Lasten harrastusten joustamattomuus?

Vierailija kirjoitti:

Katson juuri Urheilulukio-sarjaa, jossa seurataan neljää lupaavaa nuorta urheilijaa. Yksi heistä on tehnyt ison määrän ikautensa Suomen ennätyksiä. Hän ei ollut lajivalintaansa tehnyt ennen kuin 14-vuotiaana. Siihen saakka kuvioissa oli useita eri harrastuksia.

Toinen näistä nuorista aloitti oman lajinsa viidesluokkalaisena. Siihen saakka hän keskittyi musiikkiharrastukseensa. Siihen nähdenkin tuntuu kummalliselta, että jotkut 8-vuotiaiden vanhemmat elää jonkun yhden lajin ympärillä ja muu elämä jää.

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia. Kuten sanoi, arjessamme on miljoona eri sävyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdissä on aina juttuja norjalaisesta elämäntavasta. Siellä perjantai on kaikilla puolikas työpäivä. Heti puolen päivän jälkeen perheet suuntaavat mökille. Mökki tai sikäläisittäin hytte on pieni maja vailla mukavuuksia vuoristomaisemassa. Siellä sitten ollaan koko viikonloppu, syödään turskaa, ahavoidutaan ja patikoidaan vuorta ylös ja alas. Lapset kilpailevat totta kai kuka on ekana huipulla. Sunnuntaina tullaan rättiväsyneinä kotiin.

Suomessa ei ole öljyrahastoa, joten kaikkien on pakko tehdä töitä perjantaisin ja joidenkin viikonloppuisin. Illat ja viilonloputkin sitten kuskataankin kieli vyön alla alakouluikäisiä harrastuskilpailuihin. Ajatellaa mikä vääryys, vaikka vanhemmat kaikkensa uhraavat, olympiamitaleita ei vain näiltä kiittämättömiltä penskoilta tipu.

Mikään perjantai ei selitä norjalaisten menestystä. Norjassa lapset harrastavat koulun jä

No juuri sitähän tässä yritin sanoa. Ihmiset liikkuvat Norjassa perheinä, ja harrastukset ovat kouluilla koulupäivien yhteydessä. Tämä on oikeastaan ainut kansanterveydellisesti kestävä tapa.

Suomalaiset ovat jumiutuneet tuohon ajatukseen, että seurassa harrastaminen on ainoaa oikeaa harrastamista. Jos koululla jotain järjestetään, se on köyhien tai luuserien juttu. Lasten harrastukset imevät vanhempien vapaa-ajan. Jopa alle viiden kilometrin matkat autoillaan. Koko kansa laiskistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans on nuori joukkuevoimistelussa. Siihen pitää tosiaan sitoutua ennalta, ainoastaan sairaana ollaan pois. Lapsi on 8v.

Muu elämä loppuu, kun joukkuevoimistellaan? Kuulostaa hirveälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson juuri Urheilulukio-sarjaa, jossa seurataan neljää lupaavaa nuorta urheilijaa. Yksi heistä on tehnyt ison määrän ikautensa Suomen ennätyksiä. Hän ei ollut lajivalintaansa tehnyt ennen kuin 14-vuotiaana. Siihen saakka kuvioissa oli useita eri harrastuksia.

Toinen näistä nuorista aloitti oman lajinsa viidesluokkalaisena. Siihen saakka hän keskittyi musiikkiharrastukseensa. Siihen nähdenkin tuntuu kummalliselta, että jotkut 8-vuotiaiden vanhemmat elää jonkun yhden lajin ympärillä ja muu elämä jää.

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia. Kuten sanoi, arjessamme on miljoona eri sävyä. 

Nyt ei ole kyse uskomuksista vaan faktoista. Varhaisen erikoistumisen haitat näkyvät Suomessa monin tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntynyt numero 82 on sikäli poikkeuksellinen ikäpolvensa edustaja, ettei hän oikein osaa lukea. Yleensä tuon ikäiset ihmiset ymmärtävät melko hyvin kirjoitettua tekstiä.

Kenenkään muun ei tarvitse jäädä kotiin siksi, että minun lapseni joskus jäävät. Hoidamme itse harrastuspalapelin. Mutta tuntuu että urheilupuolella voitaisiin välillä paremmin ymmärtää, että perheillä voi olla monenlaisia menoja etenkin viikonloppuisin.

Lisäksi taideharrastus saattaa välillä olla lapselle itselleen jopa tärkeämpi kuin liikuntaharrastus, ja silti olisi hyvä että lapsella olisi mahdollisuuksia harrastaa molempia. 

Ymmärrämme kyllä, mutta asioissa on aina myös se mutta. Ne on aina ne samat, jotka peruu viime tingassa tai ollenkaan, jne.  Perheilläkin olisi ihan samalla tavalla syytä ymmärtää miten ne omat tekemiset vaikuttaa myös muihin. Tämä on yhteispeliä. On perheitä, jotka on esim aina aidosti valmiita auttamaan muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans on nuori joukkuevoimistelussa. Siihen pitää tosiaan sitoutua ennalta, ainoastaan sairaana ollaan pois. Lapsi on 8v.

