Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väite, että tavoitteellinen urheilija ei voisi olla anorektikko, on yksiselitteisesti väärä. Tavoitteellisten urheilijoiden keskuudessa syömishäiriöt ovat yleisempiä kuin koko väestössä. Lähde: Duodecim. Anorektikot ovat tehneet junioriurheilussa paljon loistavia suorituksia, jopa ikäluokkansa ennätyksiä. Pitkälle tuolla tavalla ei tietenkään pötki, mutta se on taas toinen tarina.
Tämä lähti siitä, että joku väitti voimistelun vievän lapset syömishäiriöihin, kun siellä lajin pääpaino on vain ulkonäössä ja vartalossa (mitä tuubaa).. Jos katsoo vaikkapa tämän hetken SM joukkuevoimistelijoita, niin siellä ei ole ainuttakaan tikkulaihaa nuorta naista. Sellaiset ei pärjää jotka laihduttaa lihaksensakin pois.
Väite, että voimistelu johtaa aina anoreksiaa
Väite "Voimistelu johtaa aina anoreksiaan" ei toki ole totta, ei tokikaan aina johda. Mutta paikkaansa ei pidä myöskään se, ettei huippuvoimistelijoilla esiintyisi syömishäiriöitä tai ettei ne olisi voimistelijoiden keskuudessa yleisempiä kuin väestössä keskimäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivotaan nyt ensiksikin pois tuo olkiukko. Kukaan ei ole tässä ketjussa väittänyt, että kaikilla voimistelijoilla olisi anoreksia. Sikäli aivan turha alkaa olematonta argumenttia kaatamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma lapsilla on ruutuaika, liikkumattomuus ja huono ruokavalio. Joten sikäli kaikki liikuntaharrastaminen on kotiinpäin.
Ei ole. Kohtuus kaikessa. Pienen lapsen laittaminen haitallisen kuormittavaan harrastukseen ei auta sohvalla makaavia.
Ääripäitä on kaikessa. Silti kotona makaaminen on pahempi ääripää kuin lapsi joka haluaa harrastaa monta kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma lapsilla on ruutuaika, liikkumattomuus ja huono ruokavalio. Joten sikäli kaikki liikuntaharrastaminen on kotiinpäin.
Ei ole. Kohtuus kaikessa. Pienen lapsen laittaminen haitallisen kuormittavaan harrastukseen ei auta sohvalla makaavia.
Ääripäitä on kaikessa. Silti kotona makaaminen on pahempi ääripää kuin lapsi joka haluaa harrastaa monta kertaa viikossa.
Ei tartte valita mitään ääripäätä. Lapset on syytä kasvattaa niin. Olisko ihan mahdoton ajatus?
Vierailija kirjoitti:
Tämä seuraava tarina on tosi.
Meillä on pieni alakoululainen, jolle jalkapallo on tärkeintä maailmassa. Treenit ovat 1,5 h kahdesti viikossa, pelejä ei hänellä vielä ole. Treenien jälkeen lapsi jää aina potkimaan jalkapalloa puoleksi tunniksi tai tunniksi joukkuekavereiden kanssa. Meistä vanhemmista jompikumpi joutuu käytännössä joka päivä lähikentälle potkimaan lapsen kanssa. Kavereitakin on usein menossa mukana. Varovasti arvioiden lapsi potkii palloa sellaiset 12 tuntia viikossa, aina omasta tahdosta ja vaatimuksesta.
No nyt reilun viikon päästä on tulossa kaverin synttärit. Kaveri ei pelaa jalkapalloa, ja synttärit ovat osittain päällekkäin treenien kanssa. Ehdotin lapselle, että hän voisi käydä ensin tunnin treeneissä ja mennä sitten vähän myöhässä synttäreille. Lapsi ilmoitti hyvin jämäkästi, että tietenkin hän jättää jalkapallotreenit väliin ja menee hyvissä ajoin synttäreille.
