Lasten harrastusten joustamattomuus?

Yksi koulukaveri laukkasi 60-metrin juoksussa. Opettaja oikein täsmensi, että ajat otetaan ylös ja se vaikuttaa numeroon. Kaverini sai ihan hyvän ajan vaikka oli päällystakki päällä ja koululaukku kainalossa. Ihmettelen, että häntä ei valittu koulun laukkajoukkueeseen. Alaportaan valmentajat on niin tosikoita vaikka kyse on games -leikeistä. Olympic games, leikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi koulukaveri laukkasi 60-metrin juoksussa. Opettaja oikein täsmensi, että ajat otetaan ylös ja se vaikuttaa numeroon. Kaverini sai ihan hyvän ajan vaikka oli päällystakki päällä ja koululaukku kainalossa. Ihmettelen, että häntä ei valittu koulun laukkajoukkueeseen. Alaportaan valmentajat on niin tosikoita vaikka kyse on games -leikeistä. Olympic games, leikkejä.

Tähän pitää lisätä, että koripallo-ottelussa heitin itse huvikseni pallon omaan koriin. Opettaja naama punaisena jotain huusi. Sanoin sille, että onnistuminen innostaa yrittämään. Kyllä meille nauru kelpasi.

Vaikka lapsi ei harrastaisi hammasta purren ja ammattilaiseksi aikoen, on minusta tärkeää opettaa sinnikkyyttä ja sitoutuneisuutta. Minutkin on lapsena pakotettu menemään harrastuksiin ellen ollut sairaana tai loukkaantunut. Toki sitten häät ja hautajaiset ovat poikkeustapauksia, mutta muussa tapauksessa harrastukseen tulee mennä siinä missä kouluunkin. Harrastuksiksi on toki valittu sellaisia lajeja jotka ei vaadi liikaa aikaa  tai resursseja pääasiallisen työn eli koulun päälle. Mutta ei sinne harrastukseen mennä puuhailemaankaan tai olla menemättä vaan siksi ettei huvita.

Eikö harrastuksen pitäisi olla palauttavaa toimintaa? Eikö se koulu jaläksyt riitä suorittavaksi osuudeksi päivään? 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka lapsi ei harrastaisi hammasta purren ja ammattilaiseksi aikoen, on minusta tärkeää opettaa sinnikkyyttä ja sitoutuneisuutta. Minutkin on lapsena pakotettu menemään harrastuksiin ellen ollut sairaana tai loukkaantunut. Toki sitten häät ja hautajaiset ovat poikkeustapauksia, mutta muussa tapauksessa harrastukseen tulee mennä siinä missä kouluunkin. Harrastuksiksi on toki valittu sellaisia lajeja jotka ei vaadi liikaa aikaa  tai resursseja pääasiallisen työn eli koulun päälle. Mutta ei sinne harrastukseen mennä puuhailemaankaan tai olla menemättä vaan siksi ettei huvita.

En nyt aivan ymmärtänyt. Harrastukset valitaan siten, etteivät ne vaadi liikaa aikaa tai resursseja, mutta sitten kuitenkin sinne on pakko mennä eikä sinne mennä puuhailemaan. Eli tavallaan huonot puolet sekä tavoitteellisista että kevyemmistä harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö harrastuksen pitäisi olla palauttavaa toimintaa? Eikö se koulu jaläksyt riitä suorittavaksi osuudeksi päivään? 

Koulu rassaa pääköppaa ja ainakin urheiluharrastukset pääasiassa muuta kehoa kuten lihaksia, luita, sydäntä ja keuhkoja. Pää palautuu siinä samalla ja koulussa taas kroppa saa lepoa kun pitää pääasiassa istua ja ajatella. Hyvä tasapaino.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan valitettavasti näin on että lajista riippuen, poissaolo kostautuu tavalla tai toisella. Lätkän pelaaja ei saa peliaikaa ja voimistelija ei saa paikkaa kisoissa. 

