Miksi eronnut nainen ei uskalla päästää uutta miestä elämäänsä vaikka hakee seuraa treffipalstoilta?

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä vastaan tuli joku kiinnostavampi".

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt naisissa. Miksi pitää jatkaa muualle katselua, kun yrittää tutustua toiseen. Mitään hyvää ei siitä voi seurata, kun pitää jalkaa aina ovenraossa. Luottamus pilataan eikä siihen toiseen voikaan mitään syvempää näin syntyä. Ei se yhteen keskittyminen kerrallaan tarkoita mitään ahdistavaa "nyt ollaan vakavassa suhteessa" tilannetta, kun vasta tutustutaan.

-eri

--

Olen joskus lukenut tutkimuksen ihastumisesta ja itseluottamuksesta. Valitettavasti en jaksa alkaa etsiä sitä, joten linkkiä ei ole antaa. Tutkimuksessa luki, että alun ihastuminen ja huuma nostaa ihmisen itseluottamusta ja sen seurauksena saattaa alkaa miettimään saisinkohan vielä paremmankin kumppanin. Toki tämän täytyy jäädä vain ajatukselle tasolle, koska eihän muuten suhteita syntyisi. Ja on se ihastuminen ja tutustuminen niin raskasta ettei sitä monen kanssa samaan aikaan

Kyllä. Juuri näin.



Ja jokainen, siis ihan jokainen, on suhteessa tasan niin kauan, että parempi vaihtoehto tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on syytä ehdottaa, ja sopia, ensimmäiset ja kaikki alkuvaiheen treffit maksuttomiin paikkoihin, silloin mummeli ei hievahda lainkaan mikäli hänellä onkin tavoitteenaan yksinomaan miehen kustantama ateria, juomingit tai muu sellainen riento. Sitten vasta ensipuksun jälkeen voi mies kustannella tyyriimmät menot.

Uskotteko oikeasti, että Suomessa on paljonkin ihmisiä, joiden täytyy juosta treffeillä saadakseen ruokaa? Vältytte tuolta kun deittailette työssäkäyviä naisia. Älkää iskekö ketään leipäjonoista.

Köyhiä mummeleita on valtavasti. He saavat siinä myös pajattaa ja kaakattaa kaikenlaisia tärkeitä asioitaan, kun on se kuulija ja kustantaja paikalla.

Koulupoliisi olisi kyllä hyvä. Hakisi teidät alakoululaiset sieltä Alepan takaa lintsaamasta takaisin pulpettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yksi kauheimmista asioista tuo hyvien huomenien ja öiden toivottelu, kun on eronnut, ollut ehkä pitkään yksin ja haluaa tutustua hitaasti. Toki aloituksessa nainenkin oli niitä lähetellyt, mutta silti. Alkaa nopeasti ahdistaa ja kuristaa, jos toinen on "läsnä" jatkuvasti, vaikka sitten vaan puhelimen välityksellä. Ja sitten kun se oma tila ja happi tuntuu loppuvan, niin painetaan jarru pohjaan, vaikka hitaammin edeten jotain ois voinut syntyäkin. Ehkä. En tiedä. Itse teki mieli poistaa koko whatsapp kun ei voinut lapsen kanssa viestitellä ilman että tämä kumppanikokelas vahti mun olevan paikalla ja alkoi tykittää viestiä. Yyyh...

Minä toivon, että minulle kerrotaan asia suor

 

Eikös nuo ole keski-ikäisillä naisilla noin laajemminkin yhdistäviä tekijöitä? Se on se elämänvaihe, nääs.

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo ole keski-ikäisillä naisilla noin laajemminkin yhdistäviä tekijöitä? Se on se elämänvaihe, nääs.

Se on nimeltään elämänmuutos, ei elämänvaihe.

Olen tavannut miehiä, jotka on olleet pitkään yksin. Innostuvat sitten treffeistä tai suhteesta, että nyt heillä on vientiä ja alkavat iskeä naisia oikein toden teolla. 

