masennuksesta, ahdistuksesta jne. Ja yritin pyristellä pois siitä. Terapeutti heitti, että entä jos en yrittäisikään päästä siitä eroon vaan ottaisin kaikki ne ajatukset vastaan, myös ne itseä soimaavat. Toteaisin vaan, että no niinhän minä olenkin pas#a ihminen. Oikeastaan vasta tuota kautta pääsin käsiksi niihin syvimpiin tunteisiin, opin hyväksymään ne ja ne alkoivat lieventyä. Vaikka olen nykypäivänä positiivinen ja kiitollinen elämästä, tulen varmasti aina olemaan jossain määrin taipuvainen melankoliaan. Ja silloin minä märehdin ja mietin, että oispa vaan helppoa lopettaa kaikki. Vaikka en sitä tekisikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, lue, jumppaa, äläkä funtsaa.

NImenomaan... Metsään, tai meren rannalle kävelemään. Monen tunnin sähköpyöräretki vuokrapyörällä. Luonto parantaa sut automaattisesti. 

Olen samaa mieltä. Luonto parantaa. Olen itse käyttänyt sitä konstia vihan hallintaan ja tupakanpolton lopettamiseen. Kun lähtee raivoissaan ovesta ulos, painaltaa metsäpolulle ja kääntyy siellä uusille pikkupoluille, on tunnin päästä kuin eri ihminen. Ei kiristä hammasta enää, ja vihastumisen aiheuttanut asia on saanut pienemmät mittasuhteet. Saman asian ajaa sateessa käveleminen, kun on varustautunut niin, ettei kastu tai vilustu. Silloin riittää pienempikin aika.

Koko elämä voi muuttua muutaman päivän vaelluksella, jossa kannat rinkassa mukana kaiken, mitä tarvitset. Jo rinkan paino yksistään saa huonot ajatukset kaikkoamaan, kun joudut keskittymään se selässäsi vaellusreitin nousuihin ja laskuihin, sekä miettimään, mihin yöksi pääsi kallistat. Suosittelen!

Ehkäpä voisit käyttää mielikuvitusta, joka meiltä kaikilta löytyy. Tee lista asioista, joita voisit kokeilla ennen kuolemaasi. Ettet ilman niitä lähtisi.. Ja jos et nyt keksi mitään, mieti listan aluksi, mitä lapsena haaveilit aikuisena tekeväsi. Oletko ehtinyt niitä toteuttaa?

Kiva kuulla että jollain auttaa minikaivurilla kaivaminen.

Ap, rukoile  puolestasi. Älä tee sitä.

Sinä selviät tästä kyllä.

Tsemppiä!

Keksi joku ajatusleikki. Sen ei tarvitse olla ehdoton fakta. Esim. 

- Jos tapat itsesi. Synnyt seuraavassa elämässä muurahaiseksi tai kilpikonnaksi. Se vasta v*ttumaista onkin. Maksaisit mitä tahansa, jos pääsisit takaisin ihmiselämään. 

- Tuo nyt oli vähän dramatisoitu... Mutta periaate kuitenkin on se, että itsemurhan jälkeen "rajan takana", on varmaan todella huonot oltavat. Sielu pääsee rauhaan vasta sitten, kun on normaali aika lähteä. 

Riikka Purra ja Petteri Orpo voittaa jos sinä teet itsemurhan.

Omakohtainen kokemus on.. sillä hetkellä, kun kuolema houkuttaa, ei auta läheisten ajattelu, tulevaisuutta ei näe, värejä ei ole.....

Olen niin iloinen, että pääsin ohi, nyt on elämä niin kivaa

Laita ruokavalio kuntoon eli syö lihaa ja eläinrasvaa. Liha ja eläinrasva tekevät hyvää sekä aivotoiminnalle että hormonitasapainolle - loppuu itsetuhoiset ajatukset.

Mieti sitä, että kuoleman jälkeen tänne joutuu syntymään uudelleen toiseen elämään. Onko se parempi elämä, ehkä tai sitten ei. Ja sekin päättyy aikanaan, loputon kierre jatkuu aina vain, valaistumiseen saakka. Pyri henkiseen kehittymiseen, se on ainoa ulospääsy. 

Itsemurhan ajatteleminen ei ole sama kuin että olisi päättänyt tehdä sen. Minullakin on välillä, joskus jopa viikkojen ajan ajatuksia elämän päättämisestä mutta tiedän jo kokemuksesta että ne aina väistyvät. Olo on kuin olisi jatkuvissa hautajaisissa, tavallaan koen olevani oikeutettu noihin jaksoihin koska silloin käperryn itseeni kokonaan enkä välitä muista. 

Kirjoitan päiväkirjaa ja sieltä näkee miten pohjalla olen välillä ja miten sieltä sitten tullaan taas ylös. Kirjoittaminen ja lukeminen on minulle terapiaa, suosittelen sitä muillekin. 

Minulla noihin on auttanut parhaiten, että heti kun noita ajatuksia tulee, hakee lääkäriltä jotain serotoniinitasoihin vaikuttavaa boosteria. Sitä sitten puolen vuoden tai vuoden kuuri niin jaksaa taas jonkun vuoden. Mutta kyllä noita im-ajatuksia aina joskus tulee.

Ei ne ajatukset tosiaan ole sama että kuin olisi päättänyt tehdä jotain, mutta ainakin itselläni ne kyllä kehittyy ilman lääkkeitä pahemmiksi ja pahemmiksi. Helpommalla pääsee, kun hakee heti lääkkeet. 

Itsemurha on universumin ja maailmankaikkeuden lakien vastainen tapa lähteä. "Rajan takana" odottaa kova mylly, sieluparka on vielä aivan alussa oppimatkallaan. 

Kukaan ei tappaisi itseään, jos tietäisi, kuinka rajut seuraukset on "seuraavassa elämässä". Sen kun tajuaa, niin ei huvita edes ajatella asiaa.  Sielu katuu tekoaan koko loppuelmän, niin kauan, kun aikaa olisi ollut vielä jäljellä. 

Elämä on joka tapauksessa melko lyhyt, ei sitä kannata itse lyhentää.

Itsemurha-ajatukset ovat masennuksen oire ja siihen on tarjolla hoitoa.

Ehkä sinulla ap on etsikkoaika ja Jumala kutsuu sinua, rukoilen puolestasi että pääset irti itsetuhoisista ajatuksista <3

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vaikea masennus, ei löytynyt lääkkeitä, monia kokeiltiin. Silloin testasin keittiöveitsen terävyyttä, tarkkailin junien aikataulua, mietin missä joki on sula. Oli vaan niin paha olla, ei mitään näköalaa tulevaisuuteen, vain harmaata. Jotenkin 'kierosti' ajattelin, että muilla olis 'helpompaa' ilman mua.😠😥

Avun sain Ect-hoidosta, muutaman kerran jälkeen löytyi kadoksissa ollut hymy. Huomasin hyräileväni suihkussa, värit palasivat elämään.

Suosittelen Sulle keskustelua psykiatrisen hoitajan kanssa, monissa terveyskeskuksissa on päivystäjänä (aamusta?)

Voimia Sinulle

Voiko sinne sähköhoitoon mennä ilman että menee psykiatriselle, vai jos ei halua sinne niin ei pääse sähköhoitoon?