En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi

Olen ollut aktiivinen toisen lapseni harrastuksessa. Ymmärrän oikein hyvin, ettei kaikilla ole aikaa antaa samaa panostusta. 

Sen minkä voi antaa aina, on arvostuksen muiden tekemälle työlle, vapaaehtoisille, valmentajille ja seuralle. Kukaan heistä ei saa oikeisti panostuksen mukaista korvausta, vaan palkatutkin ovat mukana "talkoohengellä". 

Tuo lapsi ajoissa treeneihin ja peleihin, oikeissa varusteissa. Hoida poissaoloista ilmoittamiset ja maksa laskut ajallaan. Mahdolliset harmitukset kannattaa tuoda esiin, mutta rakentavasti ja hyvässä hengessä. Kiitä, jos siihen on mahdollisuus.

Itse pahoittelisin, että nykytilanteessa ei ole resursseja osallistua talkootoimintaan, kuten ennen. Yrittäisin leipoa välillä jotain mokkapaloja tms. pientä.

Toimin yhden joukkuelajin joukkueenjohtajana. 

Minä toivon, ettei kukaan vanhempi kokisi paineita talkoista ja varainkeruusta. Ja toivon, ettei kukaan koe paineita avautua henkilökohtaisista asioistaan selittääkseen sen, miksi ei osallistu. Minun ei tarvitse tietää, eikä seurajohdon tarvitse tietää.

Varainkeruu on tänä aikana tosi haastavaa, kun ihan meillä kaikilla on elinkustannukset nousseet ja monella samaan tahtiin jaksaminen laskenut.

Muutama asia mitä vanhemmilta toivon on, että jaksatte tuoda sen lajistaan innostuneen lapsen/nuoren treeneihin, ja muistatte ajoissa hoitaa maksut ja lisenssit. Ja jos urheilijalla olisi sopivat vaatteet niin kiva. Muuta ei tarvitse. Jos jaksaa, niin kiva. Jos ei, niin sitten ei. 

Ja jos lapsi/nuori ei ole lajista niin innostunut niin älkää pakottako harrastamaan. Kilpajoukkueeseen vaikuttaa hyvinkin paljon he, joista näkee että laji ei ole mieleinen ja treeneihin ei ole kiva tulla. Ensin totta kai puhukaa lapsen kanssa että onko jokin vialla, kiusataanko tai tuntuuko liian vaikealta. Jos näistä ei ole kyse eikä valmentajat tai seura voi auttaa, niin etsikää se mielekäs harrastus. Eniten siinä voittaa se lapsi itse. 

Ps. Vanhempien asenne seuran toimintaan vaikuttaa suoraan lapseen. Ymmärrän että Kakkutukut ei kiinnosta ja et halua leipoa mokkapaloja, se on fine. Mutta pidä ne asiat sisälläsi. Harrastus voi olla lapselle tosi tärkeä ja vanhemman asenne vaikuttaa myös lapsen mielialaan treeneissä. 

Voithan sinä sanoa vaan ympäripyöreästi, että nyt on sellainen elämäntilanne ettet pysty valitettavasti osallistumaan. 

Itselläni jää nuo perinteiset talkootyöt (yksilölajissa) usein väliin. Sen sijaan huolehdin sekä seuran omissa että muissa kisoissa usein myös muista kuin omasta lapsestani. Katson perään, että lämmitellään ja mennään suorituspaikalle oikeaan aikaan. Kannustan ja tsemppaan. Ja lisäksi yritän luoda sellaista hyvää henkeä, jossa kaikilla on mukava urheilla ja ohjaan kaveita kannustamaan toisiaan aina, kun se on mahdollista.

Urheilun/harrastamisen suurin anti elämälle on kaverit ja jotkut ystävyyssuhteet kestää läpi elämän. Tätä arvoa haluan vaalia ja opettaa nuorille. Minulla on itselläkin taustaa lapsen harrastamassa lajissa, joten pystyn jakamaan apuani sillä tavalla eteenpäin myös muille, vaikka perinteinen talkootyö minulle pakkopullaa onkin eikä aika riitä varsinaiseen valmentamiseen. Kuitenkin nyt parissa vuodessa olen oman lapsen huoltamisen ohella onnistunut luomaan hänen treenikavereihin hyvät suhteet ja olen monelle jonkun sortin luotettava aikuinen, jolle uskaltaa puhua. Lapset lähestyvät teini-ikää ja tiedän itse kokemuksesta miten tärkeää on olla joku muu kuin omat vanhemmat, jolle uskaltaa puhua asioista, joita ei ehkä vanhemmille halua kertoa. Lisäksi monella vanhemmalla ei ole oikeasti lajista mitään hajua, joten on kaikille hyvä, että paikalla on joku katsomassa perään, vaikka varsinaisia valmentajia mukana on vain hyvin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Toimin yhden joukkuelajin joukkueenjohtajana. 

