Lasten harrastusten joustamattomuus?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan valitettavasti näin on että lajista riippuen, poissaolo kostautuu tavalla tai toisella. Lätkän pelaaja ei saa peliaikaa ja voimistelija ei saa paikkaa kisoissa. 

Minun tyttäreni on harrastanut joukkuevoimistelua 6 vuotta, on nyt kutosella. Treenit on viidesti viikossa ja kisakaudella kisat lisäksi. Syksyllä ja keväällä. Kun ei treenata, liimataana strasseja ja harjoitellaan kampausta. Pois ei saa olla kuin sairaana tai kisapaikka ohjelmassa menee. 

Eikö tuo ole jo liikaa? Viisi kertaa viikossa eikä pois saa olla, muuten rangaistaan?  Tulee mieleen itänaapurimme ja heidän urheilukulttuurinsa. 

Lapset ja nuoret ovat koulussa eikä sekään helpporasti ole nykyisin. Miten jaksavat joka joka arki harjoituksiin ja vielä kisat päälle? Tai omasta mielestään varmasti jaksavat, mutta vanhempien pitäisi yrittää järkenä olla ja vaatia lepoaikojakin. Jatkuva suorittaminen voi viedä ennen aikaisesti sairaseläkkeelle aikuisena. 

Jos haluaa hyvän parisuhteen niin ei ikinä kympin tyttöä. Ja ei ikinä fanaattista urheilijaa. Ei ei ei ei ei. Ylisuorittaminen on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tennis ja golf ovat erittäin "yksipuolisia" lajeja. Tällä tarkoitan sitä, että keho kuormittuu yksipuolisesti. Harva pelaa tennistä sujuvasti niin, että voi molemmilla käsillä lyödä kämmeneltä sen mukaan mihin pallo tulee. Ja varmaan yhtä harva golffari osaa lyödä kummalta puolelta palloa tahansa.

Tenniksessä tarvitaan räjähtävää voimaa, nopeutta, kestävyyttä, nopeita refleksejä, tekniikkaa ja strategiaa. Yksi harvoista lajeista joissa käytetään kaikkia osa-alueita. Ammattilaistasolla tulee tietenkin kremppoja kaikissa lajeissa. 

Tenniksessä saa kremppoja varsin helposti ihan amatööritasollakin. Hieno laji, mutta lapsille aika tekninen ja kallis. Kilpaileminen vaatii kovaa luonnetta, ja kilpailematta oleminen ei taida oikein olla mahdollistakaan.

Miksei voisi olla kilpailematta? Oma lapsi harrastaa ilman kilpailuja ja olen löytänyt itsekin samalla itselleni uuden ja meille yhteisen harrastuksen. En tosin asu Suomessa ja kulttuuri on erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä se on melkein joka lajissa niin, että jos olet maailman huippu niin tienaat elantosi sillä hommalla. Kotimaassa SM-tasolla jääkiekko taitaa olla ainoa laji, jossa voi päästä kunnon tuloille.

Ei nyt ihan, esimerkiksi kaikissa yleisurheilulajeissa. Ja monissa lajeissa ura on lyhyt eikä sen ajan tuloilla elä koko elämää.

Tuota tietysti ei tarvitse tai edes pitäisi ajatella.

Kyllä yleisurheilussakin tienaa, esimerkiksi Usain Bolt ehti tienata urallaan noin 30 miljoonaa. Armand DuPlantisin vuositulot lähentelee miljoonaa. Pitää vaan olla oikeasti hyvä ja voittaa kisoja. Silloin saa hyvät osallistumis ja palkintorahat ja sponsoreitakin kiinnostaa. Se tyyppillinen  suomalainen "tavoitteena on välierät" ei kiinnosta sponsoreita eikä yleisöä. Siksi sillä ei tienaa.

Niin, sanottiin ettei kaikissa lajeissa. Satanen on ihan oma lajinsa yleisurheilussakin. Suurin osa urheilijoista tienaa tulonsa somella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikö tuo ole jo liikaa? Viisi kertaa viikossa eikä pois saa olla, muuten rangaistaan?  

Miksi niiden kaikissa harjoituksessa käyneiden pitää kärsiä ja saada esimerkiksi vähemmän peliaikaa kun se yksi lusmu on mukana pelissä vaikkei käy treeneissä?

Eipä sillä, olen kyllä huomannut urheilun parissa toimiessani, että lapset ymmärtää tämän ja se on heidän mielestä ok, mutta vanhemmat eivät ymmärrä.

Kiduttaminen urheilulla pitää lailla kieltää. Liikunta on eri asia. Äidit ja isät älkööt kostako toteutumattomia unelmiaan lastensa kautta. Urheiluhullut urheiluopet, psykopaatikot, suljetulle osastolle persujen joukkoon. 

Miksi Suomessa ei voi olla lapsille ja nuorille ryhmiä joissa ei ole tarkoituskaan edetä ylemmäksi vaan niissä pelataan liikunnan ilon vuoksi? Onhan aikuisillakin työpaikkojen sählykerhoja yms. joissa yhdistetään hauskanpito ja liikunta.

