En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi

Huhhuh, on kyllä kohtuuttomaksi mennyt jos lapsen harrastus tarkoittaa sitä, että vanhemmankin pitäisi harrastaa pelkästään sitä lapsen urheiluseuraa ja käyttää kaikki vapaa-aikansa sen oheistoimintaan. Meillä on myös omia harrastuksia, niin että ei nytkään meinaa vapaa-aikaa tarpeeksi riittää kaikkeen mitä haluaisi ehtiä. Ei voi olla, että jos minulla ei ole omilta harrastuksiltani aikaa olla jatkuvasti jossain lapsen urheiluseuran talkoissa, niin lapsi ei sitten saisi harrastaa mitään.

Kyllä sen pitää riittää, että maksaa harrastuksen ja mahdollistaa sen sillä tavalla. Seurat saavat sitten värvätä vapaaehtoisia toimintaan haluamallaan tavalla, mutta ei se voi olla vaatimus että kaikkien harrastavien lasten vanhempien pitää omistaa koko vapaa-aikansa sille lapsen harrastukselle. Ei saisi olla mitään omaa elämää lapsen lisäksi siis.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, on kyllä kohtuuttomaksi mennyt jos lapsen harrastus tarkoittaa sitä, että vanhemmankin pitäisi harrastaa pelkästään sitä lapsen urheiluseuraa ja käyttää kaikki vapaa-aikansa sen oheistoimintaan. Meillä on myös omia harrastuksia, niin että ei nytkään meinaa vapaa-aikaa tarpeeksi riittää kaikkeen mitä haluaisi ehtiä. Ei voi olla, että jos minulla ei ole omilta harrastuksiltani aikaa olla jatkuvasti jossain lapsen urheiluseuran talkoissa, niin lapsi ei sitten saisi harrastaa mitään.

Kyllä sen pitää riittää, että maksaa harrastuksen ja mahdollistaa sen sillä tavalla. Seurat saavat sitten värvätä vapaaehtoisia toimintaan haluamallaan tavalla, mutta ei se voi olla vaatimus että kaikkien harrastavien lasten vanhempien pitää omistaa koko vapaa-aikansa sille lapsen harrastukselle. Ei saisi olla mitään omaa elämää lapsen lisäksi siis.

Niinpä. Itse harrastan juoksua ja treenaan maratoneille/puolimaratoneille. Omat treenit menee aina talkootyön edelle, ellen pysty helposti sumplimaan. En tosiaan ala juoksemaan joskus viideltä aamulla vain sen takia, että voisin talkoilla koko illan. Siinä alkaa varmasti jossain kohtaa oma jaksaminenkin rakoilla, jos yrittää kaiken mahduttaa väkisin.

Ja kyllä, minusta myös vanhemmilla on oikeus harrastaa, vaikka lapsikin harrastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, on kyllä kohtuuttomaksi mennyt jos lapsen harrastus tarkoittaa sitä, että vanhemmankin pitäisi harrastaa pelkästään sitä lapsen urheiluseuraa ja käyttää kaikki vapaa-aikansa sen oheistoimintaan. Meillä on myös omia harrastuksia, niin että ei nytkään meinaa vapaa-aikaa tarpeeksi riittää kaikkeen mitä haluaisi ehtiä. Ei voi olla, että jos minulla ei ole omilta harrastuksiltani aikaa olla jatkuvasti jossain lapsen urheiluseuran talkoissa, niin lapsi ei sitten saisi harrastaa mitään.

Kyllä sen pitää riittää, että maksaa harrastuksen ja mahdollistaa sen sillä tavalla. Seurat saavat sitten värvätä vapaaehtoisia toimintaan haluamallaan tavalla, mutta ei se voi olla vaatimus että kaikkien harrastavien lasten vanhempien pitää omistaa koko vapaa-aikansa sille lapsen harrastukselle. Ei saisi olla mitään omaa elämää lapsen lisäksi siis.

Niinpä. Itse harrastan

Meidän seurassa ne aktiiviset on juuri noita jotka itsekin treenaa tavoitteellisesti. Suurin osa talkoiden välttelijöistä ei tee oikeastaan muuta kuin nauti elämästä. 

Aika moni myös kummasti on superaktiivinen yhden lapsen seurassa ja toisen lapsen harrastus on aivan hunningolla. Tämä on vähän surullista ja asettaa mielestäni lapset eriarvoiseen asemaan.

