Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen ja rakastuminen vanhemmalla iällä - naisnäkökulmaa kaivataan
19.08.2024 |
Teineinä tykättiin, "alettiin olemaan", erottiin ja toistettiin samaa moneen otteeseen. Sitten löytyi '"se oikea", jonka kanssa perustettiin perhe, ostettiin omakotitalo ja kasvatettiin lapset aikuisiksi.
Nyt on erottu ja lusikat jaettu. Yksinäisyys saa riittää ja uutta parisuhdetta on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Lupaava nainen on kiikarissa, mutta on tämä haastavaa jos vertaa tilanteeseen yli kolmenkymmenen vuoden takaa, jolloin oltiin melkein lapsia vielä. Ei ollut treffisovelluksia, vaan kumppania haettiin kaveri- tai harrastuspiireistä. Nyt selaillaan "myynti-ilmoituksia" ja potkitaan renkaita.
Aikuiset naiset ovat paljon vaikeammin "käsiteltävissä" kuin teinit aikanaan. Leffaan ja hampurilaiselle oli ihan toimiva setti 35v sitten, mutta ei iske enää viisikymppisille. Sitten on naisten omat lapset, jotka ovat teinejä tai nuoria aikuisia. On vuoroviikkovanhemmuutta, omaa uraa ja harrastuksia, työ- ja lomamatkoja ja kalenterit täynnä merkintöjä.
Ja mitä niiden naisten kanssa edes tekisi? Yksi haluaa taidemuseoon, itse en ymmärrä taiteesta mitään. Toiselle ehdotin marja- tai sieniretkeä, mutta kaupunkilainen ei tykkää kun menee itikoita silmiin ja hämähäkinseittiä hiuksiin. Kolmas innostui luontoretkestä, mutta kalenteri on täynnä syyskuun loppupuolelle saakka. Ja täältä foorumilta saa lukea ristiriitaisia ohjeita siitä, saako mies tarjota vai pitääkö hänen. Yksi ei halua treffejä kahvilassa tai ravintolassa ja toiselle ei ehdottomasti käy mikään aktiviteetti ulkona. Jonkin mielestä seksiä pitää olla ensimmäisillä tai viimeistään toisilla treffeillä kun itse kuvittelin että ehkä kuukauden päästä. Olen kyllä joustava ja sopeutuvainen, mutta en osaa lukea muita naisia kuin ex-vaimoani, joten antakaa kiltit selkeitä signaaleja siitä, mitä haluatte ja odotatte.
Tulipas pitkä ja sekava stoori, tiedetään, mutta kommentoikaa nyt jotain muutakin.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kiireinen ihminen löytää aikaa viikon, tai kahden viikon varoitusajalla jos oikeasti haluaa, eli tuo "lokakuulle asti buukattu kalenteri täyteen" vähän haiskahtaa, ettei kiinnosta, muttei halua suoraan sanoa.
Mitä tuohon muuten tulee... Niin, yllätyt, että ihmiset pitävät eri asioista? Ei se leffa ja bursa kaikille toimi, vaikka olisi 35v.
En ylläty, mutta kaipaan vähän naiselta itseltään vinkkiä. Jos vaan vastataan, että ääh, ei, tylsää, ei oo mun juttu,... niin tunnen itseni vähän hölmöksi ja mielikuvituksettomaksi.
ap
Jos mies on kiinnostava,ei sille vastata ääh,tylsää.Ehdottipa vaikka sorsien ruokkimista rannassa.
Tämähän se... Tai vaikkei kiinnostaisi, niin todennäköisesti ehdottaisi jotain muuta. Nää on näitä, kyky sanoa suoraan "et nappaa siinä mielessä, sori" on mahdotonta nykyään. Ja sitten ystävättärille ulistaan, että mikä siinä on, kun mies ei ymmärrä ettei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
@161 Miksi ei ole mahdollista, jos lapset asuvat vielä kotona? Hävettääkö sinua joku siknä miehessä? Vaiko se, että lapset tajuavat että äidilläkin on vielä tarpeensa? Minä ainakin ihan mielelläni tapaisin myös uuden naisen teini-ikäiset lapset vaikka ravintolassa illallisella.
Impotentti vanha mies ? 😁
0-3 työntöö ja tuijotus seinään.
Se N. O. L. O. U. S. 😉
Vierailija kirjoitti:
"Yksi haluaa taidemuseoon, itse en ymmärrä taiteesta mitään."
Ei sitä tarvitsekaan ymmärtää. Katsoa ja kenties saada elämys.
Mäkin aina mietin että tarkoitetaanko tällä "en ymmärrä taiteesta mitään" sitä että ei osata pitää analysoivaa 10 minuutin puhetta siitä mitä Vincent van Gogh on mahdollisesti yrittänyt jollakin teoksella sanoa, vai onko se vain ilmaus sille että taiteen katseleminen ja sen arvostaminen sitä kautta mitä tuntemuksia se herättää ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Veikkaan että monet jotka taidenäyttelyissä käyvät eivät analysoi taideteoksia mitenkään monimutkaisesti. Kun minä ja tätini käymme niissä, keskustelemme lähinnä siitä mistä pidämme teoksessa, tai jos emme pidä. Joku teos saattaa olla liikuttava jos vaikka surevan hahmon kasvot ja kehonkieli on toteutettu jotenkin hienosti. Jossain taulussa taivaan värit ja valot saattavat olla todella miellyttävän näköiset. Ja sitä rataa. Ja joskus on vaan kiva ihailla toisten ihmisten kädenjälkeä.
