Lasten harrastusten joustamattomuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua. Antakaa lasten leikkiä ja olla lapsia. Ilmankos mielenterveysongelmat ovat ryöpsähtäneet nuorilla, jos jo ala-asteella pitää olla maajoukkuetason kilpaurheilija. Miten löytyy energiaa ja aikaa tehdä mitään muuta, elää tavallista normaalia elämää. Pysähtyä ja nauttia pienistä asioista.

 

Kyllä. Lapsilta vaaditaan samaa kuin aikuisilta ammattiurheilijoilta. Samaan aikaan aikuiset voivat pelata puulaakipelejä tai työpaikan joukkueissa ilman ammattitason treenaamista.

Juuri näin ja ainakin pk-seudulla, missä ihmisiä on paljon, ei tarvitse olla missään ykkösjoukkueessa ja silti täytyy treenata tosi paljon. Ainakin futiksessa ja jääkiekossa näin. Kaikki illat menee tuohon. Koulupäivät yläkoulusta lähtien ovat pitkiä. Urheilureissut kestävät monta tuntia. Miten jaksaa sitten läksyt ja kokeet. Toki jos kasi tai ysi riittää, niin peruskoulussa saa tuon melko helposti.

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.

Ei kilpaurheilun vastustajat usko. Heille on jostain syystä kovin tärkeää että urheilijat ei menesty koulussa.

Erikoista, sillä urheilijat itse ovat toista mieltä ja toisaalta eivät väitä että koulussamenestyjä olisi surkea urheilija.

 

Näissä on valtavasti lajikohtaisia eroja. Itse tunnen useita nuoria suunnistajia, voimistelijoita ja kiekkoilijoita. 

Voimistelijat on kympin oppilaita. Suunnistajat 8-9. Kiekkoilija

Älä heittele kiekkoilijoista mitään mutuarvioita. Asun pk-seudulla. Lapseni on pitkään harrastanut jääkiekkoa. Omalla lapsella keskiarvo useimmiten noin 9.3-9.6. Monilla muilla sama, jopa parempi niistä joita tunnen. Varmasti on niitäkin, joilla menee huonommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi koulukaveri laukkasi 60-metrin juoksussa. Opettaja oikein täsmensi, että ajat otetaan ylös ja se vaikuttaa numeroon. Kaverini sai ihan hyvän ajan vaikka oli päällystakki päällä ja koululaukku kainalossa. Ihmettelen, että häntä ei valittu koulun laukkajoukkueeseen. Alaportaan valmentajat on niin tosikoita vaikka kyse on games -leikeistä. Olympic games, leikkejä.

Tähän pitää lisätä, että koripallo-ottelussa heitin itse huvikseni pallon omaan koriin. Opettaja naama punaisena jotain huusi. Sanoin sille, että onnistuminen innostaa yrittämään. Kyllä meille nauru kelpasi.

Lopeteltiin Cooperjuoksua, opettaja loikkasi pukukoppien takaa ja tiukkasi juoksitteko. Meitä oli viisi ja minä. Joo kaikille 2000 metriä sanoin. Yhdellä nousi savu kouran sisältä. Ei pystynyt olemaan polttamatta edes 12 minuuttia? Höh. Opastin opettajaa, että jos pystyy juoksemaan 2000 metriä tupakkaa polttaen ansaitsee 2500-metrin suorituksen. En tiedä mitä ruutuvihkoonsa kirjoitti. Varmaan ruksin raapusti eli suoritettu. Helsingin kuuluisa puutarhakaupungin osa Kontula, HYL, Abi 98.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua. Antakaa lasten leikkiä ja olla lapsia. Ilmankos mielenterveysongelmat ovat ryöpsähtäneet nuorilla, jos jo ala-asteella pitää olla maajoukkuetason kilpaurheilija. Miten löytyy energiaa ja aikaa tehdä mitään muuta, elää tavallista normaalia elämää. Pysähtyä ja nauttia pienistä asioista.

