Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Hyi tuollaista kymppien vaatimista. Ihan tosissaan miksi teette lapsestanne perfektionistin, joka pelkää epäonnistuvansa ja kokee itsensä huonoksi jos tulos ei ole 100% täydellinen. Miten se kantaa elämässä mihinkään?
Urheilussa sentään saa ja pitääkin epäonnistua välillä ja jatkaa siitä joku uusi oppi takataskussa. Ei siellä tavoitella täydellisyyttä noin ehdottomasti eikä urheilijavanhemmat toivottavasti revi pelipöksyjä jos joskus tuleekin hopea kullan sijasta.
Urheilu ja koulu tasapainottavat toisiaan kun aikansa järjestää oikein. Ajanhallinta ja sen käytön suunnittelu on tärkeä taito. Tietenkään urheilua ei pidä suorittaa koulun kustannuksella, mutta elämässä saa olla muutakin kuin todistuksen numerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kympin oppilaaksi pyrkiminen on turhaa ja hyödytöntä, koska kymppi on etenkin alaluokilla paljolti opettajan makukysymys. Mutta ysi on useimmille aivan saavutettava numero, etenkin jos kouluun käytetään yhtä paljon vapaa-aikaa, vaivaa ja rahaa kuin urheiluharrastukseen.
Toisaalta aika harva urheilee enemmän kuin käyttää aikaa kouluun. Siinä loppuu tunnit päivästä kesken.
Heippa. Ehkä et ole kauheasti koulua käynyt, jos et tiedä että Suomessa on oppivelvollisuus. Eli jokaisen lapsen tai nuoren pitää käydä koulua, kotikoulua tai sairaalakoulua. Se on se ensisijainen velvollisuus.
Kun koulu on hoidettu, tulevat sitten muut asiat. Jos urheilija käyttää läksyihin, kokeisiin lukuun, kaunokirjallisuuden lukemiseen ja muuhun koulutyötä tukevaan toimintaan saman verran aikaa kuin urheiluun, voidaan sanoa ettei urheilu mene koulun edelle. Useimpien kohdalla tämä myös johtaa kiitettäviin numeroihin.
Vierailija kirjoitti:
Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.
Meidän joukkueesta aikanaan kaikki jatkoi lukioon peruskoulusta ja meidän lukiossa suurin osa harrasti joko urheilua tai musiikkia tavoitteellisesti. Ihan muutama "ei tavoitteellinen" tyyppi oli, mutta nämäkin yleensä sitten piirsi tai maalasi tms taiteili intohimoisesti ja osa sai töitään gallerioihinkin. Eli vaikka ei ollut virallista harrastusta oli kuitenkin tavoitteellista vapaa-ajan aktiviteettia.
Vierailija kirjoitti:
Hyi tuollaista kymppien vaatimista. Ihan tosissaan miksi teette lapsestanne perfektionistin, joka pelkää epäonnistuvansa ja kokee itsensä huonoksi jos tulos ei ole 100% täydellinen. Miten se kantaa elämässä mihinkään?
Urheilussa sentään saa ja pitääkin epäonnistua välillä ja jatkaa siitä joku uusi oppi takataskussa. Ei siellä tavoitella täydellisyyttä noin ehdottomasti eikä urheilijavanhemmat toivottavasti revi pelipöksyjä jos joskus tuleekin hopea kullan sijasta.
Urheilu ja koulu tasapainottavat toisiaan kun aikansa järjestää oikein. Ajanhallinta ja sen käytön suunnittelu on tärkeä taito. Tietenkään urheilua ei pidä suorittaa koulun kustannuksella, mutta elämässä saa olla muutakin kuin todistuksen numerot.
Itse olin lahjakas koulussa kohtuullisen vähällä vaivalla. Mutta jälkikasvua olen aina kannustanut, että on aivan sama mihin hakeudut, kunhan teet parhaasi ja elät ihmisiksi. Jos yritän pakottaa muita kympin tasoon, on minun hakeuduttava terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyi tuollaista kymppien vaatimista. Ihan tosissaan miksi teette lapsestanne perfektionistin, joka pelkää epäonnistuvansa ja kokee itsensä huonoksi jos tulos ei ole 100% täydellinen. Miten se kantaa elämässä mihinkään?
Urheilussa sentään saa ja pitääkin epäonnistua välillä ja jatkaa siitä joku uusi oppi takataskussa. Ei siellä tavoitella täydellisyyttä noin ehdottomasti eikä urheilijavanhemmat toivottavasti revi pelipöksyjä jos joskus tuleekin hopea kullan sijasta.