Itse olen pyrkinyt talkoilemaan tasaisesti kaikkien kolmen lasten harrastuksessa vaikka käyn töissä ja treenaan itsekin tavoitteellisesti. Olisi aika kylmää talkoilla vain yhden jutuissa.

Meillä ne klikit jakautuu niihin, jotka ovat harrastaneet seurassa itse lapsina ja niihin, jotka ovat tulleet lajin pariin vasta oman lapsen myötä. Voin kertoa, että tuo ensimmäinen ryhmä on hyvin itsetietoista, tietävät muka kaikesta kaiken ja luulevat omistavansa koko seuran. 

Meillä ne ex-seuralaiset on niitä hankalia. Melkein kaikkeen on vastaus ettei ennenkään näin tehty. Esimerkiksi joukkuepaidoista käytiin kauhea vääntö, koska "ennenkin oli vain h&m paidat". Tai ennenkään ei ollut väliä laukuilla.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, on kyllä kohtuuttomaksi mennyt jos lapsen harrastus tarkoittaa sitä, että vanhemmankin pitäisi harrastaa pelkästään sitä lapsen urheiluseuraa ja käyttää kaikki vapaa-aikansa sen oheistoimintaan. Meillä on myös omia harrastuksia, niin että ei nytkään meinaa vapaa-aikaa tarpeeksi riittää kaikkeen mitä haluaisi ehtiä. Ei voi olla, että jos minulla ei ole omilta harrastuksiltani aikaa olla jatkuvasti jossain lapsen urheiluseuran talkoissa, niin lapsi ei sitten saisi harrastaa mitään.

Kyllä sen pitää riittää, että maksaa harrastuksen ja mahdollistaa sen sillä tavalla. Seurat saavat sitten värvätä vapaaehtoisia toimintaan haluamallaan tavalla, mutta ei se voi olla vaatimus että kaikkien harrastavien lasten vanhempien pitää omistaa koko vapaa-aikansa sille lapsen harrastukselle. Ei saisi olla mitään omaa elämää lapsen lisäksi siis.

Miten usein niitä talkoita on? Meillä lapset sm-tasolla ja talkoita on ehkä 5 kertaa vuodessa ja niistäkin suurimpaan osaan menisin lipulla, jos en talkoolaisena pääsisi ilmaiseksi. Nyt kesällä piti tehdä kaksi vuoroa festareilla ja se oli myös ihan kivaa. Sai olla festarihulinassa eikä maksanut mitään.

Mokkapaloja ei ole tarvinnut leipoa vuosikausiin ja sellaiset keksi-karkki-sukka-pyyhemyynnit ei juuri aikaa syö. Lähinnä sen mitä menee laittaa lappu työpaikalle ja tekstari sukulaisille+ tuotteiden toimitus. Ei mene edes 8h vuodessa tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, on kyllä kohtuuttomaksi mennyt jos lapsen harrastus tarkoittaa sitä, että vanhemmankin pitäisi harrastaa pelkästään sitä lapsen urheiluseuraa ja käyttää kaikki vapaa-aikansa sen oheistoimintaan. Meillä on myös omia harrastuksia, niin että ei nytkään meinaa vapaa-aikaa tarpeeksi riittää kaikkeen mitä haluaisi ehtiä. Ei voi olla, että jos minulla ei ole omilta harrastuksiltani aikaa olla jatkuvasti jossain lapsen urheiluseuran talkoissa, niin lapsi ei sitten saisi harrastaa mitään.

Kyllä sen pitää riittää, että maksaa harrastuksen ja mahdollistaa sen sillä tavalla. Seurat saavat sitten värvätä vapaaehtoisia toimintaan haluamallaan tavalla, mutta ei se voi olla vaatimus että kaikkien harrastavien lasten vanhempien pitää omistaa koko vapaa-aikansa sille lapsen harrastukselle. Ei saisi olla mitään omaa elämää lapsen lisäksi siis.