 

Kyllä. Lapsilta vaaditaan samaa kuin aikuisilta ammattiurheilijoilta. Samaan aikaan aikuiset voivat pelata puulaakipelejä tai työpaikan joukkueissa ilman ammattitason treenaamista.

Juuri näin ja ainakin pk-seudulla, missä ihmisiä on paljon, ei tarvitse olla missään ykkösjoukkueessa ja silti täytyy treenata tosi paljon. Ainakin futiksessa ja jääkiekossa näin. Kaikki illat menee tuohon. Koulupäivät yläkoulusta lähtien ovat pitkiä. Ur

Mutta eihän mitään kunnollista pääsee opiskelemaan esimerkiksi yliopistoon tai korkeakouluun, jos numerot ei ole hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikö tuo ole jo liikaa? Viisi kertaa viikossa eikä pois saa olla, muuten rangaistaan?  

 

Miksi niiden kaikissa harjoituksessa käyneiden pitää kärsiä ja saada esimerkiksi vähemmän peliaikaa kun se yksi lusmu on mukana pelissä vaikkei käy treeneissä?

Eipä sillä, olen kyllä huomannut urheilun parissa toimiessani, että lapset ymmärtää tämän ja se on heidän mielestä ok, mutta vanhemmat eivät ymmärrä.

 

Mistä lapset oppivat sanat lusmu ja sen, että pitää jättää kaveri ulkopuolelle vaikka pelaamisen pitäisi olla hauskaa ja kaikkia kannustavaa?

Koska se on reilua kaikkia kohtaan. Jos Aku käy 9 kertaa kymmenestä reeneissä ja Benjamin 3 kertaa kymmenestä niin minusta on ihan ok, että Aku pelaa kolme kertaa enemmän kuin Benjamin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.

Ei kilpaurheilun vastustajat usko. Heille on jostain syystä kovin tärkeää että urheilijat ei menesty koulussa.

Erikoista, sillä urheilijat itse ovat toista mieltä ja toisaalta eivät väitä että koulussamenestyjä olisi surkea urheilija.

 

Näissä on valtavasti lajikohtaisia eroja. Itse tunnen useita nuoria suunnistajia, voimistelijoita ja kiekkoilijoita. 

Voimistelija

Älä heittele kiekkoilijoista mitään mutuarvioita. Asun pk-seudulla. Lapseni on pitkään harrastanut jääkiekkoa. Omalla lapsella keskiarvo useimmiten noin 9.3-9.6. Monilla muilla sama, jopa parempi niistä joita tunnen. Varmasti on niitäkin, joilla menee huonommin. 

Miksi sinä saat heittää mutu arvioita mutta kiellät se muilta? Vai tunnetko sinä kaikki Suomessa jääkiekkoa harrastavat?

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön

Mutta ei kaikki tavoittele sellaista työtä, johon riittää seiskan arvosanat ja sosiaalisuus. Monet haluavat opiskelemaan esimerkiksi oikeustiedettä, lääkikseen, kauppakorkeaan, opettajiksi jne. Silloin täytyy olla todella hyvät arvosanat lukiosta päästäkseen opiskelemaan. Jos jo peruskoulu on 7-8 tasoa niin eipä juuri kukaan sieltä nouse enää sille tasolle, mitä tarvittaisiin ylioppilastutkintotodistukseen että pääsisi vaikka yliopistoon opiskelemaan haluttuja aloja, jotka työllistää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikö tuo ole jo liikaa? Viisi kertaa viikossa eikä pois saa olla, muuten rangaistaan?  

 

Miksi niiden kaikissa harjoituksessa käyneiden pitää kärsiä ja saada esimerkiksi vähemmän peliaikaa kun se yksi lusmu on mukana pelissä vaikkei käy treeneissä?

