Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Sanonpahan vain, että voi, kun kaikki lapset saisivat olla lapsia ja suht koht onnellisia.
Harrastaminen on toki hyväksi niin kauan, kun mennään ilon kautta, eikä suoriteta väkisin verenmaku suussa. Tärkeää on myös se, että välillä ollaan jouten ja välillä olisi hyvä myös ihan tylsistyä, jotta mielikuvitus ja aivot saavat kehittyä.
Lasten psykiatri Jari Sinkkonen on sanonut hyvin: "myös lapsella, joka ei harrasta mitään, on iso riski kasvaa ihan normaaliksi aikuiseksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistä se lapsen ilo siinä harrastamisessa tulee? Siitä, että hän oppii, osaa ja onnistuu. Kahteen ensimmäiseen tarvitaan harjoittelua ja kolmas on sen seuraus. En usko, että pesäpallojunnu nauttii kovin paljon jos ei osu koskaan palloon.
Vierailija kirjoitti:
Viestissä numero 656 kirjoitettiin:
"Onko oikein rankaista lasta esim. vähentämällä peliaikaa, jos vanhemmat eivät enää tilanteen ollessa ns päällä ,ole revenneet muistuttamaan ja kuskaamaan harkkoihin?"
Vastakysymys: Onko oikein ja reilua niitä kohtaan, jotka ovat hoitaneet asiansa ja olleet harjoituksissa, että se poissaollut Kalle-Johanna vie niiden peliaikaa?
Ja vastavastaus sivusta: Ne lapset, jotka ihan itse sinne huippu-urheilun maailmaan ovat änkeämässä, tulevat kyllä huomaamaan, ettei siinä maailmassa ole mikään oikein ja reilua. Ne, joita vanhemmat sinne änkeävät, ovat huomanneet jo.
Olen urheiluaktiivi. Harjoittelen aamutoimia joka ikinen aamu. Pieraisen ja käännän kylkeä. Raahaudun toalettiin ja lorotan elimistöni tyhjäksi. Juon desin vettä. Venytän kädet ylös kohti kattoa. Olen joogi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni luokalla oli koulussa leffapäivä, johon sai ottaa pienen määrän omia herkkuja. Yksi luokan tytöistä harrasti taitoluistelua ja hänellä ei ollut karkkia ollenkaan. Tyttö oli vielä itse sanonut, että nyt ei saa syödä yhtään karkkia eikä mitään herkkuja kun on kisat tulossa viikonloppuna ettei tule turvonnut olo. Ei todellakaan mikä terve ruokasuhde nelosluokkalaisella.
Mun lapsi ei saa syödä karkkia ennen kisoja, koska hänellä menee vatsa sekaisin sokerista. Varmaan sanoisi jotain vastaavaa, jos joku koulussa kysyisi. En usko, että kehtaisi sanoa, että karkista tulee ripuli. Yleensä annan mansikoita tai pensasmustikoita tuollaisessa tapauksessa mukaan.
Tuollakin lapsella voi olla suolisto-ongelmia, jotka sen turvonneen olon aiheuttaa. Eikä lapsi kärsi siitä, jos syömisiä rajoitetaan terveyden takia.
Taitoluistelussa sitä syömistä rajoitetaan painon takia. Painavampi ei jaksa tehdä hyppyjä.
Huipputasolla voidaan rajoittaa jopa veden juontia ennen kisasuoritusta. Tämän tietää jokainen lajia harrastanut. Ei se vatsa mene karkista sen enempää sekaisin kuin marjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitoluistelussa sitä syömistä rajoitetaan painon takia. Painavampi ei jaksa tehdä hyppyjä.
Huipputasolla voidaan rajoittaa jopa veden juontia ennen kisasuoritusta. Tämän tietää jokainen lajia harrastanut. Ei se vatsa mene karkista sen enempää sekaisin kuin marjoista.
