Miksi eronnut nainen ei uskalla päästää uutta miestä elämäänsä vaikka hakee seuraa treffipalstoilta?

"Minulle miehenä ihastuminen tarkoittaa sitä, että silloin otetaan kaikki muut siimat ja verkot vedestä ja keskitytään siihen ihastuksen kohteeseen.

M51, old school"

Hienoa. Minulla taas on erilaisia ihastumisen tunteita. On vakavampia ja sitten vaan sellaista kevyttä huumaa. Nykyisin ihastun hyvin harvoin niin voimakkaasti, että haluaisin suhdetta. Tosin en myöskään anna kenenkään olettaa, että etsin suhdetta.

Miehet ja naiset varmaan on hyvin erilaisia suhteen hakemisessa. Pahoittelen, jos olen väärässä ja yleistän, koska puhun vain omasta kokemuksestani. Nuorena naisilla biologinen kello soi todella voimakkaasti. Tätä on täysin mahdoton sivuuttaa. Jos perheen haluaa, nainen ymmärtää, että on sitouduttava ennen tiettyä ikää. Myös itseluottamus on vielä kehittymässä. Osa on onnekkaita ja suhteet kestää läpi elämän. Sitten on meitä, jotka ovat käyneet läpi eron ja lapset on jo isoja. Biologiset kellot ei soi, talous on kunnossa, oma pärjääminen on jo testattu, miesten ja naisten hommat sujuu, seksiäkin tarvittaessa löytyy ja elämä on hyvää ja täysipainoista myös yksin. Rehellisesti sanottuna, ei ole mitään tarvetta ottaa jotain sinnepäin olevaan miestä. Taso siis ikäänkuin nousee suhteelle. Erokaan ei enää pelota, joten jättäminen on myös helpompaa. Sen sijaan keski-ikäisillä miehillä näyttää olevan suurempi pelko yksin jäämiseen ja joskus näyttää siltä, että otetaa aina se eka joka nyt kohdalle sattuu tulemaan. Työpaikoillakin on miehiä, joiden tiedetään yrittävän jokaista naista. Tulee mieheen illan viimeiset hitaat, kun miehet rivissä kysyy jokaiselta naiselta: läheks tanssii. 

Etsiessään parisuhdekumppania, miesten kannattaa ohittaa kaikki ylijäämänaiset (>30v) ja ikänaiset (>40v) ja mummelit. Jos mies joutuu ottamaan esim. 30v vanhan naisen (sinkku tai jätetty, mutta ei yh-mamma), niin siedettävän tasokasta yhteiselämää on enää jäljellä 5-10 vuoden ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenkin voi haluta vain paneskella silloin tällöin, ei mitään sen vakavampaa.

Jos nainen haluaa paneskella silloin tällöin, se on fine. Mutta silloin tuskin kannattaa Tinderiin laittaa preferenssiksi "Kumppania loppuelämäksi".

No mutta voihan sitä paneskella siihen asti, kunnes löytyy se jonka haluaa loppuelämän kumppaniksi.

Mies voi. Nainen älykkäämpänä olentona  ei saa siitä kuin vammoja alapäähän ja sieluun, ehkä virtsatietulehduksen.

Täh? Miten minä saan vamman sieluun, jos paneskelen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa on kiva paneskella mutta jota en ikimaailmassa haluaisi kumppanikseni?

Ikävä kyllä tunnistan itseni naisena tuosta aloituksesta. Mä alan pakittaa suhteen alkuvaiheilla siksi että mies on tosi aktiivinen ja vaikka se tuntuukin hyvältä, niin introverttina väsyn siihen jatkuvaan kommunkointiin ja tapaamisten järkkäilyyn nopeasti. Sitten alkaa ahdistaa ja laitan miehelle viestiä että ehkä pitäisi vielä harkita asioita.  Joskus myös ilmoitan, etten halua enää tapailla. Kun saan tilaa, alkaa mies tuntua taas kiinnostavalta, mutta tässä vaiheessa miehelle on jo jäänyt epäilystä mun motiiveista ja usein tämä sitten näkyy jatkossa tai sitten mies ei halua enää jatkaa, kun on jo kerran saanut pakit. 

Tämä johtuu siis osittain introverttiudesta, osittain siitä, että yritän välttää satuttamasta miestä. Ajattelen, että kun lopetan jutun nopeasti, ei vielä kirpaise. Tiedän, ettei ole fiksua, mutta näillä on nyt menty. Toivon muuttuvani ja kykeneväni joskus vielä normaaliin suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

"Minulle miehenä ihastuminen tarkoittaa sitä, että silloin otetaan kaikki muut siimat ja verkot vedestä ja keskitytään siihen ihastuksen kohteeseen.

