Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien olisi syytä keskittyä oman kuntonsa ylläpitämiseen eikä elämiseen lasten harrastusten kanssa. Lapsen kuuluu itse haluta harrastaa, mikä ei useinkaan toteudu, kun vanhempi harrastaa lapsen kautta.
Moni vanhempi on turpea plösö. Olisipa vanhemmille tarjolla plösöjen kilpatanssikursseja, sillähän olisi jo kansanterveydellistä merkitystä.
Edelleen: suurin osa lapsista haluaa itse harrastaa. Myös suurin osa tavoitteellisesti harrastavista haluaa itse harrastaa tavoitteellisesti.
Tuo on joku ihme myytti, että varsinkin jääkiekkoilijat on pakotettu sinne. Älytön ajatus, että jotain vietäisiin väkisin noin kalliiseen harrastukseen koska iskä haluaa miljonääriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Ei kannata, tällä palstalla ei ymmärretä sarkasmia.
Muuten on saanut joskus olla pois, paitsi kun tyttö kilpaili SM-tasolla. Jos ei mennyt harkkoihin tippui esiintyvästä ryhmästä ulos.
Meillä 6.-luokkalainen pelaa futista, isohkon kaupungin seurassa. Futistreenit 3krt/vko +turnaukset n. 1 krt/kk. Osa joukkueesta pelaa sarjaa, eli treenit + sarjapeli 1 krt/vko. Ikinä ei ole valitusta tullut jos on treeneistä pois tai ei pääse johonkin turnaukseen. Oma poika on vielä maalivahti, joten hieman vaikeammin peleissä/turnauksissa korvattavissa, mutta kyllä on riittänyt, kun on sanonut että oma meno, ei pääse. Ei pelaa tosin kilpajoukkueessa, josta olen kuullut, että sieltä jäädään pois just vaikka häistä tai hautajaisista jos osuu pelit samaan aikaan.
Kyllä monissa seuroissa on ne harrastejoukkueet, joissa meno on vähän rennompaa. Toki voi riippua myös valmentajasta, jotkut ovat tiukempia kuin toiset. Voihan se olla että lapsi itsekin haluaa jäädä pois synttäreiltä, jos on harrastus samaan aikaan. Meillä ainakin poika on niin intohimoinen futaaja, että se menee monen muun menon edelle, eikä me vanhemmat olla painostettu mitenkään valitsemaan suuntaan tai toiseen.
Meillä lapsi halusi aikoinaan uimakoulun jatkokurssille, jota oli 10 krt (maalis-toukokuussa) sunnuntaisin. Kysyin lapselta (oli silloin tokalla luokalla) haluaako hän varmasti mennä kurssille, jos esim. sattuu kaverisynttäreitä samalle hetkelle. Sanoin suoraan, että en maksa kurssia, jos on sieltä JATKUVASTI pois. Halusi ehdottomasti kurssille (tykkäsi tuolloin erityisen paljon uimisesta) ja ilmoitti jättävänsä synttärit sitten väliin.
Meillä tuli 7 synttärikutsua noille "uimakurssi" päiville. Kahdet synttärit jäi menemättä, kun aikataulu meni päällekkäin. Kysyin kyllä lapselta kumpaan menee, mutta valitsi uinnin. En sitten tiedä muistiko tuota aiemmin tekemäänsä "lupausta". Muilla kerroilla ehti molempiin, kun aikataulut eivät menneet päällekkäin.
Olisi ollut aika kurjaa jättää 7 uintikertaa väliin 10:stä noiden kutsujen vuoksi. Mitä hyötyä siitä kurssista olisi edes ollut, jos osallistuu vain parille kerralle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset ovat harrastaneet viime vuosina 1-3 viikossa itse valitsemaansa asiaa/asioita. Kuopus halusi tälle kaudelle lisätä tuttuun harrastukseen lisätunnin ja se sopi. Nyt kumpikin lapsi yläkoulussa, ja ovat ana halunneet harrastuksia sen verran, että aikaa jää myös perheen yhteiselle tekemiselle (harrastamme yhdessä retkeilyä, päivä sekä yöretkiä) sekä myös kavereille.
