Psykoterapia - en pääse eteenpäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi auttaa jos et suostu ottamaan apua vastaan. Se terapeutti tietää mikä sinua auttaisi, mutta et suostu tekemään niitä asioita. 

 

Sinulla ei selvästi ole ymmärrystä kontekstiin. 

Moni on kuvaillut hyvinkin samankaltaisia kokemuksia, ja kiitän todella paljon muutamankin kirjoittajan hyvästä näkökulmasta, miten tätä ongelmaa lähteä purkamaan.

En ole tyhmä, enkä junttura, enkä jumiutunut *vanhoihin*. Otan ja ottaisin kyllä apua vastaan, mutta ei minua mikään *mitäs kuuluu tänään* -keskustelu vie mihinkään. Minun traumani on mm. läheisen perheenjäsenen äkillinen kuolema nuorena, oma vakava sairaskohtaus myöskin nuorena, johon miltei kuolin ja lisäksi pari muuta elämän raakaa potkaisua myös. En nyt halua itseäni tähän täysin avatuksi, mutta näistä siis kertyi ja aiheutui

Riippunee myös siitä, miten kauan noista tapahtumista on. Ja joissain elämänkriiseissä vanhat traumatkin voivat aktivoitua. Esim. itse olin jo aikoja sitten käynyt terapiat ja vapautunut traumojen vaikutuksista, mutta lapseni äkillinen kuolema myllersi koko elämän traumoineen päivineen. Olen nyt taas jaloillani ja saan nautintoa harrastuksistani, mutta kyllä oli rankkaa. Tsemppiä ap:lle!

Miten se eroaa "aivojen saattamisesta uusille urille"

No siinä että vahingollisessa itsehoidossa yritetään välttää asioiden käsittelemistä keksimällä muuta tekemistä. Se on eri asia kuin mielen kouluttaminen niille uusille urille. Yksikään mielenterveyden ammattilainen ei kehota välttelemään vaan päin vastoin sanotaan että välttely pahentaa oireita. Totta kai ongelmista pitää puhua. Samalla pitää päästä eroon kaikenlaisesta vellomisesta ja negatiivisesta ajattelusta josta on tullut tapa. Uusi harrastus tai kivojen asioiden etsiminen pitää erottaa siitä että yrittää vain täyttää päivänsä jollain niin ettei tarvitse ajatella ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä sama jankuttaja! Olet valinnut hätäpäissäsi väärän terapiasuuntauksen ja sinulle sopimattoman terapeutinkin siihen päälle. Varmaan harmittaa oma hölmöys, mutta kannattaa nyt vaihtaa se terapeutti kuitenkin ja miettiä ensin myös se sopiva suuntaus. 

Ap tässä,

Meinasin jättää kommentoimatta, mutta en lähtökohtaisesti pidä siitä, että millään keskustelualustalla arvuutellaan aloittajan identiteettiä. En ole ikinä koskaan aiemmin tästä asiasta avautunut, joten en tiedä keneen *jankuttajaan* viittaat.

Jos otsikon teema on sinua triggeröivä tai ei ole mitään annettavaa, niin suosittelen jättämään avaamatta. Itse valitset.

Ap,

Ei noi urpot ymmärrä mitä triggeröityminen on kun ei ole koskaan semmoista kokeneet.

Ihmeellistä kiusaamishalua tulla sotkemaan asiallista keskustelua josta itse ei ymmärrä hölyn pölyä.

Get over it jne.

Yritin minäkin unohtaa, hoitaa liikunnalla ja ties millä. Juoksin maratonejakin.

Vaan vasta traumaterapeutti auttoi oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä sama jankuttaja! Olet valinnut hätäpäissäsi väärän terapiasuuntauksen ja sinulle sopimattoman terapeutinkin siihen päälle. Varmaan harmittaa oma hölmöys, mutta kannattaa nyt vaihtaa se terapeutti kuitenkin ja miettiä ensin myös se sopiva suuntaus. 

Ap tässä,

Meinasin jättää kommentoimatta, mutta en lähtökohtaisesti pidä siitä, että millään keskustelualustalla arvuutellaan aloittajan identiteettiä. En ole ikinä koskaan aiemmin tästä asiasta avautunut, joten en tiedä keneen *jankuttajaan* viittaat.

