Ihastuminen ja rakastuminen vanhemmalla iällä - naisnäkökulmaa kaivataan
Teineinä tykättiin, "alettiin olemaan", erottiin ja toistettiin samaa moneen otteeseen. Sitten löytyi '"se oikea", jonka kanssa perustettiin perhe, ostettiin omakotitalo ja kasvatettiin lapset aikuisiksi.
Nyt on erottu ja lusikat jaettu. Yksinäisyys saa riittää ja uutta parisuhdetta on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Lupaava nainen on kiikarissa, mutta on tämä haastavaa jos vertaa tilanteeseen yli kolmenkymmenen vuoden takaa, jolloin oltiin melkein lapsia vielä. Ei ollut treffisovelluksia, vaan kumppania haettiin kaveri- tai harrastuspiireistä. Nyt selaillaan "myynti-ilmoituksia" ja potkitaan renkaita.
Aikuiset naiset ovat paljon vaikeammin "käsiteltävissä" kuin teinit aikanaan. Leffaan ja hampurilaiselle oli ihan toimiva setti 35v sitten, mutta ei iske enää viisikymppisille. Sitten on naisten omat lapset, jotka ovat teinejä tai nuoria aikuisia. On vuoroviikkovanhemmuutta, omaa uraa ja harrastuksia, työ- ja lomamatkoja ja kalenterit täynnä merkintöjä.
Ja mitä niiden naisten kanssa edes tekisi? Yksi haluaa taidemuseoon, itse en ymmärrä taiteesta mitään. Toiselle ehdotin marja- tai sieniretkeä, mutta kaupunkilainen ei tykkää kun menee itikoita silmiin ja hämähäkinseittiä hiuksiin. Kolmas innostui luontoretkestä, mutta kalenteri on täynnä syyskuun loppupuolelle saakka. Ja täältä foorumilta saa lukea ristiriitaisia ohjeita siitä, saako mies tarjota vai pitääkö hänen. Yksi ei halua treffejä kahvilassa tai ravintolassa ja toiselle ei ehdottomasti käy mikään aktiviteetti ulkona. Jonkin mielestä seksiä pitää olla ensimmäisillä tai viimeistään toisilla treffeillä kun itse kuvittelin että ehkä kuukauden päästä. Olen kyllä joustava ja sopeutuvainen, mutta en osaa lukea muita naisia kuin ex-vaimoani, joten antakaa kiltit selkeitä signaaleja siitä, mitä haluatte ja odotatte.
Tulipas pitkä ja sekava stoori, tiedetään, mutta kommentoikaa nyt jotain muutakin.
Kommentit (170)
Jopa kiireinen ihminen löytää aikaa viikon, tai kahden viikon varoitusajalla jos oikeasti haluaa, eli tuo "lokakuulle asti buukattu kalenteri täyteen" vähän haiskahtaa, ettei kiinnosta, muttei halua suoraan sanoa.
Mitä tuohon muuten tulee... Niin, yllätyt, että ihmiset pitävät eri asioista? Ei se leffa ja bursa kaikille toimi, vaikka olisi 35v.
Vierailija kirjoitti:
Jopa kiireinen ihminen löytää aikaa viikon, tai kahden viikon varoitusajalla jos oikeasti haluaa, eli tuo "lokakuulle asti buukattu kalenteri täyteen" vähän haiskahtaa, ettei kiinnosta, muttei halua suoraan sanoa.
Mitä tuohon muuten tulee... Niin, yllätyt, että ihmiset pitävät eri asioista? Ei se leffa ja bursa kaikille toimi, vaikka olisi 35v.
En ylläty, mutta kaipaan vähän naiselta itseltään vinkkiä. Jos vaan vastataan, että ääh, ei, tylsää, ei oo mun juttu,... niin tunnen itseni vähän hölmöksi ja mielikuvituksettomaksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jopa kiireinen ihminen löytää aikaa viikon, tai kahden viikon varoitusajalla jos oikeasti haluaa, eli tuo "lokakuulle asti buukattu kalenteri täyteen" vähän haiskahtaa, ettei kiinnosta, muttei halua suoraan sanoa.
Mitä tuohon muuten tulee... Niin, yllätyt, että ihmiset pitävät eri asioista? Ei se leffa ja bursa kaikille toimi, vaikka olisi 35v.
"35 vuotta sitten" 🙄
Yleensä, jos ehdotat ajankohtaa toiselle ja se ei sovi, mutta häntä kiinnostaa, hän tarjoaa toista ajankohtaa.
Nykyajan trendi on, ettei voi suoraan sanoa jos ei nappaa, vaan tulee juurikin tuollaista kiertelyä josta pitäisi sitten tajuta, että antaa olla.
Joo. Naiset, kuten miehetkin, on yksilöitä. Yks tykkää yhdestä tyylistä ja toinen toisesta. Entä jos reilusti kysyt että miten henkilö haluaa toimia?