No harvassa harrastuksessa siellä talkoissa ollaan joka viikko tai kuukausi. Se on muutaman kerran vuodessa. Ei luulisi olevan ylivoimaista osallistua joka lapsen talkoisiin vaikka kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, on kyllä kohtuuttomaksi mennyt jos lapsen harrastus tarkoittaa sitä, että vanhemmankin pitäisi harrastaa pelkästään sitä lapsen urheiluseuraa ja käyttää kaikki vapaa-aikansa sen oheistoimintaan. Meillä on myös omia harrastuksia, niin että ei nytkään meinaa vapaa-aikaa tarpeeksi riittää kaikkeen mitä haluaisi ehtiä. Ei voi olla, että jos minulla ei ole omilta harrastuksiltani aikaa olla jatkuvasti jossain lapsen urheiluseuran talkoissa, niin lapsi ei sitten saisi harrastaa mitään.

Kyllä sen pitää riittää, että maksaa harrastuksen ja mahdollistaa sen sillä tavalla. Seurat saavat sitten värvätä vapaaehtoisia toimintaan haluamallaan tavalla, mutta ei se voi olla vaatimus että kaikkien harrastavien lasten vanhempien pitää omistaa koko vapaa-aikansa sille lapsen harrastukselle. Ei saisi olla mitään omaa elämää lapsen lisäksi siis.

No harvassa harrastuksessa siellä talkoissa ollaan joka viikko tai kuukausi. Se on muutaman kerran vuodessa. Ei luulisi olevan ylivoimaista osallistua joka lapsen talkoisiin vaikka kerran vuodessa.

 

Mulle tänä vuonna oli, vaikka on vain yksi lapsi. Kolmet kilpailut oli kesällä. Jokaisen kanssa päällekkäin olin jotain, joka oli sovittu jo kauan ennen tietoa talkootarpeesta. Varsinkin kesä on monelle hankala, kun on paljon tapahtumia ja juhlia. Huonolla tuurilla nämä menee päällekkäin kaikki. 

Ongelman ydin on monessa seurassa ne tietyt päällepäsmärit, jotka karkottavat nekin, jotka mielellään välillä tekisivätkin. Jos asenne on kaikki tai ei mitään perheen resursseista piittaamatta ja tietyt ihmiset pomottavat aina kaikkia, menee maku aika nopeasti. Joissain seuroissa tuntuu olevan kunnon mafia nokkimisjärjestyksineen, joka vaikuttaa jo lapsiin saakka. Ja sitten ihmetellään miksi jotkut ei talkootyötä tee. 

Olen toiminut lasten säbäjoukkueissa sekä joukkuuenjohtajana sekä valmentajana.

Aina löytyy näitä vanhempia, jotka kuvittelevat asioiden tapahtuvan itsestään:

- Lapsi viedään harkkoihin, mutta näistä vanhemmista ei koskaan kuulu mitään, paitsi turnausta edeltävänä iltana kun Matti-Petterillä ei ole kyytiä. Ja siinä käy sitten niin että joku hyvää hyvyyttään koukkaa matti-petterin kyytiin ja koittaa sitten karhuta ennalta sovittua 15 euron kyytimaksua siinä onnistumatta.

- Koskaan ei osallistuta mihinkään vaan vaaditaan vaan itselle lisää, tappioiden jälkeen haukutaan valmennuksen huono taso.

- Vaikka on etukäteen sovittu, että peleihin osallistuminen edellyttää harjoituksissa käymistä niin matti-petteri ilmoitetaan turnauksiin vaikka alla olisi kahden kuukauden harkoissakäymätön jakso. Sitten ollaan närkästyneitä kun ilmoitetaan, että harjoittelua edellytetään tasapuolisuuden nimissä.

- Kaikkia laskuja pitää rahastonhoitajan erikseen kysellä

Inhoan sydämeni pohjasta vanhempia, jotka leikkivät kuollutta kun järjestellään kyytiä turnaukseen, tai pitäisi jollain tavalla osallistua, että saadaan se yksi pakollinen kotiturnaus vietyä läpi. Kippaavat kyllä kakaransa paikalle ja sluibailevat äkkiä tiehensä. Parhaassa tapauksessa ei edes sen yhtään rahaa mukana, että lapsi voisi syödä vieraspelimatkoilla. Näitä rahoja sitten saa kinuta  jälkikäteen. Ja kyse ei edes ole mistään vähävaraisista perheistä - täyssähkö Bemarit niitä yleensä paikalle kyytsää. 

Lapsen pitää saada harrastaa, mutta mitään ei olla valmiita sen eteen tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut lasten säbäjoukkueissa sekä joukkuuenjohtajana sekä valmentajana.

