Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun
19.08.2024 |
Mitä tahansa kerron kuulumisistani, niin hän alkaa mistä tahansa arkisesta ja neutraalista asiasta vouhottaa kamalia katastrofiajatuksia. Jos vaikka kerron, että kävin eilen sienessä ja siellä oli hyttysiä, niin alkaa ahdistunut vuodatus, miten minun täytyy nyt huolella tarkkailla onko tullut puremia kun hyttyset voi Suomessakin levittää jotain tauteja ja sitten tulee oireineen lista mitä tauteja. Tai jos mainitsen nukkuneeni liian vähän viime yönä, niin saan kuulla monta katastrofiskenaariota siitä mihin kamalaan ja jopa hengenvaaralliseen huonosti nukutut yöt saattaa johtaa. Lista on loputon. Pikku haava muuttuu hetkessä hengenvaaralliseksi verenmyrkytysvaaraksi jne. Ja saan perääni vielä viestejä missä tulee lisää kamalia katastrofiskenaarioita, linkkejä joihinkin amerikkalaisiin artikkeleihin missä joku oli kuollut pieneen haavaan jne. Sinänsä äitini ei aivan päästään keksi näitä asioita, sillä onhan mahdollista, että vaikkapa haavasta voi joskus tulla verenmyrkytys. Mutta todennäköisyys on siihen aivan äärimmäisen äärimmäisen pieni. No, silti huomaan miten hän onnistuu tuolla pelottelemaan ja saamaan minut ahdistumaan, vaikka kuinka yrittäisin ajatella järkevästi. Ollaan tästä asiasta riideltykin monta kertaa, hän ei suostu ymmärtämään kantaani vaan sanoo vain tarkoittavansa hyvää ja yrittävänsä auttaa. Joudun pian katkaisemaan kaiken yhteydenpidon ja estämään hänen viestit, kun ahdistaa niin paljon aika kun olemme tekemisissä niin kuulla monta skenaariota siitä mitä kamalaa ja hengenvaarallista onkaan taas jostain mitättömästä pikkujustusta seuraamassa (minulle). Neuvokaa mitä tälle voi tehdä?
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselta ihmiseltä pyytää useasti, että lopettaisi häiritsevän ja pahalta tuntuvan käytösmallin ja tämä ei suostu lopettamaan niin silloin on tarkoituskin aiheuttaa kurjaa mieltä. Minä katkaisisin välit.
tämä, se on henkistä väkivaltaa. Hän tietää tuottavansa sillä lisää ahdistusta, mutta jatkaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsena käynyt joku läheltä piti tilanne? Tai oliko synnytyksessä jotain erikoista, siis sinun syntymässäsi? Onko äidillesi tarttunut sieltä pysyvä huoli, pelko menettää sinut? Onko saanut paljon keskenmenoja?
En ainakaan tiedä mistään sellaisesta mitä tuossa listasit. Ja vaikka olisikin, niin mitä minä voisin asialle edes tehdä? En voi alkaa hänen terapeutikseen vaikka hänellä olisikin ollut paljon keskenmenoja tai vaikka olisikin meinannut menettää minut synnytyksessä tms. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselta ihmiseltä pyytää useasti, että lopettaisi häiritsevän ja pahalta tuntuvan käytösmallin ja tämä ei suostu lopettamaan niin silloin on tarkoituskin aiheuttaa kurjaa mieltä. Minä katkaisisin välit.
tämä, se on henkistä väkivaltaa. Hän tietää tuottavansa sillä lisää ahdistusta, mutta jatkaa silti.
Minusta hän ei kuitenkaan tee tätä ilkeyttään tai sillä tavalla tahallisesti, että haluaisi ahdistuttaa minua. Vaan hän varmaan vain yrittää omaa ahdistustaan jotenkin hoitaa vyöryttämällä sitä muille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsena käynyt joku läheltä piti tilanne? Tai oliko synnytyksessä jotain erikoista, siis sinun syntymässäsi? Onko äidillesi tarttunut sieltä pysyvä huoli, pelko menettää sinut? Onko saanut paljon keskenmenoja?
En ainakaan tiedä mistään sellaisesta mitä tuossa listasit. Ja vaikka olisikin, niin mitä minä voisin asialle edes tehdä? En voi alkaa hänen terapeutikseen vaikka hänellä olisikin ollut paljon keskenmenoja tai vaikka olisikin meinannut menettää minut synnytyksessä tms. Ap
En tarkoittanutkaan että sun tarvitsisi tehdä asialle mitään. Mun äidin kohdalla kyse on menettämisen pelosta ja minua auttaa tuo tieto ymmärtämään tilannetta. En silti yritä parantaa äitiäni, vaan pidän sopivaa etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelet äitisi juttuja etkä kerro joka asiasta, pikku naarmusta tai näkemästäsi hyttysestä.
En kerrokaan. Vaan mitä tahansa kerron hänelle, mukavaakin asiaa, niin hän nappaa siitä jonkun pienen yksityiskohdan, josta kehittää jonkun katastrofin ja juuttuu vuodattamaan ja kauhistelemaan sitä. Esim. jos kerron käyneeni sienessä. Hän kysyy oliko hyttysiä. Vastaan eipä juuri. Hän sanoo siihen, että metsässä on aina kuitenkin punkkeja, niitä ei yleensä edes huomaa. Minä kommentoin, että ei ollut punkkeja ja oli saappaat jalassa. Sitten hän alkaa selostamaan miten nymfi-punkkeja ei kunnolla edes näe ja listaa kaikki mahdolliset punkkitaudit ja miten niitä oireita ei edes välttämättä ajoissa huomaa ennen kuin on jossain jo joku hengenvaarallinen tulehdus ja aina ei tule sitä punaista laajenevaa rengasta vaan voi olla joku pieni punoitus vain jossain eikä näy punkkia ja miten ny
Minä ymmärrän täysin tämän. Äitini on samanlainen. Minä olen kehittänyt valikoivan kuulon ja tavan olla kertomatta oikeastaan mitään. Puhun vain asioista, mutta en itsestäni. Esim säästä voi puhua ja maton väreistä.
