Lasten harrastusten joustamattomuus?

Nykyisin on vaikea löytää joukkueita, joissa voi vain hiukan pelailla. Meillä lapsi pelasi erästä joukkuelajia, jossa sai käydä harjoituksissa 1-3 kertaa viikossa. Maksu oli kuitenkin sama kaikille ja veikkaan että sen vuoksi monet vanhemmat ehkä hiukan jopa painostavat lasta käymään harjoituksissa. Meillä harrastetaan urheilun lisäksi musiikkia ja koodausta (2 lasta) ja aina kauden alussa kysyn jatketaanko ja maksetaanko kausimaksu. Jos halutaan jatkaa, siihen myös sitoudutaan kauden loppuun eli muutama kuukausi. Kaverisynttäreitä saattaa helposti olla monet kuukaudessa ja ei vain ole aina mahdollista jättää harrastusta väliin.

Ja vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että "kaikki pelaa" on hyvä periaate, ei ole reilua että joku käy harjoituksissa vain silloin tällöin ja silti saa saman verran peliaikaa kuin joka harjoituksissa käyvät. Ja lapset ovat myös usein itse hyvin kilpailuhenkisiä, haluavat voittaa ja kilpailla. Jos peliin pääsemisen ehtona on harjoituksissa käyminen, moni saattaa hyvinkin välitä ne treenit synttärien sijaan.

Onneksi asutaan vähän pienemmässä paikassa. Lapsen kaverit on käytännössä samoissa harrastuksissa ja iso osa samalla luokallakin. Ei ainakaan joukkuekavereiden synttärit ole reenipäivinä.

Muutenkin hyvä kun harrastukset on tässä keskellä kylää, ei ole pitkä matka mihinkään ja lapsi voi kulkea itsenäisesti.

Pienempienkin junnujen lätkäsarjat alkaa viikonloppuna, onkos kaverisynttäreitä samaan aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Joskus on tullut itse harrastettua semivakavaa valmentamista. Ne kaverit joilla oli usein "läksyjä" tai joilla oli mummoja niin monta, että 7 kertaa synttärit piti viettää vuodessa, ei ne oikein yleensä pärjänneet kentällä eikä kuulemani mukaan oikein koulussakaan. Sitä porukkaa jos on riittävästi voi homman jättää jollekin muulle esim. kerhotoiminnasta innistuneelle vanhemmalle.  Minun järki ei riitä siihen, että pyöritään jossain hommassa puolivaloilla. Eikö esim. Futista voi mennä potkimaan pojat keskenään silloin kun sattuu huvittamaan? Halvempaahan se on vanhemmillekin.  Kyllä mulle ainakin ukko sanoi aikanaan, että harrastuksen maksaa niin kauan kun se huvittaa, mutta pelleilyä ja silloin tällöin treeneissä käyntiä ei.

Onko se sinusta puolivaloilla pyörimistä, jos varsin nuorillakin on jääkiekko- tai futistapahtumia esimerkiksi 5 päivää viikossa (treenit+pelit). ja yhteen reissuun menee kaukkineen monta tuntia. Eipä siihen päivään jää muuta aikaa juuri koulupäivien lisäksi. Nuorilla on myös läksyt, kokeet ja kaverit. Olisi myös hyvä harrastaa monipuolisemmin. Aniharvasta tulee huippu-urheilija. Kuitenkaan urheilussa vain seuratoiminta tuntuu lapsille ja nuorille maistuvan. 

Meidän lapsilla on nyt nopeasti laskeskeltuna ollut vuodessa n 10-15 kaverisynttärit vuodessa, joihin ovat kutsun saaneet. Noista päivistäkään kaikki ei osu yhteen harrastuksen kanssa, vaan vain osa, sanotaan että vaikka 7-8 kertaa olisi päällekkäinen meno. Eli ihanko totta, jos vuodessa on 365 päivää, niin niistä 8:aa ei voi käyttää ystävien synttäreihin? On kyllä kummaa porukkaa :D Mä elän varmaan jossain kuplassa, kun kyllä oikeastaan kaikki meille kutsutut on ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta päässeet aina mukaan vaikka samaan aikaan olisi ollut joku (tavoitteellinen) harrastus.