Minun tyttäreni on harrastanut joukkuevoimistelua 6 vuotta, on nyt kutosella. Treenit on viidesti viikossa ja kisakaudella kisat lisäksi. Syksyllä ja keväällä. Kun ei treenata, liimataana strasseja ja harjoitellaan kampausta. Pois ei saa olla kuin sairaana tai kisapaikka ohjelmassa menee. 

Höpö höpö.

Lapsesi saa kisapaikan koska on hyvä, lahjakas ja suosittu. Ellei ole hyvä, lahjakas ja suosittu, valmentaja ei anna pelata koska tärkeintä on joukkueen voitto, toiseksi tärkeintä on se että varapelaajia on tarpeeksi että seura saa tukea valmennustoiminnalle.

Kaveri oli joka treeneissä mukana ja oli innokas lentopallon pelaaja. Mutta hän ei päässyt koskaan pelaamaan kisoissa lentopalloa. Silti aina oli valmentaja maanittelemassa että tule mukaan, tule mukaan. Kolme kertaa valmentaja sai valehdeltua kaverille että peluuttaa, mutta sen jälkeen kaveri löi hanskat tiskiin. Kuultiin vasta myöhemmin että seura menetti samalla rahallista tukea koska harrastajia ei ollut tarpeeksi.

Tuo on aivan roskaa että kaikki muka pääsee kisaamaan kun fakta on yhä edelleen se että seurat tarvitsee niitä laidoilla seisoskelijoita, joiden tehtävä on varmistaa se että seura saa tukirahaa.

Kysy siltä lapseltasi että kuinka paljon hän on oikeasti kisoissa kisannut. Voit yllättyä kun maksamillasi seuramaksuilla hän ei pääsekään kisaamaan, vaan sinä maksat muiden kisareissut kun tyttösi vain saa tylsistyä.

Niinhän se on, että lasten kiristäminen kisapaikan avulla toimii ainoastaan niin kauan kuin halukkaita on enemmän kuin mukaan pääsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan valitettavasti näin on että lajista riippuen, poissaolo kostautuu tavalla tai toisella. Lätkän pelaaja ei saa peliaikaa ja voimistelija ei saa paikkaa kisoissa. 

Minun tyttäreni on harrastanut joukkuevoimistelua 6 vuotta, on nyt kutosella. Treenit on viidesti viikossa ja kisakaudella kisat lisäksi. Syksyllä ja keväällä. Kun ei treenata, liimataana strasseja ja harjoitellaan kampausta. Pois ei saa olla kuin sairaana tai kisapaikka ohjelmassa menee. 

Höpö höpö.

Lapsesi saa kisapaikan koska on hyvä, lahjakas ja suosittu. Ellei ole hyvä, lahjakas ja suosittu, valmentaja ei anna pelata koska tärkeintä on joukkueen voitto, toiseksi tärkeintä on se että varapelaajia on tarpeeksi että seura saa tukea valmennustoiminnalle.

Kaveri oli joka treeneissä mukana ja oli innokas lentopallon pelaaja. Mutta hän ei päässyt koskaan pelaamaan kisoissa

Totta että aina ei riitä se, että on paikalla. Mutta aika harvoin ne jotka on jatkuvasti pois on kovin hyviä. Ja etenkin koreografialajeissa se kisaohjelman osaaminen on niin ja näin, jos ei ole paikalla. Ja sitä ei paikata millään teknisellä osaamisella.

Palloilulajeissa en ole koskaan ymmärtänyt miksei niitä heikompiakin lapsia voi edes vähän aikaa peluuttaa. Edes jossain peleissä. Ei ne kaikki varmastikaan ole mitään supersupertärkeitä kauden kannalta.

Meilläkin muodostelmaluistelussa kaikille taataan ainakin yksi kisa/vuosi (voi olla seurakohtaisia eroja). Tämä siis toteutetaan niin, että jossain vähäpätöisissä kilpailuissa päästetään ne heikot tekemään. Ja sitten ne parhaat kisaa ns isot kilpailut tai tärkeät kilpailut.