Muu elämä loppuu, kun joukkuevoimistellaan? Kuulostaa hirveälle. 

Koulu, harrastukset ja ystävät. Mitä muuta sillä nuorella pitäisi olla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson juuri Urheilulukio-sarjaa, jossa seurataan neljää lupaavaa nuorta urheilijaa. Yksi heistä on tehnyt ison määrän ikautensa Suomen ennätyksiä. Hän ei ollut lajivalintaansa tehnyt ennen kuin 14-vuotiaana. Siihen saakka kuvioissa oli useita eri harrastuksia.

Toinen näistä nuorista aloitti oman lajinsa viidesluokkalaisena. Siihen saakka hän keskittyi musiikkiharrastukseensa. Siihen nähdenkin tuntuu kummalliselta, että jotkut 8-vuotiaiden vanhemmat elää jonkun yhden lajin ympärillä ja muu elämä jää.

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia. Kuten sanoi, arjessamme on miljoona eri sävyä. 

Nyt ei ole kyse uskomuksista vaan faktoista. Varhaisen erikoistumisen haitat näkyvät Suomessa monin tavoin. 

Sinun uskomus on siis, että kaikki Suomessa erikoistuu varhain. Tämä on uskomus, ei fakta. 

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä. 

Harrastus on harrastus, ei siinä tarvitsekaan päästä huipulle. Harrastuksessa saa olla huonokin. No, ehkä meillä on 10 vuoden päästä sitten paljon vaikka minkä alan huippuja täällä pyörimässä

Lapsen harrastus on lapsen harrastus.

Jos se vaikuttaa muun perheen elämään liikaa taloudellisesti, ajankäytöllisesti tms. lapsi vaihtaa harrastusta tai ei harrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans on nuori joukkuevoimistelussa. Siihen pitää tosiaan sitoutua ennalta, ainoastaan sairaana ollaan pois. Lapsi on 8v.

Muu elämä loppuu, kun joukkuevoimistellaan? Kuulostaa hirveälle. 

Koulu, harrastukset ja ystävät. Mitä muuta sillä nuorella pitäisi olla? 

Siinäkin on jo liikaa monelle. Jos se 3-4 harrastuskertaa viikossa on ok 8-vuotiaalle, jolla on 20 tuntia koulua viikossa, voi tilanne olla jo ihan eri 13-vuotiaalla, jolla on koulua ainevalinnoista riippuen vähintään 30 tuntia viikossa, pidemmät koulumatkat ja kasvupyrähdys voimia viemässä. Yleensä tuossa vaiheessa urheiluseuroissa painetaan vain lisää kaasua ja nostetaan treenikertojen määrää. Jos nuori on ollut kahdeksasta kolmeen koulussa, pidetään itsestään selvänä että hän ehtii neljäksi treenaamaan tai soittotunnille. Ja sitten vielä läksyt.

Oma 13-vuotiaani itse linjasi tänä syksynä, että viikonloppuisin ei tule mitään harrastuksia, ainoastaan lepoa. 

Joskus myös kätevä tekosyy. Jos ei vaan halua osallistua johonkin juttuun, niin voi sanoa että lapsen harrastus on esteenä, vaikka ei oikeasti olisikaan.

Harrastukseen nuorena sitoutuneet ovat vielä opiskeluaikanakin tunnollisia opiskelijoita, harkat matalalla kynnyksellä väliin jättäneistä tulee sitten näitä ns. biletyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Harrastukseen nuorena sitoutuneet ovat vielä opiskeluaikanakin tunnollisia opiskelijoita, harkat matalalla kynnyksellä väliin jättäneistä tulee sitten näitä ns. biletyttöjä.

Väärin. Koulunsa hyvin käyneistä ja koulun etusijalle asettaneista tulevat ne tunnolliset opiskelijat. Tässä on myös kodin arvostuksilla väliä.

Samaa mieltä. Siksi jo harrastusta valitessa on hyvä miettiä kuinka paljon siihen haluaa sitoutua. Meillä lapset saa harrastaa, mutta yksikään harrastus ei ole sellainen että vaatisi joka kerta läsnäoloa. En myöskään halua lapselleni harrastuksia joissa kilpaillaan tai esiinnytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastukseen nuorena sitoutuneet ovat vielä opiskeluaikanakin tunnollisia opiskelijoita, harkat matalalla kynnyksellä väliin jättäneistä tulee sitten näitä ns. biletyttöjä.

Väärin. Koulunsa hyvin käyneistä ja koulun etusijalle asettaneista tulevat ne tunnolliset opiskelijat. Tässä on myös kodin arvostuksilla väliä.

Väärin. Kymmenien vuosien valmennuskokemuksella voin sanoa, että iso osa huipulle päässeistä on hyviä myös koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä. 

