Tuntuu ettei isäni pidä minusta

Nousi epäilys että onko hän sinun biologinen isäsi. Tee testit.

On kyllä kylmäkiskoinen kohtelu ja et ole tuollaista ansainnut. Luulen etten pitäisi yhteyttä jos olisin samanlaisessa tilanteessa.

Jos on täysi puhumattomuus niin miten edes sovitte vierailuista?

Mun isälle alko oli tärkeämpi kuin minä. Lapsuudessa elämässäni ei ollut muita aikuisia kuin isä. Hän oli kännissä kun olisi ollut yo-juhlani, kännissä kun olisi ollut hääni, kännissä kun olisi ollut lapseni ristiäiset. Piti yhteyttä pinnallisesti väliaikoina. Olin he lvetin vihainen hänelle, omien juhlien jälkeen tuli itku, miten hän voi tehdä näin mulle. Muut selittivät hänen käytöstään juuri tuolla häpeällä ja kehottivat suhtautumaan isään myötätuntoisesti ja armollisesti. Kerta toisen jälkeen. Kukaan ei ymmärtänyt miltä musta tuntui ja hiivutin välit isään kokonaan. Pitkään tuli enää joulukortti, kun siihen en vastannut, ei enää mitään.

Muakin hävettää moni asia. Rikkinäisen lapsuuden takia olen tehnyt oman lapseni kanssa pahojakin virheitä. Hävettää ihan saakelisti, olen joutunut itkemään taas kerran ja pyytämään lapseltani anteeksiantoa. Mutta ei todellakaan tule mieleen alkaa ryypätä ja hylätä lasta, koska yhyhyhyhyyy hävettää niin paljon. Jättäisin menemättä hänen juhliinsakin kun _hävettää_ ja pakko vaan juoda viinaa. Selvänä päivänä sitten lähettäisin kortin. Se on pelkkää laskelmoitua *skaa. Häpeää varmaan voi käsitellä vähän eri tavallakin.

Eräs näkökulma saattaisi olla edellisten lisäksi se, että olet "äidin puolella", siis sen joka, "heitti" hänet juopottelun takia ulos kodista. Olet nainen ja puhut ja kyselet kuin nainen. Et osaa puhua kuin "mies miehelle" eikä hän osaa puhua naisten kanssa tai naiselle, vaikka tämä olisi oma tytär. On niin erilainen kieli ja sanat, erilainen ajatusmaailma, syiden etsintä ja menneiden kaivelu, jota ei miesten kesken useinkaan harrasteta. Tietenkin hän pelkää riitaa ja pahaa mieltä, joka muuten lisäksi ajaa hänet taas juomaan.

Ette ole koskaan tutustuneet toisiinne ja ettekä ole oppineet olemaan yhdessä edes lyhyiden vierailujen ajan. 

Hän on jo vanha. Voit tietenkin käydä häntä katsomassa aivan kuten ennenkin ja samalla tavalla eli miehesi kanssa. Viet jotain herkullista ruokaa hiukan, jos hän siitä tavasta pitää. Kuuntelet miesten puhetta. Ja jatkat aivan niinkuin ennenkin. En ole koskaan ymmärtänyt hinkua "vetää tilille" vanhoja vanhempia. He ovat oman historiansa lapsia, jotkut hyvin raskaan menneisyyden lapsia. Miksi niitä pitäisi aina ja yhä uudelleen muistuttaa, kerrata ja palauttaa mieleen, painajaisethan tulevat vanhoilla usein j uniinkin. Sehän on kohtuutonta, eikä muuta yhtään mitään. Terapiat ovat nuorempaa sukupolvea varten, puhumassa voi käydä ammattilaisen luona, niin saa selvyyttä asioihin.