Lapsille ei siis kisoista sanota että on tärkeät kisat/ei tärkeät kisat, vaan heille puhutaan vain kisoista. Toki isommat lapset osaa itse päätellä, mutta pienet ei tee eroa eri kisojen tärkeyden välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö harrastuksen pitäisi olla palauttavaa toimintaa? Eikö se koulu jaläksyt riitä suorittavaksi osuudeksi päivään? 

 

Koulu rassaa pääköppaa ja ainakin urheiluharrastukset pääasiassa muuta kehoa kuten lihaksia, luita, sydäntä ja keuhkoja. Pää palautuu siinä samalla ja koulussa taas kroppa saa lepoa kun pitää pääasiassa istua ja ajatella. Hyvä tasapaino.

Parasta tasapainon kannalta olisi suosia sellaisia harrastuksia, jotka eivät nosta stressitasoa ja joissa kokee positiivisia yhteisöllisiä kokemuksia. Sellaisia ovat ainakin luonnossa liikkuminen ja taideharrastuksista kuorolaulu. 

Vierailija kirjoitti:

Seurat, lajit, joukkueet, status on nyt trendikkäitä. Heikkoitsetuntoiset vanhemmat ostaa koko paketin, hinnasta viis. Niin katoaa eurot kuin lasten terveys, tulevaisuus kuin normaali elämäkin. 

Oikeasti perhe voi lähteä vaikka yhdessä liikkumaan. Tai osallistua ilmaisille tunneille, lajeja vaihdellen.

Minä en tuohon sekopäisten lajipäälliköiden rumbaan suostu. Enkä maksa urheilupomojen palkkoja.

Tämä. Yhdessä perheen kanssa ulkoilua, pelailua, teatterissa ja konsertissa käyntiä, lukemista, elokuvia. Näin esimerkiksi.

Mikä oletus tämä on, että lapsen terveys menee kun hän aloittaa liikuntaharrastuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurat, lajit, joukkueet, status on nyt trendikkäitä. Heikkoitsetuntoiset vanhemmat ostaa koko paketin, hinnasta viis. Niin katoaa eurot kuin lasten terveys, tulevaisuus kuin normaali elämäkin. 

Oikeasti perhe voi lähteä vaikka yhdessä liikkumaan. Tai osallistua ilmaisille tunneille, lajeja vaihdellen.

Minä en tuohon sekopäisten lajipäälliköiden rumbaan suostu. Enkä maksa urheilupomojen palkkoja.

Tämä. Yhdessä perheen kanssa ulkoilua, pelailua, teatterissa ja konsertissa käyntiä, lukemista, elokuvia. Näin esimerkiksi.

Tämän on taas kirjoittanut joku, joka vihaa kaikkea ohjattua toimintaa ja ryhmiä. Seurassa harrastus ei automaattisesti tarkoita jotain hirvittävää riistoa ja pas kaa. Teini-iän kynnyksellä harvemmin kiinnostaa joku äidin kanssa konsertissa käyminen . Kannattaa kuitenkin kysyä mitä se oma lapsi haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurat, lajit, joukkueet, status on nyt trendikkäitä. Heikkoitsetuntoiset vanhemmat ostaa koko paketin, hinnasta viis. Niin katoaa eurot kuin lasten terveys, tulevaisuus kuin normaali elämäkin. 

Oikeasti perhe voi lähteä vaikka yhdessä liikkumaan. Tai osallistua ilmaisille tunneille, lajeja vaihdellen.

Minä en tuohon sekopäisten lajipäälliköiden rumbaan suostu. Enkä maksa urheilupomojen palkkoja.

Tämä. Yhdessä perheen kanssa ulkoilua, pelailua, teatterissa ja konsertissa käyntiä, lukemista, elokuvia. Näin esimerkiksi.

Noita pitäisi tietenkin tehdä ohjatun harrastustoiminnan lisäksi. Osana tapakasvatusta. 