Harrastus on harrastus, ei siinä tarvitsekaan päästä huipulle. Harrastuksessa saa olla huonokin. No, ehkä meillä on 10 vuoden päästä sitten paljon vaikka minkä alan huippuja täällä pyörimässä

Harrastuksesta nauttii huomattavasti enemmän jos siinä on hyvä. Opi, osaa, onnistu. Niin se vaan menee. Harjoittelu on tärkeää oli sitten kyseessä jousipyssy tai saksofoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastukseen nuorena sitoutuneet ovat vielä opiskeluaikanakin tunnollisia opiskelijoita, harkat matalalla kynnyksellä väliin jättäneistä tulee sitten näitä ns. biletyttöjä.

Väärin. Koulunsa hyvin käyneistä ja koulun etusijalle asettaneista tulevat ne tunnolliset opiskelijat. Tässä on myös kodin arvostuksilla väliä.

 

Väärin. Kymmenien vuosien valmennuskokemuksella voin sanoa, että iso osa huipulle päässeistä on hyviä myös koulussa.

Voi näin ollakin. Mutta kilpailullisissa harrastuksissa huipulle voi päästä vain pienen pieni osa harrastajista. Niin että lohduttaako se sitä valtavaa enemmistöä, joka ei huipulle pääse ja joka ei ehkä älyä ajoissa panostaa kouluunkaan.

Harva on poikkeusyksilö, vaikka ehkä vanhemmat niin ajattelisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä. 

Harrastus on harrastus, ei siinä tarvitsekaan päästä huipulle. Harrastuksessa saa olla huonokin. No, ehkä meillä on 10 vuoden päästä sitten paljon vaikka minkä alan huippuja täällä pyörimässä

Harrastuksesta nauttii huomattavasti enemmän jos siinä on hyvä. Opi, osaa, onnistu. Niin se vaan menee. Harjoittelu on tärkeää oli sitten kyseessä jousipyssy tai saksofoni.

Mulla on lapsia, joiden lahja on, että musiikki tulee heille kuin itsestään, ja kyllä minusta näyttää, että ihmiset ja varsinkin lapset usein nauttivat asioista, jotka ovat heille helppoja. Olemme kannustaneet lapsia käyttämään hyväkseen tätä helppoutta, ja ohjanneet heitä yhteissoittoon, korvakuulolta soittoon ja improvisaatioon. Toki myös soittoläksyt harjoitellaan, mutta mennään ilo ja luovuus edellä.

Varmasti joku heidän ikäisensä ja yhtä lahjakas treenaa Kiinassa kuusi tuntia päivässä. Mutta en täysin ymmärrä, miten se meihin liittyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastukseen nuorena sitoutuneet ovat vielä opiskeluaikanakin tunnollisia opiskelijoita, harkat matalalla kynnyksellä väliin jättäneistä tulee sitten näitä ns. biletyttöjä.

Väärin. Koulunsa hyvin käyneistä ja koulun etusijalle asettaneista tulevat ne tunnolliset opiskelijat. Tässä on myös kodin arvostuksilla väliä.

 

Väärin. Kymmenien vuosien valmennuskokemuksella voin sanoa, että iso osa huipulle päässeistä on hyviä myös koulussa.

Ei kaikki pääse huipulle eikä tarvitsekaan. Lapsen koulunkäynti on tärkeintä hänen itsensä kannalta eikä esim.pallon perässä juoksu kuusi kertaa viikossa. Jostain syystä näissä "liikuntaluokissa" on aina heikkija ja keskittymiskyvyttömiä oppilaita enemmän kuin muissa luokissa. Käytöstavat on myös liian monilla huonot. Minkälaisia sosiaalisia taitoja seuroissa sallitaan tai kannustetaan? Entä päihteet: nuuska? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastukseen nuorena sitoutuneet ovat vielä opiskeluaikanakin tunnollisia opiskelijoita, harkat matalalla kynnyksellä väliin jättäneistä tulee sitten näitä ns. biletyttöjä.

Väärin. Koulunsa hyvin käyneistä ja koulun etusijalle asettaneista tulevat ne tunnolliset opiskelijat. Tässä on myös kodin arvostuksilla väliä.

 

Väärin. Kymmenien vuosien valmennuskokemuksella voin sanoa, että iso osa huipulle päässeistä on hyviä myös koulussa.

Voi näin ollakin. Mutta kilpailullisissa harrastuksissa huipulle voi päästä vain pienen pieni osa harrastajista. Niin että lohduttaako se sitä valtavaa enemmistöä, joka ei huipulle pääse ja joka ei ehkä älyä ajoissa panostaa kouluunkaan.

Harva on poikkeusyksilö,

Juuri näin. Tyhjän päälle ei koskaan kannata jäädä, jos huomaa aikuisena, että takana loistava tulevaisuus. Otetaan jalkapallo: kymmenien tuhansien harrastajien joukosta vuosikymmenien mittaan todellisia kansainvälisesti menestyneitä on kymmenkunta.