Eipä sillä, olen kyllä huomannut urheilun parissa toimiessani, että lapset ymmärtää tämän ja se on heidän mielestä ok, mutta vanhemmat eivät ymmärrä.

 

Mistä lapset oppivat sanat lusmu ja sen, että pitää jättää kaveri ulkopuolelle vaikka pelaamisen pitäisi olla hauskaa ja kaikkia kannustavaa?

 

Koska se on reilua kaikkia kohtaan. Jos Aku käy 9 kertaa kymmenestä reeneissä ja Benjamin 3 kertaa kymmenestä niin minusta on ihan ok, että Aku pelaa kolme kertaa enemmän kuin Benjamin.

Entäpä jos tätä kysyttäisiin lapsilta itseltään eikä vanhemmilta? Entä jos Aku sanoo, että hän käy treeneissä koska se on mukavaa eikä häntä haittaa se ettei Benjamin käy siellä niin usein ja tykkää että kaikki saavat pelata suurinpiirtein yhtä paljon? Benjamin ei pääse kyytien yms. syiden takia jokaisiin treeneihin, mutta on iloisella mielellä mukana. Pitääkö hänen ilonsa latistaa sen vuoksi, että vanhemmat ja valmentaja ottavat asiat liian vakavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eikö tuo ole jo liikaa? Viisi kertaa viikossa eikä pois saa olla, muuten rangaistaan?  

 

Miksi niiden kaikissa harjoituksessa käyneiden pitää kärsiä ja saada esimerkiksi vähemmän peliaikaa kun se yksi lusmu on mukana pelissä vaikkei käy treeneissä?

Eipä sillä, olen kyllä huomannut urheilun parissa toimiessani, että lapset ymmärtää tämän ja se on heidän mielestä ok, mutta vanhemmat eivät ymmärrä.

 

Joskus on niin, että se lusmu on paras pelaaja, vaikka ei aina jaksa ilmaantua harjoituksiin. Kaikki haluavat voittaa. Kyllä siinä ahkerampi harjoittelija jää penkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua. Antakaa lasten leikkiä ja olla lapsia. Ilmankos mielenterveysongelmat ovat ryöpsähtäneet nuorilla, jos jo ala-asteella pitää olla maajoukkuetason kilpaurheilija. Miten löytyy energiaa ja aikaa tehdä mitään muuta, elää tavallista normaalia elämää. Pysähtyä ja nauttia pienistä asioista.

 

Kyllä. Lapsilta vaaditaan samaa kuin aikuisilta ammattiurheilijoilta. Samaan aikaan aikuiset voivat pelata puulaakipelejä tai työpaikan joukkueissa ilman ammattitason treenaamista.

Juuri näin ja ainakin pk-seudulla, missä ihmisiä on paljon, ei tarvitse olla missään ykkösjoukkueessa ja silti täytyy treenata tosi paljon. Ainakin futiksessa ja jääkiekossa näin. Kaikki illat menee tuohon.

Mutta eihän mitään kunnollista pääsee opiskelemaan esimerkiksi yliopistoon tai korkeakouluun, jos numerot ei ole hyviä.

Silti et saa työpaikkaa mikäli hakijoissa on mukana henkilö joka on tarpeeksi pätevä ja tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun. Vaikka hän olisi käynyt AMK koulutuksen hän on silti parempi vaihtoehto kuin yliopiston suorittanut. Mikäli hän on tarpeeksi pätevä siihen työhön. Pätevyyttä voidaan mitata myös työkokemuksella eikä pelkästään koulutuksella.

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön,

Niitä kysytään kouluissa matkalla työelämään. Itse hain ulkomailla maisterina ensimmäistä työtä johon oli vähimmäisvaatimus matematiikan ja äidinkielen ysiluokan arvosanoille. Oli puhdas onni, että minulla oli ne numerot, koska en olisi ikinä 15-vuotiaana voinut kuvitella niillä olevan merkitystä kunhan lukioon pääsen. 

