Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen ja rakastuminen vanhemmalla iällä - naisnäkökulmaa kaivataan
19.08.2024 |
Teineinä tykättiin, "alettiin olemaan", erottiin ja toistettiin samaa moneen otteeseen. Sitten löytyi '"se oikea", jonka kanssa perustettiin perhe, ostettiin omakotitalo ja kasvatettiin lapset aikuisiksi.
Nyt on erottu ja lusikat jaettu. Yksinäisyys saa riittää ja uutta parisuhdetta on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Lupaava nainen on kiikarissa, mutta on tämä haastavaa jos vertaa tilanteeseen yli kolmenkymmenen vuoden takaa, jolloin oltiin melkein lapsia vielä. Ei ollut treffisovelluksia, vaan kumppania haettiin kaveri- tai harrastuspiireistä. Nyt selaillaan "myynti-ilmoituksia" ja potkitaan renkaita.
Aikuiset naiset ovat paljon vaikeammin "käsiteltävissä" kuin teinit aikanaan. Leffaan ja hampurilaiselle oli ihan toimiva setti 35v sitten, mutta ei iske enää viisikymppisille. Sitten on naisten omat lapset, jotka ovat teinejä tai nuoria aikuisia. On vuoroviikkovanhemmuutta, omaa uraa ja harrastuksia, työ- ja lomamatkoja ja kalenterit täynnä merkintöjä.
Ja mitä niiden naisten kanssa edes tekisi? Yksi haluaa taidemuseoon, itse en ymmärrä taiteesta mitään. Toiselle ehdotin marja- tai sieniretkeä, mutta kaupunkilainen ei tykkää kun menee itikoita silmiin ja hämähäkinseittiä hiuksiin. Kolmas innostui luontoretkestä, mutta kalenteri on täynnä syyskuun loppupuolelle saakka. Ja täältä foorumilta saa lukea ristiriitaisia ohjeita siitä, saako mies tarjota vai pitääkö hänen. Yksi ei halua treffejä kahvilassa tai ravintolassa ja toiselle ei ehdottomasti käy mikään aktiviteetti ulkona. Jonkin mielestä seksiä pitää olla ensimmäisillä tai viimeistään toisilla treffeillä kun itse kuvittelin että ehkä kuukauden päästä. Olen kyllä joustava ja sopeutuvainen, mutta en osaa lukea muita naisia kuin ex-vaimoani, joten antakaa kiltit selkeitä signaaleja siitä, mitä haluatte ja odotatte.
Tulipas pitkä ja sekava stoori, tiedetään, mutta kommentoikaa nyt jotain muutakin.
Kommentit (170)
#73, en aidosta tiedä, mutta elävästä elämästä ainakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän ongelmana ennen kaikkea tunne- ja arvolatautuneisuutta. Kun maailman haluaa nähdä todella tietyllä tavalla, tulee samalla sulkeneeksi silmänsä kaikelta siltä, mikä ei omaan maailmankuvaamme mahdu. Kun onnistuu hyväksymään, että valtaosa ihmisistä on varsin asiallista ja neutraalia väkeä, avautuu meille mahdollisuus myös huomata, että potentiaalisia parisuhteeseen tai seksiseuraksi kelpaavia ihmisiä on ympärillämme jatkuvasti melkoisia määriä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin, että pariutuminen on tehty hyvin vaikeaksi nykyään ihan kaikenikäisille. Itse en jaksa yhtään mitään deittisovelluksia. Eikä tässä oikein muuta pysty tai jaksa, kuin pyöriä lasten kanssa kotona. Niinpä olen haudannut kaikki toiveet parisuhteesta niin syvälle, että vakavasti epäilen, että pystynkö edes enää ihastumaan, saatikka rakastumaan.