Jatkan vielä. Jututin lasta ja kysyin, miksi hän pitää kaverin synttäreitä niin paljon tärkeämpinä kuin omia futistreenejä, että haluaa mieluummin jättää treenit kokonaan väliin kuin myöhästyä synttäreiltä.
Hänen perustelunsa oli, että kaveri on kovasti on odottanut synttäreitä, ja sieltä myöhästyminen olisi epäkohteliasta. Eikö tämä ole juuri sitå sitoutumista ja vastuun kantamista yhteisön hyvinvoinnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma lapsilla on ruutuaika, liikkumattomuus ja huono ruokavalio. Joten sikäli kaikki liikuntaharrastaminen on kotiinpäin.
Ei ole. Kohtuus kaikessa. Pienen lapsen laittaminen haitallisen kuormittavaan harrastukseen ei auta sohvalla makaavia.
Ääripäitä on kaikessa. Silti kotona makaaminen on pahempi ääripää kuin lapsi joka haluaa harrastaa monta kertaa viikossa.
Ei tartte valita mitään ääripäätä. Lapset on syytä kasvattaa niin. Olisko ihan mahdoton ajatus?
Ei tietenkään. Itsekin kasvatan noin. Mutta sympatiaa riittää silti enemmän niille perheille joissa harrastetaan mitä tahansa tavoitteellisesti kuin niille joissa ei harrasteta mitään. Jos siis asutaan sellaisessa paikassa jossa harrastaminen on mahdollista. Eniten huolettaa ne lapset joiden perheissä ei ole varaa harrastaa edes 4H-kerhoa tai mitään harrastusta ei pidetä periaatteesta tarpeellisena.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yksi asia on ketjussa tullut selväksi. Se oma lapsi on aina fiksu, koulussa menestyvä ja liikunnallinen, ja toisten lapset tyhmiä konsolilla makaajia.
Juuri näin. Kaiken lisäksi asiat eivät sulje pois toisiaan. Oma lapseni menestyy hienosti koulussa, on urheillut pitkään seurassa ja pelannut myös tietokoneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma lapsilla on ruutuaika, liikkumattomuus ja huono ruokavalio. Joten sikäli kaikki liikuntaharrastaminen on kotiinpäin.
Ei ole. Kohtuus kaikessa. Pienen lapsen laittaminen haitallisen kuormittavaan harrastukseen ei auta sohvalla makaavia.
Ääripäitä on kaikessa. Silti kotona makaaminen on pahempi ääripää kuin lapsi joka haluaa harrastaa monta kertaa viikossa.
Ei tartte valita mitään ääripäätä. Lapset on syytä kasvattaa niin. Olisko ihan mahdoton ajatus?
Ei tietenkään. Itsekin kasvatan noin. Mutta sympatiaa riittää silti enemmän niille perheille joissa harrastetaan mitä tahansa tavoitteellisesti kuin niille joissa ei harrasteta mitää
Kannattaa myös muistaa, että juuri kukaan nuori ei elä enää samanlaisessa pussinpohjassa kuin me buumerit elimme lapsuudessamme, varsinkin jos satuimme olemaan maalla syntyneitä.
Jos nuorella on sen verran rahaa, että hänellä on älykänny, tarjoaa se ihan rajattomat mahdollisuudet oppia eri taitoja.
Tunnen lapsen, joka opetteli YouTubesta akrobatian alkeet - nykyään kilpailee cheerleadingissa. Tunnen lapsen, joka opetteli koodaamaan YouTuben avulla - en tiedä vielä, mitä hänestä isona tulee. Tunnen monta lasta ja nuorta, jotka käyttävät Duolingoa päivittäin, suurimmaksi osaksi huvin vuoksi. Tunnen lapsen, joka opetteli kaikki maailman maat ja pääkaupungit erilaisten verkkovisojen avulla. Lisäksi tunnen ison määrän lasteni kavereita musiikkiluokilta, ja ällistyn vähän väliä, mitä he ovat oppineet YouTubesta.
