Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun
Mitä tahansa kerron kuulumisistani, niin hän alkaa mistä tahansa arkisesta ja neutraalista asiasta vouhottaa kamalia katastrofiajatuksia. Jos vaikka kerron, että kävin eilen sienessä ja siellä oli hyttysiä, niin alkaa ahdistunut vuodatus, miten minun täytyy nyt huolella tarkkailla onko tullut puremia kun hyttyset voi Suomessakin levittää jotain tauteja ja sitten tulee oireineen lista mitä tauteja. Tai jos mainitsen nukkuneeni liian vähän viime yönä, niin saan kuulla monta katastrofiskenaariota siitä mihin kamalaan ja jopa hengenvaaralliseen huonosti nukutut yöt saattaa johtaa. Lista on loputon. Pikku haava muuttuu hetkessä hengenvaaralliseksi verenmyrkytysvaaraksi jne. Ja saan perääni vielä viestejä missä tulee lisää kamalia katastrofiskenaarioita, linkkejä joihinkin amerikkalaisiin artikkeleihin missä joku oli kuollut pieneen haavaan jne. Sinänsä äitini ei aivan päästään keksi näitä asioita, sillä onhan mahdollista, että vaikkapa haavasta voi joskus tulla verenmyrkytys. Mutta todennäköisyys on siihen aivan äärimmäisen äärimmäisen pieni. No, silti huomaan miten hän onnistuu tuolla pelottelemaan ja saamaan minut ahdistumaan, vaikka kuinka yrittäisin ajatella järkevästi. Ollaan tästä asiasta riideltykin monta kertaa, hän ei suostu ymmärtämään kantaani vaan sanoo vain tarkoittavansa hyvää ja yrittävänsä auttaa. Joudun pian katkaisemaan kaiken yhteydenpidon ja estämään hänen viestit, kun ahdistaa niin paljon aika kun olemme tekemisissä niin kuulla monta skenaariota siitä mitä kamalaa ja hengenvaarallista onkaan taas jostain mitättömästä pikkujustusta seuraamassa (minulle). Neuvokaa mitä tälle voi tehdä?
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei liiku vissiin roskista pidemmälle ja jos huonosti käy niin voihan roskiskin imaista hänet sisäänsä :D !
Ei hän itsestään ole niin huolissani, minusta vain. Hän on arvostetussa työssä, matkustelee paljon, hänellä on paljon ystäviä jne. Ap
Äidille omat lapset ovat aina suurin huolenaihe, kun sitten siihen lisätään katastrofiajattelua niin elämä on lapselle hyvin ahdistavaa tällaisessa ilmapiirissä.
Vähentäisin yhteydenpitoa radikaalisti ja lakkaisin kertomasta omista asioistani. Oma äitini ei ole tuollainen, hän vain ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin itsestään, ja lisäksi hän kuvittelee että kaikki muutkin ovat kiinnostuneita hänestä. En vastaa enää hänen soittoihinsa enkä koskaan soita hänelle. Kerran kuussa meilaamme.
Ap on pitkän aloituksen perusteella itse ihan samanlainen jaapottava kuvitteellisen katastrofin oksentaja. Natisija.
Minuakin ahdistaa joskus puhua äitini kanssa ajatuksistani. Hän vetää kaikessa esiin minun kanssani negatiiviset puolet. Onneksi elämässäni on ollut mummoni, isän puoleinen, joka on taas lapsesta asti puhunut minulle toisella tavalla, joten olen oppinut jo lapsena ymmärtämään, että äidissäni on jotain vialla, että ei ehkä kannata ottaa kovin tosissaan sitä mitä hän sanoo. Ikävää on tosin se, että äitini ei koskaan ole oppinut tuntemaan minua. Isäni on mummoni lailla niinikään aina lapsesta asti paukuttanut päähäni, että maailmassa ei ole minulle mitään rajoja, että pärjään kaikessa mihin ryhdyn ja että koskaan ei saa lakata uskomasta itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ei kannata puhua, siitä tavallisestakaan. Kai sinä nyt jo tiedät, mitkä aiheet saavat tuota aikaan. Loput puheet suodat toisesta korvasta ulos.