N45
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan kuolaamiseen. Torjutuksi tulemista pelätään
Hyvä vinkki Petra, mutta kun niitä ihmisiä ainakin itse harvemmin nykypäivänä kohtaa. Tai jos kohtaa, niin ei ole välttämättä korrektia ilmaista olevansa kiinnostunut. Kannattaisi jonkun alkaa valmistaa t-paitoja tekstillä "Olen sinkku, saa tulla hurmaamaan"
Valtaosa ihmisistä on varsin asiallista ja myönteisen neutraalia väkeä. Heihin ei ole yleensä aihetta liittää vahvoja arvo- ja tunnelatautuneita merkityksiä, (naiset ovat feministihysteerikkoja, jotka syyttää heti häiriköinnistä) sillä niistä on lähinnä haittaa uusiin ihmisiin tutustumisessa.
Olisit pitänyt vihityn ex-aviovaimosi.
Muuthan pitkätkin suhteet ovat kämppäkavereita ja pelkästään käytännöllisiä menojen ja kulujen jakajia tyyliin - josko parempi vielä löytyisi.
Ajattelen näin.
En odota enää Pyhää Avioliittoa. Sitä ei minulle suotu.
Rauha. Tyytyväisyys. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostat ehkä vähän epötoivoiselta ja liian hampaat irvessä pariutumista suorittavalta. Jääkö tuossa tilaa tutustua naisiin yksilöinä, persoonina, vai onko kumppanin olemassa olo sinulle se tärkein itseisarvo? Pohdiskelisin sinuna näitä asioita, sillä harva haluaa olla toiselle "kunhan vain on kumppani", ellei ole itse yhtä epätoivoinen. Kuinka kauan erostasi on?
En ole mielestäni epätoivoinen. Ja kuka tahansa ei käy, olen antanut pakkeja itsekin. Ei ole kuitenkaan itseisarvona tutustua naisiin monikossa, mielelläni olisi lopettanut deittailun hetiensimmäisen kohdalla jos olisi oikeanlainen kumppani heti löytynyt. Seksisuhteessa voisi riittää "kunhan on kiihottava kumppani" mutta ei enää parisuhteessa. Erosta on 2,5 vuotta.
ap
Vanhemmiten pariutuminen hankalampaa. Hyvin monet ihmiset jäykistyneet omiin tapoihinsa, siinä on vaikea löytää paikkaa toiselle ihmiselle. Itse erosin viisikymppisenä ja löysin nykyisen mieheni pari vuotta siitä. Ja tuo kävi helposti ku olin valmis asialle. Netissä löydettiin toisemme, huomattiin heti olevamme tärkeissä asioissa samanlaisia, samanlainen ajatus parisuhteesta, tulevaisuudesta ja vapaa-ajan vietosta. Positiivinen elämänasenne molemmilla auttoi pääsemään alkukitkan yli, samoin se ettemme heti hyökänneet yhteen asumaan vaan vasta kun molempien lapset jo aikuisia.
Sen lyhyen etsintävaiheen aikana keskityin tervepäisiin miehiin joilla teini-ikä jo eletty eikä tarvetta sen uudelleenelämiseen. Joilla jalat oli maassa kumppanin etsimisessä, se on enemmän kompromisseja ja halua nähdä toisen positiiviset piirteet eikä keskittyä negatiivisiin. Joilla kokemusta pitkästä parisuhteesta, mikä minusta osoitti kykyä sitoutua. Ja etsin miehistä paljon joustavuutta mitä itsekin tiesin kykeneväni antamaan, vanhemmiten ei enää jaksa muuttaa kaikkia tapojaan ja miksi tarvitsisikaan jos kumpikin kykenee kompromisseihin. Varmaan nuo samat piirteet naisissa helpottavat parinlöytämistä, etsi naisia joilla profiilissaan enemmän huumoria, elämän moninaisuuden ymmärtämistä ja arvostamista kuin tiukkoja mustavalkoisia listoja ja sääntöjä. Lykkyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen henk. koht. eri mieltä. Se on vain hyvä asia, jos kumppania kiinnostaa eri asiat."
Mielenkiinnon kohteet kertovat usein myös arvoista. Minusta on turha mennä museoon ja teatteriin, jos ne ovat pakkopullaa, koska silloin antaa myös treffikumppanille väärän kuvan itsestään. Samanlaiset mielenkiinnonkohteet kantavat pitkälle, silloin yhteistä on muutakin kuin seksi, ja silloin myös molempien kaveripiirit tulevat herkemmin toimeen keskenään.
