Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun
19.08.2024 |
Mitä tahansa kerron kuulumisistani, niin hän alkaa mistä tahansa arkisesta ja neutraalista asiasta vouhottaa kamalia katastrofiajatuksia. Jos vaikka kerron, että kävin eilen sienessä ja siellä oli hyttysiä, niin alkaa ahdistunut vuodatus, miten minun täytyy nyt huolella tarkkailla onko tullut puremia kun hyttyset voi Suomessakin levittää jotain tauteja ja sitten tulee oireineen lista mitä tauteja. Tai jos mainitsen nukkuneeni liian vähän viime yönä, niin saan kuulla monta katastrofiskenaariota siitä mihin kamalaan ja jopa hengenvaaralliseen huonosti nukutut yöt saattaa johtaa. Lista on loputon. Pikku haava muuttuu hetkessä hengenvaaralliseksi verenmyrkytysvaaraksi jne. Ja saan perääni vielä viestejä missä tulee lisää kamalia katastrofiskenaarioita, linkkejä joihinkin amerikkalaisiin artikkeleihin missä joku oli kuollut pieneen haavaan jne. Sinänsä äitini ei aivan päästään keksi näitä asioita, sillä onhan mahdollista, että vaikkapa haavasta voi joskus tulla verenmyrkytys. Mutta todennäköisyys on siihen aivan äärimmäisen äärimmäisen pieni. No, silti huomaan miten hän onnistuu tuolla pelottelemaan ja saamaan minut ahdistumaan, vaikka kuinka yrittäisin ajatella järkevästi. Ollaan tästä asiasta riideltykin monta kertaa, hän ei suostu ymmärtämään kantaani vaan sanoo vain tarkoittavansa hyvää ja yrittävänsä auttaa. Joudun pian katkaisemaan kaiken yhteydenpidon ja estämään hänen viestit, kun ahdistaa niin paljon aika kun olemme tekemisissä niin kuulla monta skenaariota siitä mitä kamalaa ja hengenvaarallista onkaan taas jostain mitättömästä pikkujustusta seuraamassa (minulle). Neuvokaa mitä tälle voi tehdä?
Kommentit (444)
Tohon on helppo ratkaisu et käy katsomassa sitä katastrofi äitiäsi, jos kyselee perään sanot että et jaksa tulla kuuntelee sen katastrofi juttuja ja estät numeron jos lähettelee viestejä. Tai siis helpommin sanottu kuin tehty, onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ei kannata puhua, siitä tavallisestakaan. Kai sinä nyt jo tiedät, mitkä aiheet saavat tuota aikaan. Loput puheet suodat toisesta korvasta ulos.
Rasittavaa voi olla, mutta mitä niitä välejä katkomaan. Äitini on vähän samantapainen. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei se asia siitä enää muutu.
Kun kaikki aiheet saa aikaan. Jopa maailmanpolitiikka, kunnanvaltuuston päätökset, ruokakaupassa käynti jne. Ap
No sitten lopetat yhteydenpidon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kitisijoitä nämä lapsityttäret. Eikö sitä voi suoraan sanoa, että ei halua kuunnella katastrofipuhetta. Että puhutaan jostain kivasta.
Luuletko etten olisi sanonut, lukuisia kertoja? Johan jo kirjoitin, että olemme jopa riidelleet aiheesta useamman kerran. Tuo käytösmalli istuu hänessä niin syvässä, ettei hän taida edes ymmärtää mitä tarkoitan kun pyydän lopettamaan. Ja kerron miten ahdistavaa se on. Hänhän vain tarkoittaa hyvää (omasta mielestään). Ap
Ala lyömään luuri korvaan. Ja se kannattaa hyväksyä, että jossain vaiheessa vanhuksilla tulee ns. breaking point, minkä jälkeen negatiivisuus vaan pahene ja pahenee. Empatiakyvytön vanhempi elää omassa kurjassa ja aggressiivisessa kuplassaan, fiksu empatisoi tervehenkistä lastaan. Suurin osa ei pysty jälkimmäiseen
Tällöin sinun on itse katkaistava emotionaalinen side vanhukseen ja pidettävä tähän etäisyyttä. Etsiä omille kuulumisillesi joku toinen kohde, tai pitää ne ihan vaan omana tietonasi. On hyväksyttävä, että vanhuksen emotionaalinen kapasiteetti ei enää riitä normaaliin, terveeseen vuorovaikutukseen
Aina kun äitisi aloittaa, nouse ylös, ilmoita rauhallisesti, että lähdet pois ja et halua kuunnella mitään kauhutarinoita, koska ne ahdistavat. Kerro myös, että mikään, mistä hän on sinua pelotellut, ei ole toteutunut. Kerro myös, että et aio lukea hänen viestejään.