Meillä lapsi on saanut itse valita jo pienestä pitäen, että meneekö kaverin synttäreille vai treeneihin. Yleensä on halunnut treeneihin. Niitä kaverisynttäreitä tuppasi olemaan joskus 6-10-vuotiaana harva se viikko. 

 

Itseä ihmetyttää, miksi aina kuvitellaan, että vanhempi toteuttaisi jotain omaa unelmaa lapsen kautta. Kyllä se on meillä ihan se lapsi, joka on itse valinnut harrastuksensa ja nauttii siitä, siellä on hänelle tärkeä yhteisö ja kaverit.

 

Laji kun sattuu vieläpä olemaan taitoluistelu, jossa harjoitusmäärät oli suhteellisen isoja jo esikoululaisena, niin olemme kyllä vanhempina saaneet kritiikkiä, kuinka lapsi ei saa olla lapsi. Harkkoja ehkä oli useana päivänä viikossa jo 6-vuotiaana, mutta tuntimääräisesti ei lähellekään sitä, minkä lapsi tarvitsee liikuntaa! 

Musta tuntuu, että osa vanhemmista on sokeita ns. sosiaalisille tilanteille. 

Harrastuksia käytetään syynä, mutta harvemmin muukaan yhdessäolo onnistuu: kylään ei pääse koskaan (meille kyllä päästetään?), koko kesä ollaan sitkeästi esim. mökillä vaikka teinit kaipaisivat kaveriseuraa (mukaan ei kuitenkaan saa ottaa ketään edes pariksi päiväksi) jne. Jotenkin se perhe on ikäänkuin eristetty omaksi yksikökseen, eikä lapsen ulkopuolisella elämällä (kaverit, koulu ym.) ole niin väliä. Lapsi usein kärsii tästä itse ja välitkin vanhempiin voivat olla koetuksella. 

Viime viikolla eräs lapseni kaveri tuli pitkästä aikaa kylään ja kun sanoin ilahtuneena että mukava nähdä häntä, tämä huokaisi että olisi tullut jo aiemmin mutta kun vanhempi oli saanut päähänsä että laukataan ympäri kaupunkia jossain näyttelyissä(?) niin on ollut niissä sitten viime viikonloput. Kuulin kun kertoi lapselleni että hän on aivan poikki jatkuvaan menemiseen ja tekemiseen, haluaisi vaan olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että osa vanhemmista on sokeita ns. sosiaalisille tilanteille. 

Harrastuksia käytetään syynä, mutta harvemmin muukaan yhdessäolo onnistuu: kylään ei pääse koskaan (meille kyllä päästetään?), koko kesä ollaan sitkeästi esim. mökillä vaikka teinit kaipaisivat kaveriseuraa (mukaan ei kuitenkaan saa ottaa ketään edes pariksi päiväksi) jne. Jotenkin se perhe on ikäänkuin eristetty omaksi yksikökseen, eikä lapsen ulkopuolisella elämällä (kaverit, koulu ym.) ole niin väliä. Lapsi usein kärsii tästä itse ja välitkin vanhempiin voivat olla koetuksella. 

Viime viikolla eräs lapseni kaveri tuli pitkästä aikaa kylään ja kun sanoin ilahtuneena että mukava nähdä häntä, tämä huokaisi että olisi tullut jo aiemmin mutta kun vanhempi oli saanut päähänsä että laukataan ympäri kaupunkia jossain näyttelyissä(?) niin on ollut niissä sitten viime viikonloput. Kuulin kun kertoi lapselleni että hän on aiv

Eiköhän se oli toisin päin, että arkena ei juuri ehdi perheen kanssa paljon olemaan, kun on koulu, harrastukset ja kaverit. Jos sitten kesä vietetään oman perheen kanssa mökkeillen ja matkaillen, niin tämä on pelkästään hyvä asia. Perhe on hyvin tärkeä yksikkö lapselle. 

Meillä ainakin lapset ja nuoret ovat rakastaneet mökkeilyä ja perheen kanssa oleskelua. Samoin matkustamme joka kesä jonnekin ja ne matkat ovat odotettuja kohokohtia, perheen laatuaikaa.