Minä toivon, ettei kukaan vanhempi kokisi paineita talkoista ja varainkeruusta. Ja toivon, ettei kukaan koe paineita avautua henkilökohtaisista asioistaan selittääkseen sen, miksi ei osallistu. Minun ei tarvitse tietää, eikä seurajohdon tarvitse tietää.

Varainkeruu on tänä aikana tosi haastavaa, kun ihan meillä kaikilla on elinkustannukset nousseet ja monella samaan tahtiin jaksaminen laskenut.

Muutama asia mitä vanhemmilta toivon on, että jaksatte tuoda sen lajistaan innostuneen lapsen/nuoren treeneihin, ja muistatte ajoissa hoitaa maksut ja lisenssit. Ja jos urheilijalla olisi sopivat vaatteet niin kiva. Muuta ei tarvitse. Jos jaksaa, niin kiva. Jos ei, niin sitten ei. 

Ja jos lapsi/nuori ei ole lajista niin innostunut niin älkää pakottako harrastamaan. Kilpajoukkueeseen vaikuttaa hyvinkin paljon he, joista näkee että laji ei ole mieleinen ja treeneihin ei ole kiva t

Tämä. Mä olen myös sitä mieltä, että ole osallistumatta jos et pysty tai halua, mutta ole myös valittamatta sitten. Usein pahimmat valittajat on niitä, jotka eivät kumminkaan muutoin mitenkään osallistu.

Meillä ei ollut ajallisesti mahdollista jatkaa lapsen joukkueharrastusta juuri näiden jatkuvien talkoopäivien vuoksi. Oli pelejä, treenejä, loputkin illat alkoi mennä vanhempien ryhmässä viestittelyyn kuka ottaa minkäkin vuoron. Siis lähes joka ilta kului jo joukkueen asioiden parissa jotenkin. Perheessä on muitakin lapsia, joten oli pakko vain lopettaa. Kova itkuhan se oli ja inhottavaa sanoa lapselle ettei voi jatkaa mieleistään lajia, koska me vanhemmat emme yksinkertaisesti enää pysty tähän, että kaikki aika hoidetaan jotain harrastushommia. Meillä olisi ollut varaa maksaa vaikka tuplana, mutta tämä ei käynyt. Olisi pitänyt olla aikaa hankkia sama raha kioskimyynnillä ja inventaarioilla. Aivan älytöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aktiivinen toisen lapseni harrastuksessa. Ymmärrän oikein hyvin, ettei kaikilla ole aikaa antaa samaa panostusta. 

Sen minkä voi antaa aina, on arvostuksen muiden tekemälle työlle, vapaaehtoisille, valmentajille ja seuralle. Kukaan heistä ei saa oikeisti panostuksen mukaista korvausta, vaan palkatutkin ovat mukana "talkoohengellä". 

Tuo lapsi ajoissa treeneihin ja peleihin, oikeissa varusteissa. Hoida poissaoloista ilmoittamiset ja maksa laskut ajallaan. Mahdolliset harmitukset kannattaa tuoda esiin, mutta rakentavasti ja hyvässä hengessä. Kiitä, jos siihen on mahdollisuus.

Tämä.Kannusta,kuskaa ja kustanna.Muu osallistuminen omien resurssien mukaan.Monelta vaan valitettavasti unohtuu niiden kunnioitus/arvostus,jotka uhraa omaa vapaa-aikaa.Esim.apuvalmentaja/peluuttaja saa paljon kuraa niskaan tai nimellisellä korvauksella toimiva tuomari....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aktiivinen toisen lapseni harrastuksessa. Ymmärrän oikein hyvin, ettei kaikilla ole aikaa antaa samaa panostusta. 

Sen minkä voi antaa aina, on arvostuksen muiden tekemälle työlle, vapaaehtoisille, valmentajille ja seuralle. Kukaan heistä ei saa oikeisti panostuksen mukaista korvausta, vaan palkatutkin ovat mukana "talkoohengellä". 