Jos otsikon teema on sinua triggeröivä tai ei ole mitään annettavaa, niin suosittelen jättämään avaamatta. Itse valitset.

Ap,

Ei noi urpot ymmärrä mitä triggeröityminen on kun ei ole koskaan semmoista kokeneet.

Ihmeellistä kiusaamishalua tul

Mutta juoksitko siksi että se oli kivaa vai siksi että ei olisi aikaa omille ajatuksille? Musta tunnustaa vähän siltä että tuo oli juuri tuota jo mainittua vahingollista itsehoitoa, ei sellaista mitä terapeutit ehdottaa. Jos terapeutti kehotti tekemään noin niin oli huono terapeutti

Triggeröityminen-sanaa käytetään nykyään ihan omituisissa yhteyksissä. Ei ihme ettei kukaan enää tiedä mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Triggeröityminen-sanaa käytetään nykyään ihan omituisissa yhteyksissä. Ei ihme ettei kukaan enää tiedä mitä se tarkoittaa.

Varmasti osin tätäkin. Itse en vaan voi käsittää, että miksi työntyä v i t t u i l e maan keskusteluihin, joissa kysytään tiettyyn asiaan vertaiskokemuksia. Osan anti näissä on: en tiiä, ei oo kokemusta. 🙄😐 Tai: ihan pask a aihe, mee hittoon.

Eri asia ehkä, kun kysytään mielipidettä, että Mitä mieltä olet Sanna Kariiinin uusista farkkushortseista. Sinne voi toki tulla kertomaan, kuinka inhoaa farkkukangasta aivan sielunsa syövereistä asti.

Kaikki keskustelut ei ole mielipidekeskusteluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Triggeröityminen-sanaa käytetään nykyään ihan omituisissa yhteyksissä. Ei ihme ettei kukaan enää tiedä mitä se tarkoittaa.

Varmasti osin tätäkin. Itse en vaan voi käsittää, että miksi työntyä v i t t u i l e maan keskusteluihin, joissa kysytään tiettyyn asiaan vertaiskokemuksia. Osan anti näissä on: en tiiä, ei oo kokemusta. 🙄😐 Tai: ihan pask a aihe, mee hittoon.

Eri asia ehkä, kun kysytään mielipidettä, että Mitä mieltä olet Sanna Kariiinin uusista farkkushortseista. Sinne voi toki tulla kertomaan, kuinka inhoaa farkkukangasta aivan sielunsa syövereistä asti.

Kaikki keskustelut ei ole mielipidekeskusteluita.

Kyllä aloituksesta käy aloittajan toivevastaus heti ilmi, eli "Vaihda terapeuttia". Ikävää jos muita vastauksia ei siedä ja vaihtamalla varmasti löytyy myös se ap:n toiveterapeutti, jonka johdolla voi maksetulla empatialla märehtiä tapahtumia, jotka ovat aika tavanomaisia ihmisten elämässä.

Joskus terapia on kallista yhteiskunnan maksamaa aikuisviihdettä. Ja toisaalta hyvää terapiaa vaille jää ihmisiä jotka sitä todella tarvitsisivat.

Mikähän siinä on, että joidenkin aikuisten ainoa tarkoitus näissä ketjuissa, on tulla aukomaan päätä huvikseen. Ja suorastaan raavitaan mahdollisimman likaisella tikulla toisen avointa haavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä sama jankuttaja! Olet valinnut hätäpäissäsi väärän terapiasuuntauksen ja sinulle sopimattoman terapeutinkin siihen päälle. Varmaan harmittaa oma hölmöys, mutta kannattaa nyt vaihtaa se terapeutti kuitenkin ja miettiä ensin myös se sopiva suuntaus. 

Ap tässä,

Meinasin jättää kommentoimatta, mutta en lähtökohtaisesti pidä siitä, että millään keskustelualustalla arvuutellaan aloittajan identiteettiä. En ole ikinä koskaan aiemmin tästä asiasta avautunut, joten en tiedä keneen *jankuttajaan* viittaat.

