En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi
Toivun parhaillaan todella pahasta burn outista. Siis sellaisesta, että pahimmillaan oli itsetuhoisia ajatuksia. Töissä työkuormaa on sopeutettu ja vapaa-ajalla teen lähinnä asioita, jotka ovat minulle voimavara eikä kuluttava tekijä.
Koko kesän on ollut huono omatunto, kun en osallistu mihinkään talkootyöhön. Ei vaan oikeasti ole resursseja viettää koko viikonloppua talkootyössä töiden päälle. Lasten urheilun hoidan. Kuljetan, kustannan, kannustan sekä välillä vähän valmennan omiani. Ja joo, lapsilla on isä, mutta työssä, jossa on paljon pois. Perusarki on minun vastuulla ja kaikki talkootyöt osuneet ajoille, jolloin mies ei ole kotona.
En haluaisi missään urheiluseurassa avautua burn outista ja muista ongelmistani, mutta tuntuu töykeältä, että jätän vaan osallistumatta. Miten te muut olette onnistuneet olemaan osallistumatta? Oletteko vaan jättäneet väliin sen kummempia ajattelematta?
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta lapsettomana sinkkuna (nainen) oon miettinyt, miksi näihin vapaaehtoisduuneihin/ talkoisiin ei rekrytä porukkaa ulkopuolelta? Onko se pelkästään turvallisuuskysymys vai mikä? Oon asunut vuosikausia paikkakunnilla missä ollut vaikea tutustua ihmisiin ja olisin hyvin voinut paistaa makkaraa tai muuta vastaavaa lasten ja nuorten hyväksi. Ja kyllä, on kynnys mennä sanomaan jollekin random-tyypille että mulla ei oo lapsia mut pääsenkö mukaan.
Koska 1) ketään ulkopuolista ei kiinnosta jonkun randon-lapsijoukkueen / urheiluseuran työt, jos ei satu olemaan jotenkin yltiöinnostunut kyseisestä lajista ja 2) se maksaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta lapsettomana sinkkuna (nainen) oon miettinyt, miksi näihin vapaaehtoisduuneihin/ talkoisiin ei rekrytä porukkaa ulkopuolelta? Onko se pelkästään turvallisuuskysymys vai mikä? Oon asunut vuosikausia paikkakunnilla missä ollut vaikea tutustua ihmisiin ja olisin hyvin voinut paistaa makkaraa tai muuta vastaavaa lasten ja nuorten hyväksi. Ja kyllä, on kynnys mennä sanomaan jollekin random-tyypille että mulla ei oo lapsia mut pääsenkö mukaan.
Koska 1) ketään ulkopuolista ei kiinnosta jonkun randon-lapsijoukkueen / urheiluseuran työt, jos ei satu olemaan jotenkin yltiöinnostunut kyseisestä lajista ja 2) se maksaa
Juurihan tämä lainaamasi henkilö ilmoitti olevansa kiinnostunut. Ja mikä maksaa?
Tämä talkoopainostus harrastusmaksujen hillitsemiseksi on kyllä tasa-arvon irvikuva. Ymmärrän ettei kaikilla olisi muuten varaa harrastaa. Mutta ei ole silloinkaan jos harrastaminen edellyttää kaiken maailman talkoohommaa treenikuljetusten ja kisojen päälle. Silloin tippuu pois ne, joilla on useampi sisarus (ei ole mahdollista revetä kaikkien joukkueiden talkoisiin), kuormittava elämäntilanne, pitkät työpäivät/työmatkoja vanhemmilla ristiin jne. Aina näissä huomioidaan taas vain vähävaraiset ja sen vuoksi juoksutetaan kaikkia talkoissa. Pitäisi ehdottomasti olla mahdollista maksaa isompi maksu, jolla voi korvata osallistumisen. Se olisi tasapuolista, että kukin kuittaa maksut perheelleen helpoimmalla tavalla. Meillä jäi kilpajoukkuelajit kolmelta lapselta, koska ei ollut ajallisesti eikä resurssien vuoksi vain mahdollista. Sääli, sillä kyseessä oli erittäin urheilulliset ja lajissa pärjäävät lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta lapsettomana sinkkuna (nainen) oon miettinyt, miksi näihin vapaaehtoisduuneihin/ talkoisiin ei rekrytä porukkaa ulkopuolelta? Onko se pelkästään turvallisuuskysymys vai mikä? Oon asunut vuosikausia paikkakunnilla missä ollut vaikea tutustua ihmisiin ja olisin hyvin voinut paistaa makkaraa tai muuta vastaavaa lasten ja nuorten hyväksi. Ja kyllä, on kynnys mennä sanomaan jollekin random-tyypille että mulla ei oo lapsia mut pääsenkö mukaan.