Lainaus: 

Itseä ihmetyttää, miksi aina kuvitellaan, että vanhempi toteuttaisi jotain omaa unelmaa lapsen kautta. Kyllä se on meillä ihan se lapsi, joka on itse valinnut harrastuksensa ja nauttii siitä, siellä on hänelle tärkeä yhteisö ja kaverit

---

Etkö muka ikinä ole nähnyt näitä vanhempia, jotka ovat kovin kunnianhimoisia lastensa puolesta? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapset ja nuoret ovat rakastaneet mökkeilyä ja perheen kanssa oleskelua. Samoin matkustamme joka kesä jonnekin ja ne matkat ovat odotettuja kohokohtia, perheen laatuaikaa.

Näin aina palstalla väitetään, mutta kun kuuntelee nuoria (ei siis mitään tokaluokkalaisia, huom.), niin eipä noita juuri se mökkeily kiinnosta. 

Nykyajan lapset ovat riittävän fiksuja valitsemaan mitä harrastavat... Toista se oli ennen kun pakotettiin

Ihmetyttää tuo negatiivinen suhtautuminen harrastuksiin. Ottakaa huomioon, että myös viikonloppujen pelit tai treenit voivat olla perheen yhteistä aikaa.  Yleensä mukana olevat vanhemmat arvostavat sitä, että lapset pääsevät mieluisan harrastuksen pariin, sen sijaan että notkuisivat kauppakeskuksissa. Lapsille on tärkeää myös että vanhemmat ovat vilpittömästi kiinnostuneita heidän harrastuksestaan. Ja kuka vanhempi asettaa omat kaverinsa, kyläilyt, omat matkailunsa tms.lastensa harrastuksen edelle. Joku totesi, miten lasten pitäisi kävellä tai fillaroida harrastukseen, jätti kylläkin kertomatta miten kymmenvuotias roudaa lätkäkamakassia kävellen tai fillarilla. Jos olette pettyneitä omiin lapsiinne, älkää purkako sitä välittäviin vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on vaikea löytää joukkueita, joissa voi vain hiukan pelailla. Meillä lapsi pelasi erästä joukkuelajia, jossa sai käydä harjoituksissa 1-3 kertaa viikossa. Maksu oli kuitenkin sama kaikille ja veikkaan että sen vuoksi monet vanhemmat ehkä hiukan jopa painostavat lasta käymään harjoituksissa. Meillä harrastetaan urheilun lisäksi musiikkia ja koodausta (2 lasta) ja aina kauden alussa kysyn jatketaanko ja maksetaanko kausimaksu. Jos halutaan jatkaa, siihen myös sitoudutaan kauden loppuun eli muutama kuukausi. Kaverisynttäreitä saattaa helposti olla monet kuukaudessa ja ei vain ole aina mahdollista jättää harrastusta väliin.

Ja vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että "kaikki pelaa" on hyvä periaate, ei ole reilua että joku käy harjoituksissa vain silloin tällöin ja silti saa saman verran peliaikaa kuin joka harjoituksissa käyvät. Ja lapset ovat myös usein itse hyvin kilpailuhenkisiä, haluavat voittaa ja kilpailla. Jos peliin pääs

Jyvät erotellaan akanoista jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on vaikea löytää joukkueita, joissa voi vain hiukan pelailla. Meillä lapsi pelasi erästä joukkuelajia, jossa sai käydä harjoituksissa 1-3 kertaa viikossa. Maksu oli kuitenkin sama kaikille ja veikkaan että sen vuoksi monet vanhemmat ehkä hiukan jopa painostavat lasta käymään harjoituksissa. Meillä harrastetaan urheilun lisäksi musiikkia ja koodausta (2 lasta) ja aina kauden alussa kysyn jatketaanko ja maksetaanko kausimaksu. Jos halutaan jatkaa, siihen myös sitoudutaan kauden loppuun eli muutama kuukausi. Kaverisynttäreitä saattaa helposti olla monet kuukaudessa ja ei vain ole aina mahdollista jättää harrastusta väliin.

