Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon peruskoulutusta ym. Ei ole kaikilla pilipalihommaa. Ja monen tunnin pelireissut, treenit ym koulupäivän, matkojen ym lisäksi väsyttää kenet tahansa.
Tämän takia se kilpaurheilu ei sovi kaikille. Se vaatii henkiseltä puolelta myös kestävyyttä ja sitä ei pidä jatkaa jos se käy liian raskaaksi. Esimerkiksi olympiatason urheilijat käy ihan töissä ja osa töissä+korkeakoulussa sen urheilun lisäksi. Se on vain kestettävä ja joillekin se sopii ja on helppoa, toisille se ei sovi lainkaan. Ihmisiä kun on erilaisia.
Sulle tai sun lapselle se koulu ja päälle pelimatkat yms saattaa olla liian raskaita, mutta kaikille ei ole. Osa saa niistä pelimatkoista energiaa ja se työviikko nollaantuu. Itselläni esimerkiksi näin.
Molemmat lapseni ovat harrastaneet urheilua vaativissa lajeissa ja kilpailleet niissä. Mutta tavoitteet ovat olleet korkealla koulun suhteen. On haluttu painotettuun lukioon kympin keskiarvolla jne. Siksi nämä rankat lajit on lopetettu jossain vaiheessa yläkoulua, koska tavoitteet on koulumaailmassa. Tilalle on valitettu rennompia harrastuksia. Kyse ei meilläkään ole ollut henkisen kestävyyden puutteesta. Myöskin eri lajien rankkuudessa on isoja eroja. Jotkut lajit vie paljon enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä merkillistä, miten samanaikaisesti peruskoulu on ihan pilipalihommaa, ja samanaikaisesti merkittävä osa pojista ei saavuta siellä edes riittävää lukutaitoa.
Kyllä siinä peruskoulussakin työtä riittää, jos ottaa siihen sellaisen asenteen, mitä tässä ketjussa urheilun väitetään opettavan.Jokainen joka pysyy peruskoulun ajan edes hereillä, pääsee sen läpi. Jos väittää muuta, on erityisen tuen piirissä.
Ahaa, kunnianhimoisen ja sitkeän urheilijaelämäntavan omaksuneille ihmisille peruskoulun hoitaminen kunnolla tarkoittaa sen läpi pääsemistä.
Minä olen ihan tavallinen laiskanpulskea mamma, mutta minun käsitykseni peruskoulun kunnolla hoitamisesta on sen läpäiseminen noin ysin keskiarvolla, jolla pääsee todennäköisesti haluamiinsa
Juuri näin. Tottakai kilpaurheilu on helppoa, jos tavoitteena on joku kasin keskiarvo peruskoulussa. Omilla lapsilla tavoite on ollut vähintään 9.5-10. Mutta toki aikuisiän tavoitteetkaan ei ole olleet kilpaurheilussa vaan hankkia koulutus, jossa elää mukavaa elämää ja tienaa hyvin. Urheilu on ollut aina vaan hyvä harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä merkillistä, miten samanaikaisesti peruskoulu on ihan pilipalihommaa, ja samanaikaisesti merkittävä osa pojista ei saavuta siellä edes riittävää lukutaitoa.
Kyllä siinä peruskoulussakin työtä riittää, jos ottaa siihen sellaisen asenteen, mitä tässä ketjussa urheilun väitetään opettavan.Jokainen joka pysyy peruskoulun ajan edes hereillä, pääsee sen läpi. Jos väittää muuta, on erityisen tuen piirissä.
Ahaa, kunnianhimoisen ja sitkeän urheilijaelämäntavan omaksuneille ihmisille peruskoulun hoitaminen kunnolla tarkoittaa sen läpi pääsemistä.
Minä olen ihan tavallinen laiskanpulskea mamma, mutta minun käsitykseni peruskoulun kunnolla hoitamisesta on sen läpäiseminen noin ysin keskiarvolla, jolla pääsee todennäköisesti haluamiinsa
Kommenttini oli osoitettu lähinnä tuolle, joka kirjoitti että peruskoulussa työtä riittää.
No se nyt on suhteellista. Oma jälkikasvu on mennyt lukioon ja yliopistoon sangen vähäisellä työllä. Siihen pystyy kyllä kuka tahansa, koska en koe että meistä olisi kukaan mitenkään huippuälykäs.
