Muutettiin mökille "väliaikaisesti" ja nyt en haluakaan enää pois. Mies haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla tulossa sama ongelma. Meillä on aivan ihana, kaikin mukavuuksin varustettu mökki Turun saaristossa. Ostettiin se vähän sillä ajatuksella, että voitaisiin Helsingin asunnosta varmaan luopua hiljalleen, kun molemmat tekee täysin etätyötäkin. Harmi vaan, että mies ei kestä talvia siellä saaressa, ja nyt kesälläkin on alkanut tulla enemmän ja enemmän halua nähdä Helsingissä olevia kavereita, käydä terasseilla, minigolfata - yleensä siis kaupunkielämää. Mies on 57 ja minä 50, eli mitään nuoria biletysikäisiä ei olla. 

Itse en haluaisi ikinä enää kaupunkiin, enkä varsinkaan Helsinkiin jota inhosin kaikki ne 8 vuotta jotka työn takia siellä jouduin asumaan. Miehelle Helsinki on rakas synnyinkaupunki, ja hän tuntuu olevan liian levoton luonne asumaan hiljaisemmassa paikassa jossa ei ole kauheasti menemistä ja tekemi

Miksi sulle kompromissi ei käy. 

Ehdotan vaikka, että sopimuksenne mukaan muutatte miehen työpaikkakunnalle ja lomat mökillä. Eläkkeelle jäätyänne vaikka puolet vuodesta mökillä. 

Vanhana on huono juttu muuttaa korpeen. Täytyy olla lähellä palveluita ja mielellään myös omia jälkeläisiä. 

Emme asu missään "korvessa", kaikki palvelut on tunnin matkan päässä ja kuten joku jo aiemmin linkitti, miehen tuleva työpaikka hyvin todennäköisesti EI tule olemaan lähempänä lapsia. Pikemminkin kauempana. Sitä paitsi myöskään pari tuntia lasten luokse ei ole kaukana. Emme ole vanhuksia 😄 Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla tulossa sama ongelma. Meillä on aivan ihana, kaikin mukavuuksin varustettu mökki Turun saaristossa. Ostettiin se vähän sillä ajatuksella, että voitaisiin Helsingin asunnosta varmaan luopua hiljalleen, kun molemmat tekee täysin etätyötäkin. Harmi vaan, että mies ei kestä talvia siellä saaressa, ja nyt kesälläkin on alkanut tulla enemmän ja enemmän halua nähdä Helsingissä olevia kavereita, käydä terasseilla, minigolfata - yleensä siis kaupunkielämää. Mies on 57 ja minä 50, eli mitään nuoria biletysikäisiä ei olla. 

Itse en haluaisi ikinä enää kaupunkiin, enkä varsinkaan Helsinkiin jota inhosin kaikki ne 8 vuotta jotka työn takia siellä jouduin asumaan. Miehelle Helsinki on rakas synnyinkaupunki, ja hän tuntuu olevan liian levoton luonne asumaan hiljaisemmassa

Mitä sinä niissä lapsissa roikut? Epäilyttävää.

Ei kai mökille saa lain mukaan muuttaa vakituisesti tai edes noin moneksi vuodeksi? Vai onko tuo mökki joku omakotitalo taajamassa pienemmällä paikkakunnalla?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai mökille saa lain mukaan muuttaa vakituisesti tai edes noin moneksi vuodeksi? Vai onko tuo mökki joku omakotitalo taajamassa pienemmällä paikkakunnalla?

Mistä näitä hölmöjä riittää!?

Jos rakennus on hyväksytty vakituiseksi asunnoksi, sinne voi muuttaa pysyvän osoitteen. Vaikka rakennusta ei olisi hyväksytty vakituiseksi asunnoksi, siellä saa asua jatkuvasti(kin), kunhan on joku toinen osoite, minkä pitää kotikuntanaan. 

Lähtökohtaisesti on hyvä pysyä siinä mitä on sovittu, ellei molemmat halua muuttaa sopimusta. Ymmärrän kyllä että olisi ihanaa asua siellä mökillä. Mutta voithan siellä viettää kuitenkin aikaa lomilla ympäri vuoden vaikka asuisittekin muualla.

Me ollaan sovittu miehen kanssa 3 v. sitten tietty asumiskuvio ja nyt hän ei tiedäkään haluaako sitoutua siihen. Hyvin ikävää mun kannalta.