Aina löytyy näitä vanhempia, jotka kuvittelevat asioiden tapahtuvan itsestään:

- Lapsi viedään harkkoihin, mutta näistä vanhemmista ei koskaan kuulu mitään, paitsi turnausta edeltävänä iltana kun Matti-Petterillä ei ole kyytiä. Ja siinä käy sitten niin että joku hyvää hyvyyttään koukkaa matti-petterin kyytiin ja koittaa sitten karhuta ennalta sovittua 15 euron kyytimaksua siinä onnistumatta.

- Koskaan ei osallistuta mihinkään vaan vaaditaan vaan itselle lisää, tappioiden jälkeen haukutaan valmennuksen huono taso.

- Vaikka on etukäteen sovittu, että peleihin osallistuminen edellyttää harjoituksissa käymistä niin matti-petteri ilmoitetaan turnauksiin vaikka alla olisi kahden kuukauden harkoissakäymätön jakso. Sitten ollaan närkästyneitä kun ilmoitetaan, että harjoittelua edellytetään tasapuolisuuden nimissä.

 

Tällaisille vanhemmille tekisi hyvää laittaa lapsi yksilölajiin. Siellä ei kukaan paapo tai hoida mitään vanhempien puolesta. Ja jos et treenaa, se näkyy vain omassa tuloksessasi eikä kostaudu muille.

Sama säbä joukkueenjohtaja ja valmentaja jatkaa:

Kerran erään vanhemman kanssa kävi niin, että pistin joukkueenjohtajana kaksi kuukautta ennen turnausta watsappiin viestiä, omiin kotiturnauksiin tarvitaan talkoovastaava ja talkoolaisia, jotta voidaan pyörittää kioskia.

Yksikään ei ilmoittautunut talkoovastaavaksi, joten sovittiin koutsien kanssa, että jätetään kioski järjestämättä ja annetaan kioskivastuu isompien junnujen joukkueelle, joka sitten sai rahat kiskasta. Tässä oli enemmän aktiivisia vanhempia.

Lopputulema oli se, että sain vihaisia viestejä siitä, että nyt harrastusmaksu nousee kun en jaksa hoitaa asioita joukkueessa.

Vierailija kirjoitti:

Sama säbä joukkueenjohtaja ja valmentaja jatkaa:

Kerran erään vanhemman kanssa kävi niin, että pistin joukkueenjohtajana kaksi kuukautta ennen turnausta watsappiin viestiä, omiin kotiturnauksiin tarvitaan talkoovastaava ja talkoolaisia, jotta voidaan pyörittää kioskia.

Yksikään ei ilmoittautunut talkoovastaavaksi, joten sovittiin koutsien kanssa, että jätetään kioski järjestämättä ja annetaan kioskivastuu isompien junnujen joukkueelle, joka sitten sai rahat kiskasta. Tässä oli enemmän aktiivisia vanhempia.

Lopputulema oli se, että sain vihaisia viestejä siitä, että nyt harrastusmaksu nousee kun en jaksa hoitaa asioita joukkueessa.

 

 

No, onpa typeriä vanhempia osunut samaan joukkueeseen.

Näin yksilöurheilijan vanhempana, joka mm. eli koko kesälomansa lapsen kisojen ehdoilla, on jotenkin vaikea ymmärtää, että jotkut kehtaa vapaamatkustaa noin. Yksilölajeissa sun lapsi ei yksinkertaisesti pysty tekemään muuta kuin käymään treeneissä, ellei vanhemmat ota vastuuta. Mitään varusteita tai vaatteita ei osteta yhdessä vaan pitää itse miettiä mitä lapsi tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen fiksu ihminen ajattelee, mitä voisi tehdä harrastusyhdistyksen hyväksi. Keinoja varmasti löytyy, jos halua on. Voi antaa rahaa tai tavaroita kirppareille tai vaikka sukulaiset toimia toisten lastenvahtina, että vanhemmat pääsevät auttamaan yhdistyksessä. 

Muuten hyvä, mutta aika monella ei ole sellaista tukiverkkoa, että voisi lapsensa näille jättää. 

Paljon tärkeämpää olla itse lapsensa kanssa riittävästi. Ihan nurinkurinen ajatus laittaa lapsi hoitoon, jotta pääsee puuhastelemaan yhdistyksessä muka lapsen hyväksi! Talkoilu sopii niille, jotka eivät ole työelämässä. Silloin ehtii olla lapsen kanssa riittävästi, vaikka auttaisi yhdistyksissä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut lasten säbäjoukkueissa sekä joukkuuenjohtajana sekä valmentajana.