Olen seurannut yhtä puolituttua, jonka kolme lasta harrastavat aikaa vieviä lajeja jo nuoresta asti. Molemmilla vanhemmilla myös vaativat työt, ja mies reissutyössä. Aina, kun vaimon tapaa hän on todella uupuneen oloinen ja hänellä on ollut myös pari vakavaa sairaskohtaustakin. Perheen toiminta on jotenkin hämmentävää. Onko elämä kuinka mukavaa, kun arki on tiukasti aikataulutettua jatkuvasti eikä edes sairastuminen saa hölläämään?
Liikuntaa kannattaa harrastaa, ja hyvä kuntoinen voi olla myös pienemmällä määrällä harjoituksia. Monia lapsia kuitenkin kuskataan erilaisiin harrastuksiin eikä hyötyliikuntaa ole. Hyötyliikuntakin parantaa kuntoa, jos ette ole sattunut huomaamaan.
Lapseni luokalla oli koulussa leffapäivä, johon sai ottaa pienen määrän omia herkkuja. Yksi luokan tytöistä harrasti taitoluistelua ja hänellä ei ollut karkkia ollenkaan. Tyttö oli vielä itse sanonut, että nyt ei saa syödä yhtään karkkia eikä mitään herkkuja kun on kisat tulossa viikonloppuna ettei tule turvonnut olo. Ei todellakaan mikä terve ruokasuhde nelosluokkalaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni luokalla oli koulussa leffapäivä, johon sai ottaa pienen määrän omia herkkuja. Yksi luokan tytöistä harrasti taitoluistelua ja hänellä ei ollut karkkia ollenkaan. Tyttö oli vielä itse sanonut, että nyt ei saa syödä yhtään karkkia eikä mitään herkkuja kun on kisat tulossa viikonloppuna ettei tule turvonnut olo. Ei todellakaan mikä terve ruokasuhde nelosluokkalaisella.
Mielestäni on ihan tervettä jättää karkit syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Onko kilpatasolle pääsy lapsen vai vanhemman unelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyötyliikunta parantaa lähinnä aerobista kestävyyttä. No toki jos tekee raskaista pihahommia tai käy rankametsässä niin saa siinä voimaakin. Nopeutta hyötyliikunta parantaa erittäin harvoin, eikä välttämättä taito-ominaisuuksiakaan merkittävissä määrin.
Pyrin siihen, että lähtökohtaisesti lapsi ei jää harrastuksista pois. Ne ovat erittäin tärkeä osa hänen lapsuuttaan ja kehitystään. Kaverin synttärit vs harrastus on vähän 50/60 tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Onko kilpatasolle pääsy lapsen vai vanhemman unelma?
Voi se olla lapsenkin. Ei aina vain aikuisen. He ovat kilpaviettisiä aikuisinakin. Toiset myös haluavat panostaa 100 prosenttia siihen mitä tekevät. Toisille riittää 80.
Vierailija kirjoitti:
Pyrin siihen, että lähtökohtaisesti lapsi ei jää harrastuksista pois. Ne ovat erittäin tärkeä osa hänen lapsuuttaan ja kehitystään. Kaverin synttärit vs harrastus on vähän 50/60 tilanne.
?? Harrastuksissa 100 % läsnäolo ei kyllä ole tärkeä osa kenenkään kehitystä, ja aika surullista jos ovat lapsuuden onnistumisessa kovin tärkeässä roolissa. Kiva plussa voivat toki olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyötyliikunta parantaa lähinnä aerobista kestävyyttä. No toki jos tekee raskaista pihahommia tai käy rankametsässä niin saa siinä voimaakin. Nopeutta hyötyliikunta parantaa erittäin harvoin, eikä välttämättä taito-ominaisuuksiakaan merkittävissä määrin.
Lasten hyötyliikunta on esimerkiksi leikkikentillä tai puissa kiipeily.
Mutta esimerkiksi tapa liikkua jalan/pyörällä/potkulaudalla paikasta toiseen jää helpommin rutiineihin, jos siihen on tottunut lapsena. Aikuisille se on ihan tärkeintä liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Onko kilpatasolle pääsy lapsen vai vanhemman unelma?