Urheilu ja koulu tasapainottavat toisiaan kun aikansa järjestää oikein. Ajanhallinta ja sen käytön suunnittelu on tärkeä taito. Tietenkään urheilua ei pidä suorittaa koulun kustannuksella, mutta elämässä saa olla muutakin kuin todistuksen numerot.
Juuri oli Ylellä juttua, miten jalkapallovanhemmat ympäri maata huutelevat kentän laidalta törkeyksiä tuntemattomille lapsille, jotka aloittelevat erotuomarin tehtävissä.
Tuohon verrattuna ysin vaatiminen omalta lapselta tuntuu aika kesyltä. Toki lapsen itsensä kannalta tragedia, mutta eipähän tuossa sentään tuhota vieraita lapsia oman ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kympin oppilaaksi pyrkiminen on turhaa ja hyödytöntä, koska kymppi on etenkin alaluokilla paljolti opettajan makukysymys. Mutta ysi on useimmille aivan saavutettava numero, etenkin jos kouluun käytetään yhtä paljon vapaa-aikaa, vaivaa ja rahaa kuin urheiluharrastukseen.
Toisaalta aika harva urheilee enemmän kuin käyttää aikaa kouluun. Siinä loppuu tunnit päivästä kesken.
Heippa. Ehkä et ole kauheasti koulua käynyt, jos et tiedä että Suomessa on oppivelvollisuus. Eli jokaisen lapsen tai nuoren pitää käydä koulua, kotikoulua tai sairaalakoulua. Se on se ensisijainen velvollisuus.
Kun koulu on hoidettu, tulevat sitten muut asiat. Jos urheilija käyttää läksyihin, kokeisiin lukuun, kaunokirjallisuuden lukemiseen ja muuhun koulutyötä tukevaan toimintaan saman verran aikaa kuin urheiluun, voidaan
Oppivelvollisuus itse asiassa tarkoittaa sitä, että pitää osoittaa että tavoitteet on saavutettu. Ei sitä että on ns virallisesti jossain koulussa. Jos testattaessa olet ikätasolla, niin kukaan ei kysy mistä oppisi sait. Toki jos ei ole ilmoitettuna mihinkään kouluun testejä lienee tuhka tiheään.
Jos ajatellaan että urheilija käyttää urheiluun 15h viikossa eli 3h treenit 5x/vko, niin kyllä saman määrän saa helposti käytettyä kouluun. Itse esim luin joka ainoa ilta ainakin sen 3h. Läksyihin en saanut yli tuntia päivässä menemään ikinä.
Ja tottakai mukaan lasketaan se koulussa istuminen, sillä siellä asiat pääsääntöisesti opitaan. Kotona sitten kerrataan. Sitä istumista on kaikilla yläasteella ja lukiossa reilusti yli 15h/vko.
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt ollaan taas pääasiassa. Kilpaurheilua harrastetaan omaksi iloksi. Joten löysätkää nyt vähän pipoa ja päästäkää lapsenne kavereiden synttäreille. Vaikka sitten olisi kallis harrastus.
Entä jos se lapsi haluaa ennemmin sinne treeneihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.
Ei kilpaurheilun vastustajat usko. Heille on jostain syystä kovin tärkeää että urheilijat ei menesty koulussa.
Erikoista, sillä urheilijat itse ovat toista mieltä ja toisaalta eivät väitä että koulussamenestyjä olisi surkea urheilija.
Mun hyvän ystävän lapsi on huippuälykäs. Hänellä on opiskelupaikka yliopistossa, johon on vaikea päästä. Hän kilpailee sm- ja pm-tasolla . Hän itkee joka päivä koska omasta mielestään hän ei ole riittävän hyvä missään.
Tämä on kärjistettyä, mutta totta. Älkää vaatiko niiltä lapsiltanne, että on pakko olla paras kaikessa kun ette te itsekään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.
Ei kilpaurheilun vastustajat usko. Heille on jostain syystä kovin tärkeää että urheilijat ei menesty koulussa.
Erikoista, sillä urheilijat itse ovat toista mieltä ja toisaalta eivät väitä että koulussamenestyjä olisi surkea urheilija.