Tuo lapsi ajoissa treeneihin ja peleihin, oikeissa varusteissa. Hoida poissaoloista ilmoittamiset ja maksa laskut ajallaan. Mahdolliset harmitukset kannattaa tuoda esiin, mutta rakentavasti ja hyvässä hengessä. Kiitä, jos siihen on mahdollisuus.

Tämä.Kannusta,kuskaa ja kustanna.Muu osallistuminen omien resurssien mukaan.Monelta vaan valitettavasti unohtuu niiden kunnioitus/arvostus,jotka uhraa omaa vapaa-aikaa.Esim.apuvalmentaja/peluuttaja saa paljon kuraa niskaan tai nimellisellä korvauksella toimiva tuomari....

Samoin jojot ja huoltajat ym aktiivivanhemmat. Väärin hoidettu kaikki. Sitten ei kuitenkaan olla valmiita tekemään itse, vaan oletetaan että se haukut saanut jojo edelleen tyytyväisenä jatkaa sitä joukkuetoiminnan organisointia.

Mä olen myös sitä mieltä, että ole osallistumatta jos et pysty tai halua, mutta ole myös valittamatta sitten

Varmasti huomautan jos asiat tehdään vaikeimman kautta ja / tai kalliisti. Ei se talkoiden väliinjättäminen tarkoita sitä, että kaikenlaista älyttömyyttä pitää sietää.

Jollain pula rahasta -> koko ryhmä pakotetaan talkootyöhön tasa-arvon nimissä, ettei köyhän lapselta lopu harrastus

Pula ajasta -> lapsen on lopetettava harrastus, koska ei ole mahdollista korvata rahallisesti talkootyötä, johon ei perheen ajalliset resurssit millään riitä.

Miten tämä on reilu järjestely? 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.

Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.

Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.

Lapsen harrastuksessa on myös se vaihtoehto että voi "ostaa" oman osuutensa niistä satunnaisista mokkkapalaleipomisista yms. Muutama vanhempi antaa kuukausittain ylimääräistä kassaan eivät osallistu mihinkään talkoisiin. Minä leivon kerran kuukaudessa ja olen myymässä välillä kahvia yms pari tuntia mutta eräs toinen perhe antaa satasen kuukaudessa ekstraa. Ei oma panostukseni ole saman suuruinen missään tapauksessa. Sitten on taas se yksi äiti joka haluaa olla aina kahvilatoiminnassa koska ilmeisesti lapsen harrastus on ainoa sosiaalinen elämä hällä. 

Vierailija kirjoitti:

Jollain pula rahasta -> koko ryhmä pakotetaan talkootyöhön tasa-arvon nimissä, ettei köyhän lapselta lopu harrastus

Pula ajasta -> lapsen on lopetettava harrastus, koska ei ole mahdollista korvata rahallisesti talkootyötä, johon ei perheen ajalliset resurssit millään riitä.

Miten tämä on reilu järjestely? 

 

 

Tämän takia meidän lasten joukkueissa on budjetti jaettu lasten kesken ja jokainen hoitaa oman osuutensa miten parhaaksi katsoo. Rahaa ei ns korvamerkitä lapselle, vaan rahastonhoitaja seuraa että kaikki on saaneet jollain keinolla kasaan sen vaadittavan summan tiettyyn päivään mennessä. Köyhemmät hoitaa rahat kasaan pelkällä myynnillä ja talkoilla, rikkaammat yleensä vain maksaa ja suurin osa yhdistelee näitä kahta. Tämä on suurimmalle osalle ihan ok.

Toki joka vuosi löytyy niitä joille se ei käy joko siksi että osa ei maksa tai siksi että jotkut ei talkoile. Ja sitten on niitä jotka vaan haluaa valittaa kaikesta.

Meillä jäi joukkuelajit väliin ihan puhtaasti sen takia, että meillä vanhemmillakin on oma elämä ja harrastuksia. Mutta tosiaan yksilölajissakin on niitä vapaaehtoistehtäviä, vaikkakin vähemmän. 

Talkoomaksujen tulisi olla verottomia. Siis joko talkoilee tai maksaa kompensaation. Tämä kaikessa yhdistystoiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös sitä mieltä, että ole osallistumatta jos et pysty tai halua, mutta ole myös valittamatta sitten

 

Varmasti huomautan jos asiat tehdään vaikeimman kautta ja / tai kalliisti. Ei se talkoiden väliinjättäminen tarkoita sitä, että kaikenlaista älyttömyyttä pitää sietää.