Koska 1) ketään ulkopuolista ei kiinnosta jonkun randon-lapsijoukkueen / urheiluseuran työt, jos ei satu olemaan jotenkin yltiöinnostunut kyseisestä lajista ja 2) se maksaa
Juurihan tämä lainaamasi henkilö ilmoitti olevansa kiinnostunut. Ja mikä maksaa?
No aika harva lainaa omaa vapaa-aikaansa ilmaiseksi. Mutta tuolle kirjoittajalle voisi sitten vinkata, että ottaa yhteyttä johonkin paikalliseen urheiluseuraan, jonkun toimijan yhteystiedot löytyvät varmaan heidän nettisivuiltaan ja kertoo olevansa halukas tekemään talkootöitä. Mutta jos on kynnys itsellä ottaa yhteyttä, niin ei ne sieltä seurasta tuu kotoakaan repimään, kun eivät tiedä, että olisi joku kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lokkiperheitä urheiluseuroissa riittää. Haluavat poimia rusinat pullasta antamatta mitään takaisin. Kohta se loppuu kun tulee isot leikkaukset urheiluseurojen tukemisessa. Hyvä juttu.
Te työttömät oloneuvokset varmasti joudutte ja jaksattekin illat pitkät luuhata pitkin talkoita. Meilläkin joukkueenjohtaja päsmäröi ja käskyttää muita. Ainoa asia missä tämäkin pääsee tärkeilemään. Pitkäaikaistyötön tallukka. Ei ymmärrä lainkaan, että muilla on ne päivätyöt, päivystyksiä, kolmivuorotyötä, työmatkoja ja perheellä muutakin elämää. Ei voi ymmärtää mikä ongelma on viikonloppuisin tehdä talkotyötä. Ei varmaan kun itse röhnöttää päivät kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tämä talkoopainostus harrastusmaksujen hillitsemiseksi on kyllä tasa-arvon irvikuva. Ymmärrän ettei kaikilla olisi muuten varaa harrastaa. Mutta ei ole silloinkaan jos harrastaminen edellyttää kaiken maailman talkoohommaa treenikuljetusten ja kisojen päälle. Silloin tippuu pois ne, joilla on useampi sisarus (ei ole mahdollista revetä kaikkien joukkueiden talkoisiin), kuormittava elämäntilanne, pitkät työpäivät/työmatkoja vanhemmilla ristiin jne. Aina näissä huomioidaan taas vain vähävaraiset ja sen vuoksi juoksutetaan kaikkia talkoissa. Pitäisi ehdottomasti olla mahdollista maksaa isompi maksu, jolla voi korvata osallistumisen. Se olisi tasapuolista, että kukin kuittaa maksut perheelleen helpoimmalla tavalla. Meillä jäi kilpajoukkuelajit kolmelta lapselta, koska ei ollut ajallisesti eikä resurssien vuoksi vain mahdollista. Sääli, sillä kyseessä oli erittäin urheilulliset ja lajissa pärjäävät lapset.
Joissain harrastuksissa voi hakea maksun alennusta/vapautusta sosiaalisten syiden vuoksi. Mutta sitten jotkut tietysti ovat sitä mieltä, että epäreilua kun vähävaraisen pitää sekin vaiva ja nöyryytys kokea.
Kyllä se niin on, ettei lapsen liikuntaharrastus saa olla väkisin vanhemman epäliikuntaharrastus. Siis tuommoinen talkoilu vie ajan vanhemman omalta liikunnalta. Sopii lähinnä opettajille, joilla on lyhyet työpäivät, tai työttömile.
Jostain syystä se paine kohdistuu äiteihin. Siksi tuo isä tuolla sai alapeukkuja, kun viittasi puuhakkaisiin täteihin. Äideillä on painetta liittyä puuhakkaiden tätien joukkoon, isillä ei niinkään. Jos ovat mukana, saavat usein mukavat hommat.
Tässä on myös jenkihapatusta mukana. Kotiäitikulttuureissa äidit tekevät paljon talkootyötä, koska heillä on aikaa ja se tuo heille yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä elämään. Suomalainen äiti käy töissä eikä kaipaa ylimääräisiä mokkapalayhteisöjä. Ja maksavat veroja, eivätkä siksi kaipaa merkityksellisyyttä kahvinmyynnin tiimoilta.