Teininä elämässä ei ole yleensä paljoa muuta kun se seurustelun opettelu. Nuorilla ihmisillä ei myöskään ole vielä kokemusta siitä mistä he pitävät tai eivät. Siksi aikaa löytyy ja vaikutuksen tekeminen on helppoa. Aikuisilla ihmisillä on mielipiteitä ja velvoitteita, ja harvalle suhde on siinä vaiheessa elämän koko tarkoitus. Silti sinne elämään mahtuu sopiva ihminen mukaan.
Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kiireinen ihminen löytää aikaa viikon, tai kahden viikon varoitusajalla jos oikeasti haluaa, eli tuo "lokakuulle asti buukattu kalenteri täyteen" vähän haiskahtaa, ettei kiinnosta, muttei halua suoraan sanoa.
Mitä tuohon muuten tulee... Niin, yllätyt, että ihmiset pitävät eri asioista? Ei se leffa ja bursa kaikille toimi, vaikka olisi 35v.
En ylläty, mutta kaipaan vähän naiselta itseltään vinkkiä. Jos vaan vastataan, että ääh, ei, tylsää, ei oo mun juttu,... niin tunnen itseni vähän hölmöksi ja mielikuvituksettomaksi.
ap
Älä tunne. Jokaiselle on joku. Ole oma itsesi, älä esitä mitään. Elä elämääsi niin että olet tyytyväinen. Kyllä siihen joku löytyy, joka on sopivasti erilainen, mutta jotain yhdistäviä tekijöitä.
Jos yhtään siedät tanssimista, niin mene paritanssikurssille. Siellä on aina hirveän kova pula miehistä.
En muuta keksi.
N56
Jos mies tai nainen on oikeasti kiinnostunut, se kyllä löytää kalenterista tilaa. Kyllä, lapset kulkee elämässä mukana niin kauan kuin henki pihisee. Minä olen 47v ja minulle kyllä kelpaa leffa ja hamppari. Itse löysin nykyisen avopuolisoni Tinderistä ja meidän ekoilla treffeillä käytiin ihan vaan kävelyllä ja syömässä. Toisilla lähdettiin ostamaan hänelle puutarhakalusteita. Ei sen tartte mitään ylihömppää olla, ihan tavallista olemista.
Liika yrittäminen on pahasta, sellainen että ihan kuka vaan kelpaa kunhan on nainen. No sinulla on ilmeisesti joku kiikarissa, mutta kerroit jo ainakin yrittäneesi treffailla ketä museon, ketä metsäretken tiimoilta. Pyysit kertomaan mieltymyksiä, no kerron, tämä edustaa vain minua, ei naisia yleensä. Aluksikin miehen pitää olla kiinnostunut juuri minusta, pitää osata kuunnella ja keskustella. Eriävä mielipide ei ole kutsu taisteluun joka miehen pitää voittaa keinolla millä hyvänsä. Ystävällinen ja kunnioittava asenne molemmin puolin. Treffit jossain tunnelmallisessa kahvilassa, ei tyyliin ABC. Odotan miehen tarjoavan, mutta maksan itse omani jos hän ei sitä tee ja pidän miestä ihan moukkana. Tällainen tarjoaminen ei tarkoita seksiin suostumista samantien. Seksitreffit on asia erikseen, siitä ei nyt tässä ole kyse. Jos etsii kumppania tositarkoituksella, ei seksillä ole kiire, mutta kuukausi on jo liian pitkä aika, tulee tunne että pitää todistella toiselle kelpaavuuttaan siinä välissä. Sitäpaitsi kynnys seksille voi nousta liian korkealle jos aikaa kuluu liikaa. Mikä on liikaa, riippuu monista asioista.
Ota se asenne, että avoimin mielin ja ole myös itse valmis kokeilemaan uusia juttuja, vaikkei se ihan itseä kiinnostaisikaan. Tekee sen hetken fiiliksen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Treffejä ja suhteita on turha stressata hirveästi etukäteen, kun siinä ei menetä yleensä muuta kuin korkeintaan pari tuntia omaa aikaansa. Ja just tämä, että jos joku ei millään ehdi treffeille ja kaikki on vaikeaa jo alkuunsa, unohda, sitä ei vaan kiinnosta.
Minä olen törmännyt myös sellaisiin naisiin, jotka "eivät uskalla". Liian pitkään sinkkuna ja yh:na, niin ovat kasvattaneet ympärilleen sellaisen suojakilven, jonka läpi ei mies pääse. Pelätään tuntea, ihastua ja rakastua, koska ne sekoittavat päätä ja arjen rutiineja. Toisaalta sellainen "vaikeasti saavutettava" nainen vaan kiinnostaa enemmän, kunhan ei liian mission impossible ole.
M51
Jos taas olet jo eläkeiässä ja uskossa niin mene SRK:n kerhoon. Olin joskus vahtimestari ja ikäihmisten kerhossa oli 25 naista ja 1 aviomies.
