Lasten harrastusten joustamattomuus?

Tiukkaa kasvatusta on monenlaista. Minut kasvatettiin niin, että mummon hautajaisista ei jäädä pois, vaikka koko loppuelämän työura menisi sen takia

Vierailija kirjoitti:

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön

Mutta ei kaikki tavoittele sellaista työtä, johon riittää seiskan arvosanat ja sosiaalisuus. Monet haluavat opiskelemaan esimerkiksi oikeustiedettä, lääkikseen, kauppakorkeaan, opettajiksi jne. Silloin täytyy olla todella hyvät arvosanat lukiosta päästäkseen opiskelemaan. Jos jo peruskoulu on 7-8 tasoa niin eipä juuri kukaan sieltä nouse enää sille tasolle, mitä tarvittaisiin ylioppilastutkintotodistukseen että pääsisi vaikka yliopistoon opiskelemaan haluttuja aloja, jotka työllistää hyvin.

No peruskoulussa minulla oli  keskiarvo 7,0, Lukiossa 7,6.

Pääsin yliopistoon tekniikalle ja siitä kauppatieteisiin, valmistuin 4:ssä vuodessa, kohtuullisin hyvin arvosanoin.

- saneerasin opiskeluaikoina asuntoja, perustin yrityksen ja kävin palkkatöissä.

Varallisuutta oon kerryttänyt seitsen numeroisen summan.

---

Koulumenestys on vain yksi osa-alue, kuten itsekkin tiedät varsin hyvin, moni opiskelee palkkatöihin, korporaatioiden orjaksi.

Voisin kysyä, onko se elämän tarkoitus ???

Tarkoitus Suomessa, jota vauhdilla ajetaan alaspäin.

---

Vai olisiko tärkeämpää opiskella itsensä riippumattomaksi sekä Suomesta että Euroopasta ?

---

Täytyy sanoa, että moninainen on maailma.

Se on varmasti tosi kätevää löytää joku, jonka tuntee hyvin, kun tarvitaan välivuotta viettävä nuori vaikkapa siivoojaksi tai kassalle tuntityöläiseksi. Mutta silloin kun etsitään koulutettua ihmistä asiantuntijatyöhön, homma hoidetaan virallisia reittejä ja ammattilaisten palveluita käyttäen.

Kyllä silloinkin palkkaava taho voi vinkata rekryfirmalle kehen kannattaa ottaa yhteyttä. Ja monessa firmassa maksetaan bonusta työntekijöille, jos heidän suosittelema ehdokas saa paikan. 

Kannattaa ostaa lapsille tennispallo ja jalkapallo. Siitä aika nopsaa näkee urkeneeko ura.

Taidanpa katsoa yuutuupista pari Lasse Virenin olympialaisten kultamitalijuoksua, kun teistä ei parempaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ostaa lapsille tennispallo ja jalkapallo. Siitä aika nopsaa näkee urkeneeko ura.

Ei tarvi edes ostaa, äitiyspakkaukseen tulee pallo ensi vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Se on varmasti tosi kätevää löytää joku, jonka tuntee hyvin, kun tarvitaan välivuotta viettävä nuori vaikkapa siivoojaksi tai kassalle tuntityöläiseksi. Mutta silloin kun etsitään koulutettua ihmistä asiantuntijatyöhön, homma hoidetaan virallisia reittejä ja ammattilaisten palveluita käyttäen.

Kyllä silloinkin palkkaava taho voi vinkata rekryfirmalle kehen kannattaa ottaa yhteyttä. Ja monessa firmassa maksetaan bonusta työntekijöille, jos heidän suosittelema ehdokas saa paikan. 

Mutta paikan saa pätevin, ei se joka on jonkun kaveri. Ja ylipäätään kaverien suosiminen voi kääntyä myös itseään vastaan työyhteisössä. Siksi nämä päätökset pitää aina pystyä perustelemaan, ainakin jos ollaan yhtään isommassa firmassa.

No peruskoulussa minulla oli  keskiarvo 7,0, Lukiossa 7,6.

Pääsin yliopistoon tekniikalle ja siitä kauppatieteisiin, valmistuin 4:ssä vuodessa, kohtuullisin hyvin arvosanoin.

- saneerasin opiskeluaikoina asuntoja, perustin yrityksen ja kävin palkkatöissä.

Varallisuutta oon kerryttänyt seitsen numeroisen summan.

---

Koulumenestys on vain yksi osa-alue, kuten itsekkin tiedät varsin hyvin, moni opiskelee palkkatöihin, korporaatioiden orjaksi.

Voisin kysyä, onko se elämän tarkoitus ???