N52

Minun (ja tiedän että monen muunkin vuosikymmenet yhdessä olleen parin) unelmavaihtoehto olisi omat asunnot molemmille. Tai just joku tuollainen järjestely, että mökillä viihtyjä olisi mökillä ja kaupungissa viihtyjä enemmän kaupungissa. Viikonloppuna ja lomilla ja ehkä välillä töiden salliessa sitten nähdään.

Ei kai nyt keski-ikäisten lapsensa kasvattaneiden ihmisten tarvitse kylki kyljessä nyhjätä joka päivä. Voisi tehdä parisuhteelle oikein hyvääkin se, että olisi molemmilla vähän enemmän omaa tilaa ja aikaa.  

Mikä pakko on asua yhdessä? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla tulossa sama ongelma. Meillä on aivan ihana, kaikin mukavuuksin varustettu mökki Turun saaristossa. Ostettiin se vähän sillä ajatuksella, että voitaisiin Helsingin asunnosta varmaan luopua hiljalleen, kun molemmat tekee täysin etätyötäkin. Harmi vaan, että mies ei kestä talvia siellä saaressa, ja nyt kesälläkin on alkanut tulla enemmän ja enemmän halua nähdä Helsingissä olevia kavereita, käydä terasseilla, minigolfata - yleensä siis kaupunkielämää. Mies on 57 ja minä 50, eli mitään nuoria biletysikäisiä ei olla. 

Itse en haluaisi ikinä enää kaupunkiin, enkä varsinkaan Helsinkiin jota inhosin kaikki ne 8 vuotta jotka työn takia siellä jouduin asumaan. Miehelle Helsinki on rakas synnyinkaupunki, ja hän tuntuu olevan liian levoton luonne asumaan hiljaisemmassa paikassa jossa ei ole kauheasti menemistä ja tekemistä. Hänelle mökki on kiva, jos siellä ollaan muutama viikko heinäkuussa, ja viikonloppuja muuten l

Lapsellinen käsitys avioliitosta sun miehellä.

Vanhemmiten ihmisillä on taipumus pitää kiinni totutusta. Olisiko niin, että olet menettänyt joustavuuttasi, olet mukavuudenhaluinen ja haluat siksi jäädä mökkiasujaksi? Ajattele mahdollista muuttoa seikkailuna, yhteisenä sellaisena, jos miehesi kanssa mielit jatkaa. Ehditte kyllä mökkeytyä myöhemmin, jos ikää riittää. Eikä aikuisten lasten tarvitse asua huutoetäisyydellä, ehditte kyllä asettua vanhuudenpäiviä viettämään auttamisetäisyydelle. Jos mietit eroa miehestäsi, tämä antaa kyllä luontevan tilaisuuden lähteä eri suuntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti on hyvä pysyä siinä mitä on sovittu, ellei molemmat halua muuttaa sopimusta. Ymmärrän kyllä että olisi ihanaa asua siellä mökillä. Mutta voithan siellä viettää kuitenkin aikaa lomilla ympäri vuoden vaikka asuisittekin muualla.

Me ollaan sovittu miehen kanssa 3 v. sitten tietty asumiskuvio ja nyt hän ei tiedäkään haluaako sitoutua siihen. Hyvin ikävää mun kannalta.

N52

Minä taas ajattelen että mieli voi muuttua asiassa jos toisessakin, etenkin vuosien varrella, ja se on ihan ymmärrettävää. Ihmiset, arvot, ajatusmaailmat muuttuu, eikä ihmistä voi moittia siksi ettei halua enää samoja asioita kuin vuosia aiemmin. Meillä on mieskin muuttanut mielensä tärkeissä asioissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minun (ja tiedän että monen muunkin vuosikymmenet yhdessä olleen parin) unelmavaihtoehto olisi omat asunnot molemmille. Tai just joku tuollainen järjestely, että mökillä viihtyjä olisi mökillä ja kaupungissa viihtyjä enemmän kaupungissa. Viikonloppuna ja lomilla ja ehkä välillä töiden salliessa sitten nähdään.

Ei kai nyt keski-ikäisten lapsensa kasvattaneiden ihmisten tarvitse kylki kyljessä nyhjätä joka päivä. Voisi tehdä parisuhteelle oikein hyvääkin se, että olisi molemmilla vähän enemmän omaa tilaa ja aikaa.  