Lisäksi kun tulee viesti, niin luen sen ylimalkaisesti ja vastaan niitä näitä kaalinpäitä ja vaihdan aihetta. Eihän tuollaista katastrofia jaksa kukaan. Me asutaan onneksi 600 kisan päässä toisistamme ja kommunikoidaan whatsapissa. Jos en jaksa jutella, niin arkistoin hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen ahdistuneisuushäiriö. Äitisi kuvittelee mieleensä kuinka olet kuoleman kielissä jossain. Varmaan käy tarkistamassa oven lukituksenkin ainakin sata kertaa? Jotain traumaattista tapahtunut joskus äidillesi? Hän kärsii todennäköisesti itse ihan yhtä paljon ellei jopa enemmän. Oletko yrittänyt keskustella rakentavasti tästä aiheesta ja kertoa rauhallisesti omista tuntemuksistasi? Räyhääminen ei auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on hyvin paljon pelkoa sisällään, ei varmaan elä kauan noila hermoilla. Se kuormittaa kehoa niin paljon. Pian olet vapaa.
Tuo ei paljon lohduta. Ap:n äiti saattaa porskuttaa hyvinkin vielä 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin vähän tuollaisesta katastrofiajattelusta ja neuvoni on, että kysy äidiltäsi, että entä sitten. Jos punkki puri sinua, saatoit saada taudin, saatat kuolla, sitten vanhempasi järjestävät hautajaiset ja surevat, liittyvät ehkä vertaistukiryhmään ja selviävät asiasta ihan niin kuin kaikki muutkin selviävät. Näin kärjistäen. Tällainen asioiden loppuun saakka käsittely mielessäni rauhoittaa itseäni. Entä sitten. Kaikesta selviää. Siitä kuolemastakin, ne jälkeen jäävät.
Jos oma psyyke on heikko ei voi tukea ihmistä jolla on noin pahat ongelmat. Ota etäisyyttä hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiin voi myös kohdistaa vastahyökkäyksen.
- Esim. voi sanoa, että "tulkitsen sanomasi niin, että toivot minulle pahaa/sairautta/onnettomuutta/kuolemaa".
- Voi myös sanoa, että "aina kun joku sanoo "tarkoittavansa vain toisen parasta" hän tarkoittaa, että toivoo toiselle sitä pahaa, josta tätä varoittaa".
Äidin totuttuja kuvioita kannattaa nyt hämmentää huolella ja lakata itse olemasta peloteltava pikku tyttö.
Hei apua, mä oon just tollanen itseni ja omien lasteni kohdalla. En kyllä vielä hirveästi heille puhu peloistani mutta miehelle puhun. Mieheen se ei tartu. Se varmaan johtuu siitä että kun luen uutisia ni sit kaikki siellä tapahtuneet kauheudet jää mieleen.
Kuulostaa siltä että sun äiti myös selailee uutisia usein ja bongaa sieltä noi pelottavat jutut.
Niin ja onhan mulla kyllä ahdistuneisuushäiriö ja katastrofiajattelua muutenkin. Se on kauheaa ja yritän päästä siitä eroon. Yksi mikä auttaa on se että ei lue uutisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on hyvin paljon pelkoa sisällään, ei varmaan elä kauan noila hermoilla. Se kuormittaa kehoa niin paljon. Pian olet vapaa.
Tuo ei paljon lohduta. Ap:n äiti saattaa porskuttaa hyvinkin vielä 20 vuotta.
Stressi avaa tien sairauksille, esim. syövälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsena käynyt joku läheltä piti tilanne? Tai oliko synnytyksessä jotain erikoista, siis sinun syntymässäsi? Onko äidillesi tarttunut sieltä pysyvä huoli, pelko menettää sinut? Onko saanut paljon keskenmenoja?
En ainakaan tiedä mistään sellaisesta mitä tuossa listasit. Ja vaikka olisikin, niin mitä minä voisin asialle edes tehdä? En voi alkaa hänen terapeutikseen vaikka hänellä olisikin ollut paljon keskenmenoja tai vaikka olisikin meinannut menettää minut synnytyksessä tms. Ap
Ei tässä ole siitä kyse. Joistain vanhuksista vaan tulee kusipäitä. Osalla se näkyy aggressiona (tyypillisesti miehet) ja toisilla angstina (tyypillisesti naiset)
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalaiset hyttyset mitään tartuta?
Kyllä. Suomessa hyttyset voivat levittää nivelrokkoa (Sindbis-virus, pogostantauti) sekä jänisruttoa ja harvinaisena Inkoo-viruksen aiheuttamaa aivotulehdusta.
t. ei aapeen äiti.
Vie se johonkin rentoutusterapiaan. Opeta se joogaamaan, meditoimaan. Opettele itse.
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla lapsena käynyt joku läheltä piti tilanne? Tai oliko synnytyksessä jotain erikoista, siis sinun syntymässäsi? Onko äidillesi tarttunut sieltä pysyvä huoli, pelko menettää sinut? Onko saanut paljon keskenmenoja?