Vanhemmiten ei oikein ole mitään syytä olla yhdessä parisuhteessa, ellei jaeta samoja mielenkiinnonkohteita. Tällä reseptillä olen nähnyt niiden uussuhteiden syntyvän onnellisten tähtien alla, jotka ovat "kuin paita ja peppu" harrastuksissaan ja menoissaan. Esimerkiksi yksi nainen, jonka ex ei jakanut juuri mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, löysi miehen, joka rakastaa musiikkia ja oopperaa, laulaa kuorossa jne. Häntäkään ei olisi löytänyt, jos olisi jäänyt eronsa jälkeen seurustelemaan formulamiehen kanssa, joka muuten oli ihan kiva.
Aikuisiän suhteissa pitää olla valtavasti yhteistä kuin ystävillä, muuten suhde ei kestä. Ei ole perhe-elämää ja lapsia, jotka suhdetta liimaisivat yhteen eikä seksi riitä. N56
Vierailija kirjoitti:
Pidän ongelmana ennen kaikkea tunne- ja arvolatautuneisuutta. Kun maailman haluaa nähdä todella tietyllä tavalla, tulee samalla sulkeneeksi silmänsä kaikelta siltä, mikä ei omaan maailmankuvaamme mahdu. Kun onnistuu hyväksymään, että valtaosa ihmisistä on varsin asiallista ja neutraalia väkeä, avautuu meille mahdollisuus myös huomata, että potentiaalisia parisuhteeseen tai seksiseuraksi kelpaavia ihmisiä on ympärillämme jatkuvasti melkoisia määriä!
Mielestäni tällaiset ihmiset voisi poistaa yhteiskunnasta kokonaan, jotka näkevät muut potentiaalisina itsetyydytyskohteina. Tai suljettaisiin seksiaddiktit johonkin omaan leiriinsä. Onneksi kaikenlainen ahdistelu on nykyään laitonta, eli voivat fantasioida vain omassa päässään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit pitänyt vihityn ex-aviovaimosi.
Muuthan pitkätkin suhteet ovat kämppäkavereita ja pelkästään käytännöllisiä menojen ja kulujen jakajia tyyliin - josko parempi vielä löytyisi.
Ajattelen näin.
En odota enää Pyhää Avioliittoa. Sitä ei minulle suotu.
Rauha. Tyytyväisyys. 😊
Juuri näin. Perheenrikkojamiehet kelpaavat yleensä vain todella säälittäville tapauksille, jos enää nykyään heillekään
No anna olla, etkö oppinut jo ekalla kerralla? Saat olla ihan rauhassa ihman muijan kotkokuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yli 40 v, useampi vuosi sitten avioliitto päätyi eroon. Olin monta vuotta yksin, ihan omasta halustani ja arjen kuormittavuuden takia.
Vuosi sitten tapasin eräässä tapahtumassa kivan ikäiseni miehen, ja aloitimme suhteen. Meillä on etäsuhde asuinpaikkojemme sijainnin vuoksi, näemme pääsääntöisesti joka toinen viikonloppu kun minulla on "lapsivapaata". Tykkäämme viettää aikaa hyvin samantyylisesti. Talvella hiihdimme paljon, nyt kesällä ollaan moottoripyöräilty hänen pyörällään, mökkeilty, käyty muutamissa tapahtumissa ja ihan vaan ulkoiltu, uitu luonnonvesissä, laitettu yhdessä ruokaa ja istuskeltu ja juteltu. Kaikista parasta on mun mielestä se arkinen yhdessäolo kokkaillen, jutellen ja toisiamme hellien.
Itse olen ihan tavallinen työssäkäyvä teinien äiti. En todellakaan odota enkä edes halua mitään hienouksia, illallisia tai hulppeita puitteita, vaan tavallinen yhdessäolo on parasta. Arvostan todellakin yhteisiä metsäreissuja, luontoretkiä, marjastamista, pyöräilyä ym. Olen kiitollinen ja iloinen, jos miesystäväni sanoo minua kauniiksi tai muuten kehuu ja pieniä palveluksia arvostan. Esim. hän korjasi ruohonleikkurini ja talvella teki luonani lumitöitä. Myös itse haluan tehdä vastaavia "palveluksia" hänelle, leipoa vaikka sämpylöitä ja tehdä hyvää ruokaa. Koen nämä palvelukset rakkaudenosoituksina puolin ja toisin.