Mä olen harrastanut lajia vuodesta 1995 myös sm-tasolla aikanaan ja ei ole kertaakaan kukaan tällaista tullut sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
No mistä se lapsen ilo siinä harrastamisessa tulee? Siitä, että hän oppii, osaa ja onnistuu. Kahteen ensimmäiseen tarvitaan harjoittelua ja kolmas on sen seuraus. En usko, että pesäpallojunnu nauttii kovin paljon jos ei osu koskaan palloon.
Lapsen ilo tulee leikin kautta, siitä että hän omaehtoisesti oppii koko ajan uusia asioita. Toivon ettei sinulla ole lähipiirissäsi lapsia, jos ajattelet että lapsen ilo vaatii harjoittelua. Ilon kuuluisi olla läsnä kaikessa, mitä lapsi tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestissä numero 656 kirjoitettiin:
"Onko oikein rankaista lasta esim. vähentämällä peliaikaa, jos vanhemmat eivät enää tilanteen ollessa ns päällä ,ole revenneet muistuttamaan ja kuskaamaan harkkoihin?"
Vastakysymys: Onko oikein ja reilua niitä kohtaan, jotka ovat hoitaneet asiansa ja olleet harjoituksissa, että se poissaollut Kalle-Johanna vie niiden peliaikaa?
Joukkuelajeissa joukkueen etu menee muun edelle. Ne pelaa jotka on treeneissä. Harva on niin lahjakas, että olisi parhaimmistoa vaikkei kävisi harjoituksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni luokalla oli koulussa leffapäivä, johon sai ottaa pienen määrän omia herkkuja. Yksi luokan tytöistä harrasti taitoluistelua ja hänellä ei ollut karkkia ollenkaan. Tyttö oli vielä itse sanonut, että nyt ei saa syödä yhtään karkkia eikä mitään herkkuja kun on kisat tulossa viikonloppuna ettei tule turvonnut olo. Ei todellakaan mikä terve ruokasuhde nelosluokkalaisella.
Mun lapsi ei saa syödä karkkia ennen kisoja, koska hänellä menee vatsa sekaisin sokerista. Varmaan sanoisi jotain vastaavaa, jos joku koulussa kysyisi. En usko, että kehtaisi sanoa, että karkista tulee ripuli. Yleensä annan mansikoita tai pensasmustikoita tuollaisessa tapauksessa mukaan.
Tuollakin lapsella voi olla suolisto-ongelmia, jotka sen turvonneen olon aiheuttaa. Eikä lapsi kärsi siitä, jos syömisiä rajoitetaan terveyden takia.
Tässä on nyt jotain hämärää. Marjoissa on sokeria. Se on täsmälleen samaa sokeria kuin karkissa. Millä logiikalla vatsa menee sekaisin karkista mutta ei mansikasta (joka on tunnettu vatsan sekaisin laittaja monilla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitoluistelussa sitä syömistä rajoitetaan painon takia. Painavampi ei jaksa tehdä hyppyjä.
Huipputasolla voidaan rajoittaa jopa veden juontia ennen kisasuoritusta. Tämän tietää jokainen lajia harrastanut. Ei se vatsa mene karkista sen enempää sekaisin kuin marjoista.
Mä olen harrastanut lajia vuodesta 1995 myös sm-tasolla aikanaan ja ei ole kertaakaan kukaan tällaista tullut sanomaan.
Siis yksinluistelua olet harrastanut? Muodostelmaluistelussa sillä ei ole niin väliä. Painolla on iso merkitys hyppyjen onnistumisessa.
Vierailija kirjoitti:
No mistä se lapsen ilo siinä harrastamisessa tulee? Siitä, että hän oppii, osaa ja onnistuu. Kahteen ensimmäiseen tarvitaan harjoittelua ja kolmas on sen seuraus. En usko, että pesäpallojunnu nauttii kovin paljon jos ei osu koskaan palloon.