No mene itse hoitamaan asiat paremmin ja lakkaa valittamasta.

Vierailija kirjoitti:

Talkoomaksujen tulisi olla verottomia. Siis joko talkoilee tai maksaa kompensaation. Tämä kaikessa yhdistystoiminnassa.

Ne onkin, kunhan niitä ei kohdenneta tietylle urheilijalle. Jos ne kohdennetaan tietylle urheilijalle ne lasketaan ansiotuloksi joko lapselle tai vanhemmalle -> veroja.

Meillä ainakin on lasten urheiluseurassa jotain ihme klikkejä vanhempien kesken. Ihan kuin oltaisiin yläasteella taas. Toimitsijahommissa halutaan pariksi aina se lempparikaveri ja ei puhuta sille parille, jos ei saada sitä kuka halutaan. Lisäksi on ollut draamaa ja selän takana puhumista. Olen tuosta ihan pöyristynyt, kun kaikki on kuitenkin 35+ ikäisiä ihan aikuisia ihmisiä. Tästä syystä teen toimitsijan hommia vain äärimmäisessä pakossa. En jaksa tuollaista sekoilua, että valitetaan, kun Terhi ja Riikka ei saa hoitaa kisakansliaa yhdessä, taas sen Niinan on annettu leipoa, vaikka se ei osaa niin hyvin kuin Noora ja Mikko paistaa ne makkarat aina liian tummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on lasten urheiluseurassa jotain ihme klikkejä vanhempien kesken. Ihan kuin oltaisiin yläasteella taas. Toimitsijahommissa halutaan pariksi aina se lempparikaveri ja ei puhuta sille parille, jos ei saada sitä kuka halutaan. Lisäksi on ollut draamaa ja selän takana puhumista. Olen tuosta ihan pöyristynyt, kun kaikki on kuitenkin 35+ ikäisiä ihan aikuisia ihmisiä. Tästä syystä teen toimitsijan hommia vain äärimmäisessä pakossa. En jaksa tuollaista sekoilua, että valitetaan, kun Terhi ja Riikka ei saa hoitaa kisakansliaa yhdessä, taas sen Niinan on annettu leipoa, vaikka se ei osaa niin hyvin kuin Noora ja Mikko paistaa ne makkarat aina liian tummiksi.

Meillä on myös, mutta ei ihan tuolla tavalla. Jako on enemmän yltiöpositiiviset sählääjät, realistiset tekijät ja valittajat jotka ei osallistu. Toki siellä on sitten kaveriporukoita, muttei mitään kiukuttelua jos nyt myy lippuja jonkun tuntemattoman kanssa tms. Tai itse en ole 30v aikana kuullut tai todistanut tällaista käyvän.

Sen tiedän että ne valittajat on kyllä inhottua porukkaa, mutta se ei varmasti ole yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on lasten urheiluseurassa jotain ihme klikkejä vanhempien kesken. Ihan kuin oltaisiin yläasteella taas. Toimitsijahommissa halutaan pariksi aina se lempparikaveri ja ei puhuta sille parille, jos ei saada sitä kuka halutaan. Lisäksi on ollut draamaa ja selän takana puhumista. Olen tuosta ihan pöyristynyt, kun kaikki on kuitenkin 35+ ikäisiä ihan aikuisia ihmisiä. Tästä syystä teen toimitsijan hommia vain äärimmäisessä pakossa. En jaksa tuollaista sekoilua, että valitetaan, kun Terhi ja Riikka ei saa hoitaa kisakansliaa yhdessä, taas sen Niinan on annettu leipoa, vaikka se ei osaa niin hyvin kuin Noora ja Mikko paistaa ne makkarat aina liian tummiksi.

Meillä on myös, mutta ei ihan tuolla tavalla. Jako on enemmän yltiöpositiiviset sählääjät, realistiset tekijät ja valittajat jotka ei osallistu. Toki siellä on sitten kaveriporukoita, muttei mitään kiukuttelua jos ny

Meillä ne klikit jakautuu niihin, jotka ovat harrastaneet seurassa itse lapsina ja niihin, jotka ovat tulleet lajin pariin vasta oman lapsen myötä. Voin kertoa, että tuo ensimmäinen ryhmä on hyvin itsetietoista, tietävät muka kaikesta kaiken ja luulevat omistavansa koko seuran.