Vierailija kirjoitti:

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön

Mutta ei kaikki tavoittele sellaista työtä, johon riittää seiskan arvosanat ja sosiaalisuus. Monet haluavat opiskelemaan esimerkiksi oikeustiedettä, lääkikseen, kauppakorkeaan, opettajiksi jne. Silloin täytyy olla todella hyvät arvosanat lukiosta päästäkseen opiskelemaan. Jos jo peruskoulu on 7-8 tasoa niin eipä juuri kukaan sieltä nouse enää sille tasolle, mitä tarvittaisiin ylioppilastutkintotodistukseen että pääsisi vaikka yliopistoon opiskelemaan haluttuja aloja, jotka työllistää hyvin.

He saavat hyviä numeroita jo luonnostaan. Ehkä tässä meni pointti ohitse. En tarkoittanut sitä, etteikö saisi olla hyviä numeroita ja joskus kouluun pääseminen vaatiikin sitä. Tarkoitin tällä sitä, että kun on valmistunut, niin ketään ei juurikaan kiinnosta mitä numeroita olet kouluista saanut. Kunhan olet valmistunut eikä poissaoloissa tms. ole mitään erikoista. Enemmän merkitystä on sillä kenet tunnet ja millaiset tuttavapiirit on. Huonommin pärjännyt mutta sosiaalisesti taitava saa työpaikan helpommin kuin täydelliset numerot saanut joka ei tunne juuri ketään ihmisiä. Eihän se reilua ole mutta tosiasia. Kuka palkkaa tuntemattoman jos on mahdollisuus palkata henkilö jonka tuntee jo entuudestaan ja tietää, että hänen kanssaa homma toimii. Työn puolesta ja henkilökemioiden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että yläkoulutkin ovat nykyään eriytyneet ikävästi. Asun semmoisella alueella, missä lähellä on useampikin yläkoulu. On nk.ykkösyläkoulu, johon halutaan, koska siellä on mm. painotettuja luokkia. Sitten on se huonoin yläkoulu, johon joudutaan ja jossa tunnetusti on paljon huonotasoisia oppilaita. Tämän huonotasoisen koulun hyvä puoli on se, että keskinkertaiset oppilaat saavat helposti kymppejä ja pääsevät helposti parhaimpiin lukioihin. Tämä on tietysti myös epäreilua. 

Jokaiselle päättötodistuksen arvosanalle on määritelty valtakunnalliset perusteet. Eli kyllä ne kympit ovat ansaittuja. Vaikka totta kai vanhemman näkökulmasta voi näyttäytyä epäreilulta, että oma kullannuppu x, joka on suurella vaivalla painotusopetukseen järjestetty ja jolle on opetettu pitkäjänteisyyttä pianonsoitolla ja voimistelulla, saakin vain ysin ja se rupukoulun oppilas y kympin.

Vierailija kirjoitti:

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön,

Niitä kysytään kouluissa matkalla työelämään. Itse hain ulkomailla maisterina ensimmäistä työtä johon oli vähimmäisvaatimus matematiikan ja äidinkielen ysiluokan arvosanoille. Oli puhdas onni, että minulla oli ne numerot, koska en olisi ikinä 15-vuotiaana voinut kuvitella niillä olevan merkitystä kunhan lukioon pääsen. 

Tiesivätkö he suomen koulujärjestelmän? Ei yläasteen todistuksella ole virkaa sen jälkeen kun on valmistunut ammattiin. En tiedä mikä maa on kyseessä, mutta oudolta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön

Mutta ei kaikki tavoittele sellaista työtä, johon riittää seiskan arvosanat ja sosiaalisuus. Monet haluavat opiskelemaan esimerkiksi oikeustiedettä, lääkikseen, kauppakorkeaan, opettajiksi jne. Silloin täytyy olla todella hyvät arvosanat lukiosta päästäkseen opiskelemaan. Jos jo peruskoulu on 7-8 tasoa niin eipä juuri kukaan sieltä nouse enää sille tasolle, mitä tarvittaisiin ylioppilastutkintotodistukseen että pääsisi vaikka yliopistoon opiskelemaan haluttuja aloja, jotka työllistää hyvin.