N56
Vaikutat mukavalta tyypiltä. Kyllä sinulle se oikea vielä löytyy, olen varma siitä. Ole kärsivällinen ja ennenkaikkea, oma itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen törmännyt myös sellaisiin naisiin, jotka "eivät uskalla". Liian pitkään sinkkuna ja yh:na, niin ovat kasvattaneet ympärilleen sellaisen suojakilven, jonka läpi ei mies pääse. Pelätään tuntea, ihastua ja rakastua, koska ne sekoittavat päätä ja arjen rutiineja. Toisaalta sellainen "vaikeasti saavutettava" nainen vaan kiinnostaa enemmän, kunhan ei liian mission impossible ole.
M51
Minulla on tuollainen suojakilpi, mutta ei se estä minua olemasta parisuhteessa. Koskaan en pysty 100% luottamaan keneenkään, en ole koskaan pystynyt. Elämä on.
Eiköhän meitä naisia ole moneen lähtöön.
Ja jos mies on kiinnostava, niin itse kyllä lähtisin lähes joka paikkaan, minkä mies keksisi ehdottaa. Esim.elokuvat on ihan mukava ajatus.
Ikää minulla 53, tosin en sinkku ole, mutta näin ajatuksen tasolla olisin kyllä avoin monelle "järkevälle" idealle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kiireinen ihminen löytää aikaa viikon, tai kahden viikon varoitusajalla jos oikeasti haluaa, eli tuo "lokakuulle asti buukattu kalenteri täyteen" vähän haiskahtaa, ettei kiinnosta, muttei halua suoraan sanoa.
Mitä tuohon muuten tulee... Niin, yllätyt, että ihmiset pitävät eri asioista? Ei se leffa ja bursa kaikille toimi, vaikka olisi 35v.
En ylläty, mutta kaipaan vähän naiselta itseltään vinkkiä. Jos vaan vastataan, että ääh, ei, tylsää, ei oo mun juttu,... niin tunnen itseni vähän hölmöksi ja mielikuvituksettomaksi.
ap
Älä tunne. Jokaiselle on joku. Ole oma itsesi, älä esitä mitään. Elä elämääsi niin että olet tyytyväinen. Kyllä siihen joku löytyy, joka on sopivasti erilainen, mutta jotain yhdistäviä tekijöitä.
Viimeisen parin viikon aikana kolme neljästä naisesta on kirjoittanut "miten pelottavan samankaltainen ajatusmaailma meillä on" tai "tuli fiilis että aivan kun olisin toisen itseni kanssa kirjoitellut" tai jotain vastaavaa. Opetetaanko näin jossain oppaassa "Linnunradan käsikirja Tinderöijille" vai sattumaako vain?
En nyt ihan ymmärrä mikä sun ongelma on. Sekö, että kaikille ei käy sama tekeminen?
Vierailija kirjoitti:
Liika yrittäminen on pahasta, sellainen että ihan kuka vaan kelpaa kunhan on nainen. No sinulla on ilmeisesti joku kiikarissa, mutta kerroit jo ainakin yrittäneesi treffailla ketä museon, ketä metsäretken tiimoilta. Pyysit kertomaan mieltymyksiä, no kerron, tämä edustaa vain minua, ei naisia yleensä. Aluksikin miehen pitää olla kiinnostunut juuri minusta, pitää osata kuunnella ja keskustella. Eriävä mielipide ei ole kutsu taisteluun joka miehen pitää voittaa keinolla millä hyvänsä. Ystävällinen ja kunnioittava asenne molemmin puolin. Treffit jossain tunnelmallisessa kahvilassa, ei tyyliin ABC. Odotan miehen tarjoavan, mutta maksan itse omani jos hän ei sitä tee ja pidän miestä ihan moukkana. Tällainen tarjoaminen ei tarkoita seksiin suostumista samantien. Seksitreffit on asia erikseen, siitä ei nyt tässä ole kyse. Jos etsii kumppania tositarkoituksella, ei seksillä ole kiire, mutta kuukausi on jo liian pitkä aika, tulee tunne että pitää todistella
Sinä kuka tätä alapeukutit, voitko kertoa miksi? Tuon kahvilatarjoamisen vuoksiko? Kuten tuossa kerroin, tämä edusti vain minua. En alkaisi (enää, nuorena tästä kokemusta, se vei koko suhteelta kaiken ilon) suhteeseen ihmisen kanssa, jonka koko elämä olisi rahojen laskemista, kaiken puolittamista ja ikuista pelkoa siitä että toinen nyt hyötyi minusta yhden kahvikupin verran.
Vierailija kirjoitti:
Jos taas olet jo eläkeiässä ja uskossa niin mene SRK:n kerhoon. Olin joskus vahtimestari ja ikäihmisten kerhossa oli 25 naista ja 1 aviomies.
N56
No en sentään vielä, eiköhän tässä vielä 16v ainakin ole työelämää edessä.
ap
Kuukausi liian pitkä aika odottaa seksiä jos hakee muuta kuin seksisuhdetta? Siksi alapaukutin, ei mulla muuta.
En osaa antaa mitään ohjeita kuin odota rauhassa - älä ole epätoivoinen. Se karkottaa naiset. Harrasta, tapaa ystäviä... Niin mekin tehdään. Luo itsellesi kiva elämä. Ja jos siihen löytyy nainen, niin se on vain plussaa.
N 56