Jos jollain lapsella ei ole halua tai taitoa pelata tavoitteellisesti, niin jääkö hän silloin joukkuelajien ulkopuolelle? Ei ihme että lasten liikunta vähenee, jos urheilusta tehdään yhtä vakavaa kuin aikuisten edustusjoukkueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikö tuo ole jo liikaa? Viisi kertaa viikossa eikä pois saa olla, muuten rangaistaan?  

 

Miksi niiden kaikissa harjoituksessa käyneiden pitää kärsiä ja saada esimerkiksi vähemmän peliaikaa kun se yksi lusmu on mukana pelissä vaikkei käy treeneissä?

Eipä sillä, olen kyllä huomannut urheilun parissa toimiessani, että lapset ymmärtää tämän ja se on heidän mielestä ok, mutta vanhemmat eivät ymmärrä.

Mistä lapset oppivat sanat lusmu ja sen, että pitää jättää kaveri ulkopuolelle vaikka pelaamisen pitäisi olla hauskaa ja kaikkia kannustavaa?

Sairasta touhua. Antakaa lasten leikkiä ja olla lapsia. Ilmankos mielenterveysongelmat ovat ryöpsähtäneet nuorilla, jos jo ala-asteella pitää olla maajoukkuetason kilpaurheilija. Miten löytyy energiaa ja aikaa tehdä mitään muuta, elää tavallista normaalia elämää. Pysähtyä ja nauttia pienistä asioista.

Luontainen lahjakkuus on ihailtavaa. Väkisin pungertaminen on väkisin pungertamista. Lahjatonta.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua. Antakaa lasten leikkiä ja olla lapsia. Ilmankos mielenterveysongelmat ovat ryöpsähtäneet nuorilla, jos jo ala-asteella pitää olla maajoukkuetason kilpaurheilija. Miten löytyy energiaa ja aikaa tehdä mitään muuta, elää tavallista normaalia elämää. Pysähtyä ja nauttia pienistä asioista.

Kyllä. Lapsilta vaaditaan samaa kuin aikuisilta ammattiurheilijoilta. Samaan aikaan aikuiset voivat pelata puulaakipelejä tai työpaikan joukkueissa ilman ammattitason treenaamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa hyvän parisuhteen niin ei ikinä kympin tyttöä. Ja ei ikinä fanaattista urheilijaa. Ei ei ei ei ei. Ylisuorittaminen on sairaus.

Älä herjaa kympin tyttöjä sairaiksi. Se on sairautta. Itselläni on kympin tyttö. Menestynyt myös urheilussa. Hänellä on todella paljon ystäviä, harrastuksia ja kaikkea mukavaa ollut aina. Kaikille kymppien saaminen ei ole ylisuorittamista. Riittää kun aina on harjoitellut hyvin kokeeseen. Osaaminen myös kumuluituu. 

Mun lapset ovat hiljattain alkaneet harrastaa yleisurheilua, ehkä vähän normaalia vanhempana. Kisoissa saivat kannustusta kilpakumppaneilta ja muilta vahemmilta. Jopa tekniikkaopastusta yhdeltä isältä (jonka poika voitti ylivoimaisesti), ja mun poika viskasi oman ennätyksensä seuraavalla heitolla. Arvostan tuota kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa hyvän parisuhteen niin ei ikinä kympin tyttöä. Ja ei ikinä fanaattista urheilijaa. Ei ei ei ei ei. Ylisuorittaminen on sairaus.

Älä herjaa kympin tyttöjä sairaiksi. Se on sairautta. Itselläni on kympin tyttö. Menestynyt myös urheilussa. Hänellä on todella paljon ystäviä, harrastuksia ja kaikkea mukavaa ollut aina. Kaikille kymppien saaminen ei ole ylisuorittamista. Riittää kun aina on harjoitellut hyvin kokeeseen. Osaaminen myös kumuluituu. 

Ihan normaaleilla geeneillä saa lukuaineista kymppejä, kun kertaa asioita joka päivä syvämuistiin eikä ota siitä stressiä. Ja vähän isompana opettelee miten esseevastaukset pitää jäsennellä kokeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua. Antakaa lasten leikkiä ja olla lapsia. Ilmankos mielenterveysongelmat ovat ryöpsähtäneet nuorilla, jos jo ala-asteella pitää olla maajoukkuetason kilpaurheilija. Miten löytyy energiaa ja aikaa tehdä mitään muuta, elää tavallista normaalia elämää. Pysähtyä ja nauttia pienistä asioista.

 

Kyllä. Lapsilta vaaditaan samaa kuin aikuisilta ammattiurheilijoilta. Samaan aikaan aikuiset voivat pelata puulaakipelejä tai työpaikan joukkueissa ilman ammattitason treenaamista.

