Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen ja rakastuminen vanhemmalla iällä - naisnäkökulmaa kaivataan
19.08.2024 |
Teineinä tykättiin, "alettiin olemaan", erottiin ja toistettiin samaa moneen otteeseen. Sitten löytyi '"se oikea", jonka kanssa perustettiin perhe, ostettiin omakotitalo ja kasvatettiin lapset aikuisiksi.
Nyt on erottu ja lusikat jaettu. Yksinäisyys saa riittää ja uutta parisuhdetta on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Lupaava nainen on kiikarissa, mutta on tämä haastavaa jos vertaa tilanteeseen yli kolmenkymmenen vuoden takaa, jolloin oltiin melkein lapsia vielä. Ei ollut treffisovelluksia, vaan kumppania haettiin kaveri- tai harrastuspiireistä. Nyt selaillaan "myynti-ilmoituksia" ja potkitaan renkaita.
Aikuiset naiset ovat paljon vaikeammin "käsiteltävissä" kuin teinit aikanaan. Leffaan ja hampurilaiselle oli ihan toimiva setti 35v sitten, mutta ei iske enää viisikymppisille. Sitten on naisten omat lapset, jotka ovat teinejä tai nuoria aikuisia. On vuoroviikkovanhemmuutta, omaa uraa ja harrastuksia, työ- ja lomamatkoja ja kalenterit täynnä merkintöjä.
Ja mitä niiden naisten kanssa edes tekisi? Yksi haluaa taidemuseoon, itse en ymmärrä taiteesta mitään. Toiselle ehdotin marja- tai sieniretkeä, mutta kaupunkilainen ei tykkää kun menee itikoita silmiin ja hämähäkinseittiä hiuksiin. Kolmas innostui luontoretkestä, mutta kalenteri on täynnä syyskuun loppupuolelle saakka. Ja täältä foorumilta saa lukea ristiriitaisia ohjeita siitä, saako mies tarjota vai pitääkö hänen. Yksi ei halua treffejä kahvilassa tai ravintolassa ja toiselle ei ehdottomasti käy mikään aktiviteetti ulkona. Jonkin mielestä seksiä pitää olla ensimmäisillä tai viimeistään toisilla treffeillä kun itse kuvittelin että ehkä kuukauden päästä. Olen kyllä joustava ja sopeutuvainen, mutta en osaa lukea muita naisia kuin ex-vaimoani, joten antakaa kiltit selkeitä signaaleja siitä, mitä haluatte ja odotatte.
Tulipas pitkä ja sekava stoori, tiedetään, mutta kommentoikaa nyt jotain muutakin.
Kommentit (170)
Kokeile lapsetonta 30-40v naista, eivät ole niin fakkiutuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen törmännyt myös sellaisiin naisiin, jotka "eivät uskalla". Liian pitkään sinkkuna ja yh:na, niin ovat kasvattaneet ympärilleen sellaisen suojakilven, jonka läpi ei mies pääse. Pelätään tuntea, ihastua ja rakastua, koska ne sekoittavat päätä ja arjen rutiineja. Toisaalta sellainen "vaikeasti saavutettava" nainen vaan kiinnostaa enemmän, kunhan ei liian mission impossible ole.
M51
Mulla on suojakilpi juuri syistä kuten sanoit. Mutta lisäksi kärsin lukuisista terveyspulmista, en todellakaan vieraalle ihmiselle käy näitä kertomaan selityksenä. Teini on, lemmikkejä on, koti on oman maun mukainen, aikaa, energiaa ja rahaa riittää näiden ylläpitoon, muttei enää mihinkään muuhun. En ole yhtään motivoitunut edes liian tiiviistä kaveriseurasta, seurustelusta nyt puhumattakaan. On onni mennä sänkyyn koiran, ki
En etsi. Se nyt vielä puuttuisi, mennä etsimään miestä vain päästäkseni sanomaan ettei kukaan nappaa itsestä johtuvista syistä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukausi liian pitkä aika odottaa seksiä jos hakee muuta kuin seksisuhdetta? Siksi alapaukutin, ei mulla muuta.
No mikä mielestäsi on sopiva aika jos suhteellisen tiiviisti tapaillaan eikä tyyliin max, kerran viikossa? Liian pitkällä odottamisella voi viestiä ettei toinen kiinnosta tarpeeksi ja että "Odotan nyt jos tuo toinen sittenkin saisi jotain kipinää syntymään, minä tässä vaan odottelen, jos ei parempaa löydy, niin kelpaahan tuokin nyt sitten". Seksitreffeillä pannaan samana iltana mikäli toinen miellyttää riittävästi.
