Tuntuu ettei isäni pidä minusta

Ootko tehnyt dna testin? Jos et ookaan hänen tytär?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina muistaa, että niillä omilla vanhemmillakin on omia traumojaan, ehkä he ei oo osannu käsitellä niitä ja sen takia vetäytynyt omiin oloihinsa. 

Sit siinä tulee ajan myötä se, että on kokoajan vaikeampi rakentaa enää mitään suhteita yms, koska se ihminen alkaa itsekin häpeämään itseään ja toimintaansa. Tuntea syyllisyyttä

Se ihminen ei välttämättä ole pahuuttaan vetäytynyt pois lapsiensa luota, vaan hän käy myös omia ongelmiaan läpi. Niiku kaikki muutki.

Monestihan se ajatellaan heti niin, että ihminen on vaan paha, eikä sitä kiinnosta.

Tää ei toki tarkota sitä, että sen suhteen pitää olla yksipuolinen ja, että sun täytyy vaan pitää yhteyttä. Se tarkoittaa sitä, että ehkä sen suhteen on vaan hyvä antaa olla ja mennä omalla painollaan. Tai jos se häiritsee itteä, niin päästää vaan irti. 

On hyvä muistaa, että vaikka perheenjäsenet ovat "läheisimpiä" ihm

Haista sinä.

Antaisin tuollaisen isän olla.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei varmaan osaa olla kanssasi. Häpeää sitä, miten lapsuutesi on mennyt ja häpeää sitä, että siksi ei osaa olla kanssasi. Mutta kaiken voi korjata. Ehkä sinuna kävisin välillä yksinään isäsi luona, se pakottaisi juttelemaan kahdestaan. Ja aikahan se auttaa. Asian voi ihan suoraankin nostaa esille. Jos se on vaikeaa puhuen, kirje voi toimia. Kirjoitat, että haluaisit tutustua häneen uudestaan ja hän on sinulle tärkeä. Voit kirjoittaa, että annat anteeksi lapsuudessasi tapahtuneet asiat (jos ajattelet niin) ja hän on sinulle tärkeä. Ihan, mitä mieleen tulee, mutta syyllistäminen kannattaa jättää pois.

Älä viitsi. Ei ole aikuisen lapsen asia yrittää paikata olemattomia välejä. Kyllä se on lapsensa hylänneen isän vastuulla. Ja jos ei kiinnosta, ei kiinnosta. Syyllistäminen on helvetin tärkeää.

Mulla oli vielä pari vuotta sitten vähän samanlainen tilanne. Oon perheen vanhin lapsi, ainoa tyttö. Mun isä ei ole ikinä osannut olla mun kanssa eikä ole oikeastaan edes yrittänyt. Pikkuveljien kanssa kyllä reissaa, tapaa heitä säännöllisesti ja ovat yhteydessä ihan arjessa. Mua ei ikinä pyydetä mihinkään mukaan eikä mulle laiteta edes viestiä mistään tärkeästäkään asiasta. Aina jos yritän soittaa tai laittaa viestiä, ihan vaan vaikka kysellä kuulumisia, on aina kiire ja sanoo soittavansa takaisin. Ei kertaakaan ole soittanut. 

Kun olen kutsunut "vaaria" lasteni synttäreille, hän jätti usein tulematta tai jos tuli paikalle niin olin täysin ilmaa, kuten lapsenikin. Puhui lähinnä veljilleni ja mun puolisolle. 

Lopulta kyllästyin tähän välinpitämättömuuteen ja lasteni huonoon kohteluun ja laitoin välit poikki. Isä ei ymmärtänyt ollenkaan mistä olen loukkaantunut, eikä vastannut mulle mitään. Jälkikäteen vaan kuulin, että oli asiaa ihmetellyt sukulaisille. 

En oo katunut ollenkaan, että laitoin välit poikki, on kevyempi olo, kun ei tarvitse jatkuvasti yrittää miellyttää ihmistä joka ei ole musta kiinnostunut pätkääkään. Jos isä haluaa vielä olla tekemisissä, oon sille avoin. Mutta 2,5 vuotta on nyt mennyt, eikä sanaakaan ole kuulunut. En odota mitään. 