Ilmeisesti minä en ollut sopiva, "unelmien nainen" tai muuten kelvollinen, on minussa puutteeni. Miehet on kuitenkin sanoneet, etteivät olleet uskoa onneaan, kun olivat kanssani. Ei olis tarvinnut valehdella. 

Viimeisin tällainen tapaus on alkanut suhteeseen monien naisten kanssa, jotka on jättäneet hänet jo joittenkin viikkojen jälkeen. Ei se mieskään mikään ihannekumppani ollut ja lopulta olen tyytyväinen, ettei suhteesta tullut kuin paha mieli.

Ihastuin alkuun ja olisin hänet kyllä halunnut, mutta vähitellen hän paljastui kuitenkin liian huonoksi kumppaniksi. Paitsi tietysti, ettei huolinut minua kunnon suhteeseen. Minä raukka en ihastuneena olisi halunnut ketään muuta pitkiin aikoihin, meni aikaa hukkaa ja parempia tilaisuuksia ohi. Samaan aikaan mies tapaili muitakin naisia. Olin ensimmäistä kertaa eläissäni mustasukkainenkin, se on katala tunne. 

Yhteisiä tuttuja on, niin tiedän miten on sittemmin sujunut. Lisäksi mies on ottanut yhteyttä vielä vuosien mittaan ja kertonut itsekin. Hän haluaisi, että tavattaisiin ja oltaisiin "ystäviä". Minä olen mieluummin ilman ja ehkä löydän vielä jonkun hyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä vastaan tuli joku kiinnostavampi".

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt naisissa. Miksi pitää jatkaa muualle katselua, kun yrittää tutustua toiseen. Mitään hyvää ei siitä voi seurata, kun pitää jalkaa aina ovenraossa. Luottamus pilataan eikä siihen toiseen voikaan mitään syvempää näin syntyä. Ei se yhteen keskittyminen kerrallaan tarkoita mitään ahdistavaa "nyt ollaan vakavassa suhteessa" tilannetta, kun vasta tutustutaan.

-eri

--

Olen joskus lukenut tutkimuksen ihastumisesta ja itseluottamuksesta. Valitettavasti en jaksa alkaa etsiä sitä, joten linkkiä ei ole antaa. Tutkimuksessa luki, että alun ihastuminen ja huuma nostaa ihmisen itseluottamusta ja sen seurauksena saattaa alkaa miettimään saisinkohan vielä paremmankin kumppanin. Toki tämän täytyy jäädä vain ajatukselle tasolle, koska eihän muuten suhteita syntyisi. Ja on se ihastuminen ja tutustuminen

Kyllä. Juuri näin.



Ja jokainen, siis ihan jokainen, on suhteessa tasan niin kauan, että parempi vaihtoehto tulee vastaan.

Kyllä minä erosin huonosta suhteesta ihan sen huonouden takia en sen takia että olisin alkanut tai halunnut etsiä parempaa. Joten puhu vaan omasta puolestasi. Ehkä yksinäisyyttä pelkäävät eivät uskalla erota vaikka syytä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä vastaan tuli joku kiinnostavampi".

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt naisissa. Miksi pitää jatkaa muualle katselua, kun yrittää tutustua toiseen. Mitään hyvää ei siitä voi seurata, kun pitää jalkaa aina ovenraossa. Luottamus pilataan eikä siihen toiseen voikaan mitään syvempää näin syntyä. Ei se yhteen keskittyminen kerrallaan tarkoita mitään ahdistavaa "nyt ollaan vakavassa suhteessa" tilannetta, kun vasta tutustutaan.