Mä olen ollut jojo ihan omasta halustani ja pidin vaihtoehtona että joko osallistuu tai maksaa. Juuri siitä syystä, että ne rahat menee kaikkien lapsien yhteiseksi hyväksi eikä silloin kukaan saa vapaamatkustaa, mutta toisaalta ihmisillä on erilaisia tilanteita ja on hyvä olla eri vaihtoehtoja. Mä hyväksyin joukkueen rahoitukseksi maksamisen, sponsoreiden hankinnan, myynnin ja talkoot. Kunhan kaikki hoiti tavalla tai toisella summan X joukkueen tilille.
Ja silti oli paljon sellaisia, jotka ei millään olisi halunneet hoitaa sinne tilille sitä euroakaan. Näiden lusmujen takia sitten karsastetaan niitäkin, joilla on halua, muttei resursseja osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on talkoomaksu niille, jotka eivät pysty tai halua osallistua mihinkään talkoohommiin.
Maksetaan kerran vuodessa x summa. Niiden, jotka osallistuu talkoisiin niin ei tarvitse maksaa. Minusta ihan reilua, en osallistu talkoisiin ja maksan ihan hyvin mielin tuon maksun ja saan hyvällä omalla tunnolla olla mukana toiminnassa.
Onhan tämä talkoomaksu ilmoitettu siinä vaiheessa, kun harrastukseen ilmottaudutaan? Minä maksan kalliit kausimaksut ja sen on riitettävä, kun muista maksuista ei ole ilmoitettu.
Meidän seurassa asiasta kerrotaan ensimmäisessä vanhempainillassa kauden ensimmäisillä viikoilla. Siellä esitellään budjetti ja kerrotaan mitä kuluja tulee ja paljonko pitää myydä/maksaa joukkueelle.
Jos tässä vaiheessa ei nosta kytkintä, niin turha alkaa inistä. Ja kaikissa kilpalajeissa kerätään rahaa sen kausimaksun lisäksi, eli suurimmalle osalle ei ole kysymys mistään uudesta jutusta. Ei vain kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lokkiperheitä urheiluseuroissa riittää. Haluavat poimia rusinat pullasta antamatta mitään takaisin. Kohta se loppuu kun tulee isot leikkaukset urheiluseurojen tukemisessa. Hyvä juttu.
Lokkiperheet ajattelevat sen helvetin kalliin harrastusmaksun kattavan kaiken. Muista kuluista ja talkoovelvollisuudesta täytyy ilmoittaa jo siinä vaiheessa, kun lapsi ilmottautuu harrastukseen. Kaikkien vanhemmat eivät ole kotona makaavia sossupummeja.
Lokkiperheiden kannattaa lukea kausimaksusopimus (jossa asiasta kerrotaan) sähköpostit (jossa asiasta kerrotaan) ja tulla vanhempainiltaan tai infotilaisuuteen (molemmissa asia kerrotaan).
Vapaamatkustajat ovat tuttuja ihan kaikissa harrastuspiireissä. Yhdistys tarvitsee hallinnon (hallitus, vastuuhenkilöt), kirjanpidon, varainhankinnan, raha-asioiden päivittäisen hoitamisen, leiri- ja retkiasioiden sekä niitä varten hankittujen kalusteisen houtamisen, viikoittaset kokoukset ja isojen retkien ja leirien järjestämisen. Näin esimerkiksi partiolippukunnissa.
Arvatkaapa, montako vapaaehtoista löytyy, kun pitää järjestää valvojia retkille ja myyjäisten järjestäjää. Tai vaikka kolon siivouspäivänä.
Sossun asiakkaat eivät ainakaan osallistu muuhun kuin nukkumiseen ja syömiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mikä on isän tehtävä tässä perheessä? Spermanluovuttaja? Hyvä kun miehet tekevät lapsia ilman mitään vastuuta arjen pyörittämisestä. Näitä juttuja kannattaa miettiä etukäteen ennenkuin lisääntyy.
Miten tämä miehen viaksi kääntyi? Isä käy ap:n kommenttien mukaan töissä ja on paljon poissa. Sun mielestä isän pitää sanoutua töistä irti, mitä väliä miten perhe toimeen tulee? Toisekseen jos vähänkään olet bilsan tunneilla istunut niin ei se mies yksin lapsia tee, ihan siihen tarvitaan nainenkin. Eli nainenkin voi etukäteen miettiä kannattaako niitä lapsia hankkia.
Ja tää ei liity ap:n tapaukseen, hän ei valita miehestä mitään.
Mies on koko ajan töissä eikä tee mitään perheen eteen. Kaikki on äidin harteilla. Mikä meloni sinun perseessä on jos et tajua että arjen pyörittäminen kuuluu myös sille spermanluovuttajalle. Vai onko hän vain täyshoidossa?
Omilla vanhemmillani oli periaate, että minun harrastukseni ovat minun harrastukseni. Omien lasteni kohdalla olen noudattanut samaa.