Minulle se sopisikin ihan hyvin, että mies asuisi muualla ja minä tässä, nähtäisiin vapailla ja lomilla. Miehelle se ei ole ollenkaan mieluisa ajatus. Ollaan lyhyitä aikoja asuttu erillään ennenkin, eikä hän siitä pitänyt. Itse taas ajattelen että silloinkin pärjättiin hyvin, miksei nytkin.. ap

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiten ihmisillä on taipumus pitää kiinni totutusta. Olisiko niin, että olet menettänyt joustavuuttasi, olet mukavuudenhaluinen ja haluat siksi jäädä mökkiasujaksi? Ajattele mahdollista muuttoa seikkailuna, yhteisenä sellaisena, jos miehesi kanssa mielit jatkaa. Ehditte kyllä mökkeytyä myöhemmin, jos ikää riittää. Eikä aikuisten lasten tarvitse asua huutoetäisyydellä, ehditte kyllä asettua vanhuudenpäiviä viettämään auttamisetäisyydelle. Jos mietit eroa miehestäsi, tämä antaa kyllä luontevan tilaisuuden lähteä eri suuntiin. 

Mun mielestä me asutaan nytkin lähellä lapsia, pari tuntia ei mielestäni ole matka eikä mikään. Me ollaan kyllä seikkailtu monet kerrat aiemmin, mutta nyt olen alkanut arvostaa tätä hiljaisuutta, rauhaa ja hyvää oloa, joka minulla täällä asuessa on. Haluan tämän pysyväksi olotilaksi. En enää halua asuntolainaa ja muuttoa jonnekin vieraalle alueelle ties minne, koska täasä on KOTI.

Eroa en halua, ei tämä siitä johdu. Mutta nyt on niin hyvä olla. Töiden jälkeen mennä laittamaan saunan pesään tulet, kantaa vedet ja istahtaa ulos katselemaan maisemaa, joutsenia ja kurkia. Ai että. Ap

Erillään voi asua. Jos ei tunnukaan hyvältä niin miettii sitten ratkaisuja.

Miksi ei voisi asua vuokralla toisessa paikkaa ja pitää mökin? 

Ap, kerrot että miestäsi ei innosta ajatus erillään asumisesta. Tuli mieleen että saakohan hän niin hyvää palvelua sinulta, ettei halua itse hoitaa siivousta, ruokia jne. työpaikkakunnallaan...? Monilla miehillä noin.

Jos on varaa, minusta kaksi kotia on ratkaisu. Sinä voit olla mökillä enemmän, mies asunnolla enemmän. Jonkin verran erossa, mutta viikottain myös yhdessä. Meillä se on toiminut, etäisyyttä työpaikkojen välillä on kolmisen sataa kilometriä. Vahva ja pitkä avioliitto taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voisi asua vuokralla toisessa paikkaa ja pitää mökin? 

No mies voisi tottakai asua vuokralla jossain kt-asunnossa ja minä mökillä. Mutta itse en halua ikinä enää kerros- tai rivariasuntoon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Erillään voi asua. Jos ei tunnukaan hyvältä niin miettii sitten ratkaisuja.

Tätä ajattelin miehelle ehdottaa sitten kun se ajankohtaista on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eri teille on tuossa tilanteessa paras ratkaisu.

Voi asua eri paikoissa ilman eroa. Ei ole pakko olla saman katon alla joka sekunti.

Vierailija kirjoitti:

Jos on varaa, minusta kaksi kotia on ratkaisu. Sinä voit olla mökillä enemmän, mies asunnolla enemmän. Jonkin verran erossa, mutta viikottain myös yhdessä. Meillä se on toiminut, etäisyyttä työpaikkojen välillä on kolmisen sataa kilometriä. Vahva ja pitkä avioliitto taustalla. 

Niin, en minäkään ensisijaisesti etäsuhdetta haluaisi, mutta tiedän etten tästä enää minnekään haluaisi muuttaa. Varaa kyllä olisi, koska mökki on velaton ja asumiskulut on hyvin edulliset. Eli tulisi vain se miehen asunto ja sen kulut. Kun mies tosiaan pärjää vaikka kerrostalossa, toisin kuin minä 😄 Ap