Oletko ap kysynyt isältäsi suoraan hänen suorastaan henkistä väkivaltaan viittaamaan käytökseen.  Mikäli et saa mitään vastausta, kylmän kohtelun aiheuttamiin mieltäsi painaviin asioihin, niin ainakin itse sanoisin, että se on sitten siinä, koska minulla ei näytä olevan isää, niin eleleppä sinä tunteeton-mykkäkalle valintasi mukaan loppuelämäsi.  Mielestäni sun ap kannattaa jatkossa panostaa omaan elämään, parisuhteeseen ja hyvinvointiisi.  Kirjoittamasi textin mukaan olet yrittänyt ja ylittänyt ja sietänyt jo liian kauan, moni ei olisi moiseen pystynyt. Anteeksi, mutta tuohduin ap:n aloituksesta.  (Toivottavasti ei ole provo.)  Mutta kyllä vanhemmilla on tietyt velvollisuudet myös samassa perheessä alkujaan kasvanutta lasta kohtaan, oli lapsi oma biologinen, jonkun muun tai adoptoitu.  

Hyi hitto millaisia kommentteja täällä lauotaan. Taas on kaikissa miehissä ihme vikoja mitkä ei liity ap.n aloitukseen millään tavalla. 

Ap, isäsi on varmasti etäinen myös tälle sun miehelle, mutta miehet keskustelee sellaista liibalaabaa vaikka auton moottoreista ihan tuntemattomillekkin jos sattuu olusen juomaan. En usko että isäsi tarkoitus on jättää sinua huomioimatta. Jos teillä on ollut etäinen suhde koko elämän, niin sitä voi olla lähes mahdotonta korjata vuosien jälkeen. 

Olen itse miehenä vähän samankaltaisessa tilanteessa kun käymme puolison isällä. Hänen isänsä siellä opettaa tyhmää stadilaista laittamaan saunaan ja kertoo moniko litrainen mikäkin moottorivekotin pihassa on. Ihan kun en osaisi saunaa laittaa tai kiinnostaisi jotkut helvetin moottorit. Se on vaan tapa hölöttää ihan mistä tahansa, mutta ei siinä mitään syvää ystävyyttä luoda. Ei juurikaan juttele tyttärelleen, kun että mites töissä tai vastaavaa. Humalassa kertoo kyllä typeriä vitsejä ja haukkuu kaikkea mistä ei itse tiedä. 

Vanhemman sukupolven miehet on sosiaalisesti kömpelöitä, kun kotona on ollut joku ptsd.n sodassa saanut miesmalli mistä otettu oppia. 

Näin vieraantuneena isänä sanoisin että aika vaikea tilanne siinä mielessä että vaikka olisi kiinnostunut lapsensa elämästä ja ajatuksista niin suhde on luotava alusta. Se ei riitä että on tieto biologisesta vanhemmuudesta. Se on ehkä hyvä alku mutta kaikki on kuitenkin aloitettava alusta. Ehkä asiat menevät hyvin tai sitten eivät. Omassa elämässäni ei ole alkoholilla sijaa joten siinä mielessä eri asia.

Meillä on varauksellisuus isän kanssa molemminpuolista, että siinä mielessä ihan tasapainoinen tilanne. Toki voimme niitä näitä puhella, mutta tuntuu että mun mielipiteet tai asiat ei isää kiinnostele. Oon aina ollut äidin tyttö, se täytyy myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vielä pari vuotta sitten vähän samanlainen tilanne. Oon perheen vanhin lapsi, ainoa tyttö. Mun isä ei ole ikinä osannut olla mun kanssa eikä ole oikeastaan edes yrittänyt. Pikkuveljien kanssa kyllä reissaa, tapaa heitä säännöllisesti ja ovat yhteydessä ihan arjessa. Mua ei ikinä pyydetä mihinkään mukaan eikä mulle laiteta edes viestiä mistään tärkeästäkään asiasta. Aina jos yritän soittaa tai laittaa viestiä, ihan vaan vaikka kysellä kuulumisia, on aina kiire ja sanoo soittavansa takaisin. Ei kertaakaan ole soittanut. 

Kun olen kutsunut "vaaria" lasteni synttäreille, hän jätti usein tulematta tai jos tuli paikalle niin olin täysin ilmaa, kuten lapsenikin. Puhui lähinnä veljilleni ja mun puolisolle. 