M51, old school"

Hienoa. Minulla taas on erilaisia ihastumisen tunteita. On vakavampia ja sitten vaan sellaista kevyttä huumaa. Nykyisin ihastun hyvin harvoin niin voimakkaasti, että haluaisin suhdetta. Tosin en myöskään anna kenenkään olettaa, että etsin suhdetta.

Miehet ja naiset varmaan on hyvin erilaisia suhteen hakemisessa. Pahoittelen, jos olen väärässä ja yleistän, koska puhun vain omasta kokemuksestani. Nuorena naisilla biologinen kello soi todella voimakkaasti. Tätä on täysin mahdoton sivuuttaa. Jos perheen haluaa, nainen ymmärtää, että on sitouduttava ennen tiettyä ikää. Myös itseluottamus on vielä kehittymässä. Osa on onnekkaita ja suhteet kestää läpi elämän. Sitten on meitä, jotka ovat käyneet läpi eron ja lapset on jo isoja. Biologiset kellot ei soi, tal

50-vuotiaana on se setämiehen välitilinpäätös. Ne, jotka ovat eläneet vain itselleen, jäävät tuossa iässä yksin. Ne, jotka eivät ole juosseet hedonisteina virvatulten perässä, voivat alkaa laskeutua comfyyn vanhuuteen. 

En oo yhtäkään vanhaa eronnutta miestä tavannut, joka **ei** olisi syyttänyt erosta itseään. Eivät ole vaan tajunneet, miten kovilla se kumppani on ollut, kunnes heidän eteensä on läväytetty puolet vastuista ja jaksamispakko. Ja kirkastumisen hetkellä onkin ollut myöhäistä korjata mitään.

Koska hän käy x:n kanssa lauantaisin saunassa klo 18-18.30

Miehen on syytä ehdottaa, ja sopia, ensimmäiset ja kaikki alkuvaiheen treffit maksuttomiin paikkoihin, silloin mummeli ei hievahda lainkaan mikäli hänellä onkin tavoitteenaan yksinomaan miehen kustantama ateria, juomingit tai muu sellainen riento. Sitten vasta ensipuksun jälkeen voi mies kustannella tyyriimmät menot.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että syy suhteen lopettamiselle oli jokin muu kuin ilmoitettu, mutta hän ei halunnut loukata sinua ja käytti tuota "meriselitystä".

Toisaalta on mahdollista, että hän kyllä haluaisi parisuhteen mutta huomasi sitten, että ainakin tässä suhteessa oli jotain sellaista, että ihastumisen tunteiden mukana myös vanhat traumat alkoivat nousta pintaan ja hän perääntyi sen takia huolehtiakseen omasta mielenterveydestään. Jos on tullut tosi pahasti satutetuksi uuden suhteen luominen voi traumojen takia olla todella vaikeaa, kun niihin ihastumisen tunteisiin sekoittuu myös mittavat määrät pelkoa ja ahdistusta.

Ihmiset on joskus ristiriitaisia.

 

Viimeinen lause ainakin on totta.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä tunnistan itseni naisena tuosta aloituksesta. Mä alan pakittaa suhteen alkuvaiheilla siksi että mies on tosi aktiivinen ja vaikka se tuntuukin hyvältä, niin introverttina väsyn siihen jatkuvaan kommunkointiin ja tapaamisten järkkäilyyn nopeasti. Sitten alkaa ahdistaa ja laitan miehelle viestiä että ehkä pitäisi vielä harkita asioita.  Joskus myös ilmoitan, etten halua enää tapailla. Kun saan tilaa, alkaa mies tuntua taas kiinnostavalta, mutta tässä vaiheessa miehelle on jo jäänyt epäilystä mun motiiveista ja usein tämä sitten näkyy jatkossa tai sitten mies ei halua enää jatkaa, kun on jo kerran saanut pakit. 

Tämä johtuu siis osittain introverttiudesta, osittain siitä, että yritän välttää satuttamasta miestä. Ajattelen, että kun lopetan jutun nopeasti, ei vielä kirpaise. Tiedän, ettei ole fiksua, mutta näillä on nyt menty. Toivon muuttuvani ja kykeneväni joskus vielä normaaliin suhteeseen.

Tässä toinen introvertti, jota alkaa ahdistaa, jos sinänsä oikeinkin mukava ja mielenkiintoinen mies on liian hanakka. Olen kertonut tällaisessa tilanteessa, että pidän hänestä, mutta toivon hieman hitaampaa vauhtia. Jotkut ymmärtävät ja antavat tilaa. Toiset kokevat toiveeni hylkäyksenä ja juttu loppuu siihen, luulevat siis, että pidän häntä varalla tms. Jälkimmäisen kohdatessa ajattelen, että tuli selväksi, ettei ollut mies minua varten.  