Tarkoitus Suomessa, jota vauhdilla ajetaan alaspäin.

---

Vai olisiko tärkeämpää opiskella itsensä riippumattomaksi sekä Suomesta että Euroopasta ?

---

Täytyy sanoa, että moninainen on maailma.

Aina löytyy kaltaisiasi kerskujia, jotka ovat menestyneet ilman koulutyötä. Silti keskimäärin koulumenestys, äly ja menestys elämässä korreloivat vahvasti. Poikkeuksia on aina suuntaan ja toiseen. Keskimäärin elämässä menestyy parhaiten, kun käy koulut hyvin. Silti urheilukon kannattaa. Hyvä kunto, paineensietokyky, työmoraali ym edesauttavat elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä saat heittää mutu arvioita mutta kiellät se muilta? Vai tunnetko sinä kaikki Suomessa jääkiekkoa harrastavat?

 

Viestisi oli vahvasti asenteellinen, jossa kerskuit muiden lajien harrastajat fiksuiksi ja jääkiekon pelaajat tyhmiksi. Jääkiekko on todella aikaa vievä laji ja se tietenkin helposti vaikuttaa koulumenestykseen. Illoin treenireissut kestävät 3-4 h. On myös aamujäitä. Viikonloppuisin pelireissut. Silti tuntemillani  nuorilla pk-seudulla on yli 9 keskiarvot. Eli ethän ala jatkossa mutulla haukkumaan ja solvaamaan  minkään lajin harrastajia. 

 

En kirjoittanut tuota viestiä missä kerrot jonkun kerskuvan. Ihmettelin vastaustasi joka on ristiriitainen.

Niin, halusit näpäyttää minua, että olen tyhmä. Oletko harmeissasi, että jääkiekkoi

Urheiluja voi pärjätä hyvin koulussa, tai sitten voi olla menestymättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmasti tosi kätevää löytää joku, jonka tuntee hyvin, kun tarvitaan välivuotta viettävä nuori vaikkapa siivoojaksi tai kassalle tuntityöläiseksi. Mutta silloin kun etsitään koulutettua ihmistä asiantuntijatyöhön, homma hoidetaan virallisia reittejä ja ammattilaisten palveluita käyttäen.

Kyllä silloinkin palkkaava taho voi vinkata rekryfirmalle kehen kannattaa ottaa yhteyttä. Ja monessa firmassa maksetaan bonusta työntekijöille, jos heidän suosittelema ehdokas saa paikan. 

Mutta paikan saa pätevin, ei se joka on jonkun kaveri. Ja ylipäätään kaverien suosiminen voi kääntyä myös itseään vastaan työyhteisössä. Siksi nämä päätökset pitää aina pystyä perustelemaan, ainakin jos ollaan yhtään isommassa firmassa.

Tietenkin. Mutta jo haastatteluun pääseminen on pätevällekin voitto. Ja kyllä haastattelun ulkopuolisista meriiteistä keskustellaan. Myös niistä henkilökohtaisista kokemuksista. Senhän takia ylipäätään verkostoidutaan. Jotain siinä myydään, joko firmaa, tuotetta tai itseään. 

Kolme poikaani saivat mahdollisuuden harrastaa useita urheilulajeja. Me vanhempina sitouduimme kuljettamaan, rahoittamaan ja kannustamaan heitä. Vuosien varrella harrastuksiin kului rahaa enemmän kuin kaksion verran isossa kaupungissa, eli reilusti yli 100 000 euroa. Emme kadu hetkeäkään. Nyt meillä on aikaa tehdä kaikkea sitä, mihin emme harrastusvuosina ehtineet.

Pojat ovat sosiaalisia ja heillä on paljon kavereita, ja he ovat oppineet hyvät käytöstavat. Kaksi pelaa yhä jääkiekkoa korkealla tasolla, ja kolmaskin liikkuu edelleen 46 kertaa viikossa. Terveet ja tavoitteelliset elämäntavat ovat tarttuneet matkaan. Kaikki opiskelevat yliopistossa. Jotain on selvästi mennyt oikein.

Ei sentäs 46 kertaa vaan 4 - 6 kertaa.

Jos lähtee mukaan joukkuelajiin, on syytä sitoutua siihen ja treenata joukkueen mukana. Mummon hautajaiset tietenkin hoidetaan kuten myös koulu, mutta kaikille kaverisynttäreille ei pääse. Valitettavasti. Muuten kannattaa mennä johonkin yksilölajiin tai askarteluun.