Olen vanhempi nainen ja eronnut, en nyt suhteessa. Mutta en ole mikään nunnakaan ollut. Että siihen ei tarvitse vedota jonkun.
Vastaan nyt omasta puolestani, on siis minun mielipiteeni. Jos tavataan noin kerran viikossa alussa, niin eihä silloin kerry kuin noi neljä tapaamista? Ei se ole kovin paljon enkä koe silloin vielä tuntevani ennestään tuntematonta ihmistä edetäkseni seksiin. Vaikka olisin jo hiukan ihastunut ja vetovoimaa keskenään olisi niin tällä kokemuksella haluaisin, että olisi jonkinlainen luottamus ja toistensa tunteminen ei ole vielä syntynyt. Myös en haluaisi tätä nykykäytäntö, että miltei ensitreffien jälkeen aletaan olemaan miltei koko aja yhdessä ja yhteyksissä. Viestejä ja soittoja voidaan vaihtaa, mutta ei montaa kertaa päivässä, ei välttämättä edes joka päivä. Edustan ilmeisesti vanhanaikaista käytäntöä, mutta minulle se sopii. Tämän pitäisi sopia potentiaaliselle miehellekin, koska olen jollekin joutunut sanomaan liiasta yhteydenpidosta. No, niistä ei muutenkaan tullut sen pitempää juttua.
Pelkillä seksitreffeillä en ole koskaan käynyt, niistä en tiedä mitään. Enkä oikeastaan haluakaan tietää. Eivät ole minun juttuni. Ja ei, en ole seksi- tai läheisyysvastainen. Kun oikea tunne, sävel ja aaltopituus löytyy, ne asiat ovat tärkeitä, enkä silloin "pihtaa".
Vierailija kirjoitti:
Jos et ymmärrä taiteesta tai kirjallisuudesta hevon helvettiä, miksi ihmeessä edes virittelisit jotakin ihmisen kanssa, joka elää ja hengittää näistä 😳 Nyt valoja päälle! Ensin kertaat itsellesi ne sinulle tärkeät asiat, ja sitten lähdet niiden puitteissa katsastamaan seuraa.
Emme rajoitu etsimään ihmisistä vain kestävän parisuhteen tai hyvän seksin mahdollistavia ominaisuuksia, vaan odotamme, että löytäisimme jonkun täysin ihanteidemme mukaisen ihmisen! Sellaisen löytäminen on ehkä teoriassa mahdollista, mutta tuskin todennäköistä. Sen sijaan, että antaisimme itsemme kiinnostua lupaavasta, mutta myös inhimillisiä puutteita omaavasta henkilöstä, jäämme mieluummin odottamaan jotakuta täydellisempää.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa olet tavannut tuon kiikaroimasi lupaavan naisen? Onko teillä siis ongelmia kommunikaatiossa?
Ei kun siis nyt vaikuttaa jo hyvältä, parhaalta tähän saakka. Tapaamiset voi kuitenkin vielä laskea yhdn käden sormilla ja kommunikoisin mieluummin kasvotusten kuin laitteilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kiva, jos uuden ihmisen myötä avautuu uutta omaankin elämääni. (Ainut, mikä este, on koirat.) Ja tuosta metsäilystä; eihän siellä voi kuljeksia kuin osan aikaa vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva, jos uuden ihmisen myötä avautuu uutta omaankin elämääni. (Ainut, mikä este, on koirat.) Ja tuosta metsäilystä; eihän siellä voi kuljeksia kuin osan aikaa vuodesta.
Okei, onko metsän ympärillä osan aikaan vankilan muurit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intiimisti oleminen vaatii joillakin hiukan aikaa ennenkuin pystyy olemaan intiimisti. Joillakoin täytyy tulla ensin henkinen yhteys ja jonkinlainen keskinäinen luottamus. On, edelleenkin, olemassa ihmisiä jotka eivät voi harrastaa intiimiä kanssakäymistä liian tuntemattoman ihmisen kanssa. Koska siinä ollaan niin intiimissä tilanteessa.
Se ei tarkoita seksivastaisuutta. Nämä saattavat olla, ja usein ovatkin, hyvinkin lämpimiä ja tunteellisia ihmisiä sitten kun sille asteelle mennään. Sanoisinkin, että juuri siksi he haluavatkin edetä hiuksn hitaammin. Kun antavat itsestään paljon eivät halua antaa sitä kaikille vaan valituille. Seksi ei ole heille läpihuutojuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva, jos uuden ihmisen myötä avautuu uutta omaankin elämääni. (Ainut, mikä este, on koirat.) Ja tuosta metsäilystä; eihän siellä voi kuljeksia kuin osan aikaa vuodesta.