Ja vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että "kaikki pelaa" on hyvä periaate, ei ole reilua että joku käy harjoituksissa vain silloin tällöin ja silti saa saman verran peliaikaa kuin joka harjoituksissa käyvät. Ja lapset ovat myös usein itse hyvin kilpailuhenkisiä, haluavat voittaa ja kilpailla. Jos peliin pääs

Sitten tulee kavereita jotka harrastaa samaa lajia.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi asutaan vähän pienemmässä paikassa. Lapsen kaverit on käytännössä samoissa harrastuksissa ja iso osa samalla luokallakin. Ei ainakaan joukkuekavereiden synttärit ole reenipäivinä.

Muutenkin hyvä kun harrastukset on tässä keskellä kylää, ei ole pitkä matka mihinkään ja lapsi voi kulkea itsenäisesti.

Ideaali tilanne esim Hgissä voi olla hankalampaa

Vierailija kirjoitti:

Pienempienkin junnujen lätkäsarjat alkaa viikonloppuna, onkos kaverisynttäreitä samaan aikaan?

Ei VL koska vanhemmat käy kuka missäkin ja on NK vapaa-aikaa

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo negatiivinen suhtautuminen harrastuksiin. Ottakaa huomioon, että myös viikonloppujen pelit tai treenit voivat olla perheen yhteistä aikaa.  Yleensä mukana olevat vanhemmat arvostavat sitä, että lapset pääsevät mieluisan harrastuksen pariin, sen sijaan että notkuisivat kauppakeskuksissa. Lapsille on tärkeää myös että vanhemmat ovat vilpittömästi kiinnostuneita heidän harrastuksestaan. Ja kuka vanhempi asettaa omat kaverinsa, kyläilyt, omat matkailunsa tms.lastensa harrastuksen edelle. Joku totesi, miten lasten pitäisi kävellä tai fillaroida harrastukseen, jätti kylläkin kertomatta miten kymmenvuotias roudaa lätkäkamakassia kävellen tai fillarilla. Jos olette pettyneitä omiin lapsiinne, älkää purkako sitä välittäviin vanhempiin.

Polkupyörään saa peräkärryjä ja talvella voi vetää lätkäkassia pulkassa. Tai sitten valitsee jo aloittaessa semmoisen seuran ja paikan, jossa voi jättää varusteet hallin kuivaushuoneeseen, eikä niitä tarvi roudata edestakaisin.

Jos alkaa jotain harrastamaan vakavasti niin siihen pitää sitoutua. Lapsesti varmaan vihaa sinua jos ei pääse aina treeneihin. Kun on harrastamaan aloitettu niin siihen pitää panostaa kun muuten koko touhu menee ihan hukkaan.

Toinen tapa on kasvattaa lapset mukavuuden haluisiksi sohvaperunoiksi jotka syövät sipsejä ja pelaavat pleikkarilla pelejä. Yleensä näistä lapsista ei tule muuta kuin kelan elättejä koska he eivät ole oppineet tekemään työtä tai panostamaan harrastuksiin.

Harrastuksissa on taukoja niin että muuta voi tehdä silloin kuin ei ole treenejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuinka moni teistä vanhemmista harrastaa yhtä paljon liikuntaa kuin lapsenne? Tuliko teistä itsestä koskaan huippu-urheilijoita? 

Joo, tää on niin ristiriitaista: vanhemmat on uupuneita ja huonokuntoisia kun ei ole aikaa huolehtia itsestä, kun pitää viedä valmennuksiin lapsia joista ei kuitenkaan tule huippuja ja jotka lopettaa harrastuksen aikuisena. Kuka voittaa vai voittaako kukaan? No ainakin seurat saa rahaa ja työllistetään valmentajia.

Aikuisena? Kyllä se lopettaminen tulee jo aikaisemmin useimmilla. Tietynlainen fanaattinen luonne täytyy olla, jos haluaa koko elämän pyörivän urheilun ympärillä. 

Eniten käy sääliksi lapsia, joilla on kunnianhimoinen, itse aikanaan epäonnistunut urheilija vanhempana. Esimerkkinä yksi äiti, joka huutaa "ohjeita", kuvaa jokaisen suorituksen ja sitten sitä kännykkää vahdataan ja lapsi kuulee, mitä kaikkea on tehnyt väärin ja mitä olisi pitänyt tehdä. Positiivisuus kaukana siitä hommasta.