En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi

Näitä lokkiperheitä urheiluseuroissa riittää. Haluavat poimia rusinat pullasta antamatta mitään takaisin. Kohta se loppuu kun tulee isot leikkaukset urheiluseurojen tukemisessa. Hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lokkiperheitä urheiluseuroissa riittää. Haluavat poimia rusinat pullasta antamatta mitään takaisin. Kohta se loppuu kun tulee isot leikkaukset urheiluseurojen tukemisessa. Hyvä juttu.

Lokkiperheet ajattelevat sen helvetin kalliin harrastusmaksun kattavan kaiken. Muista kuluista ja talkoovelvollisuudesta täytyy ilmoittaa jo siinä vaiheessa, kun lapsi ilmottautuu harrastukseen. Kaikkien vanhemmat eivät ole kotona makaavia sossupummeja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet ja käytät burn outia tekosyynä, kun oikeasti on kyseessä laiskuutesi? Et osaa työtäsi, siksihän sinua uuvuttaa. Olisit reippaampi tai vaihtaisit työhön, jota sinäkin osaat tehdä. Onneksi saat laiskotella, kun mies elättää sinut.

Miksi sä yrität trollata kun et selvästikään osaa. Teinitkin keksii parempia juttuja kuin sinä.

Ei tarvitse osallistua, jos kuittaa homman rahalla. Tosin siinäkin on se ongelma, että kuka sitten valmentaa, johtaa ja kuskaa, jos kaikki vaan maksavat? Vapaaehtoisia ne kaikki toimijatkin yleensä on.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on jo itsenäistynyt omilleen, mutta minäkään en ymmärrä tuota työleiriä nimeltä lapsi urheilee.

On ihan ok, jos tosiaan koko perhe mobilisoidaan siihen kuljetus, väijy-, toimitsija-, leivonta-, sinapinmyynti-, makkarakojun hoitaja- jne jne rumbaan. Jos joku haluaa luopua kaikista omista ambitioistaan ja elää elämänsä lapsen urheiluharrastukselle, josta se lapsi sitten 16-17 vuotiaana lentää pihalle, ja jatkoa on luvassa vain sille yksi kymmenestätuhannesta lahjakkaalle, niin se sallittakoon. Mutta muilta tällaisen työleirin edellyttäminen ja syyllistäminen, on hulluutta, johon en suostuisi mistään hinnasta.

Ja minä en ymmärrä vanhempia, joita ei se oma lapsi ja lapsen harrastus kiinnosta sitä vertaa, että siihen haluaisi osallistua. Minusta mukanaolo lapsen harrastuksessa oli erittäin mukavaa ja palkitsevaa aikaa. Sen lisäksi, että siinä tuli oltua sen oman lapsen kanssa, samalla tutustui lapsen kavereihin ja heidän vanhempiinsa. Ja harrastuksen ja sen tuoman kaveriporukan kautta myös murrosiän ongelmat jäivät aika vähäisiksi. Mitään ammattilaisuraa en lapselleni missään vaiheessa kuvitellutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos urheiluseura haluaa, että vanhemmat tekevät tietyn määrän töitä seuran eteen niin se pitäisi ilmoittaa selkeästi siinä missä rahallisetkin korvaukset. Jos työ taas on vapaaehtoista niin siihen ilmeisesti löytyy tarpeeksi halukkaita ilman haluttomien "uhrautumista".

Talkootyö on vapaaehtoista eikä siihen voida ketään pakottaa. Monissa seuroissa on käytössä järjestelmä, joissa voi valita korkeampien maksujen tai talkootyön välillä. Verottajan silmissä tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta, koska talkootyöstä saatava alempi maksu on verottajan näkökulmasta työtuloa, josta pitäisi maksaa verot. Tiedän tämän asian varmuudella, koska olen ollut lapseni urheiluseuran hallituksessa pohtimassa pää punaisena keinoja, joilla vanhemmat saataisiin osallistettua esimerkiksi kisojen järjestämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on jo itsenäistynyt omilleen, mutta minäkään en ymmärrä tuota työleiriä nimeltä lapsi urheilee.

On ihan ok, jos tosiaan koko perhe mobilisoidaan siihen kuljetus, väijy-, toimitsija-, leivonta-, sinapinmyynti-, makkarakojun hoitaja- jne jne rumbaan. Jos joku haluaa luopua kaikista omista ambitioistaan ja elää elämänsä lapsen urheiluharrastukselle, josta se lapsi sitten 16-17 vuotiaana lentää pihalle, ja jatkoa on luvassa vain sille yksi kymmenestätuhannesta lahjakkaalle, niin se sallittakoon. Mutta muilta tällaisen työleirin edellyttäminen ja syyllistäminen, on hulluutta, johon en suostuisi mistään hinnasta.