Okei, onko metsän ympärillä osan aikaan vankilan muurit?
Minun lähimetsät ovat melko umpihankea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa muuta sanoa kuin, että pariutuminen on tehty hyvin vaikeaksi nykyään ihan kaikenikäisille. Itse en jaksa yhtään mitään deittisovelluksia. Eikä tässä oikein muuta pysty tai jaksa, kuin pyöriä lasten kanssa kotona. Niinpä olen haudannut kaikki toiveet parisuhteesta niin syvälle, että vakavasti epäilen, että pystynkö edes enää ihastumaan, saatikka rakastumaan.
N45
Vierailija kirjoitti:
Kokeile lapsetonta 30-40v naista, eivät ole niin fakkiutuneita.
Vähän turhan nuoria makuuni. Ja tuon ikäinen lapseton ei kauaa halua välttämättä olla lapseton. 45-55 on parempi haarukka.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas hauska aloitus (toivon, että oli aito). Tunnistin itseni noista ap:n kuvaamista naisista. Erosin noin viisi vuotta sitten vähän yli 50 v:nä ja nyt kun on jo monta vuotta elänyt yksinään, niin joskus aina pohtii, että millaista miestä jaksaisi katsella. Ei niinkään, että olisin tosi nirso ulkonäön yms. suhteen, mutta se nimenomaan mietityttää, että haluaako toinen sellaisia asioita, joista ei itse ole kiinnostunut pätkääkään.
Kummasti sitä vaan tuli toimeen 30 vuotta ex-miehen kanssa, vaikka emme todellakaan olleet samoista asioista kiinnostuneita. Eikä tarvitsekaan olla. Mutta todellakin itsekin pohdin tällaisia, että jaksanko edes yrittää, jos olemme kovin erilaisia, yksinään eläminen on vaan paljon helpompaa.
Mutta sama viesti minultakin ap:lle, että älä missään nimessä ala teeskentelemään jotain muuta kuin mitä olet. Mutta ole ymmärtäväinen jos toista ei kiinnosta yhtään esim. metsässä samoilu ja sinua taas kiinnostaisi. Toki jos se on sinulle tärkeä asia, niin itse ehkä etsisin naisen, joka on niistä tärkeimmistä asioita edes jonkun verran kiinnostunut. Eikö nimenomaan yhteiset mielenkiinnon kohteet ja puheenaineet ole osittain se juttu miten sitten kiinnostuu toisesta ihmisestä? Nykyisin tuntuu, että mennään ulkonäkö edellä enemmän kuin ennen, toki jotenkin pitää löytää se jonka kanssa sitten alkaa enemmän tutustumaan. Itse olen vanhemmiten laskenut tuota ulkonäkö rimaa, eli jos joku lähestyy, niin en tyrmää heti sen mukaan, että ulkonäkö ei minua miellytä, vaan alan juttelemaan ja sitten vasta pohdin enemmän, että onko tässä sellainen henkilö, johon voisi tutustua lisää. No ei minuakaan ole tähän mennessä onnistanut, joten älä masennut ap.
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin, että pariutuminen on tehty hyvin vaikeaksi nykyään ihan kaikenikäisille. Itse en jaksa yhtään mitään deittisovelluksia. Eikä tässä oikein muuta pysty tai jaksa, kuin pyöriä lasten kanssa kotona. Niinpä olen haudannut kaikki toiveet parisuhteesta niin syvälle, että vakavasti epäilen, että pystynkö edes enää ihastumaan, saatikka rakastumaan.
N45
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan kuolaamiseen. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet on alkanut siten, että sanon Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta ja se riittää. Kiinnostuksen osoittaminen ei toki aina tuo toivottuja tuloksia.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva, jos uuden ihmisen myötä avautuu uutta omaankin elämääni. (Ainut, mikä este, on koirat.) Ja tuosta metsäilystä; eihän siellä voi kuljeksia kuin osan aikaa vuodesta.
Okei, onko metsän ympärillä osan aikaan vankilan muurit?
Minun lähimetsät ovat melko umpihankea.
Niin entä sitten? Me esim käymme miehen kanssa ajelemassa kelkoilla tai kävelemässä lumikengillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä mikä sun ongelma on. Sekö, että kaikille ei käy sama tekeminen?