On saanut elämänsä ja arkensa järjestymään. Ei ole vielä ihastunut tai ainakaan rakastunut. Ei halua että arjen rutiinit muuttuvat.

Pelkää suhteesta aiheutuvaa vaivaa.

Jos haluat suhteen, yritä selittää että saa jatkaa arkeaan kuten haluaa. Mutta onko se totta? Haluaisitko hänen tekevän joitain asioita toisella tavalla?

Usein naisilla on luulo että haluavat miehen suhteeseen, mutta eivät sitten kestä miehen elämäntapaa vaan haluaisivat muuttaa miehen arkea.

Näköjään Ap:n naisella on pelko että mies vaatii muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Etsiessään parisuhdekumppania, miesten kannattaa ohittaa kaikki ylijäämänaiset (>30v) ja ikänaiset (>40v) ja mummelit. Jos mies joutuu ottamaan esim. 30v vanhan naisen (sinkku tai jätetty, mutta ei yh-mamma), niin siedettävän tasokasta yhteiselämää on enää jäljellä 5-10 vuoden ajaksi.

mistä näin katkerat kokemukset?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan sitä kaipaa kai seuraa, mutta sitten seuran ollessa siinä tajuaa ettei haluakaan. Ajatus seurasta oli kivempaa, kuin se todellisuus. Deittisivulle on ehkä liitytty jonain yksinäisyyden hetkenä ja se hetki meni jo ohi. Toinen voi olla myös painostava tai ei vaan lopulta kemiat kohtaa ja eronneena vaatimustaso on korkealla. 

Ystäväni tuli petetyksi ja jätetyksi miehensä toimesta ja jäi kahden pienen lapsen kanssa kolmistaan . Ex alkoi huolehtia uuden naisensa lapsesta ( ei siis ole tämän exän) ja vietti aikaa hyvin vähän omien lastensa kanssa. Muutaman vuoden kuluttua ystäväni deittaili jonkin verran, mutta näillä miehillä oli aina jotain liian suuria odotuksia tästä orastavasta suhteesta esim eräs olisi halunnut lapsia jne. Ystäväni sanoi ettei hän ala sellaiseen enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän ajatteli, että pystyisi kevyeen deitailuun ilman sen kummempia tunteita. Ja kun se ei onnistunutkaan, hän totesi, että nykyisessä elämäntilanteessa ihastuminen ei ole mahdollista. Eli siis ihan se, mitä hän tuossa kirjoittikin. Ei minusta kovin vaikeaa ymmärtää.

Kovin vaikeaa sen sijaan on ymmärtää, miksi on päivittäin aktiivinen tinderissä, tykkäilee, viestittelee ja käy treffeillä, jos pelkää ihastumista eikä halua sitoutua. Mutta on kai tällainen "pelailu" vaihtelua ristisanoille ja sukkien kutomiselle.

Tuollaisiahan monet miehet ovat. Eihän se todellakaan ole kovin mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsiessään parisuhdekumppania, miesten kannattaa ohittaa kaikki ylijäämänaiset (>30v) ja ikänaiset (>40v) ja mummelit. Jos mies joutuu ottamaan esim. 30v vanhan naisen (sinkku tai jätetty, mutta ei yh-mamma), niin siedettävän tasokasta yhteiselämää on enää jäljellä 5-10 vuoden ajaksi.

mistä näin katkerat kokemukset?

Biologiasta tulee tämä tieto.

Vierailija kirjoitti:

M51 old school sulle on nyt tulossa mitali ja pokaali tuosta hyvästä.

No sehän kiva. Mistä voi noutaa? Tai saako vaihtoehtoisesti pyytää lahjoittamaan rahaa vaikkapa eläinsuojeluyhdistykselle?

M51, old school

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yksi kauheimmista asioista tuo hyvien huomenien ja öiden toivottelu, kun on eronnut, ollut ehkä pitkään yksin ja haluaa tutustua hitaasti. Toki aloituksessa nainenkin oli niitä lähetellyt, mutta silti. Alkaa nopeasti ahdistaa ja kuristaa, jos toinen on "läsnä" jatkuvasti, vaikka sitten vaan puhelimen välityksellä. Ja sitten kun se oma tila ja happi tuntuu loppuvan, niin painetaan jarru pohjaan, vaikka hitaammin edeten jotain ois voinut syntyäkin. Ehkä. En tiedä. Itse teki mieli poistaa koko whatsapp kun ei voinut lapsen kanssa viestitellä ilman että tämä kumppanikokelas vahti mun olevan paikalla ja alkoi tykittää viestiä. Yyyh...