Rasittavaa voi olla, mutta mitä niitä välejä katkomaan. Äitini on vähän samantapainen. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei se asia siitä enää muutu.
Ja oikeasti se vouhotus johtuu siitä, että äiti välittää liikaa.
Välittää liikaa itsestään ja omista ajatuksistaan ja ennen kaikkea tunteistaan. Jos välittäisi aidosti tyttärestään ja kokisi tätä kohtaan empatiaa ja olisi looginen ihminen, niin ymmärtäisi että toisen elämästä puhuminen tuolla tavalla on lapselle stressaavaa, ja lopettaisi katastrofipuheet, kun niistä on useaan kertaan huomautettu.
Keksi äidillesi harrastus. Hän lukee liikaa mediaa ja sieltä tulee noi kaikki pelottelujutut.
Vierailija kirjoitti:
Klassinen ahdistuneisuushäiriö. Äitisi kuvittelee mieleensä kuinka olet kuoleman kielissä jossain. Varmaan käy tarkistamassa oven lukituksenkin ainakin sata kertaa? Jotain traumaattista tapahtunut joskus äidillesi? Hän kärsii todennäköisesti itse ihan yhtä paljon ellei jopa enemmän. Oletko yrittänyt keskustella rakentavasti tästä aiheesta ja kertoa rauhallisesti omista tuntemuksistasi? Räyhääminen ei auta
Äitini on alkanut tällaiseksi lukitun oven tarkastajaksi eläkkeelle jäätyään. Kuuden aikaan illalla menee jo ovi lukkoon "yöksi".
Katastrofisekoilu loppui siihen, kun lakkasin puhumasta hänelle vierailukäyntien ulkopuolella (2-4krt vuodessa). Stressatkoon ja kärsiköön keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Keksi äidillesi harrastus. Hän lukee liikaa mediaa ja sieltä tulee noi kaikki pelottelujutut.
Äidit voisi itse opetella keksimään itselleen harrastuksia.
Nyt kun ajattelen niin kaikki työpaikkani yli 50v naiset ovat juuri tuollaisia. Taustalla on kateus siitä kun joku tekee jotain muuta kuin makaa sohvalla.
Kuulostaa raskaalta. Sinuna sanoisin asiasta ihan suoraan. Että oletko äiti huomannut, miten alat helposti katastrofisoimaan asiasta kuin asiasta, ja että se stressaa minua.
Ei kai tuo ole se emävale juttu mihin liittyy terveydenhuollossa lukuisat valheet väärennykset ja rikokset. Nämä pyörineet sitten vapaasti vuosikymmeniä ja kun alkoi paljastumaan, voi että mikä hätä tuli keksiä lisää valheita ja levitellä niitä, ennenkuin totuus tulee enemmän ilmi?
Katastrofi ajattelu uuh miksi Mirja ei halunnut laittaa oman äidin asuntoa pantiksi miehen firman perustamiseen, mutta painostuksesta laittoi kun haukuttiin "ole positiivinen" jumalauta ole positiivinen. Lähetä positiivista pulssia!
Jep samalla kun on törkeiden rikosten uhri. Hävetkää!
Onko pelkuri. Onko katastrofi ajattelua?
Eimutta tajuaa riskit. Muut ei taas tiedä mitään koska heille valehdeltu MMirjastaja koko perheestä kasa paskaa jo vuosikymmeniä. Myös lapsista on valehdeltu törkeästi.
Uli uli Mirja on luuli että jo asunnon ostaa joutuu syömään kaurapuuroa ja ei voi ostaa enää herkkuja
Hei ääliöt, miten ostetaan perheasunto tuloilla alle 2000€ brutto?