Vierailija kirjoitti:
@161 Miksi ei ole mahdollista, jos lapset asuvat vielä kotona? Hävettääkö sinua joku siknä miehessä? Vaiko se, että lapset tajuavat että äidilläkin on vielä tarpeensa? Minä ainakin ihan mielelläni tapaisin myös uuden naisen teini-ikäiset lapset vaikka ravintolassa illallisella.
Siis yhteen ei muuteta vielä. Toki teinit ovat tämän miehen tavanneet. Sitä edellistä eivät tavanneet, olivat pienempiä ja suhde oli ihan erilainen muutenkin. Ei ollut mitään tarvetta esitellä miestä lapsille, eikä miestäkään kiinnostanut heitä tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Intiimisti oleminen vaatii joillakin hiukan aikaa ennenkuin pystyy olemaan intiimisti. Joillakoin täytyy tulla ensin henkinen yhteys ja jonkinlainen keskinäinen luottamus. On, edelleenkin, olemassa ihmisiä jotka eivät voi harrastaa intiimiä kanssakäymistä liian tuntemattoman ihmisen kanssa. Koska siinä ollaan niin intiimissä tilanteessa.
Se ei tarkoita seksivastaisuutta. Nämä saattavat olla, ja usein ovatkin, hyvinkin lämpimiä ja tunteellisia ihmisiä sitten kun sille asteelle mennään. Sanoisinkin, että juuri siksi he haluavatkin edetä hiuksn hitaammin. Kun antavat itsestään paljon eivät halua antaa sitä kaikille vaan valituille. Seksi ei ole heille läpihuutojuttu.
Joo, on älytön väittämä että toinen ei muka ole tarpeeksi viehättävä jos ei heti ekalla tapaamisella halua hypätä tämän kanssa sänkyyn. Seksi on joillekin todella intiimi ja "vakava" (en keski parempaa sanaa) asia. Ei siihen ole kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat naiset ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin ex-vaimosi. Nuoret kaunottaret ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin olivat 35v sitten.
Miesten ja naisten, kaiken ikäisten parisuhdetta tavoittelevien, kannattaa opiskella kirja: 'The Mating Game - Why Men Want Sex & Women Need Love', Allan & Barbara Pease: https://www.amazon.de/Mating-Game-Understanding-Wants-Relationship/dp/1…
Lue, ja tulevaisuutesi näyttää paljon kirkkaammalta ja selvemmältä.
Tämä kirja ainoastaan saa viimeisenkin kiinnostuksen miehiin loppumaan. Ehkä se on toisaalta hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat naiset ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin ex-vaimosi. Nuoret kaunottaret ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin olivat 35v sitten.
Miesten ja naisten, kaiken ikäisten parisuhdetta tavoittelevien, kannattaa opiskella kirja: 'The Mating Game - Why Men Want Sex & Women Need Love', Allan & Barbara Pease: https://www.amazon.de/Mating-Game-Understanding-Wants-Relationship/dp/1…
Lue, ja tulevaisuutesi näyttää paljon kirkkaammalta ja selvemmältä.
Tämä kirja ainoastaan saa viimeisenkin kiinnostuksen miehiin loppumaan. Ehkä se on toisaalta hyvä.
Mitä se kirja sitten sisältää?
Vierailija kirjoitti:
Jopa kiireinen ihminen löytää aikaa viikon, tai kahden viikon varoitusajalla jos oikeasti haluaa, eli tuo "lokakuulle asti buukattu kalenteri täyteen" vähän haiskahtaa, ettei kiinnosta, muttei halua suoraan sanoa.
Mitä tuohon muuten tulee... Niin, yllätyt, että ihmiset pitävät eri asioista? Ei se leffa ja bursa kaikille toimi, vaikka olisi 35v.
Olen samaa mieltä. Oman mieheni kanssa treffailtiin ensi kerrat työpäivien tauoilla, siis oikeasti 20 minuutin takia ajeli luokseni syömään yhdessä eväät ja minä tein vastaavan toisinpäin. Epäsäännöllinen vuorotyö molemmilla.
Mikäli itselle iskee leffa ja hamppari, niin jos naista yhtään kiinnostaa ja hän on samanlainen. niin iskee kyllä hänellekin. Jos alkuun kehittelet treffejä nykytaiteen museoon, niin saat laukata siellä sitten suhteessakin koko ajan.
Olin pitkään (7 vuotta) tällaisessa suhteessa, kun lapseni olivat pienempiä, ja siihen elämäntilanteeseen se kyllä sopi tosi hyvin. Oltiin yhdessä eikä muita ollut, mutta vietettiin yhdessä käytännössä vain joka toinen viikonloppu plus jotain lomia. Se sopi itselleni siinä mielessä tosi hyvin että olen sitoutuvaa ja yksiavioista tyyppiä, mutta lasteni ollessa pieniä mulla ei ollut oikein enempää annettavaa (kun en tosiaan mitään uusperhekuvioita halunnut, enkä muutenkaan viettää aikaa yhtenä yksikkönä). Mies taas oli hyvin työorientoitunut vela, joten hänellekin sopi järjestely hyvin.
Lasten kasvettua aloin kuitenkin kaivata enemmän. Halusin rakastua vielä. Tuo yllä kuvaamani suhde oli enemmän sellainen kaverisuhde kuitenkin. Joten erosin, avasin mielen ja sydämen, ja kohtasinkin sitten elämäni rakkauden. Ja kun hänet kohtasin, huomasin pian haluavani jakaa hänen kanssaan kaiken. Arjen, katon, ihan kaiken. Vielä se ei ole mahdollista, koska lapseni asuvat edelleen kotona, mutta tärkeintä on se että meillä on samat haaveet, ja yhteinen, jaettu näkemys siitä, mihin tämä suhde johtaa.