Minä toivon, että minulle kerrotaan asia suoraan, jos näin on. Ymmärrän kyllä, kunnioitan sitä ja haluan itsekin edetä kohtuullisen verkkaisesti. Mutta haluan tietää, näkyykö tunnelin palossa

Reilun kuukauden tapailimme, eihän homma edes kunnolla ehtinyt alkaa. Mutta kuten joku toinenkin oli kokenut, niin aika ristiriitaista treffien päälle ja kertoa miten ihanaa oli ja että haluaa pian seuraaville treffeille. Mutta sitten ghostaakin heti perään.

Ap

Ps. Tilanne ei ole niin synkkä, älkää murehtiko puolestani. Nyt on uusi nainen ja uudet kuviot. Tällä kertaa trauma- ja terapiavapaa yksilö, joka saa asiat ilmaistua suoraa puhumalla tai kirjoittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yksi kauheimmista asioista tuo hyvien huomenien ja öiden toivottelu, kun on eronnut, ollut ehkä pitkään yksin ja haluaa tutustua hitaasti. Toki aloituksessa nainenkin oli niitä lähetellyt, mutta silti. Alkaa nopeasti ahdistaa ja kuristaa, jos toinen on "läsnä" jatkuvasti, vaikka sitten vaan puhelimen välityksellä. Ja sitten kun se oma tila ja happi tuntuu loppuvan, niin painetaan jarru pohjaan, vaikka hitaammin edeten jotain ois voinut syntyäkin. Ehkä. En tiedä. Itse teki mieli poistaa koko whatsapp kun ei voinut lapsen kanssa viestitellä ilman että tämä kumppanikokelas vahti mun olevan paikalla ja alkoi tykittää viestiä. Yyyh...

Minä toivon, että minulle kerrotaan asia suoraan, jos näin on. Ymmärrän kyllä, kunnioitan sitä ja haluan itsekin edetä kohtuullisen verkkaisest

 

Ja silti jauhat Vauva-lehden keskustelupalstalla naisesta, jonka tunsit päällipuolin muutaman viikon ajan.

Ouuuukei.

Vierailija kirjoitti:

Miehen on syytä ehdottaa, ja sopia, ensimmäiset ja kaikki alkuvaiheen treffit maksuttomiin paikkoihin, silloin mummeli ei hievahda lainkaan mikäli hänellä onkin tavoitteenaan yksinomaan miehen kustantama ateria, juomingit tai muu sellainen riento. Sitten vasta ensipuksun jälkeen voi mies kustannella tyyriimmät menot.

Uskotteko oikeasti, että Suomessa on paljonkin ihmisiä, joiden täytyy juosta treffeillä saadakseen ruokaa? Vältytte tuolta kun deittailette työssäkäyviä naisia. Älkää iskekö ketään leipäjonoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on syytä ehdottaa, ja sopia, ensimmäiset ja kaikki alkuvaiheen treffit maksuttomiin paikkoihin, silloin mummeli ei hievahda lainkaan mikäli hänellä onkin tavoitteenaan yksinomaan miehen kustantama ateria, juomingit tai muu sellainen riento. Sitten vasta ensipuksun jälkeen voi mies kustannella tyyriimmät menot.

Uskotteko oikeasti, että Suomessa on paljonkin ihmisiä, joiden täytyy juosta treffeillä saadakseen ruokaa? Vältytte tuolta kun deittailette työssäkäyviä naisia. Älkää iskekö ketään leipäjonoista.

Köyhiä mummeleita on valtavasti. He saavat siinä myös pajattaa ja kaakattaa kaikenlaisia tärkeitä asioitaan, kun on se kuulija ja kustantaja paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yksi kauheimmista asioista tuo hyvien huomenien ja öiden toivottelu, kun on eronnut, ollut ehkä pitkään yksin ja haluaa tutustua hitaasti. Toki aloituksessa nainenkin oli niitä lähetellyt, mutta silti. Alkaa nopeasti ahdistaa ja kuristaa, jos toinen on "läsnä" jatkuvasti, vaikka sitten vaan puhelimen välityksellä. Ja sitten kun se oma tila ja happi tuntuu loppuvan, niin painetaan jarru pohjaan, vaikka hitaammin edeten jotain ois voinut syntyäkin. Ehkä. En tiedä. Itse teki mieli poistaa koko whatsapp kun ei voinut lapsen kanssa viestitellä ilman että tämä kumppanikokelas vahti mun olevan paikalla ja alkoi tykittää viestiä. Yyyh...

Minä toivon, että minulle kerrotaan asia suoraan, jos näin on. Ymmärrän kyllä, kunnioitan sit

157 kyllä, koska samantyyppisiä tapauksia on tullut vastaan kaksi lyhyellä aikavälillä. Siksi halusin herättää keskustelua aiheesta ja kuulla kommentteja. Kummallakin oli yhdistävänä tekijöinä ero, yksin-/vuoroviikkovanhemmuus sekä teinit/nuoret aikuiset lapset.

Ap