Ulospäin katsottuna nämä lapset ruutujensa ääressä kuulokkeet päässä välttämättä eroa niin kovin paljon näistä kuuluisissa makaajista. En ole varma, onko niitä makaajia lopulta olemassakaan ainakaan kovin paljon. Jokainen on tietysti liikaa.
Ulospäin katsottuna nämä lapset ruutujensa ääressä kuulokkeet päässä välttämättä eroa niin kovin paljon näistä kuuluisissa makaajista. En ole varma, onko niitä makaajia lopulta olemassakaan ainakaan kovin paljon. Jokainen on tietysti liikaa.
Tietenkin hienoa, että opettelee oma-aloitteisesti uusia taitoja. Lapsena ja aikuisena. Mutta harrastus muiden / opettajan kanssa on paljon muutakin. Ja terveydelle liika makaaminen / istuminen on tietenkin pahasta, oli syy siihen mikä tahansa. Kolmasosa lapsista on ylipainoisia joten energiaa syödään liikaa ja kulutetaan liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulospäin katsottuna nämä lapset ruutujensa ääressä kuulokkeet päässä välttämättä eroa niin kovin paljon näistä kuuluisissa makaajista. En ole varma, onko niitä makaajia lopulta olemassakaan ainakaan kovin paljon. Jokainen on tietysti liikaa.
Tietenkin hienoa, että opettelee oma-aloitteisesti uusia taitoja. Lapsena ja aikuisena. Mutta harrastus muiden / opettajan kanssa on paljon muutakin. Ja terveydelle liika makaaminen / istuminen on tietenkin pahasta, oli syy siihen mikä tahansa. Kolmasosa lapsista on ylipainoisia joten energiaa syödään liikaa ja kulutetaan liian vähän.
Ylipaino on taas yksi asia erikseen. Se on merkittävä ongelma, ja taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, joista emme vielä tiedä mitään, erilaisista hormonihäiritsijöistä alkaen. Mutta urheilu ei ole läheskään aina patenttiratkaisu ylipainoon.
Olen nähnyt, että jalkapallokentillä on yllättävän paljon ylipainoisia 10-12-vuotiaita poikia. Siis kunto on heillä ihan hyvä ja pallonkäsittelytaidot ehkä erinomaisetkin, mutta silmämääräisesti näkee, että ylimääräistä on minkä tahansa taulukon tai laskukaavan mukaan. Tämä on tietenkin hieno asia, että pyöreämpänäkin jaksaa pelata. Samoin tanssinäytöksiä katsoessa sama inklusiivisuus on havaittavissa. Aina on parempi olla hyväkuntoinen ylipainoinen.
En halua härnätä ketään - tai ehkä pikkuisen herätellä - mutta musiikkiopistolla ei ylipainoisia jostain syystä näy juuri lainkaan. Eikä tämä ole yksinomaan hyvä asia, siellä nimittäin näkyy tähtioppilailla liiallistakin laihuutta.
Nämä nyt aivan omina havaintoinani. Saatte vapaasti kertoa, että teillä päin asia on toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulospäin katsottuna nämä lapset ruutujensa ääressä kuulokkeet päässä välttämättä eroa niin kovin paljon näistä kuuluisissa makaajista. En ole varma, onko niitä makaajia lopulta olemassakaan ainakaan kovin paljon. Jokainen on tietysti liikaa.
Tietenkin hienoa, että opettelee oma-aloitteisesti uusia taitoja. Lapsena ja aikuisena. Mutta harrastus muiden / opettajan kanssa on paljon muutakin. Ja terveydelle liika makaaminen / istuminen on tietenkin pahasta, oli syy siihen mikä tahansa. Kolmasosa lapsista on ylipainoisia joten energiaa syödään liikaa ja kulutetaan liian vähän.
Ylipaino on taas yksi asia erikseen. Se on merkittävä ongelma, ja taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, joista emme vielä tiedä mitään, erilaisista hormonihäiritsijöistä alkaen. Mutta urheilu ei ole läheskään aina patenttiratkaisu ylipainoon.