Aina löytyy näitä vanhempia, jotka kuvittelevat asioiden tapahtuvan itsestään:

- Lapsi viedään harkkoihin, mutta näistä vanhemmista ei koskaan kuulu mitään, paitsi turnausta edeltävänä iltana kun Matti-Petterillä ei ole kyytiä. Ja siinä käy sitten niin että joku hyvää hyvyyttään koukkaa matti-petterin kyytiin ja koittaa sitten karhuta ennalta sovittua 15 euron kyytimaksua siinä onnistumatta.

- Koskaan ei osallistuta mihinkään vaan vaaditaan vaan itselle lisää, tappioiden jälkeen haukutaan valmennuksen huono taso.

- Vaikka on etukäteen sovittu, että peleihin osallistuminen edellyttää harjoituksissa käymistä niin matti-petteri ilmoitetaan turnauksiin vaikka alla olisi kahden kuukauden harkoissakäymätön jakso. Sitten ollaan närkästyneitä kun ilmoitetaan, että harjoittelua edellytetään tasapuolisuuden nimissä.

Pahimmillaan joutui kuskaamaan opioidiriippuvaista16 vuotiasta (en silloin vielä tiennyt tilannetta) 20.00 jälkeen "polvivamman" vuoksi päivystykseen, jonottamaan siellä (kun vanhemmat ei mitenkään voi ja viimeinen bussikin taitaa jo mennä), että tyypin opioidi uusitaan, kuskaamaan pelaaja 20 km kotiinsa ja sitten omaan kotiin jossa huolenpitoa olisi ollut vailla omat kakarat. Maksuhalukkuutta mistään näillä vanhemmilla ei ollut.

Mutta sekin oli oma virhe, näin jälkikäteen ajateltuna. Ja se jojon homman ihanuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelman ydin on monessa seurassa ne tietyt päällepäsmärit, jotka karkottavat nekin, jotka mielellään välillä tekisivätkin. Jos asenne on kaikki tai ei mitään perheen resursseista piittaamatta ja tietyt ihmiset pomottavat aina kaikkia, menee maku aika nopeasti. Joissain seuroissa tuntuu olevan kunnon mafia nokkimisjärjestyksineen, joka vaikuttaa jo lapsiin saakka. Ja sitten ihmetellään miksi jotkut ei talkootyötä tee. 

Näitä on ollut meidänkin seurassa, mutta seura on aika nopeasti puuttunut toimintaan. Esim jojoksi ei ole toista kertaa tuollaisia pikkuhi*lereitä päästetty. Tosin meidän seuralla on myös muutenkin aika tarkat ohjeet ja säännöt siitä mitä kaikkea voidaan vaatia. Ja vielä luistelusta kyse, eli tässä asiassa nimenomaan "pahamaineisesta" lajista.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan sydämeni pohjasta vanhempia, jotka leikkivät kuollutta kun järjestellään kyytiä turnaukseen, tai pitäisi jollain tavalla osallistua, että saadaan se yksi pakollinen kotiturnaus vietyä läpi. Kippaavat kyllä kakaransa paikalle ja sluibailevat äkkiä tiehensä. Parhaassa tapauksessa ei edes sen yhtään rahaa mukana, että lapsi voisi syödä vieraspelimatkoilla. Näitä rahoja sitten saa kinuta  jälkikäteen. Ja kyse ei edes ole mistään vähävaraisista perheistä - täyssähkö Bemarit niitä yleensä paikalle kyytsää. 

Lapsen pitää saada harrastaa, mutta mitään ei olla valmiita sen eteen tekemään. 

Sama kokemus. Vaatimuksia ja oikeuksia on, mutta ei yhtään velvollisuuksia. Mä ymmärrän hyvin että porukka ei ehdi eikä jaksa ihan joka asiaan osallistua. Mutta kun osaa ei näe ikinä missään. Siis esim 10v aikana ei ole osallistuttu mihinkään yhteiseen. Parhaat ei hoida edes eiintymisasua kuntoon, vaan lapsi tulee tyhjän puvun ja paljettipussin kanssa kilpailemaan.