Vierailija kirjoitti:

Kolme poikaani saivat mahdollisuuden harrastaa useita urheilulajeja. Me vanhempina sitouduimme kuljettamaan, rahoittamaan ja kannustamaan heitä. Vuosien varrella harrastuksiin kului rahaa enemmän kuin kaksion verran isossa kaupungissa, eli reilusti yli 100 000 euroa. Emme kadu hetkeäkään. Nyt meillä on aikaa tehdä kaikkea sitä, mihin emme harrastusvuosina ehtineet.

Pojat ovat sosiaalisia ja heillä on paljon kavereita, ja he ovat oppineet hyvät käytöstavat. Kaksi pelaa yhä jääkiekkoa korkealla tasolla, ja kolmaskin liikkuu edelleen 46 kertaa viikossa. Terveet ja tavoitteelliset elämäntavat ovat tarttuneet matkaan. Kaikki opiskelevat yliopistossa. Jotain on selvästi mennyt oikein.

Tämä nyt on hieman omahyväinen kirjoitus. Samalla konseptilla asiat voivat mennä pahasti pieleenkin ja monella menee. Liika urheilu voi aiheuttaa väsymisen ja loukkaantumisia, voi sattua onnettomuuksia. Koulu voi jäädä harrastuksen jalkoihin. Näitä asioita ei voi etukäteen tietää. Siinä missä toisella asiat menee pieleen, toisella kaikki sujuu hyvin.

Tänään mielenkiintoinen juttu Iltiksesså. Tutkija pohti syitä tyttöjen lisääntyneeseen pahoinvointiin ja mainitsi yhtenä osatekijänä, että 11-vuotiaalla voi olla harrastus, joka vaatii 4-5 harrastuskertaa viikossa. 

Ja turha tulla lållåttelemään, että kyllä ne sohvaperunatkin, ja älypuhelin se tyttöjä oikeasti masentaa. Tutkija kyllä mainitsi senkin. Mutta kysymys on kokonaisuudesta, paineistetusta arjesta, joka ilmenee niin kilpailullisina harrastuksina kuin somen pahoinvointia lisäävänä vaikutuksena.

Joukkueurheilu niin äkkiä jää kelkasta pois jos tulee vapaata, eriasia jos sairastuu, kuolema jne. Tietenkin jos lapsella/nuorella on innostusta ja jossain vaiheessa jyvät erotetaan akanoista. 

Minä oon sitten ollut aika kehveli, ei ollut harrastusta ja ainoa lapseni ja olin eronnut. Kouluun panostettiin ja tulosta tuli. Toki myöhemmin tuli soitto harrastus muttei ohjattu. 

Meidän 10-vuotias harrastaa metsässä juoksentelua ja askartelua ystävien kanssa. Saisi harrastaa ihan mitä vaan, mutta ei halua.

On käyty ratsastamassa, uimaseurassa, tanssitunneilla, voimistelussa ja sirkuskoulussa, kun halusi. 

Mun mielestä ei ole aikuisten asia päättää mitä lapsi harrastaa, vaan antaa lähinnä ideoita ja mahdollisuuksia.

Ja myös muuta elämää pitää olla. Ei voi olla niin että kaikki pyörii vain yhden asian ympärillä. Koko perhehän siitä kärsii. Ja mielenterveys. 

Minun nähdäkseni pelkästään paineistetut harrastukset voivat aiheuttaa pahoinvointia, mutta erityisen suuri on vaara nykyaikana, kun lisäksi toistelemme mantran lailla, miten kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Ikävä kyllä ei voi, ja se olisi reilua kertoa lapsillekin. 

Suurin osa ihmisistä päätyy keskinkertaisuuksiksi. Siksi reilua lapsia kohtaan olisi, että arvostaisimme keskinkertaisuutta. Arvostaisimme niitä niin sanottuja paskaduuneja, arvostaisimme puulaakijalkapalloa ja kaurapuuroa aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Minun nähdäkseni pelkästään paineistetut harrastukset voivat aiheuttaa pahoinvointia, mutta erityisen suuri on vaara nykyaikana, kun lisäksi toistelemme mantran lailla, miten kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Ikävä kyllä ei voi, ja se olisi reilua kertoa lapsillekin. 

Suurin osa ihmisistä päätyy keskinkertaisuuksiksi. Siksi reilua lapsia kohtaan olisi, että arvostaisimme keskinkertaisuutta. Arvostaisimme niitä niin sanottuja paskaduuneja, arvostaisimme puulaakijalkapalloa ja kaurapuuroa aamulla.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta kaikkihan kaurapuuroa arvostavat, vaikka eivät välttämättä itse pidä mausta. Ja kaikkia töitäkin, vaikka eivät taloudellisista syistä välttämättä halua kaikkia itse tehdä tai toivovat lapsilleen parempaa elintasoa.