Olen nähnyt, että ja
Tiedämme jo aika tavalla ylipainosta. Hormonien merkitys on muutamia kiloja.
Ei varmaan ole mitään tutkimuksia musiikin harrastajista ja painosta, mutta kulttuuriperheissä ehkä panostetaan myös ruokakulttuuriin. Ja etenkin ylempi keskiluokka arvostaa usein sekä kulttuurin että liikunnan yhdistelmää. Eli lapset harrastavat suuremmalla todennäköisyydellä molempia ja ruutuaikaa on mahdollisimman vähän.
Aina on tietenkin poikkeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höntsää on johdannainen sanasta hölmö. Hölmöillä höntsätä. Aikoinaan Mort Walkerin Masi-sarjakuvassa oli tyhmä alokas nimeltään Hönö. Se höntsäili paljon. Tuossa sarjakuvassa oli myös typerä upseeri vänrikki Nappula. Niin ne nimet seuraavat meitä vuosikymmenet perässä. Nappula eli Stubb. Nyt meillä on täällä vänrikki nappula, joka höntsäilee sen kuin kerkee.
Urheilu ja liikunta on lähtökohtaisesti äärimmäisen tärkeää.
Olen yliopistossa opettava tutkija. Ja olen huolissani tästä trendistä, jossa jostain tietystä lajista on tullut nuorelle osa identiteettiä. Heiltä on jotenkin oma minuus kateissa tai pienentynyt. Suorittavat elämäänsä ikään kuin lajin arvoista käsin. Ovat akateemisissa opetustilanteissakin ensisijaisesti "kurinalainen voimistelija", "macho lätkäjätkä", "trendikäs snoukkaaja", "tavoitteellinen tennistähti". Kypsä ja laaja-alainen sivistys ei ilmene.
Paremmin pärjäävät ja voivat ne nuoret, jotka seisovat "omilla jaloillaan ja ajattelevat omilla aivoillaan". Näin rakentavat ehjän arjen.
Harrastukset ovat iso bisnes ja moni haluaa tehdä siitä uran valmentajana jne. Siksi tarvitaan junnuja sitoutumaan, koska heidän vanhemmat maksaa palkat. On rakennettu kimaltavia laji-narratiivejä, joilla markkinoidaan lajit perheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurat, lajit, joukkueet, status on nyt trendikkäitä. Heikkoitsetuntoiset vanhemmat ostaa koko paketin, hinnasta viis. Niin katoaa eurot kuin lasten terveys, tulevaisuus kuin normaali elämäkin.
Oikeasti perhe voi lähteä vaikka yhdessä liikkumaan. Tai osallistua ilmaisille tunneille, lajeja vaihdellen.
Minä en tuohon sekopäisten lajipäälliköiden rumbaan suostu. Enkä maksa urheilupomojen palkkoja.
Osa valmentajista käyttäytyy kuin omistaisi lapset. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä seuraava tarina on tosi.
Meillä on pieni alakoululainen, jolle jalkapallo on tärkeintä maailmassa. Treenit ovat 1,5 h kahdesti viikossa, pelejä ei hänellä vielä ole. Treenien jälkeen lapsi jää aina potkimaan jalkapalloa puoleksi tunniksi tai tunniksi joukkuekavereiden kanssa. Meistä vanhemmista jompikumpi joutuu käytännössä joka päivä lähikentälle potkimaan lapsen kanssa. Kavereitakin on usein menossa mukana. Varovasti arvioiden lapsi potkii palloa sellaiset 12 tuntia viikossa, aina omasta tahdosta ja vaatimuksesta.
No nyt reilun viikon päästä on tulossa kaverin synttärit. Kaveri ei pelaa jalkapalloa, ja synttärit ovat osittain päällekkäin treenien kanssa. Ehdotin lapselle, että hän voisi käydä ensin tunnin treeneissä ja mennä sitten vähän myöhässä synttäreille. Lapsi ilmoitti hyvin jämäkästi, että tietenkin hän jättää jalkapallotreenit väliin ja menee hyvissä ajoin synttäreille.