Oman työelämän näkökulmasta, olisin varmasti edennyt pidemmälle, jos pelkän lukemisen lisäksi olisin käynyt läpi harrastuksia joissa painotetaan esiintymistä, puhumista ja johtajuutta. Koulussa ei ainakaan ysärillä keskitytty niihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä oletus tämä on, että lapsen terveys menee kun hän aloittaa liikuntaharrastuksen?

Anoreksia,  rasitusvamma, mielenterveysongelma jne tulee heti kun oven avaa. 

Luuletteko että niitä lapsia saa siellä treeneissä tekemään mitään, jos ne raahataan sinne väkisin? Ei saa. Mitä vanhempi lapsi, sitä epätodennäköisemmin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurat, lajit, joukkueet, status on nyt trendikkäitä. Heikkoitsetuntoiset vanhemmat ostaa koko paketin, hinnasta viis. Niin katoaa eurot kuin lasten terveys, tulevaisuus kuin normaali elämäkin. 

Oikeasti perhe voi lähteä vaikka yhdessä liikkumaan. Tai osallistua ilmaisille tunneille, lajeja vaihdellen.

Minä en tuohon sekopäisten lajipäälliköiden rumbaan suostu. Enkä maksa urheilupomojen palkkoja.

Tämä. Yhdessä perheen kanssa ulkoilua, pelailua, teatterissa ja konsertissa käyntiä, lukemista, elokuvia. Näin esimerkiksi.

Noita pitäisi tietenkin tehdä ohjatun harrastustoiminnan lisäksi. Osana tapakasvatusta. 

Oman työelämän näkökulmasta, olisin varmasti edennyt pidemmälle, jos pelkän lukemisen lisäksi olisin käynyt läpi harrastuksia joissa painotetaan esiintymistä, p

Tottakai kaikki tekee noita joka tapauksessa.  Harrastustoiminnan parissa olevat ihmiset on yleensä aktiivisia muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oletus tämä on, että lapsen terveys menee kun hän aloittaa liikuntaharrastuksen?

Anoreksia,  rasitusvamma, mielenterveysongelma jne tulee heti kun oven avaa. 

Hyvin harvinaisia nämä kaikki, ei kannata yleistää. Toisaalta nämä kaikki voi tulla, vaikkei aloittaisikaan urheiluharrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oletus tämä on, että lapsen terveys menee kun hän aloittaa liikuntaharrastuksen?

Anoreksia,  rasitusvamma, mielenterveysongelma jne tulee heti kun oven avaa. 

Hyvin harvinaisia nämä kaikki, ei kannata yleistää. Toisaalta nämä kaikki voi tulla, vaikkei aloittaisikaan urheiluharrastusta.

Sarkasmitutkakin voi kehittyä jos antaa mahdollisuuden.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurat, lajit, joukkueet, status on nyt trendikkäitä. Heikkoitsetuntoiset vanhemmat ostaa koko paketin, hinnasta viis. Niin katoaa eurot kuin lasten terveys, tulevaisuus kuin normaali elämäkin. 

Oikeasti perhe voi lähteä vaikka yhdessä liikkumaan. Tai osallistua ilmaisille tunneille, lajeja vaihdellen.

Minä en tuohon sekopäisten lajipäälliköiden rumbaan suostu. Enkä maksa urheilupomojen palkkoja.

Tämä. Yhdessä perheen kanssa ulkoilua, pelailua, teatterissa ja konsertissa käyntiä, lukemista, elokuvia. Näin esimerkiksi.

Tämän on taas kirjoittanut joku, joka vihaa kaikkea ohjattua toimintaa ja ryhmiä. Seurassa harrastus ei automaattisesti tarkoita jotain hirvittävää riistoa ja pas kaa. Teini-iän kynnyksellä harvemmin kiinnostaa joku äidin kanssa konsertissa käyminen . Kannattaa kui

Teini-iän kynnyksellä aika monia lakkaa kiinnostamasta myös se seurassa harrastaminen. Mutta eihän se tietenkään haittaa, kysytään lasta ja kuunnellaan, mitä hän haluaa.