Eiköhän jokainen, joka on joskus koulussa ollut, pysty muodostamaan kuvan kilpaurheilijoiden koulumenestyksestä. Joku yksilölajissa oleva tyttö saattaa olla luokan paras, mutta joukkuelajien puolella olevat pojat eivät yleensä älyllä loista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se vasta sairasta onkin, että vanhempien mielestä on ihan perushuttua, että koulut pitäisi käydä 9-10 keskiarvolla ja sitten huudellaan täällä ja kritisoidaan harrastuksia. Eihän se nyt mikään harrastus tai juuri muu elämä ole mahdollista lapselle jos koulussa pitää suorittaa hulluna ja tähdätä 10. Meillä ainakin poika käy mielellään reeneissä ja peleissä, tapahtumia 2-4 per viikko ja ei sinne aina ole pakko mennä, vaikkain harvoin jää pois vaan sen takia ettei jaksaisi kun aina on kuitenkin hyvä mieli että lähti. Pitäkää hyvät ihmiset järki päässä.
Mä olin juuri tulossa sanomaan että vähän ristiriitaista että kilpaurheilun kritisoijat vaatii lapsiltaan täydellistä keskiarvoa sitten kumminkin.
Onhan se järkevämpi tavoite loppuelämän kannalta ja vaatii yleensä samanlaista tavoitteellisuutta ja uutteruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi tuollaista kymppien vaatimista. Ihan tosissaan miksi teette lapsestanne perfektionistin, joka pelkää epäonnistuvansa ja kokee itsensä huonoksi jos tulos ei ole 100% täydellinen. Miten se kantaa elämässä mihinkään?
Urheilussa sentään saa ja pitääkin epäonnistua välillä ja jatkaa siitä joku uusi oppi takataskussa. Ei siellä tavoitella täydellisyyttä noin ehdottomasti eikä urheilijavanhemmat toivottavasti revi pelipöksyjä jos joskus tuleekin hopea kullan sijasta.
Urheilu ja koulu tasapainottavat toisiaan kun aikansa järjestää oikein. Ajanhallinta ja sen käytön suunnittelu on tärkeä taito. Tietenkään urheilua ei pidä suorittaa koulun kustannuksella, mutta elämässä saa olla muutakin kuin todistuksen numerot.
Juuri oli Ylellä juttua, miten jalkapallovanhemmat ympäri maata huutelevat kentän laidalta törkeyksiä tuntemattomille lapsille, j
No tuo jalkapallovanhempien käytös on kyllä 💩💩 ei voi mennä noin paljon tunteisiin. Eikä tuo ole kyllä mitään yleistä urheilumammakäytöstä. Lähinnä noissa poikien suosituimmissa palloilulajeissa näkyvä ilmiö (jääkiekko ja futis).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.
Ei kilpaurheilun vastustajat usko. Heille on jostain syystä kovin tärkeää että urheilijat ei menesty koulussa.
Erikoista, sillä urheilijat itse ovat toista mieltä ja toisaalta eivät väitä että koulussamenestyjä olisi surkea urheilija.
Näissä on valtavasti lajikohtaisia eroja. Itse tunnen useita nuoria suunnistajia, voimistelijoita ja kiekkoilijoita.
Voimistelijat on kympin oppilaita. Suunnistajat 8-9. Kiekkoilijat on joko lahjakkaita tai sitten täpärästi läpi pääseviä. Sinulla on varmasti erilaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se vasta sairasta onkin, että vanhempien mielestä on ihan perushuttua, että koulut pitäisi käydä 9-10 keskiarvolla ja sitten huudellaan täällä ja kritisoidaan harrastuksia. Eihän se nyt mikään harrastus tai juuri muu elämä ole mahdollista lapselle jos koulussa pitää suorittaa hulluna ja tähdätä 10. Meillä ainakin poika käy mielellään reeneissä ja peleissä, tapahtumia 2-4 per viikko ja ei sinne aina ole pakko mennä, vaikkain harvoin jää pois vaan sen takia ettei jaksaisi kun aina on kuitenkin hyvä mieli että lähti. Pitäkää hyvät ihmiset järki päässä.
Mä olin juuri tulossa sanomaan että vähän ristiriitaista että kilpaurheilun kritisoijat vaatii lapsiltaan täydellistä keskiarvoa sitten kumminkin.
Onhan se järkevämpi tavoite loppuelämän kannalta ja vaatii yleensä saman
Ei kyllä. Siinä rikkoo itsensä myös. Lopputulos on perfektionisti, joka romahtaa aina kun asiat ei mene 100% täydellisesti. Tästä on ihan tutkimuksia.