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok ja luonnollista, että kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Mutta sen sijaan on pikkuisen ongelmallista, että näissä niin sanotuissa tavoitteellisissa harrastuksissa usein aletaan odottaa huomattavan suurta sitoutuneisuutta juuri yläkouluiässä, kun koulupäivät pitenevät, koulumatkat pitenevät, läksyt lisääntyvät, murrosikä keikuttaa tunteita, kaverit muuttuvat tärkeiksi ja unen tarve lisääntyy. Kahta ongelmallisempaa tämä on, jos harrastuksesta ei ole edes tarjolla kevytversiota.
Juuri näistä syistä meillä on tavoitteelliset urheiluharrastukset lopetettu yläkouluiässä.
Tämähän se vasta sairasta onkin, että vanhempien mielestä on ihan perushuttua, että koulut pitäisi käydä 9-10 keskiarvolla ja sitten huudellaan täällä ja kritisoidaan harrastuksia. Eihän se nyt mikään harrastus tai juuri muu elämä ole mahdollista lapselle jos koulussa pitää suorittaa hulluna ja tähdätä 10. Meillä ainakin poika käy mielellään reeneissä ja peleissä, tapahtumia 2-4 per viikko ja ei sinne aina ole pakko mennä, vaikkain harvoin jää pois vaan sen takia ettei jaksaisi kun aina on kuitenkin hyvä mieli että lähti. Pitäkää hyvät ihmiset järki päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se nyt on suhteellista. Oma jälkikasvu on mennyt lukioon ja yliopistoon sangen vähäisellä työllä. Siihen pystyy kyllä kuka tahansa, koska en koe että meistä olisi kukaan mitenkään huippuälykäs.
Mä menin myös lukematta läpi koko koulun ja yliopistossakin avasin kirjoja vain kirjatenttejä ja tutkielmia varten. Silti keskiarvo oli peruskoulussa ja lukiossa 9 ja yliopistossa 4. Opin kuuntelemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Eli eipä tuossa ollut mitään ongelmaa olla myös tavoitteellisesti urheilemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se vasta sairasta onkin, että vanhempien mielestä on ihan perushuttua, että koulut pitäisi käydä 9-10 keskiarvolla ja sitten huudellaan täällä ja kritisoidaan harrastuksia. Eihän se nyt mikään harrastus tai juuri muu elämä ole mahdollista lapselle jos koulussa pitää suorittaa hulluna ja tähdätä 10. Meillä ainakin poika käy mielellään reeneissä ja peleissä, tapahtumia 2-4 per viikko ja ei sinne aina ole pakko mennä, vaikkain harvoin jää pois vaan sen takia ettei jaksaisi kun aina on kuitenkin hyvä mieli että lähti. Pitäkää hyvät ihmiset järki päässä.
Mä olin juuri tulossa sanomaan että vähän ristiriitaista että kilpaurheilun kritisoijat vaatii lapsiltaan täydellistä keskiarvoa sitten kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se nyt on suhteellista. Oma jälkikasvu on mennyt lukioon ja yliopistoon sangen vähäisellä työllä. Siihen pystyy kyllä kuka tahansa, koska en koe että meistä olisi kukaan mitenkään huippuälykäs.
Mä menin myös lukematta läpi koko koulun ja yliopistossakin avasin kirjoja vain kirjatenttejä ja tutkielmia varten. Silti keskiarvo oli peruskoulussa ja lukiossa 9 ja yliopistossa 4. Opin kuuntelemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Eli eipä tuossa ollut mitään ongelmaa olla myös tavoitteellisesti urheilemassa.
Siinä vaiheessa kun yliopisto on takana, ei kukaan tule kysymään oliko se ysin keskiarvo nyt 9.9 vai kymppi. Minusta on todella omituista että tuollaisia "meillä on vähintään kymppi" vanhempia on oikeasti olemassa. Normaalilla tekemisellä pärjää ihan yhtä hyvin.
Yrittäkää nyt päättää että onko se peruskoulu pilipalihelppoa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt on suhteellista. Oma jälkikasvu on mennyt lukioon ja yliopistoon sangen vähäisellä työllä. Siihen pystyy kyllä kuka tahansa, koska en koe että meistä olisi kukaan mitenkään huippuälykäs.