Jokainen fiksu ihminen ajattelee, mitä voisi tehdä harrastusyhdistyksen hyväksi. Keinoja varmasti löytyy, jos halua on. Voi antaa rahaa tai tavaroita kirppareille tai vaikka sukulaiset toimia toisten lastenvahtina, että vanhemmat pääsevät auttamaan yhdistyksessä.
Yritysten (vaikka kauppakeskusten), seurakuntien yms. kanssa voi tehdä hyvää yhteistyötä ja saada vaikka palkintoja pieniä työpanoksia vastaan. Samalla voi mainostaa omaa yhdistystä isommille joukoille. Seurakunnat ja kunnat antavat myös isompia avustuksia yhdistyksille. Jopa tilojen vuokra-avustusta.
Vierailija kirjoitti:
Vapaamatkustajat ovat tuttuja ihan kaikissa harrastuspiireissä. Yhdistys tarvitsee hallinnon (hallitus, vastuuhenkilöt), kirjanpidon, varainhankinnan, raha-asioiden päivittäisen hoitamisen, leiri- ja retkiasioiden sekä niitä varten hankittujen kalusteisen houtamisen, viikoittaset kokoukset ja isojen retkien ja leirien järjestämisen. Näin esimerkiksi partiolippukunnissa.
Arvatkaapa, montako vapaaehtoista löytyy, kun pitää järjestää valvojia retkille ja myyjäisten järjestäjää. Tai vaikka kolon siivouspäivänä.
Oma lapsi yleisurheilee. Minulla ei ole elämäntilanteen vuoksi mahdollista osallistua talkoisiin, kun lapsen seura järjestää kisoja. En kyllä silti koe olevani mikään vapaamatkustaja lapseni harrastamisessa, kun olen tänäkin kesänä ollut kentänlaidalla 20 päivänä lapseni kilpaillessa, ilmoittanut lapsen sinne kilpailuun, kuskannut, maksanut osallistumismaksut, suunnitellut ja hankkinut eväät ja syömiset, kannustanut ja neuvonut. Ottanut vastaan itkut ja ilot.
Meidän tapauksessa talkootyötä ei voi korvata rahalla, koska ihmiset ne kilpailut järjestää eikä seteliniput. Tarvittaessa kyllä maksaisin extraa, jos sellaista ehdotettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen fiksu ihminen ajattelee, mitä voisi tehdä harrastusyhdistyksen hyväksi. Keinoja varmasti löytyy, jos halua on. Voi antaa rahaa tai tavaroita kirppareille tai vaikka sukulaiset toimia toisten lastenvahtina, että vanhemmat pääsevät auttamaan yhdistyksessä.
Muuten hyvä, mutta aika monella ei ole sellaista tukiverkkoa, että voisi lapsensa näille jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaamatkustajat ovat tuttuja ihan kaikissa harrastuspiireissä. Yhdistys tarvitsee hallinnon (hallitus, vastuuhenkilöt), kirjanpidon, varainhankinnan, raha-asioiden päivittäisen hoitamisen, leiri- ja retkiasioiden sekä niitä varten hankittujen kalusteisen houtamisen, viikoittaset kokoukset ja isojen retkien ja leirien järjestämisen. Näin esimerkiksi partiolippukunnissa.
Arvatkaapa, montako vapaaehtoista löytyy, kun pitää järjestää valvojia retkille ja myyjäisten järjestäjää. Tai vaikka kolon siivouspäivänä.
Oma lapsi yleisurheilee. Minulla ei ole elämäntilanteen vuoksi mahdollista osallistua talkoisiin, kun lapsen seura järjestää kisoja. En kyllä silti koe olevani mikään vapaamatkustaja lapseni harrastamisessa, kun olen tänäkin kesänä ollut kentänlaidalla 20 päivänä lapseni kilpaillessa, ilmoittanut lapsen sinne kilpailuun, kuskannut, m
Ja lisäyksenä, että meillä ainakin on vanhempien vastuulla suunnitella miten ja missä lapsi kilpailee. Etsiä itse ne sopivat kilpailut kilpailukalenterista ja ilmoittaa lapsi niihin itse. Lisäksi meillä lapsen lempilaji on sellainen, mitä ei ole tavallisissa treeneissä paljoakaan opetettu, joten ollaan jouduttu hakemaan valmennusta myös seuran ulkopuolelta.
En tiedä miksi tämä saa alapeukkuja. Se että lapseni harrastaa jotain ei pitäisi olla mikään velvoite ilmaistyölle. Milloin tämä edes meni tällaiseksi, kun ei omassa lapsuudessa keltään odotettukaan jatkuvaa osallistumista lasten harrastuksiin.