Juuri näin ja ainakin pk-seudulla, missä ihmisiä on paljon, ei tarvitse olla missään ykkösjoukkueessa ja silti täytyy treenata tosi paljon. Ainakin futiksessa ja jääkiekossa näin. Kaikki illat menee tuohon. Koulupäivät yläkoulusta lähtien ovat pitkiä. Urheilureissut kestävät monta tuntia. Miten jaksaa sitten läksyt ja kokeet. Toki jos kasi tai ysi riittää, niin peruskoulussa saa tuon melko helposti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa ei voi olla lapsille ja nuorille ryhmiä joissa ei ole tarkoituskaan edetä ylemmäksi vaan niissä pelataan liikunnan ilon vuoksi? Onhan aikuisillakin työpaikkojen sählykerhoja yms. joissa yhdistetään hauskanpito ja liikunta.

Jos jollain lapsella ei ole halua tai taitoa pelata tavoitteellisesti, niin jääkö hän silloin joukkuelajien ulkopuolelle? Ei ihme että lasten liikunta vähenee, jos urheilusta tehdään yhtä vakavaa kuin aikuisten edustusjoukkueilla.

Tätä just ihmettelen. Lapseni tykkää eräästä urheilulajista, ja haluaa käydä harjoituksissa. Tyttö on nyt 6v ja harjoitukset 2 kertaa viikossa. Lisäksi haluaa käydä yhdessä toisessa lajissa, siinäkin jo 2 krt/viikko harjoitukset. Molemmissa lajeissa seuraaviin ryhmiin siirryttäessä harjoituksia jo 3-4 krt/ viikko. Eli jo käytännön syistä toinen urheilulaji tippuu pois, vaikka olisi kiinnostusta. Molemmissa myös tulee pikku hiljaa enemmän kilpailuja, jotka siis viikonloppuisin. 

Tyttöni on siis nuori ja oikeasti tykkää molemmista lajeista. Mutta hän ei ole mitenkään kovin kilpailuhenkinen. Pelkään, että urheilu loppuu kuin seinään viimeistään 12v tämän vuoksi. 

Kannattaa myös muistaa, että yläkoulutkin ovat nykyään eriytyneet ikävästi. Asun semmoisella alueella, missä lähellä on useampikin yläkoulu. On nk.ykkösyläkoulu, johon halutaan, koska siellä on mm. painotettuja luokkia. Sitten on se huonoin yläkoulu, johon joudutaan ja jossa tunnetusti on paljon huonotasoisia oppilaita. Tämän huonotasoisen koulun hyvä puoli on se, että keskinkertaiset oppilaat saavat helposti kymppejä ja pääsevät helposti parhaimpiin lukioihin. Tämä on tietysti myös epäreilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua. Antakaa lasten leikkiä ja olla lapsia. Ilmankos mielenterveysongelmat ovat ryöpsähtäneet nuorilla, jos jo ala-asteella pitää olla maajoukkuetason kilpaurheilija. Miten löytyy energiaa ja aikaa tehdä mitään muuta, elää tavallista normaalia elämää. Pysähtyä ja nauttia pienistä asioista.

 

Kyllä. Lapsilta vaaditaan samaa kuin aikuisilta ammattiurheilijoilta. Samaan aikaan aikuiset voivat pelata puulaakipelejä tai työpaikan joukkueissa ilman ammattitason treenaamista.

Juuri näin ja ainakin pk-seudulla, missä ihmisiä on paljon, ei tarvitse olla missään ykkösjoukkueessa ja silti täytyy treenata tosi paljon. Ainakin futiksessa ja jääkiekossa näin. Kaikki illat menee tuohon. Koulupäivät yläkoulusta lähtien ovat pitkiä. Urheilureissut kestävät monta tuntia. Miten jaksaa s

Mutta jaksaminen ei välttämättä riitä edes kasiin. Ja aikaa pitäisi jäädä muuhunkin. Kavereille, kulttuurille ja ihan niiden tylsien kotitöiden opetteluunkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa hyvän parisuhteen niin ei ikinä kympin tyttöä. Ja ei ikinä fanaattista urheilijaa. Ei ei ei ei ei. Ylisuorittaminen on sairaus.

Älä herjaa kympin tyttöjä sairaiksi. Se on sairautta. Itselläni on kympin tyttö. Menestynyt myös urheilussa. Hänellä on todella paljon ystäviä, harrastuksia ja kaikkea mukavaa ollut aina. Kaikille kymppien saaminen ei ole ylisuorittamista. Riittää kun aina on harjoitellut hyvin kokeeseen. Osaaminen myös kumuluituu. 

Ehkäpä tuota ei tarkoitettu aivan kirjaimellisesti vaan käytettiin kielikuvaa vahvistamaan viestin sisältö.

Minun lapsuudessa oli urheilukerho kerran viikossa. Ei ollut paljon urheiluseuroja tms., niin kerho oli kiva. Paikallisen koulun jumppasalissa, ja joku vanhempi kävi vetämässä. Porukan ikä oli 7-13v. Poikia ja tyttöjä. Liikuttiin kausiluonteisesti.  Hyvällä ilmalla jalkapalloa, yleisurheilua ja pesistä,  huonolla ilmalla sisällä sulkapalloa yms.