Mä harrastin lapsena vuosia pesistä ja lentopalloa, vaikka olin objektiivisesti niissä todella huono. En osunut usein palloon tai saanut sitä varmaan koskaan verkon yli. Hauskaa oli silti eikä itselle paljon sopivampia lajeja ollut tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä se lapsen ilo siinä harrastamisessa tulee? Siitä, että hän oppii, osaa ja onnistuu. Kahteen ensimmäiseen tarvitaan harjoittelua ja kolmas on sen seuraus. En usko, että pesäpallojunnu nauttii kovin paljon jos ei osu koskaan palloon.
Mä harrastin lapsena vuosia pesistä ja lentopalloa, vaikka olin objektiivisesti niissä todella huono. En osunut usein palloon tai saanut sitä varmaan koskaan verkon yli. Hauskaa oli silti eikä itselle paljon sopivampia lajeja ollut tarjolla.
Selvästikin siellä ympärillä on ollut mukavia lapsia ja viisaita aikuisia, kun sinulle on jäänyt noin mukavat muistot. Nyt varmaan joku tulee mölisemään, miten olet tuhonnut toisten ilon ja uranäkymätkin olemalla huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestissä numero 656 kirjoitettiin:
"Onko oikein rankaista lasta esim. vähentämällä peliaikaa, jos vanhemmat eivät enää tilanteen ollessa ns päällä ,ole revenneet muistuttamaan ja kuskaamaan harkkoihin?"
Vastakysymys: Onko oikein ja reilua niitä kohtaan, jotka ovat hoitaneet asiansa ja olleet harjoituksissa, että se poissaollut Kalle-Johanna vie niiden peliaikaa?
Joukkuelajeissa joukkueen etu menee muun edelle. Ne pelaa jotka on treeneissä. Harva on niin lahjakas, että olisi parhaimmistoa vaikkei kävisi harjoituksissa.
Höpö höpö. Varsin alemilla sarjatasoilla on niin hirveät erot joukkueiden ja pelaajien tasossa että vähänkin osaava lapsi on ihan ylivoimainen moniin muihin verrattuna vaikka ei kävisi treeneissä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun pitäisi jakaa kahteen osaan. Jotkut puhuu jostain höntsä/harraste/leikki-jutuista ja toinen osa puhuu kunnon urheilusta missä tavoitteena on saavuttaa jotain ja voittaa. Ne ovat täysin eri asioita ja molemilla leireillä on oikeus omaan näkemykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä se lapsen ilo siinä harrastamisessa tulee? Siitä, että hän oppii, osaa ja onnistuu. Kahteen ensimmäiseen tarvitaan harjoittelua ja kolmas on sen seuraus. En usko, että pesäpallojunnu nauttii kovin paljon jos ei osu koskaan palloon.
Mä harrastin lapsena vuosia pesistä ja lentopalloa, vaikka olin objektiivisesti niissä todella huono. En osunut usein palloon tai saanut sitä varmaan koskaan verkon yli. Hauskaa oli silti eikä itselle paljon sopivampia lajeja ollut tarjolla.
Selvästikin siellä ympärillä on ollut mukavia lapsia ja viisaita aikuisia, kun sinulle on jäänyt noin mukavat muistot. Nyt varmaan joku tulee mölisemään, miten olet tuhonnut toisten ilon ja uranäkymätkin olemalla huono.
Ei varmasti kukaan siitä mölise. Jos taso tuota luokkaa, niin ei tuossa joukkueessa kauan mikään lapsi mukana kuka oikeasti haluaisi saavuttaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Ja minä kun olen ajatellut, että lapset harrastavat, koska se on heidän mielestään kivaa, eikä siksi, että heille jo suunnitellaan suurin piirtein ammattilaisuraa vanhempien puolesta,
No huhhuh minkälaisia asenteita voi vanhemmilla olla. Eihän kukaan mitään harrasta ellei tavoite ole olla vanhempana huipputasolla. Oli se sitten sellon soitto tai taitoluistelu, niin pohja osaamiselle luodaan jo pienenä lapsena. Sen mahdollistaa ainoastaan tinkimätön ja säännöllinen harjoittelu.