 

He saavat

Yksityisellä sektorilla matalapalkka-aloilla työt jaetaan sille, joka tunnetaan. Jos haet siivoojan töitä ja olet firman omistajan kaverin lapsi, pääset taatusti hommiin.

Pitkälle erikoistuneessa työnkuvassa taas on melko epätodennäköistä, että pätevin löytyisi tuttavapiiristä, ja isommissa firmoissa katsotaan varsin pahalla nepotismia rekryissä. Ja julkiselle sektorillehan on pakko palkata muodollisesti pätevin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön,

Niitä kysytään kouluissa matkalla työelämään. Itse hain ulkomailla maisterina ensimmäistä työtä johon oli vähimmäisvaatimus matematiikan ja äidinkielen ysiluokan arvosanoille. Oli puhdas onni, että minulla oli ne numerot, koska en olisi ikinä 15-vuotiaana voinut kuvitella niillä olevan merkitystä kunhan lukioon pääsen. 

 

Tiesivätkö he suomen koulujärjestelmän? Ei yläasteen todistuksella ole virkaa sen jälkeen kun on valmistunut ammattiin. En tiedä mikä maa on kyseessä, mutt

Britannia. Maassa maan tavalla, ei heidän tarvitse muuttaa omia käytäntöjään ulkomaalaisten takia. Nykyään moni firma on tosin luopunut vaatimuksesta kannustaakseen sosiaaliluokkien sekoittumista. Yllättäen ylempi keskiluokka arvostaa hyviä arvosanoja korkeammalle kuin työväenluokka, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti lasten mahdollisuuksiin aikuisena. 

Miksi sinä saat heittää mutu arvioita mutta kiellät se muilta? Vai tunnetko sinä kaikki Suomessa jääkiekkoa harrastavat?

 

Viestisi oli vahvasti asenteellinen, jossa kerskuit muiden lajien harrastajat fiksuiksi ja jääkiekon pelaajat tyhmiksi. Jääkiekko on todella aikaa vievä laji ja se tietenkin helposti vaikuttaa koulumenestykseen. Illoin treenireissut kestävät 3-4 h. On myös aamujäitä. Viikonloppuisin pelireissut. Silti tuntemillani  nuorilla pk-seudulla on yli 9 keskiarvot. Eli ethän ala jatkossa mutulla haukkumaan ja solvaamaan  minkään lajin harrastajia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä saat heittää mutu arvioita mutta kiellät se muilta? Vai tunnetko sinä kaikki Suomessa jääkiekkoa harrastavat?

 

Viestisi oli vahvasti asenteellinen, jossa kerskuit muiden lajien harrastajat fiksuiksi ja jääkiekon pelaajat tyhmiksi. Jääkiekko on todella aikaa vievä laji ja se tietenkin helposti vaikuttaa koulumenestykseen. Illoin treenireissut kestävät 3-4 h. On myös aamujäitä. Viikonloppuisin pelireissut. Silti tuntemillani  nuorilla pk-seudulla on yli 9 keskiarvot. Eli ethän ala jatkossa mutulla haukkumaan ja solvaamaan  minkään lajin harrastajia. 