Jos otsikon teema on sinua triggeröivä tai ei ole mitään annettavaa, niin suosittelen jättämään avaamatta. Itse valitset.

Ap,

Ei noi urpot ymmärrä mitä triggeröityminen on kun ei ole koskaan semmoist

 

juoksin hoitaakseni ahdistuneisuutta ja masennusta. Auttaahan se kieltämättä jonkin verran.

Vasta myöhemmin ajauduin terapiaan, jonkin sortin henkisen umpikujan kautta.

Kuten aiemmin tässä kirjoitin: on rankkaa mutta jos sitä ei olisi saatu olisin todennäköisesti haudassa.

Eikä ole mitään jutustelua vaan traumojen systemaattista työstämistä, joka on joskus ihan järkyttävän vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt kaikkia kommentteja lukenut, joten voi olla että vastaan saman kuin joku muu on ehkä jo vastannut.

Kuulostaa, että terapeutti yrittää saada sinusta jotain reaktiota, jotain materiaalia terapiaa varten. Jos et tartu siihen, etkä tuota mitään, ei terapiastakaan tule mitään.

Psykoterapia ei sovi kaikille. Onkin uskomatonta, miten nykyisenä "terapiatakuu" aikakautena kaikki itsensä ahdistuneeksi tai masentuneeksi kokevat työnnetään terapeuttien tuoleihin odottamaan, että terapeutti taikoo heidät terveiksi. Nekin, joilla ei kerta kaikkiaan ole kykyä vuorovaikutukselliseen keskustelevaan terapiaan. Esimerkiksi aloittaja hyötyisi ehkä enemmän tujummasta lääkityksestä, ohjatusta kuntouttavasta työtoiminnasta ja mahdollisesti tukihenkilöstä, terapiakypsä hän ei ole.

*aloittaja hyötyisi tujummasta lääkityksestä, kuntouttavasta työtoiminnasta ja tukihenkilö

Itse asiassa hän puhuu ihan asiaa. Kaikille terapia ei sovi. Jotta yhteiskunta alkaa maksamaaan terapian, tehdään mm. älykkyystesti. Ihan vaan vinkkinä. Pitää olla kyky työskennellä verbaalisella tasolla. Mykkää murjottajaa tai itse diagnosoidulle tilanteelle vahvistusta hakevaa on ihan turha yrittää psykoterapian kautta auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joo, melkein kaikilla mt-palveluiden kanssa asioineilla on se kokemus, että tosi iso osa toimijoista on aika tarpeettomia. Mutta ei se poista sitä, että siellä joukossa on niitä, jotka ihan oikeasti osaavat auttaa. Onhan kaikissa ammateissa ne paremmat ja huonommat ja sitten ihan tumpelot, sekä gurut."

Hyvä, että joku sanoo tuon ääneen. On epärealistista ajatella, että terapeutit olisivat kaikki hyviä ja asiansa osaaviakin. On vain loogista ajatella, että siellä on osaamattomia tumpeloita joukossa, aivan kuten on kaikilla muillakin aloilla.

Jostain syystä terapiakeskusteluja ympäröi sellainen kritiikittömän ihailun verho, jossa terapiaa kyseenalaistavat kommentit tyrmätään nopeasti.

Ei ole kuitenkaan poissuljettua, etteikö terapiassakin voi tapahtua kyseenalaisia asioita. Sik

Mitä vikaa on rehellisyydessä?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että joidenkin aikuisten ainoa tarkoitus näissä ketjuissa, on tulla aukomaan päätä huvikseen. Ja suorastaan raavitaan mahdollisimman likaisella tikulla toisen avointa haavaa.

Mihin kommentteihin erityisesti viittaat? Musta tuntuu että tässä ketjussa on muutamaa viestiä lukuun ottamatta ollu harvinaisen täyspäistä keskustelua. Kun tällä foorumilla kuitenkin ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt kaikkia kommentteja lukenut, joten voi olla että vastaan saman kuin joku muu on ehkä jo vastannut.

Kuulostaa, että terapeutti yrittää saada sinusta jotain reaktiota, jotain materiaalia terapiaa varten. Jos et tartu siihen, etkä tuota mitään, ei terapiastakaan tule mitään.