Mä menin myös lukematta läpi koko koulun ja yliopistossakin avasin kirjoja vain kirjatenttejä ja tutkielmia varten. Silti keskiarvo oli peruskoulussa ja lukiossa 9 ja yliopistossa 4. Opin kuuntelemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Eli eipä tuossa ollut mitään ongelmaa olla myös tavoitteellisesti urheilemassa.
Siinä vaiheessa kun yliopisto on takana, ei kukaan tule kysymään oliko se ysin keskiarvo nyt 9.9 vai kymppi. Minusta on todella omituista että tuollaisia "meillä on vähintään kymppi" vanhempia on oikeasti olemassa. Normaalilla tekemisellä pärjää ihan yhtä hyvin.
Tämä. Hirveää painostaa lasta tuolla tavalla. Mitä jos lapsi olisi hirveän huono jossain aineessa, ei vaikka omaisi ollenkaan kielipäätä tai matematiikka olisi hyvin vaikea hahmottaa ja näin se 10 todistus ei ole mahdollinen?
Luulin että näistä on jo päästy yli ja ymmärretty että vähempi kuin täydellinen riittää kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt on suhteellista. Oma jälkikasvu on mennyt lukioon ja yliopistoon sangen vähäisellä työllä. Siihen pystyy kyllä kuka tahansa, koska en koe että meistä olisi kukaan mitenkään huippuälykäs.
Mä menin myös lukematta läpi koko koulun ja yliopistossakin avasin kirjoja vain kirjatenttejä ja tutkielmia varten. Silti keskiarvo oli peruskoulussa ja lukiossa 9 ja yliopistossa 4. Opin kuuntelemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Eli eipä tuossa ollut mitään ongelmaa olla myös tavoitteellisesti urheilemassa.
Siinä vaiheessa kun yliopisto on takana, ei kukaan tule kysymään oliko se ysin keskiarvo nyt 9.9 vai kymppi. Minusta on todella omituista että tuollaisia "meillä on vähintään kymppi" vanhempia on oikeasti olemassa. Normaalilla tekemisellä pärjää ihan yhtä hyvin.
Samoin ei työelämässä kukaan tule kysymään, että urheilitko teininä sm-tasolla vai omaksi iloksesi. Joten sikäli kovin tosissaan urheilu on yhtä lailla resurssien hukkaa. Oikeastaan vielä enemmän, sillä kouluarvosanoilla sentään päästään sinne seuraavaan kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä merkillistä, miten samanaikaisesti peruskoulu on ihan pilipalihommaa, ja samanaikaisesti merkittävä osa pojista ei saavuta siellä edes riittävää lukutaitoa.
Kyllä siinä peruskoulussakin työtä riittää, jos ottaa siihen sellaisen asenteen, mitä tässä ketjussa urheilun väitetään opettavan.Jokainen joka pysyy peruskoulun ajan edes hereillä, pääsee sen läpi. Jos väittää muuta, on erityisen tuen piirissä.
Ahaa, kunnianhimoisen ja sitkeän urheilijaelämäntavan omaksuneille ihmisille peruskoulun hoitaminen kunnolla tarkoittaa sen läpi pääsemistä.
Minä olen ihan tavallinen laiskanpulskea mamma, mutta minun käsitykseni peruskoulun kunnolla hoitamisesta on sen läpäiseminen noin ysin keskiarvolla, jolla pääsee todennäköisesti haluamiinsa
No ei todellakaan tarkoita. Mutta 8 keskiarvo on jo ihan ok. Sillä pääsee lukioon. 9 keskiarvolla on jo valinnan varaa. 10 keskiarvon vaatiminen lapselta on aika erikoista henkilöltä joka ripittää urheilijoiden vanhempia siitä että vaaditaan sitoutumaan siihen mitä on sovittu. (Mikä ei poissulje elämästä yhtään mitään vieläpä).
Kympin oppilaaksi pyrkiminen on turhaa ja hyödytöntä, koska kymppi on etenkin alaluokilla paljolti opettajan makukysymys. Mutta ysi on useimmille aivan saavutettava numero, etenkin jos kouluun käytetään yhtä paljon vapaa-aikaa, vaivaa ja rahaa kuin urheiluharrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt päättää että onko se peruskoulu pilipalihelppoa vai ei.