Luulisi, että hän itsekin kärsii omasta katastrofoinnistaan. Kehota tutustumaan tähän: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/ahdistuksen-omahoito-ohjel…
Ja voisit tutustua itsekin, jos ei ole jo ennestään tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelet äitisi juttuja etkä kerro joka asiasta, pikku naarmusta tai näkemästäsi hyttysestä.
En kerrokaan. Vaan mitä tahansa kerron hänelle, mukavaakin asiaa, niin hän nappaa siitä jonkun pienen yksityiskohdan, josta kehittää jonkun katastrofin ja juuttuu vuodattamaan ja kauhistelemaan sitä. Esim. jos kerron käyneeni sienessä. Hän kysyy oliko hyttysiä. Vastaan eipä juuri. Hän sanoo siihen, että metsässä on aina kuitenkin punkkeja, niitä ei yleensä edes huomaa. Minä kommentoin, että ei ollut punkkeja ja oli saappaat jalassa. Sitten hän alkaa selostamaan miten nymfi-punkkeja ei kunnolla edes näe ja listaa kaikki mahdolliset punkkitaudit ja miten niitä oireita ei edes välttämättä ajoissa huomaa ennen kuin on jossain jo joku hengenvaarallinen tulehdus ja aina ei tule sitä punaista laajenevaa rengasta vaan voi olla joku pieni punoitus vain jossain eikä näy punkkia ja miten ny
Ihme että hän ei ole varoittanut myrkkysienistä ja miten vaikea ne voi olla erottaa syötävistä sienistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi ei liiku vissiin roskista pidemmälle ja jos huonosti käy niin voihan roskiskin imaista hänet sisäänsä :D !
Mun äiti on juuri tällainen. Esim jos olin oikeasti kipeänä, niin tuen sijasta aiheutti vain ahdistusta sillä, että mitä jos sulla onkin tämä, tai tämä, tai tämä, siihen voi kuolla!!!1 Jouduin itse kantamaan kaiken stressin, ja äiti oli tyytyväinen kun sai purkaa omaa ahdistustaan minuun.
Tämän takia niitä välejä katkotaan ja niistä kirjoitetaan kokemusartikkeleita hesariin, vaikkei nämä katastrofiääliövanhemmat sitä tajuakaan, vaan vika on aina lapsessa. Samasta syystä eivät osaa eivätkä halua muuttaa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin raivostuttavaa. Ja pahimmillaan johtaa ihan oikeisiin ongelmiin, koska jos et kuuntele ahdistavaa vuodatusta niin alkaa huoli-ilmoitusten tehtailu kun hän on niin huolissaan sinusta
Ja sitten nämä idiootit kuvittelevat jotenkin "auttavansa" ja "rakastavansa" kun oikeasti vaan oksentavat pahaa oloaan toisen niskaan huolen ja pelon muodossa
Kyllä. Jos hän kuulee puhelimessa äänestäni, että olen vaikka nenä tukossa, niin hän syöksyy ovelleni troppien kanssa varmistamaan, etten ole suunnilleen kuolemassa. Ja kun en avaa ovea (koska olen ravintolassa illallisella, en kotona sairaana, nenän tukkoisuus on allergiaa), niin hän soittaa kännykkääni minuutin välein että olenko hengissä vai makaanko kuolleena jonnekin vessan lattialle lyyhistyneenä. Ja joska en ravintolassa pidä kännykkää päällä kun seurustelen ystävieni kanssa eli en tiedä hänen soittelevan, niin hän saattaa alkaa soittelemaan taloni huoltomiehelle, että nyt on hätä ja kiire tyttäreni saattaa olla vakavasti sairas ja ovi pitää saada auki. Näin ei onneksi ole käynyt kuin kahdesti, sen verran raivostuin niiden tempausten jälkeen ettei hän enää uskalla soittaa muille kuin minulle vaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin raivostuttavaa. Ja pahimmillaan johtaa ihan oikeisiin ongelmiin, koska jos et kuuntele ahdistavaa vuodatusta niin alkaa huoli-ilmoitusten tehtailu kun hän on niin huolissaan sinusta
Ja sitten nämä idiootit kuvittelevat jotenkin "auttavansa" ja "rakastavansa" kun oikeasti vaan oksentavat pahaa oloaan toisen niskaan huolen ja pelon muodossa
Niin ei helppoa päästä pelkotiloista irti vaikka tytär niin sanoisi. Ap itse toistaa samaa kaavaa oksentamalla olonsa tänne palstalle. Pata kattilaa haukkuu Mutta ei hänen hätänsä täällä palstalla tartu minuun. Minä osaan säädellä tunteitani kuin aikuinen. Ehkä ap voisi opetella saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa voi olla, mutta mitä niitä välejä katkomaan.
"Mitä niitä", no juuri siksi, kun toinen on lapsellinen ja mahdoton, eikä lainkaan empaattinen omaa lastaan kohtaan. Voi jestas.
Äitisi tarvitsisi hoitoa. Mitä jos olet tekemisissä sen verran kuin jaksat tuota menoa?