Miksi jääkiekkoilijat sitten käyttäytyvät ryhmänä niin hirveän rumasti, jos pystyvät koulussakin halutessaan suoriutumaan hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman viestisi väheksymistä, niin ei koulunumeroita kysellä aikuisena. Numeroita enemmän työelämässä auttaa sosiaalisuus ja se, että tuntee paljon erilaisia ihmisiä. Saat olla kympin tyttö/poika, mutta silti työpaikan saa varmemmin seiskan tyttö/poika, joka tuntee haastattelijan tai työpaikalta jonkun jo entuudestaan. Kunhan vain on soveltuu työhön

Mutta ei kaikki tavoittele sellaista työtä, johon riittää seiskan arvosanat ja sosiaalisuus. Monet haluavat opiskelemaan esimerkiksi oikeustiedettä, lääkikseen, kauppakorkeaan, opettajiksi jne. Silloin täytyy olla todella hyvät arvosanat lukiosta päästäkseen opiskelemaan. Jos jo peruskoulu on 7-8 tasoa niin eipä juuri kukaan sieltä nouse enää sille tasolle, mitä tarvittaisiin ylioppilastutkintotodistukseen että pääsisi vaikka yliopistoon opiskelemaan haluttuja aloja, jotka työllistää hyvin.<

Yksityisellä sektorilla matalapalkka-aloilla työt jaetaan sille, joka tunnetaan. Jos haet siivoojan töitä ja olet firman omistajan kaverin lapsi, pääset taatusti hommiin.

Pitkälle erikoistuneessa työnkuvassa taas on melko epätodennäköistä, että pätevin löytyisi tuttavapiiristä, ja isommissa firmoissa katsotaan varsin pahalla nepotismia rekryissä. Ja julkiselle sektorillehan on pakko palkata muodollisesti pätevin.

Valtio on valtio. Myönnetään tuo oikeaksi. Tutun palkkaaminen ei ole nepotismia. Jos vanha koulukaveri tai muista yhteysistä tuttu on hakijoiden joukossa, niin onhan hän jo etusijalla muihin nähden sen vuoksi. Kunhan on tarpeeksi pätevä. Mitä erikoistuneempi työ sen pienemmät piirit niissä on. Silloin varsinkin korostuu se kenet tunnet. Kaksi hakijaa. Toisen tunnet ennestään, mukava ja osaava kaveri ja toista et. Molemmat päteviä työhön ja tulevat pärjäämään siinä, mutta tuntemattomalla on parempi koulutus ja enemmän työkokemusta.  Kumman otat?  Tai kaksi hakijaa jotka molemmat tunnet. Pätevämpi on kuitenkin sellainen jonka kanssa et tule kunnolla toimeen. Toisen kanssa henkilökemiat osuvat kohdilleen. Hänkin siis on pätevä työhön. Kumman otat?

He saavat hyviä numeroita jo luonnostaan. Ehkä tässä meni pointti ohitse. En tarkoittanut sitä, etteikö saisi olla hyviä numeroita ja joskus kouluun pääseminen vaatiikin sitä. Tarkoitin tällä sitä, että kun on valmistunut, niin ketään ei juurikaan kiinnosta mitä numeroita olet kouluista saanut. Kunhan olet valmistunut eikä poissaoloissa tms. ole mitään erikoista. Enemmän merkitystä on sillä kenet tunnet ja millaiset tuttavapiirit on. Huonommin pärjännyt mutta sosiaalisesti taitava saa työpaikan helpommin kuin täydelliset numerot saanut joka ei tunne juuri ketään ihmisiä. Eihän se reilua ole mutta tosiasia. Kuka palkkaa tuntemattoman jos on mahdollisuus palkata henkilö jonka tuntee jo entuudestaan ja tietää, että hänen kanssaa homma toimii. Työn puolesta ja henkilökemioiden puolesta.

 

No ei kait nuori nyt loputtomasti voi eri työpaikoilta tuntea ihmisiä ellei ole vartavasten hakeutumassa johonkin tiettyyn työpaikkaan, josta tuntee ihmisiä ja opiskelee sitten sen mukaisesti. Kyllä työn saa ihan sillä, että opiskelee esimerkiksi yliopistossa alaa, jossa saa helposti töitä. Tekee kesätöitä mahdollisuuksien mukaan jne.