Toivottavasti löydät naisen, jonka kanssa ajanvietto olisi luontevaa ilman mitään erikoisia "temppuja".
Vanhat naiset ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin ex-vaimosi. Nuoret kaunottaret ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin olivat 35v sitten.
Miesten ja naisten, kaiken ikäisten parisuhdetta tavoittelevien, kannattaa opiskella kirja: 'The Mating Game - Why Men Want Sex & Women Need Love', Allan & Barbara Pease: https://www.amazon.de/Mating-Game-Understanding-Wants-Relationship/dp/1…
Lue, ja tulevaisuutesi näyttää paljon kirkkaammalta ja selvemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yli 40 v, useampi vuosi sitten avioliitto päätyi eroon. Olin monta vuotta yksin, ihan omasta halustani ja arjen kuormittavuuden takia.
Vuosi sitten tapasin eräässä tapahtumassa kivan ikäiseni miehen, ja aloitimme suhteen. Meillä on etäsuhde asuinpaikkojemme sijainnin vuoksi, näemme pääsääntöisesti joka toinen viikonloppu kun minulla on "lapsivapaata". Tykkäämme viettää aikaa hyvin samantyylisesti. Talvella hiihdimme paljon, nyt kesällä ollaan moottoripyöräilty hänen pyörällään, mökkeilty, käyty muutamissa tapahtumissa ja ihan vaan ulkoiltu, uitu luonnonvesissä, laitettu yhdessä ruokaa ja istuskeltu ja juteltu. Kaikista parasta on mun mielestä se arkinen yhdessäolo kokkaillen, jutellen ja toisiamme hellien.
Itse olen ihan tavallinen työssäkäyvä teinien äiti. En todellakaan odota enkä edes halua mitään hienouksia, illallisia tai hulppeita puitteita, vaan tavallinen yhdessäolo on parasta. Arvostan todellakin yhteis
Voi kuinka kivalle suhteelle tämä kuulostaa! Voi vain haaveilla samanlaisesta. Ei tosiaan keski-ikäinen kaipaa mitään krumeluureja tai prinsessana pitämistä - arkinen yhdessä tekeminen ja oleminen on se, mitä itsekin kaipaa. Totta kai joskus voisi olla ihanaa käydä jossain tosi hulppeassa jutussa, yhteisen suunnittelun ja myös yhdessä maksamisen hengessä. Sehän tässä toisessa kierroksessa on kivaa, että on jo talous vakiintunut ja on ihan eri lailla varaa panostaa tekemisiin kuin nuoruuden suhteissa tai ensimmäisellä kierroksellakaan.
Aloituksessa ihmetellyistä treffeistä sen verran, että ehdottomasti parhaimmat treffit ikinä olivat kirjastossa! Siinä tuli hyvin luontevasti käytyä läpi kummankin mielenkiinnon kohteet, eikä tarvinnut lainkaan jäykistellä, mitä tavanomainen kahvilassa tapaaminen usein on. Kävelytreffitkin on jees, jos löytyy kiva paikka jossa tallustella. Itse en ehkä suostuisi leffaan ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska eihän siinä pysty edes juttelemaan. Puhumattakaan kuinka piinallinen elokuvahetkestä tulee, jos deittikumppani vaikka tuoksahtaa epämiellyttävälle :D
Tsempit kaikille meille ehtoopuolen seuraa hakeville! Helppoa se ei tosiaankaan ole, mutta ehkä joskus onnistaa?
N50
Tässä nyt sinulle yksi naisnäkökulma lisää:
Rupatteluhetki julkisella paikalla on ihan parasta, kahvila, ravintola, puisto,... En etsi ohjelmatoimistoa. Haluan ensisijaisesti tutustua ihmiseen, en uuteen leffaan tai kansallispuistoon. Sitten kun tunnemme jo paremmin, uusi leffa ja patikointiretki kiinnostaa kyllä kovasti.