Ja minä en ymmärrä vanhempia, joita ei se oma lapsi ja lapsen harrastus kiinnosta sitä vertaa, että siihen haluaisi osallistua. Minusta mukanaolo lapsen harrastuksessa oli erittäin mukavaa ja palkitsevaa aikaa. Sen lisäksi, että siinä tuli oltua sen om

Onhan se helppoa, kun on vain yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sellainen vaihtoehto varmasti järjestyy. Toki muidenkin vanhempien pitäisi tähän vaihtoehtoon suostua. Kyse on aivan 100 % varmasti joukkuelajista, jos harrastusta täytyy vanhempien tekemillä talkoilla rahoittaa. Otat sen kersan nyt vai harrastamaan akvarellimaalausta kotona. Talvella hiihtäminen on halpaa, kesällä voi juosta. Ilmaisia liikuntapaikkoja löytyy.

Pysypä kaukana lapsista ja heidän harrastuksistaan niin maailma on kaikille parempi paikka.  👍 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En haluaisi missään urheiluseurassa avautua burn outista"

Luulet itsestäsi liikoja. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta niin paljon, että tuon asian paljastaminen aiheuttaisi lisäkysymyksiä. 

Minusta burn out on aika henkilökohtainen ongelma. En minäkään siitä haluaisi ihan kenelle tahansa kertoa, vaikka ei mitään lisäkysymyksiä tulisikaan. 

Minusta ei ole. Burn outia, väsymystä, sairauksia on jotakuinkin kaikilla ihmisillä. Jos et voi sanoa noinkin neutraalia ja normaalia asiaa, jää olettamus, että sinä tuomitset ihmiset, joilla kaikki ei mene hyvin. Jos väität, ettet tuomitse, niin miksi samaan aikaan sanot, ettei asiaa saa/voi mainita ääneen, vaan pitää salata, ettei jaksa tehdä kaikkea. Vaikkei sinun tarvitsekaan olla koko maailman terapeutti, joku toinen voi saada lohtua siitä, ettei ole ainoa samanlaisine tunteineen. Joku saattaa myös tarjota apua ihmiselle, joka rohkaistuu puhumaan ääneen, kun aihe ei olekaan enää tabu, jollaiseksi sinä haluat sen tehdä.

Eiköhän se burnoutin syykin tule tuossa avausviestissä jo esiin. Kenellä muka omatunto kolkuttaa jos jättää jonkun urheiluseuran vapaaehtoistyön välistä? Jos urheiluseura ei tule toimeen juuri ilman sinun panostasi niin sitten saa mennä. 

Ei tulisi pieneen mieleenkään ottaa tuosta stressiä (ja kyllä, oma muksu harrastaa urheilua seurassa). 

Ymmärrän sen, että aina ei voimavarat riitä talkoiluun. Sitä kuitenkin ihmettelen, jos ei koskaan, yhteenkään tapahtumaan/talkoisiin pysty osallistumaan. Ja okei, tämäkin vielä menee, mutta jos nämä mihinkään osallistumattomat vanhemmat alkavat antaa negatiivista palautetta heille, jotka niissä talkoissa kerta toisensa perästä raatavat, se on törkeää. Tätäkin tapahtuu. 

Ihmettelen mikä on isän tehtävä tässä perheessä? Spermanluovuttaja? Hyvä kun miehet tekevät lapsia ilman mitään vastuuta arjen pyörittämisestä. Näitä juttuja kannattaa miettiä etukäteen ennenkuin lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen mikä on isän tehtävä tässä perheessä? Spermanluovuttaja? Hyvä kun miehet tekevät lapsia ilman mitään vastuuta arjen pyörittämisestä. Näitä juttuja kannattaa miettiä etukäteen ennenkuin lisääntyy.

Miten tämä miehen viaksi kääntyi? Isä käy ap:n kommenttien mukaan töissä ja on paljon poissa. Sun mielestä isän pitää sanoutua töistä irti, mitä väliä miten perhe toimeen tulee? Toisekseen jos vähänkään olet bilsan tunneilla istunut niin ei se mies yksin lapsia tee, ihan siihen tarvitaan nainenkin. Eli nainenkin voi etukäteen miettiä kannattaako niitä lapsia hankkia.

Ja tää ei liity ap:n tapaukseen, hän ei valita miehestä mitään.

Kymmenen vuotta sitten olin varainkeruussa lapseni urheilujoukkueen vapaaehtoisena. Kaikkea vapaaehtoisuuttahan hommani ei todellakaan kattanut, eli vapaaehtoisia oli joka hommassa. Mutta varainkeruussa korvamerkittiin ansaittu raha sen ansainneelle. Joukkueen johtaja olisi halunnut sen koko joukkueelle, mutta pistin hanttiin. Jos ei myynyt vessapaperia, ei saanut provikoitakaan. Jotain puhetta oli että verottajalle tämä ei käy. Hommassa taisi luonne muuttua, kun jäin pois tehtävästä lapseni kasvettua ulos harrastuksesta. Mutta systeemi oli hyvin yksinkertainen: joko maksaa rahalla tai työllä. 