Se on sitä joillekin, ei kaikille. Ihan kuten kilpaurheilu on nautinto joillekin, ei kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt päättää että onko se peruskoulu pilipalihelppoa vai ei.
Läpi pääsemiseen riittää, että on pulssi.
Ysiin tarvitaan vähän enemmän.
Kymppiin tarvitaan paljon, mutta lopputulos on lopulta sama kuin ysin oppilailla.
Urheilemista voi harrastaa kaikilla em. tasoilla koulun lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt on suhteellista. Oma jälkikasvu on mennyt lukioon ja yliopistoon sangen vähäisellä työllä. Siihen pystyy kyllä kuka tahansa, koska en koe että meistä olisi kukaan mitenkään huippuälykäs.
Mä menin myös lukematta läpi koko koulun ja yliopistossakin avasin kirjoja vain kirjatenttejä ja tutkielmia varten. Silti keskiarvo oli peruskoulussa ja lukiossa 9 ja yliopistossa 4. Opin kuuntelemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Eli eipä tuossa ollut mitään ongelmaa olla myös tavoitteellisesti urheilemassa.
Siinä vaiheessa kun yliopisto on takana, ei kukaan tule kysymään oliko se ysin keskiarvo nyt 9.9 vai kymppi. Minusta on todella omituista että tuollaisia "meillä on vähintään kymppi" vanhempia on oikeasti olemassa. Normaalilla tekemisellä pärjää ihan yhtä hyvin.
No harva harrastaa sitä kilpaurheilua siksi että se olisi merkittävä rooli myöhemmin. Sitä tehdään omaksi iloksi
Siksi se on harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt on suhteellista. Oma jälkikasvu on mennyt lukioon ja yliopistoon sangen vähäisellä työllä. Siihen pystyy kyllä kuka tahansa, koska en koe että meistä olisi kukaan mitenkään huippuälykäs.
Mä menin myös lukematta läpi koko koulun ja yliopistossakin avasin kirjoja vain kirjatenttejä ja tutkielmia varten. Silti keskiarvo oli peruskoulussa ja lukiossa 9 ja yliopistossa 4. Opin kuuntelemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Eli eipä tuossa ollut mitään ongelmaa olla myös tavoitteellisesti urheilemassa.
Siinä vaiheessa kun yliopisto on takana, ei kukaan tule kysymään oliko se ysin keskiarvo nyt 9.9 vai kymppi. Minusta on todella omituista että tuollaisia "meillä on vähintään kymppi" vanhempia on oikeasti olemassa. Normaalilla tekemisellä pärjää ihan yhtä hyvin.
Ei kai työelämässä kukaan kysele tuollaisia missään tilanteessa.
No niin, nyt ollaan taas pääasiassa. Kilpaurheilua harrastetaan omaksi iloksi. Joten löysätkää nyt vähän pipoa ja päästäkää lapsenne kavereiden synttäreille. Vaikka sitten olisi kallis harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Kympin oppilaaksi pyrkiminen on turhaa ja hyödytöntä, koska kymppi on etenkin alaluokilla paljolti opettajan makukysymys. Mutta ysi on useimmille aivan saavutettava numero, etenkin jos kouluun käytetään yhtä paljon vapaa-aikaa, vaivaa ja rahaa kuin urheiluharrastukseen.
Toisaalta aika harva urheilee enemmän kuin käyttää aikaa kouluun. Siinä loppuu tunnit päivästä kesken.
Alue: Aihe vapaa
Ahaa, kunnianhimoisen ja sitkeän urheilijaelämäntavan omaksuneille ihmisille peruskoulun hoitaminen kunnolla tarkoittaa sen läpi pääsemistä.
Minä olen ihan tavallinen laiskanpulskea mamma, mutta minun käsitykseni peruskoulun kunnolla hoitamisesta on sen läpäiseminen noin ysin keskiarvolla, jolla pääsee todennäköisesti haluamiinsa jatko-opintoihin, eivätkä ensimmäiset lukiokurssit iske luuta kurkkuun.