Mun äidillä ja isällä molemmilla on vähän samaa. Inhottaa kertoa iloisia uutisia (esim. vauvasta pakko kertoa..) koska pilaavat iloa tuolla ahdistavalla asenteellaan. Ei heillä kaikki ole hyvin.
Jos olisin heidän ystävänsä, alkaisin ehkä paapomaan ja auttamaan, patistamaan hoitamaan itseään. Mutta koska olen heidän lapsensa, se olisi liian rankkaa. Omatkin lapset on hoidettavana ja en halua siirtää tätä asennetta heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NATO ei voi tallentaa Suomea
Aika harvaa maata voi tallentaa. Käsittääkseni NATO ei erikoistu datan säilytykseen muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on juuri tällainen. Esim jos olin oikeasti kipeänä, niin tuen sijasta aiheutti vain ahdistusta sillä, että mitä jos sulla onkin tämä, tai tämä, tai tämä, siihen voi kuolla!!!1 Jouduin itse kantamaan kaiken stressin, ja äiti oli tyytyväinen kun sai purkaa omaa ahdistustaan minuun.
Tämän takia niitä välejä katkotaan ja niistä kirjoitetaan kokemusartikkeleita hesariin, vaikkei nämä katastrofiääliövanhemmat sitä tajuakaan, vaan vika on aina lapsessa. Samasta syystä eivät osaa eivätkä halua muuttaa käytöstään.
Juuri tämä! Välillä nimittäin tietenkin olen oikeasti kipeänä, kuten kaikki joskus on, ja silloin todella ahdistaa kuulla miten sinulla voi olla tämä tai tämä tai tämä ja näihin kaikkiin voi kuolla! Ja tietenkin silloin alkaa myös itse vähän epäilemään, että entä jos onkin tämä ja tämä. Vaikka tajuan, että ei varmaan ole, niin silti ahdistaa ja stressaa niin paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ei kannata puhua, siitä tavallisestakaan. Kai sinä nyt jo tiedät, mitkä aiheet saavat tuota aikaan. Loput puheet suodat toisesta korvasta ulos.
Rasittavaa voi olla, mutta mitä niitä välejä katkomaan. Äitini on vähän samantapainen. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei se asia siitä enää muutu.
Ja oikeasti se vouhotus johtuu siitä, että äiti välittää liikaa. No can do. Se keino on itse keksittävä millä ottaa hiukan välimatkaa siihen vouhotukseen.
Vierailija kirjoitti:
Äidit ja tyttäret, osa 8264193.
No ei ole pelkästään äidit ja tyttäret, vaan myös äidit ja pojat. Mun anoppi on nimittäin tuollainen. Joka ikinen kerta kun ollaan tekemisissä tai hän näkee perhettämme, niin joka kerta perässä tulee liuta kauheuksia ja se jatkuu monta päivää. Miksi joku lapsista änkyttää (no ei änkytä) onko lapsi vammainen kun on niin iso otsa, saatte mikromuovia elimistöön, mieheni kuolee pian kun on harmaa parta jne.
Itse olen jo blokannut tuon pösilön, mutta mies ei kehtaa/viitsi/henno tehdä niin äidilleen.
Omassa äidissäni on vähän samaa, mutta ei ollenkaan noin isossa mittakaavassa ja on hallittavissa. Mietityttää vain, että miksi asioita ei voisi pohtia hyvän kautta ja positiivisesti, nähdä niitä mitkä on hyvin. Silloin olisi paljon enemmän hyvää energiaa selvitä vastoinkäymisistä.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei liiku vissiin roskista pidemmälle ja jos huonosti käy niin voihan roskiskin imaista hänet sisäänsä :D !
Ei hän itsestään ole niin huolissani, minusta vain. Hän on arvostetussa työssä, matkustelee paljon, hänellä on paljon ystäviä jne. Ap
Hyvänen aika kun kuulostaa raskaalta! Äitisi on kirjolla? Pystytkö mitenkään pysäyttämään tätä puhetulvaa, ihan vain sanomalla että äiti rakas, stop, ei kauhuskenaarioita nyt kiitos! Ja jos jatkaa, niin vasn uudestaan kuin lapselle, että riittää jo.
Kerro hänelle sama kuin tänne kirjoitit, että sinua ahdistaa tuollainen puhe, ja toivot, ettei sinun tarvitse niitä kuunnella.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on niin raivostuttavaa. Ja pahimmillaan johtaa ihan oikeisiin ongelmiin, koska jos et kuuntele ahdistavaa vuodatusta niin alkaa huoli-ilmoitusten tehtailu kun hän on niin huolissaan sinusta
Ja sitten nämä idiootit kuvittelevat jotenkin "auttavansa" ja "rakastavansa" kun oikeasti vaan oksentavat pahaa oloaan toisen niskaan huolen ja pelon muodossa