Psykoterapia ei sovi kaikille. Onkin uskomatonta, miten nykyisenä "terapiatakuu" aikakautena kaikki itsensä ahdistuneeksi tai masentuneeksi kokevat työnnetään terapeuttien tuoleihin odottamaan, että terapeutti taikoo heidät terveiksi. Nekin, joilla ei kerta kaikkiaan ole kykyä vuorovaikutukselliseen keskustelevaan terapiaan. Esimerkiksi aloittaja hyötyisi ehkä enemmän tujummasta lääkityksestä, ohjatusta kuntouttavasta työtoiminnasta ja mahdollisesti tukihenkilöstä, terapiakypsä hän ei ole.

*aloittaja hyötyisi tujummasta lääkitykse

Juu ei tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Triggeröityminen-sanaa käytetään nykyään ihan omituisissa yhteyksissä. Ei ihme ettei kukaan enää tiedä mitä se tarkoittaa.

Kun puhutaan ihmisestä, jonka mielenterveys on sairastunut tai kuormittunut trauman vuoksi, triggeri on juuri oikea termi. Se, että se on irrotettu muuallekin, ei poista sitä alkuperäisestä tarkoituksestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Triggeröityminen-sanaa käytetään nykyään ihan omituisissa yhteyksissä. Ei ihme ettei kukaan enää tiedä mitä se tarkoittaa.

Kun puhutaan ihmisestä, jonka mielenterveys on sairastunut tai kuormittunut trauman vuoksi, triggeri on juuri oikea termi. Se, että se on irrotettu muuallekin, ei poista sitä alkuperäisestä tarkoituksestaan.

Ei kai kukaan niin väittänytkään? 

Tota, minä totesin jo yhden kerran jälkeen että ei auta, ei löytynyt yhteistä ajatusta. Siispä kun itsekin on vähän alaa opiskellut, aloin itse kaivelemaan omia ajatuksiani ja ennenkaikkea tunteitani, otin mielikuvaksi äitini ja tätini miehen. Miten he ilmennyttä asiaa käsittelisivät.

Aika hieno kokemus oli kun huomasin viovani eristää muiston, jossa oli tuo ikävä vaivaava tunne. Katsoin sitä myös muiden silmin ja pystyin ymmärtämään ongelman, miten se oli opettanut minut yleistämään tiettyjä ajatuksia ja kokemuksia nykyhetkeen asti. Kun pystyin ymmärtämään asian useammalta puolelta, se suli kuin itsestään pois. Samalla siitä jäi uusi tapa suhtautua tämäntyyppiseen asiaan, jos se tulee vielä eteen. Oi että olin onnellinen, ja ihan itse.

VAROITUKSEN SANA: Jos et oikein ymmärrä missä ja mikä on ongelma, mistä se tulee ja jos sinulla ei ole hajuakaan syvemmistä analysointityökaluista, ÄLÄ YRITÄ itse, voi todellakin saada vain lisäsolmun asiaan.

Hypnoositerapia/regressio voi olla myös avuksi. Itselläni oli kamala fobia, jota yritettiin hoitaa altistamalla monta vuotta. Vaikka miten monta hyvää korjaavaa kokemusta tuli, fobia ei lähtenyt minnekään. Puhuminen ei auttanut, analysointi ei auttanut, ei auttanut omasta niskasta kiinni ottaminen että "nyt riittää". Mutta, kävin kaksi kertaa hypnoosihoidossa, jossa löytyi alitajuinen, hyvin syvällä oleva ongelma/ajatus. Kun se tuli päivän valoon, altistusterapia alkoi viimeinkin toimia.

Nykyisin olen vapaa tuosta fobiasta. Ennen se rajoitti elämääni ja aiheutti monenlaisia ongelmia.

Jos ei ole varaa hypnoterapiaan, Youtubessa on paljon ohjattuja itseterapiaistuntoja, erityisesti englanniksi. Mutta suosittelen kyllä aina ammattilaista. Joskus riittää yksikin kerta.