Paras on sekä urheilussa että koulussa, että kun lapsi yrittää parhaansa (siis tosissaan) niin se riittää. Oli tulos sitten mitä tahansa.
Hirveää painostaa lasta tuolla tavalla. Mitä jos lapsi olisi hirveän huono jossain aineessa, ei vaikka omaisi ollenkaan kielipäätä tai matematiikka olisi hyvin vaikea hahmottaa ja näin se 10 todistus ei ole mahdollinen?
Peruskoulussa riittää kiitettävään terveeltä lapselta istumalihakset ja oikea opiskelutekniikka. Etenkin pienemmät lapset tarvitsevat usein myös vanhempien tukea. Oma lapsi lukee kieltä jota en osaa, joten aloitin yhteisopiskelun hänen kanssaan, että voin tulevaisuudessa auttaa tehtävissä ja kokeisiin kertaamisessa, jos tarvitaan.
Perheet päättävät mihin haluavat aikansa panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.
Ei kilpaurheilun vastustajat usko. Heille on jostain syystä kovin tärkeää että urheilijat ei menesty koulussa.
Erikoista, sillä urheilijat itse ovat toista mieltä ja toisaalta eivät väitä että koulussamenestyjä olisi surkea urheilija.
Näissä on valtavasti lajikohtaisia eroja. Itse tunnen useita nuoria suunnistajia, voimistelijoita ja kiekkoilijoita.
Voimistelijat on kympin oppilaita. Suunnistajat 8-9. Kiekkoilijat on joko lahjakkaita tai sitten täpärästi läpi
No kiekkoilijoita lukuunottamatta kaikki tuntemani urheilijat ovat hyviä koulussa. Kiekkoilijoistakin osa ja osa selvästi tarvitsee sen kiekkoilun jotta saa mitään töitä.
Tämä taas johtuu siitä, että vain jääkiekossa vanhemmat oikeasti rohkaisee lasta panostamaan kaikki siihen urheiluun, koska nhl. Musta tuntuu että Patrik Laine on esimerkiksi tällainen tapaus.
Mun tuntemat urheilijat ei haaveile ammattiurheilusta. He haluavat olla lääkäreitä, lakimiehiä, tutkijoita yms. Ja sitten nhl stara löytyy tottakai.
Suurin osa kuitenkin haluaa pärjätä myös koulussa ja työelämässä mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.
Ei kilpaurheilun vastustajat usko. Heille on jostain syystä kovin tärkeää että urheilijat ei menesty koulussa.
Erikoista, sillä urheilijat itse ovat toista mieltä ja toisaalta eivät väitä että koulussamenestyjä olisi surkea urheilija.
Näissä on valtavasti lajikohtaisia eroja. Itse tunnen useita nuoria suunnistajia, voimistelijoita ja kiekkoilijoita.
Voimistelijat on kympin oppilaita. Suunnistajat 8-9. Kiekkoilija
Oma lapsi pelasi kiekkoa 16-vuotiaaksi saakka. Oman kokemuksen mukaan noin yksi prosentti vanhemmista kehotti lasta panostamaan kiekkoon. Se on vähän enemmän kuin ne, jotka lopulta tienaavat lajissa jotain.
Siinä rikkoo itsensä myös. Lopputulos on perfektionisti, joka romahtaa aina kun asiat ei mene 100% täydellisesti. Tästä on ihan tutkimuksia.
Paras on sekä urheilussa että koulussa, että kun lapsi yrittää parhaansa (siis tosissaan) niin se riittää. Oli tulos sitten mitä tahansa.
Ehkä, jos yrittää kymppiä kaikesta. Yleensä hyvällä koulumenestyksellä tarkoitetaan 8-10, eli noin ysin keskiarvoa, ja se on perfektionismista kaukana.
Jos kovalla työllä ei saa lukuaineesta kasia eikä oma apuni riittäisi, palkkaisin lapsen itsensä takia yksityisopettajan ettei ongelma kasaannu lukiossa.
Joitakin maajoukkuetason urheilijoita tullut tässä vuosien saatossa valmennettua ja kyllä niillä yleensä koulukin sujui. Tuorein tapaus peruskoulusta 9,6 keskiarvolla ja lukiosta hyvät paperit, en nyt muista montako ällää sillä oli. Ehti aloittaa jatko-opinnot, mutta nyt urheilee ulkomailla ammattilaisena.