-eri

--

Olen joskus lukenut tutkimuksen ihastumisesta ja itseluottamuksesta. Valitettavasti en jaksa alkaa etsiä sitä, joten linkkiä ei ole antaa. Tutkimuksessa luki, että alun ihastuminen ja huuma nostaa ihmisen itseluottamusta ja sen seurauksena saattaa alkaa miettimään saisinkohan vielä paremmankin kumppanin. Toki tämän täytyy jäädä vain ajatukselle tasolle, koska eihän muuten suht

 

Mutta olisit eronnut myös, jos joku parempi olisi tullut vastaan. Et voi kumota väitettä sillä, että sinulle ei niin tapahtunut. Eli et tavannut parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan sitä kaipaa kai seuraa, mutta sitten seuran ollessa siinä tajuaa ettei haluakaan. Ajatus seurasta oli kivempaa, kuin se todellisuus. Deittisivulle on ehkä liitytty jonain yksinäisyyden hetkenä ja se hetki meni jo ohi. Toinen voi olla myös painostava tai ei vaan lopulta kemiat kohtaa ja eronneena vaatimustaso on korkealla. 

Joo, ymmärrän. Ainakin osittain. Ajattelen näin välillä itsekin, kun nautin eronneen miehen vapaudestani. Mutta jos on aktiivinen Tinderissä, ottaa itse ensin yhteyttä, ehdottelee treffejä, toivottelee hyvät huomenet ja yöt ja kyselee kuulumisia ja viestittelee pitkin päivää,... Ja sitten ei halua oikeastaan muuta kuin kirjekaveria. 

Kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.

Ap

Tavallisena miehenä on normaalia keskittyä/kiinnostua yhdestä naisesta kerrallaan. Naisille opetetaan nykyään että pitää olla monta seurustelusuhdetta samaan aikaan ja vasta kun etenee todella vakavalle tasolla niin voidaan "virallistaa" suhde. Samaa paskaa mitä nämä eniten naisia pyörittävät playerit tekevät. Suurta osaa miehistä ei kiinnosta seurustelu, koska kiinnostun vain yhdestä naisesta kerrallaan ja nykyajan app deittailu on lähinnä vastenmielinen ajatus.

Toiseksi uskon että tarinasi nainen "löysi" paremman ja sinä sait kohteliaat pakit. Ehkä halusi pudottaa rosterista yhden pois, koska ei jaksa pyörittää niin montaa miestä samaan aikaan.

Mulla alkaa tulla hieman ahdistuksen tunteita, kun kahden tapaamisen jälkeen mies alkaa vaikuttaa tosi ihastuneelta. Ei olla vielä edes pussattu, mutta toki mahtavaa, että tällä kertaa on lähdetty liikkeelle henkiseltä puolelta tutustuen ja ehkä olenkin vähän paniikissa, kun kyseessä on kolmas mies, jonka olen treffannut vajaa vuosi sitten tapahtuneen eron jälkeen ja nyt kohtalo heiluttelee tällaista "taivaanlahjaa" edessäni.

Olenko valmis sitoutumaan, olenko kasvanut ihmisenä edellisen eroni jälkeen, lähdenkö suhteeseen varmasti vain aidoista tunteistani johtuen vai haluanko kuitenkin todistaa alitajuisesti exälleni, kuinka löysinkin vielä näin kuuman miehen tässä iässä? Jos rakastun, mitä jos hän vain leikkii minulla, entä jos hän tapailee muitakin, jos fyysinen yhteys ei toimikaan? Sattuuko tämä lopulta kuitenkin yhtä kovaa kuin edellinen ero, voisinko työntää omat tunteeni taka-alalle ja vain nauttia, olisinko silloin hyväksikäyttäjä, enhän missään tapauksessa haluaisi satuttaa toista?

Voisin laittaa tähän vielä sata kysymystä pääni sisältä perään. Joskus voi olla helpompi perääntyä, kun ahdistus nousee liian suureksi. No, minä aion tavata omani tulevana perjantaina ja jo nyt on tuntunut siltä, että jos kertoisin näistä tunteistani, hän varmaan ottaisi kaiken rakentavasti vastaan.