Ongelma on se, että tää on "freaking complicated" kun yrittää tavoitteellisesti päätyä parisuhteeseen. Mutta tuntuu, että kello tikittää sitä vauhtia, ettei voi vaan odottaa että joku nainen tule ja raahaa tukasta luolaansa vaan jotain eforttia tarvitaan itseltänikin.
ap
Ei voi kuin toivottaa onnea ja menestystä. Sukupuolet eivät enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja parisuhde ei ole mikään ihanne ja normi. Häviäjiä on ne, jotka vielä sen perinteisen parisuhteen haluaisi. Enää ei ole pelkästään tavoite päästä parisuhteeseen parisuhteen vuoksi.
"Sukupuolet eivät enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja parisuhde ei ole mikään ihanne ja normi."
Näin sivukommenttina, tuossakohan on se ydin siihen että suomalainen perimä liukenee ja häviää kansojen mereen; 'välivaihe Suomi' omaehtoisesti kuoletetaan.
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin, että pariutuminen on tehty hyvin vaikeaksi nykyään ihan kaikenikäisille. Itse en jaksa yhtään mitään deittisovelluksia. Eikä tässä oikein muuta pysty tai jaksa, kuin pyöriä lasten kanssa kotona. Niinpä olen haudannut kaikki toiveet parisuhteesta niin syvälle, että vakavasti epäilen, että pystynkö edes enää ihastumaan, saatikka rakastumaan.
N45
Yleinen syy yksin jäämiseen on oma epäaktiivisuutemme. Puhumme, kuinka kovasti haluaisimme löytää vierellemme jonkun, mutta emme tee moniakaan konkreettisia tekoja asian eteen. Parinhaku kun on jossain määrin numeropeliä. Mitä aktiivisempia olemme, sitä enemmän mahdollisuuksia meillä on.
Mitä voisin tehdä miehen kanssa treffeillä, nainen 40+:
- luontoretki/vaellus/telttailu/mökkeily
- purjehdus,kalastus
- matkailuauto-reissut ennennäkemättömiin kohteisiin
Minua ei kiinnosta keikat,festarit eikä niin hirveästi ravintolaillalliset. Olen enemmän luonto/matkailu-ihminen vaikka olenkin kaupunkilainen ja kaupungissa syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin, että pariutuminen on tehty hyvin vaikeaksi nykyään ihan kaikenikäisille. Itse en jaksa yhtään mitään deittisovelluksia. Eikä tässä oikein muuta pysty tai jaksa, kuin pyöriä lasten kanssa kotona. Niinpä olen haudannut kaikki toiveet parisuhteesta niin syvälle, että vakavasti epäilen, että pystynkö edes enää ihastumaan, saatikka rakastumaan.
N45
Yleinen syy yksin jäämiseen on oma epäaktiivisuutemme. Puhumme, kuinka kovasti haluaisimme löytää vierellemme jonkun, mutta emme tee moniakaan konkreettisia tekoja asian eteen. Parinhaku kun on jossain määrin numeropeliä. Mitä aktiivisempia olemme, sitä enemmän mahdollisuuksia meillä on.
Niin, jos olemme aidosti halukkaita löytämään seuraa, vaihtoehdot eivät ihan heti lopu kesken. Jos taas ainoastaan tavallaan haluamme seuraa, on helppoa jättäytyä epäaktiiviseksi. Kuplautumiselle on syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin, että pariutuminen on tehty hyvin vaikeaksi nykyään ihan kaikenikäisille. Itse en jaksa yhtään mitään deittisovelluksia. Eikä tässä oikein muuta pysty tai jaksa, kuin pyöriä lasten kanssa kotona. Niinpä olen haudannut kaikki toiveet parisuhteesta niin syvälle, että vakavasti epäilen, että pystynkö edes enää ihastumaan, saatikka rakastumaan.
N45
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan kuolaamiseen. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet on alkanut siten, e
Hyvä vinkki Petra, mutta kun niitä ihmisiä ainakin itse harvemmin nykypäivänä kohtaa. Tai jos kohtaa, niin ei ole välttämättä korrektia ilmaista olevansa kiinnostunut. Kannattaisi jonkun alkaa valmistaa t-paitoja tekstillä "Olen sinkku, saa tulla hurmaamaan"
No siis kyykistely rasittaa. Muuten uin viikossa noin viisi km, ett kunto kyllä hyvä. Ja eikö siellä metsällä voi yksin käydä? En minäkään odota, että toinen tulee uimahalliin.