Lopulta kyllästyin tähän välinpitämättömuuteen ja lasteni huonoon kohteluun ja laitoin välit poikki. Isä ei ymmärtänyt ollenkaan mistä olen loukkaantunut, eikä vastannut mulle mitään. Jälkikäteen

Kuulostaa kyllä niin samalle. Onko isä edes yrittänyt ottaa yhteyttä? En usko että oma ottaisi vaikka en sinne enää menisi.. ehkä joulun jälkeen laittaisi viestin että olisi joulurahat odottamassa, kun niitä hänellä tapana antaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt isältäsi suoraan hänen suorastaan henkistä väkivaltaan viittaamaan käytökseen.  Mikäli et saa mitään vastausta, kylmän kohtelun aiheuttamiin mieltäsi painaviin asioihin, niin ainakin itse sanoisin, että se on sitten siinä, koska minulla ei näytä olevan isää, niin eleleppä sinä tunteeton-mykkäkalle valintasi mukaan loppuelämäsi.  Mielestäni sun ap kannattaa jatkossa panostaa omaan elämään, parisuhteeseen ja hyvinvointiisi.  Kirjoittamasi textin mukaan olet yrittänyt ja ylittänyt ja sietänyt jo liian kauan, moni ei olisi moiseen pystynyt. Anteeksi, mutta tuohduin ap:n aloituksesta.  (Toivottavasti ei ole provo.)  Mutta kyllä vanhemmilla on tietyt velvollisuudet myös samassa perheessä alkujaan kasvanutta lasta kohtaan, oli lapsi oma biologinen, jonkun muun tai adoptoitu.  

Ei oikein olla seellasissa välissä että voisin kysyä. Olihan se outoa jos yhtäkkiä vain sanoisin että miksi et puhu mulle mitään? Uskon että puhuisi sen jälkeen vielä vähemmän.

Mene yksin käymään ja katso mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto millaisia kommentteja täällä lauotaan. Taas on kaikissa miehissä ihme vikoja mitkä ei liity ap.n aloitukseen millään tavalla. 

Ap, isäsi on varmasti etäinen myös tälle sun miehelle, mutta miehet keskustelee sellaista liibalaabaa vaikka auton moottoreista ihan tuntemattomillekkin jos sattuu olusen juomaan. En usko että isäsi tarkoitus on jättää sinua huomioimatta. Jos teillä on ollut etäinen suhde koko elämän, niin sitä voi olla lähes mahdotonta korjata vuosien jälkeen. 

Olen itse miehenä vähän samankaltaisessa tilanteessa kun käymme puolison isällä. Hänen isänsä siellä opettaa tyhmää stadilaista laittamaan saunaan ja kertoo moniko litrainen mikäkin moottorivekotin pihassa on. Ihan kun en osaisi saunaa laittaa tai kiinnostaisi jotkut helvetin moottorit. Se on vaan tapa hölöttää ihan mistä tahansa, mutta ei siinä mitään syvää ystävyyttä luoda. Ei juurikaan juttele tyttärelleen, kun että mites tö

No tuo kyllä voi olla, puhelevat kyllä kaikista koneista ym. Mutta tulee tuosta omien tarjoamisesta hölmö olo kun jättää tarkoituksella mut ilman, kuin vihjauksena että voit lähteä

No ensinnäkin on aika luonnollista, että alkoholisti ei tarjoa alkoholia lapselleen. Noin se pitää ollakin. Se vasta kamalaa on, jos dokataan yhdessä. Siinä vaiheessa, kun vanhempi on alkoholisti, ei ole mitään leppoista sosiaalista juomista. Ei hänen seurassaan. Miehesi kannattaisi myös kieltäytyä.

Toiseksi, suhteenne on ehkä jännittynyt. Toki isäsi voi olla itsekäs kusipää, jota ei vaan kiinnosta. Hyvinkin mahdollista. Tai sitten hänelle on helpompi puhua jotain jonninjoutavaa miehellesi.

Jos haluat puhua, pitäisin kysymykset hyvin konkreettisina ja ns. pieninä. Katso lähteekö hän mukaan. Jos ei, ajattele et viina on tehnyt tehtävänsä. Aikaa voi viettää yhdessä, vaikka se olisikin tuollaista välttelyä. Ainakin sinulle jää joku muisto hänestä.