Ja pelkuruudesta sen verran että ku oikeasti on ollut riukoksuakohdistuen terveyteen ja oukeadti on ollut jopa hengenvaarassa tunkekaa persulsiin ne törkeät valheet jostain hermoheikkoudesta. Tietäisitte vaan edes osan niin kauhistuisitte. .
Tuollaisia vanhempia naisia on todella paljon. Hyvin rasittavia ihmisiä. Onneksi oma äitini ei ole käyttäytynyt noin lapsuudessani tai muutenkaan. Ex-mieheni äiti on tuollainen ja ex-miehestäni kasvoi negatiivinen valittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksi äidillesi harrastus. Hän lukee liikaa mediaa ja sieltä tulee noi kaikki pelottelujutut.
Äidit voisi itse opetella keksimään itselleen harrastuksia.
Toki mutta voivat läheisetkin auttaa. Tässä tapauksessa äiti ei itse ymmärrä tarvitsevansa taukoa mediasta ja muuta puuhaa.
Isäni oli aika samanlainen. Mutta hän ei varoitellut metsän eläimistä vaan ihmisistä. Metsässä voi vaania rikollisia, murhaajia ja raiskaajia. Laivaristeilyllä joku voi heittää sinut vaikka yli laidan. Baarissa voit tulla huumatuksi. Jne.
Aika pian sitä oppi, että kannattaa kertoa mahdollisimman vähän omista asioistaan tyyliin "ihan hyvin minulla menee nyt, ei ole mitään hätää".
Äidilläsi on selkeästi "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö". Se on just tollasta. Siitä myös voi parantua. Se voi myös tulla takaisin, tulla ja mennä.
Tiedän, koska itse olen kamppaillut tuon kanssa yli kymmenen vuotta.
Omat vanhemmat olleet samanlaisia. Vanhemmat katsovat liikaa uutisia netistä ja televisiosta, jossa varoitellaan yhtenään kaikesta. Nämä doomerit näkevät vaaroja kaikkialla ja doomskrollaavat kaiket päivät, kun ei ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksi äidillesi harrastus. Hän lukee liikaa mediaa ja sieltä tulee noi kaikki pelottelujutut.
Äidit voisi itse opetella keksimään itselleen harrastuksia.
Toki mutta voivat läheisetkin auttaa. Tässä tapauksessa äiti ei itse ymmärrä tarvitsevansa taukoa mediasta ja muuta puuhaa.
Äisin ystävät ja äidin ikäiset/vanhemmat sukulaiset ovat ne, jotka voivat auttaa näissä asioissa.
Oletko minun äitini? Äidinäitini on nimittäin samaa kaliiberia, kaikesta kauhistuva ja hössöttävä. Nuha muuttuu kuolemantaudiksi ja meistä aikuisista lapsenlapsistakin kannetaan jatkuvaa huolta. Ja mikä erikoisinta, huoli saattaa aktivoitua vaikka vuosia jonkun tapahtuman jälkeen - esimerkiksi kun veljeni muutti isompaan kaupunkiin asumaan, meni viisi vuotta ennen kuin mummolle iski totaalihuoli "pärjäämisestä".
Omista lapsistaan murehtii jatkuvasti, vaikka ovat jo kuusikymppisiä. Muu ei ole auttanut kuin selkeä rajaaminen: ei vara-avaimia, puhelut lopetetaan lyhyeen jos huolipuhe on tapissa ja tarvittaessa lähdetään pois kyläilyreissulta. Säännöllisin väliajoin muistutetaan, että ei ole normaalia esimerkiksi soittaa kymmentä kertaa tunnin sisällä vaikka lapsensa olisikin kuumeessa. Omien rajojen vetäminen, selkärangan kasvattaminen. Mutta sitkeä pitää olla.
No tuo kuulostaa sitten ihan vaan alistamiselta. Hänellä menee niin hyvin, niin hyvin, ja sinä olet niin raukka ja parka. Kusipää mikä kusipää