9-10 vuotiaana on jo auttamattomasti liian myöhäistä aloittaa lajikohtaista harjoittelua, nuorempana aloittaneet huiput ovat jo menneet liian kauaksi ohi. Saahan sitä jokainen vanhempana omaksi iloksi jotain lajia harrastaa, mutta onko siitä enää mitään hyötyä kun siinä ei tule koskaan pärjäämään.
Pohja ja perustus lapsen menestykselle luodaan jo erittäin nuorena aloitetulla
No voi sitä aikuisenakin oppia koska on motivaatiota enemmän saati jos on jo jotain taustaa alla, 5-10 v sinne tänne. Voi siis aivan hyvin olla 30v tai 50v ammattilainen. Jos joku aloittaa jonkin lajin esim. 30v niin 50-60v voi olla jo aika mestari jos käyttää aikaa. Riippuu aivan lajeista jne, turhaa kuvitella että aikuisena ei voisi olla missään hyvä mutta toki fysiikka joissain asioissa rajoittaa.
Itselleni harrastukset on nimenomaan harrastuksia joista on hyötyä, ne tekee hyvää aivoille ja kropalle ja ei ole leipätyö. Ei ole edes tavoitteena ollut koskaan kilpailut, vaikka nuorena olisi voinut tiettyyn lajiin mahdollisuudet ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun pitäisi jakaa kahteen osaan. Jotkut puhuu jostain höntsä/harraste/leikki-jutuista ja toinen osa puhuu kunnon urheilusta missä tavoitteena on saavuttaa jotain ja voittaa. Ne ovat täysin eri asioita ja molemilla leireillä on oikeus omaan näkemykseen.
Niin on. Höntsääjät ei vain ymmärrä sitä tosissaan urheilemista. Eihän täällä tosissaan urheilevat tuomitse höntsääjiä, paitsi niitä jotka ehdoin tahdoin haluaa höntsätä siellä tosissaan tekevien porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitoluistelussa sitä syömistä rajoitetaan painon takia. Painavampi ei jaksa tehdä hyppyjä.
Huipputasolla voidaan rajoittaa jopa veden juontia ennen kisasuoritusta. Tämän tietää jokainen lajia harrastanut. Ei se vatsa mene karkista sen enempää sekaisin kuin marjoista.
Mä olen harrastanut lajia vuodesta 1995 myös sm-tasolla aikanaan ja ei ole kertaakaan kukaan tällaista tullut sanomaan.
Siis yksinluistelua olet harrastanut? Muodostelmaluistelussa sillä ei ole niin väliä. Painolla on iso merkitys hyppyjen onnistumisessa.
Olen ollut molemmissa ja kummassakaan ei ole kytätty painoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä se lapsen ilo siinä harrastamisessa tulee? Siitä, että hän oppii, osaa ja onnistuu. Kahteen ensimmäiseen tarvitaan harjoittelua ja kolmas on sen seuraus. En usko, että pesäpallojunnu nauttii kovin paljon jos ei osu koskaan palloon.
Mä harrastin lapsena vuosia pesistä ja lentopalloa, vaikka olin objektiivisesti niissä todella huono. En osunut usein palloon tai saanut sitä varmaan koskaan verkon yli. Hauskaa oli silti eikä itselle paljon sopivampia lajeja ollut tarjolla.
Selvästikin siellä ympärillä on ollut mukavia lapsia ja viisaita aikuisia, kun sinulle on jäänyt noin mukavat muistot. Nyt varmaan joku tulee mölisemään, miten olet tuhonnut toisten ilon ja uranäkymätkin olemalla huono.
Tai sitten kyseessä on ollut asianmukainen höntsäjoukkue.
Viestissä numero 656 kirjoitettiin:
"Onko oikein rankaista lasta esim. vähentämällä peliaikaa, jos vanhemmat eivät enää tilanteen ollessa ns päällä ,ole revenneet muistuttamaan ja kuskaamaan harkkoihin?"
Vastakysymys: Onko oikein ja reilua niitä kohtaan, jotka ovat hoitaneet asiansa ja olleet harjoituksissa, että se poissaollut Kalle-Johanna vie niiden peliaikaa?