Kyllä se monen lapsen unelma on ja siksi pitäisi jo ikävaiheessa 6-12 vuotta pystyä valmentamaan ja harjoituttamaan niitä lapsia niin, että heillä on sitten myöhemmin mahdollista tavoitella sitä huippua. Jos asioita jätetään lapsena tekemättä, niitä ei välttämättä voi enää vanhempana kehittää tai sitten niiden kehittäminen vaatii järkyttävän paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin lapsena. Se, että niitä lapsia valmennetaan ja harjoitetaan hyvin, ei sulje pois sitä, että se olisi myös lapsien mielestä hauskaa. Se vaan on kiinni valmentajan ammattitaidosta, että osaa tehdä semmoisia harjoituksia, jotka ovat mukavia ja kehittäviä, mutta joissa kuitenkin mennään välillä myös mukavuusalueen ulkopuolelle.
Pitäisi olla ihan eri ryhmät harrastajille ja kilpailuryhmille. Muuten ei tule toimimaan. Vanhemmat vain perustamaan yhdistyksiä vain harrastajille. Esim kaksi kertaa viikossa harrastaville.
Onko harrastavien lapsien vanhemmilla minulle vinkkejä valmentamismotivaation säilyttämiseksi?: Valmennan vapaaehtoisena (palkattomana) toimijana oman työpäiväni jälkeen. Harrastepuolella on treenit kerran viikossa ja siellä saa käydä ilman sitoutumista sen verran kuin ehtii tai huvittaa. Kilpapuolella on treenit 2-3 kertaa viikossa ja niistä on infottu vanhemmille, että niihin tulee pääasiassa sitoutua. Siitä huolimatta suuri osa treenaajista on vähintään puolet harjoituksista pois. Ollaan milloin synttäreillä, milloin hoplopissa tai muuten kyläilemässä tai reissuissa. Itselläni ei meinaa olla pokkaa sekaantua perheiden elämään ja muistutella että treeneissä tulee käydä. Muutaman kerran olen koittanut, mutta palaute on ollut syyllistävä. Tuntuu epäreilulta, että minun täytyy valmentajana sitoutua harjoituksissa käymiseen, mutta perheiden ei tarvitse sitoutua harrastamiseen. Mikä neuvoksi, että löytäisin jostain motivaatiota ja jatkaisin valmentamista?
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastavien lapsien vanhemmilla minulle vinkkejä valmentamismotivaation säilyttämiseksi?: Valmennan vapaaehtoisena (palkattomana) toimijana oman työpäiväni jälkeen. Harrastepuolella on treenit kerran viikossa ja siellä saa käydä ilman sitoutumista sen verran kuin ehtii tai huvittaa. Kilpapuolella on treenit 2-3 kertaa viikossa ja niistä on infottu vanhemmille, että niihin tulee pääasiassa sitoutua. Siitä huolimatta suuri osa treenaajista on vähintään puolet harjoituksista pois. Ollaan milloin synttäreillä, milloin hoplopissa tai muuten kyläilemässä tai reissuissa. Itselläni ei meinaa olla pokkaa sekaantua perheiden elämään ja muistutella että treeneissä tulee käydä. Muutaman kerran olen koittanut, mutta palaute on ollut syyllistävä. Tuntuu epäreilulta, että minun täytyy valmentajana sitoutua harjoituksissa käymiseen, mutta perheiden ei tarvitse sitoutua harrastamiseen. Mikä neuvoksi, että löytäisin jostain motivaatiota ja jatkaisin valm
Auttaisiko motivaatioon se, että kuvittelisit itsesi työskentelemään vaikkapa näiden lasten ja vanhempien kanssa?
Seuranne lapset kaverisynttäreineen ja sukulointeineen voivat taatusti paremmin ja etenevät kohti tasapainoisempaa aikuisuutta kuin noiden epäilemättä erittäin motivoituneiden ja sitoutuneiden vanhempien lapset. Ja tärkeintähän lajissa kuin lajissa on se, että lapsista kasvaa onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä.
Todennäköisemmin huipulle pääsevät ne, jotka harrastavat monia asioita ja joille eri taidot tulevat luonnostaan verraten helposti. Jos kaikki pitää saavuttaa ankaran treenin kautta, loppuvat ne treenitunnit vuorokaudesta jossain vaiheessa.
Mutta pelkällä lahjakkuudellakaan ei pitkälle nenä, ainakaan mm tasolla. Harjoittelua harjoittelua, sillä se mitalillakun ei oikeesti tee mitään.
Miks se pitää korvata pyörälenkillä? Miksei voi olla vain pois? :D Ihan ihme ajattelua