Sitten huolto yrittää kauhealla vauhdilla saada edes jotain koristetta paikalleen liikkuvassa bussissa tai lämmittelyssä, koska edellisten kuukausien aikana bemariperhe ei ole ehtinyt ommella/liimata itse tai edes pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama säbä joukkueenjohtaja ja valmentaja jatkaa:

Kerran erään vanhemman kanssa kävi niin, että pistin joukkueenjohtajana kaksi kuukautta ennen turnausta watsappiin viestiä, omiin kotiturnauksiin tarvitaan talkoovastaava ja talkoolaisia, jotta voidaan pyörittää kioskia.

Yksikään ei ilmoittautunut talkoovastaavaksi, joten sovittiin koutsien kanssa, että jätetään kioski järjestämättä ja annetaan kioskivastuu isompien junnujen joukkueelle, joka sitten sai rahat kiskasta. Tässä oli enemmän aktiivisia vanhempia.

Lopputulema oli se, että sain vihaisia viestejä siitä, että nyt harrastusmaksu nousee kun en jaksa hoitaa asioita joukkueessa.

 

 

No, onpa typeriä vanhempia osunut samaan joukkueeseen.

Näin yksilöurheilijan vanhempana, joka mm. eli koko kesälomansa lapsen kisojen ehdoilla, on jotenkin vaikea ymmärtää,

Siihen on syynsä, että lusmujen lapset on joukkueissa. Se yksilölaji on jo kokeiltu, mutta "vaatii liikaa", niin lapsi laitetaan joukkueeseen. Eli muut hoitaa kaikki asiat.

Järkevintä olisi jättää hoitamatta, mutta mulla ei ainakaan ole sydäntä jättää yhtä ulkopuolelle. Lapsi on kuitenkin syytön vanhempien käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen fiksu ihminen ajattelee, mitä voisi tehdä harrastusyhdistyksen hyväksi. Keinoja varmasti löytyy, jos halua on. Voi antaa rahaa tai tavaroita kirppareille tai vaikka sukulaiset toimia toisten lastenvahtina, että vanhemmat pääsevät auttamaan yhdistyksessä. 

Muuten hyvä, mutta aika monella ei ole sellaista tukiverkkoa, että voisi lapsensa näille jättää. 

Paljon tärkeämpää olla itse lapsensa kanssa riittävästi. Ihan nurinkurinen ajatus laittaa lapsi hoitoon, jotta pääsee puuhastelemaan yhdistyksessä muka lapsen hyväksi! Talkoilu sopii niille, jotka eivät ole työelämässä. Silloin ehtii olla lapsen kanssa riittävästi, vaikka auttaisi yhdistyksissä. 

Miksei ota lapsia mukaan? Mulla ja miehellä on ollut lapset talkoissa mukana. Ottaa sellaisen tehtävän, että lapset voi olla, esimerkiksi kahvila tai roskisten tyhjennys. Ja on ollut taaperoa ja vauvaa, eli ihan tosissaan hoidettavia mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain pula rahasta -> koko ryhmä pakotetaan talkootyöhön tasa-arvon nimissä, ettei köyhän lapselta lopu harrastus

Pula ajasta -> lapsen on lopetettava harrastus, koska ei ole mahdollista korvata rahallisesti talkootyötä, johon ei perheen ajalliset resurssit millään riitä.

Miten tämä on reilu järjestely? 

 

 

Tämän takia meidän lasten joukkueissa on budjetti jaettu lasten kesken ja jokainen hoitaa oman osuutensa miten parhaaksi katsoo. Rahaa ei ns korvamerkitä lapselle, vaan rahastonhoitaja seuraa että kaikki on saaneet jollain keinolla kasaan sen vaadittavan summan tiettyyn päivään mennessä. Köyhemmät hoitaa rahat kasaan pelkällä myynnillä ja talkoilla, rikkaammat yleensä vain maksaa ja suurin osa yhdistelee näitä kahta. Tämä on suurimmalle osalle ihan ok.

Toki joka vuosi löytyy niitä joille se ei kä

Talkoorahojen jyvittäminen niille, jotka ne tekevät, ei ole verottajan hyväksymä toimintatapa. Talkootulo pitää jakaa kaikkien kesken tasan, muussa tapauksessa se katsotaan talkoita tehneet henkilökohtaiseksi tuloksi ja niistä pitää maksaa verot normaalisti.