Mietittäviä asioita ovat muun muassa seuraavat:

Onko sairauden vaihe sellainen, että minulla riittää voimavaroja psykoterapeuttiseen työskentelyyn?

Onko elämäntilanteeni sellainen, että siinä on tilaa omaan psyykkiseen kasvuun?

Löytyykö minulta motivaatiota ja halukkuutta työstää omia ajatuksiani?

Pystynkö tiedostamaan omia vaikutusmahdollisuuksia ongelmiini, vai tuntuvatko ne johtuvan olosuhteista?

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01311



Jos on Kelan kuntoutusterapiaan psykiatrin lausunto, niin noita asioita on pitänyt pohtia. Omakannasta voi seurata itseään koskevia terapeutin kirjauksia. 

 

Vierailija kirjoitti:

Tota, minä totesin jo yhden kerran jälkeen että ei auta, ei löytynyt yhteistä ajatusta. Siispä kun itsekin on vähän alaa opiskellut, aloin itse kaivelemaan omia ajatuksiani ja ennenkaikkea tunteitani, otin mielikuvaksi äitini ja tätini miehen. Miten he ilmennyttä asiaa käsittelisivät.

Aika hieno kokemus oli kun huomasin viovani eristää muiston, jossa oli tuo ikävä vaivaava tunne. Katsoin sitä myös muiden silmin ja pystyin ymmärtämään ongelman, miten se oli opettanut minut yleistämään tiettyjä ajatuksia ja kokemuksia nykyhetkeen asti. Kun pystyin ymmärtämään asian useammalta puolelta, se suli kuin itsestään pois. Samalla siitä jäi uusi tapa suhtautua tämäntyyppiseen asiaan, jos se tulee vielä eteen. Oi että olin onnellinen, ja ihan itse.

VAROITUKSEN SANA: Jos et oikein ymmärrä missä ja mikä on ongelma, mistä se tulee ja jos sinulla ei ole hajuakaan syvemmistä analysointityökaluista, ÄLÄ YRITÄ itse, voi todellakin sa

Voi elämän kevät!

"VAROITUKSEN SANA: Jos et oikein ymmärrä missä ja mikä on ongelma, mistä se tulee ja jos sinulla ei ole hajuakaan syvemmistä analysointityökaluista, ÄLÄ YRITÄ itse, voi todellakin saada vain lisäsolmun asiaan."

Mitä vaarallista voi olla missään tapauksessa siinä, jos ihminen ihan itsekseen pohtii ajatuksiaan, käsityksiään ja käytöstään? Tai vaikka aivan itse siedättää ja opettaa itsensä paniikkikohtauksista pois? Eri asia ehkä jos on skitsofreeninkko, psykoottinen tai aidosti bipolaarinen: nämä kaikki ovat sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Miten se eroaa "aivojen saattamisesta uusille urille"

No siinä että vahingollisessa itsehoidossa yritetään välttää asioiden käsittelemistä keksimällä muuta tekemistä. Se on eri asia kuin mielen kouluttaminen niille uusille urille. Yksikään mielenterveyden ammattilainen ei kehota välttelemään vaan päin vastoin sanotaan että välttely pahentaa oireita. Totta kai ongelmista pitää puhua. Samalla pitää päästä eroon kaikenlaisesta vellomisesta ja negatiivisesta ajattelusta josta on tullut tapa. Uusi harrastus tai kivojen asioiden etsiminen pitää erottaa siitä että yrittää vain täyttää päivänsä jollain niin ettei tarvitse ajatella ongelmia.

Mistä juontuu tämä oletus vellomisesta? Ainakin itsellä on nimenomaan suurin ongelma se, ettei ole mitään tunneyhteyttä traumaan, siksipä siinä ei ole edes mahdollista velloa. Iso osa traumapotilaista pystyy puhumaan omasta traumastaan ihan kuin kauppalistaa lukisi. Heille pitää luoda terapialla aivopuoliskojen välinen yhteys tapahtumalle ja tunteelle. Miten se tapahtuu sillä, että menee kesäteatteriin ja savenvalantaan? Toki ne voivat olla ihan kivoja, jos ihminen muuten on ihan romuna, mutta ei se paranna.