Jos sun lapsi harrastaa joukkuees, silloin sä oot ihan yhtä täysil mukana kun se sun lapses. Myydään niit makkaroit ja tehdään duunii kaikkien puolest. Et sä voi vaan lusmuu omist velvollisuuksist, sun lapsest on kuitenki kyse.

Täällä on riidelty verissä päin siitä, pitääkö tehdä talkoita vai riittääkö että maksaa. Itse kiinnittäisin huomiota siihen, miksi harrastamisen kustannukset ovat 2000-luvulla kaksinkertaistuneet. Jos kustannuksia saataisiin pudotettua, olisi tilanne helpompi aivan kaikille.

Onko kaikki reissaaminen välttämätöntä? Voitaisiinko välillä harrastaa vähän vähemmän ja vaatimattomammin?

Vähän ohis, mutta lapsettomana sinkkuna (nainen) oon miettinyt, miksi näihin vapaaehtoisduuneihin/ talkoisiin ei rekrytä porukkaa ulkopuolelta? Onko se pelkästään turvallisuuskysymys vai mikä? Oon asunut vuosikausia paikkakunnilla missä ollut vaikea tutustua ihmisiin ja olisin hyvin voinut paistaa makkaraa tai muuta vastaavaa lasten ja nuorten hyväksi. Ja kyllä, on kynnys mennä sanomaan jollekin random-tyypille että mulla ei oo lapsia mut pääsenkö mukaan.

Hirveitä kommentteja vanhemmista, jotka haluavat mahdollistaa lapsensa urheiluharrastuksen vaikka eivät syystä tai toisesta pystykään osallistumaan siihen itse. Jos joltakulta vanhemmalta menee käsi tai jalka poikki tai joutuvat pyörätuoliin, syöpähoitoihin, oman vanhempansa omaishoitajaksi tai omistamaan aikansa ja energiansa muusta syystä johonkin toisaalle, niin kitisettekö heistäkin kun eivät pääsekään enää talkoisiin mukaan? Onko lapsen heittäminen joukkueesta pois silloinkin mielestänne oikeudenmukainen ratkaisu? Mielenterveysongelmat, burnout mukaan lukien, voivat rajoittaa vanhemman mahdollisuuksia osallistua toimintaan ihan yhtä lailla. Ja ei, omia terveystietoja ei ole kenelläkään velvollisuutta jakaa jos ei halua.

Ap ja muut samankaltaisissa tilanteissa olevat vanhemmat, toivon teille sydämeni pohjasta jaksamista. Sekä itse tilanteeseen ja käytännön haasteisiin, mutta myös kyetäksenne jättämään kaikkien pahanilmanlintujen tölväisyt omaan arvoonsa. Minun silmissäni olette sankareita jo pelkästään sillä, että HALUAISITTE mahdollistaa lastenne osallistumisen johonkin hänelle mieluisaan urheiluharrastukseen - vaikka ette pystyisikään osallistumaan toimintaan itse tai kustantamaan harrastusta niin että sen aloittaminenkaan olisi toteutettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta sitten olin varainkeruussa lapseni urheilujoukkueen vapaaehtoisena. Kaikkea vapaaehtoisuuttahan hommani ei todellakaan kattanut, eli vapaaehtoisia oli joka hommassa. Mutta varainkeruussa korvamerkittiin ansaittu raha sen ansainneelle. Joukkueen johtaja olisi halunnut sen koko joukkueelle, mutta pistin hanttiin. Jos ei myynyt vessapaperia, ei saanut provikoitakaan. Jotain puhetta oli että verottajalle tämä ei käy. Hommassa taisi luonne muuttua, kun jäin pois tehtävästä lapseni kasvettua ulos harrastuksesta. Mutta systeemi oli hyvin yksinkertainen: joko maksaa rahalla tai työllä. 

Joo, valitettavasti verottaja tulkitsee tosiaan niin, että jos talkoiden tuotto kohdistetaan vaan niihin osallistuvien lasten maksuihin, on se tuloa. Miten sitten asiaa voitaisiin kiertää on, ehkä se, että ne osallistumattomat vanhemmat suostuisivat maksamaan vapaaehtoisen talkoomaksun (joka jossakin viestissä mainittiin). Mutta jos ei halua siihen löydy, niin valitettavasti talkoilla kerätyt summat on joukkueen yhteistä rahaa, joka hyvitetään kaikille saman suuruisena.

Tietenkään kaikki joukkueet eivät tätä noudata, mutta en minä ainakaan olisi jojona suostunut muunlaiseen menettelyyn.

Minä en ole ollut talkoohommissa puhtaasti siksi, etten halua. Ei ole koskaan ollut ongelma. Puuhakkaita tätejä riittää enemmän kuin tarpeeksi eikä kukaan edes huomaa, etten ole mukana toiminnassa. Suuri osa ei taida edes tietää, kenen isä olen.