Alkoholistit on erittäin itsekkäitä ihmisiä. Ikävä kyllä. Vain heidän oma napansa (ja juominen) merkkaa mitään.



en vain velvollisuudesta olisi tekemisissä. Ei mikään laki pakota olemaan hänen kanssaan tekemisissä, kun hän ei selvästi itse tee eforttia yhtään suuntaasi.

elämäsi on varmaan oikein hyvää ja täyttä ilman noita pakkopullavierailujakin - voit ihan hyvin jättää ne pois.

Vierailija kirjoitti:

Joo olette oikeassa, uskon että häpeää miten lapsuuteni meni. Mutta mua on nyt vain alkanut häiritsemään tuo että sivuuttaa mut täysin ja tarjoaa olutta vain miehelle, ihan kuin olisi joku vinkki minulle että en ole tervetullut/voisin häipyä?

Joo en ala mitään kirjeitä kirjoittamaan tai edes kysymään, ei ole oikein sellaiset välit.

Ehkä isäsi pelkää että alkoholisoidut, ehkä hänen mielestään naisten ei ole soveliasta juoda. Ehkä hän on tuolla tavoin passiivisaggressiivinen sinua kohtaan koska ei kestä omaa häpeäänsä mikä näkyy vtutuksena sinun olemassaolostasi. Mitä väliä mistä johtuu? Ei äijä tuosta muutu. Et voi puhua hänen kanssaan, et voi selvittää mitään, hän ei kykene siihen. Älä sääli, _älä toivo häneltä mitään_.

häpee. eikä osaa olla nahoissaan sun aikana ei se oo helppo jättää perhettään. tai sitten on sulle vihane kun kannat kaljaa alkoholistille :D

Vierailija kirjoitti:

Näin vieraantuneena isänä sanoisin että aika vaikea tilanne siinä mielessä että vaikka olisi kiinnostunut lapsensa elämästä ja ajatuksista niin suhde on luotava alusta. Se ei riitä että on tieto biologisesta vanhemmuudesta. Se on ehkä hyvä alku mutta kaikki on kuitenkin aloitettava alusta. Ehkä asiat menevät hyvin tai sitten eivät. Omassa elämässäni ei ole alkoholilla sijaa joten siinä mielessä eri asia.

- Sait minulta yläpeukun, rohkea tunnustus, vaikuttaa, ettet ole kuitenkaan ap:n isän kaltainen "sivuuttaja/huomiotta jättävä, kun tapaatte"  Olisi ollut mukava mikäli olisit kertonut, miten olet itse käyttäytynyt lastasi kohtaan kun tapaatte.  Kyllä lapsetkin voivat olla kylmäkiskoisia ja vaikenevat taustalla olevien pettymysten takia, ehkä (arvailua).  Lapsi ei kykene ehkä koskaan ymmärtämään miksi hänet on esim. jätetty.  Yritä kuitenkin edelleen pyrkiä suhteen rakentamista, toivottavasti jaksat ja onnistut.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olette oikeassa, uskon että häpeää miten lapsuuteni meni. Mutta mua on nyt vain alkanut häiritsemään tuo että sivuuttaa mut täysin ja tarjoaa olutta vain miehelle, ihan kuin olisi joku vinkki minulle että en ole tervetullut/voisin häipyä?

Joo en ala mitään kirjeitä kirjoittamaan tai edes kysymään, ei ole oikein sellaiset välit.

Ehkä isäsi pelkää että alkoholisoidut, ehkä hänen mielestään naisten ei ole soveliasta juoda. Ehkä hän on tuolla tavoin passiivisaggressiivinen sinua kohtaan koska ei kestä omaa häpeäänsä mikä näkyy vtutuksena sinun olemassaolostasi. Mitä väliä mistä johtuu? Ei äijä tuosta muutu. Et voi puhua hänen kanssaan, et voi selvittää mitään, hän ei kykene siihen. Älä sääli, _älä toivo häneltä mitään_.

 

Näin se varmaan on, ehkä ajattelee että ei naiset silleen juo. Kiitos kommentista 

Onko muiden mielestä jotain enemmänkin outoa kun puhumattomuus/ näkymätön tytär jota ei tarvitse huomioida mitenkään, ap:n käydessä isänsä kotona.  Jotain erikoisen "outoa" mun mielestä on se, että hän kokee käydessään, että isä jopa toivoo, että lähtis jo pois.  Aika puistattavaa, itse taitaisin jopa pelätä ja jättäisin menemättä.  Jollei tykätä en sitten tuppaudu.