Hän on niitä, joista saattaa tulla tulevaisuudessakin menestynyt futari. Ehkä. Tuossa kyse on lapsen omasta intohimosta lajiin, ei vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Urheilu ja liikunta on lähtökohtaisesti äärimmäisen tärkeää.
Olen yliopistossa opettava tutkija. Ja olen huolissani tästä trendistä, jossa jostain tietystä lajista on tullut nuorelle osa identiteettiä. Heiltä on jotenkin oma minuus kateissa tai pienentynyt. Suorittavat elämäänsä ikään kuin lajin arvoista käsin. Ovat akateemisissa opetustilanteissakin ensisijaisesti "kurinalainen voimistelija", "macho lätkäjätkä", "trendikäs snoukkaaja", "tavoitteellinen tennistähti". Kypsä ja laaja-alainen sivistys ei ilmene.
Paremmin pärjäävät ja voivat ne nuoret, jotka seisovat "omilla jaloillaan ja ajattelevat omilla aivoillaan". Näin rakentavat ehjän arjen.
Harrastukset ovat iso bisnes ja moni haluaa tehdä siitä uran valmentajana jne. Siksi tarvitaan junnuja sitoutumaan, koska heidän vanhemmat maksaa palkat. On rakennettu kimaltavia laji-narratiivejä, joilla markkinoidaan lajit perheille.
Tämähän liittyy arvotyhjiöön. Kirkko on menettänyt auktoriteettinsa, ei ole mitään sosialismin tai isänmaan kaltaista suurta tarinaa. Jotain on saatava tilalle. Puistattavaa on tietenkin se, että se identiteetti haetaan lapsen harrastuksesta pahimmassa tapauksessa vanhemmallekin.
Vierailija kirjoitti:
Ulospäin katsottuna nämä lapset ruutujensa ääressä kuulokkeet päässä välttämättä eroa niin kovin paljon näistä kuuluisissa makaajista. En ole varma, onko niitä makaajia lopulta olemassakaan ainakaan kovin paljon. Jokainen on tietysti liikaa.
Tietenkin hienoa, että opettelee oma-aloitteisesti uusia taitoja. Lapsena ja aikuisena. Mutta harrastus muiden / opettajan kanssa on paljon muutakin. Ja terveydelle liika makaaminen / istuminen on tietenkin pahasta, oli syy siihen mikä tahansa. Kolmasosa lapsista on ylipainoisia joten energiaa syödään liikaa ja kulutetaan liian vähän.
Ei oo kyllä noin iso osa lapsista ylipainoisia. Se on noin 10-20 prpsenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulospäin katsottuna nämä lapset ruutujensa ääressä kuulokkeet päässä välttämättä eroa niin kovin paljon näistä kuuluisissa makaajista. En ole varma, onko niitä makaajia lopulta olemassakaan ainakaan kovin paljon. Jokainen on tietysti liikaa.
Tietenkin hienoa, että opettelee oma-aloitteisesti uusia taitoja. Lapsena ja aikuisena. Mutta harrastus muiden / opettajan kanssa on paljon muutakin. Ja terveydelle liika makaaminen / istuminen on tietenkin pahasta, oli syy siihen mikä tahansa. Kolmasosa lapsista on ylipainoisia joten energiaa syödään liikaa ja kulutetaan liian vähän.
Ei oo kyllä noin iso osa lapsista ylipainoisia. Se on noin 10-20 prpsenttia.
Neljäsosa oli tarkoitus sanoa.
Vuonna 2020 216-vuotiaista pojista 29 % ja tytöistä 18 % oli ylipainoisia. Pojista 9 % ja tytöistä 4 % oli luokiteltavissa lihaviksi.
Ei ole. Kohtuus kaikessa. Pienen lapsen laittaminen haitallisen kuormittavaan harrastukseen ei auta sohvalla makaavia.