Jos tarkoituksesi on oikeasti edetä asiassasi, niin kysy suoraan häneltä. Ei sillä pitäisi olla sinulle merkitystä, mitä muut naiset haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat naiset ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin ex-vaimosi. Nuoret kaunottaret ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin olivat 35v sitten.
Miesten ja naisten, kaiken ikäisten parisuhdetta tavoittelevien, kannattaa opiskella kirja: 'The Mating Game - Why Men Want Sex & Women Need Love', Allan & Barbara Pease: https://www.amazon.de/Mating-Game-Understanding-Wants-Relationship/dp/1…
Lue, ja tulevaisuutesi näyttää paljon kirkkaammalta ja selvemmältä.
Olen aina ihmetellyt mikä saa ihmiset uskomaan kaikenmaailman guruihin, joilla ei ole edes minkäänlaista tutkintoa aiheesta, jonka "asiantuntijoita" he ovat. Tuokin mies on pitänyt Kremlissä luennon Putinille, siinä hänen tieteellisin saavutuksensa?
Osaatko kertoa millä perusteella luotat tällaisen kaksikon neuvoihin? Toisen titteli on "vaimo".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat naiset ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin ex-vaimosi. Nuoret kaunottaret ovat kaikki osapuilleen samanlaisia kuin olivat 35v sitten.
Miesten ja naisten, kaiken ikäisten parisuhdetta tavoittelevien, kannattaa opiskella kirja: 'The Mating Game - Why Men Want Sex & Women Need Love', Allan & Barbara Pease: https://www.amazon.de/Mating-Game-Understanding-Wants-Relationship/dp/1…
Lue, ja tulevaisuutesi näyttää paljon kirkkaammalta ja selvemmältä.
Olen aina ihmetellyt mikä saa ihmiset uskomaan kaikenmaailman guruihin, joilla ei ole edes minkäänlaista tutkintoa aiheesta, jonka "asiantuntijoita" he ovat. Tuokin mies on pitänyt Kremlissä luennon Putinille, siinä hänen tieteellisin saavutuksensa?
Osaatko kertoa millä perusteella luotat tällaisen kaksikon neuvoihin? Toisen titteli on "vaimo".
Tuo tiedekirja on hämmästyttävän kattava ytimekäs kooste tutkimuksista muutamien kymmenien vuosien yli. Kirjan julkaisun aikaan paneuduin moniin kirjassa viitattuihin tutkimuksiin, kun luin tuon uudelleen viime vuonna paneuduin viitteisiin hartaudella. Kirjassa ei ole mielipiteitä, vaan kerronta etenee tutkimuksia toisiinsa niittaamalla. Kirja on saanut erinomaiset arvostelut kaikkialla maailmassa (paitsi feministeiltä) ja sitä oli myyty 27 miljoonaa kappaletta jokunen vuosi sitten.
Kannattaa lukea vaikka USA Amazonin asiakasarvosteluja: https://www.amazon.com/Mating-Game-Understanding-Wants-Relationship/dp/…
96, Kirjojen myyntimäärät eivät valitettavasti kerro sen laadusta, ne kertovat vain siitä samasta kuin guruuskin eli myyvästä sisällöstä, jossa on kansaan menevää sisältöä.
Jos kirjoittajalla ei itsellään ole mitään asiantuntemusta kyseisestä aihealueesta, niin suhtaudun lähtökohtaisesti erittäin kriittisesti aivan kuten suhtaudun muunkin alan helppoheikkeihin. Mukana on varmasti oikeaakin tietoa, mutta luultavasti suurin osa on vain osa suurta keitosta, jonka tarkoitus on luoda myyvä tarina. Arvostelut kertoivat juuri tuollaista tarinaa.
Bestsellereiden kirjoittaminen on tietysti hieno taito sekin.
#91, kuvaamasi kuulostaa aika lailla sellaiselta, mitä minäkin olen etsimässä. Mielellään samoilta seuduilta, mutta ei välttämättä muuttoa yhteen missään vaiheessa.
ap
#93, kirjoituksesi auttaa uskomaan tulevaisuuteen. Eiköhän päivä vielä kerran paista risukasaankin.
Minä olen toiseen ketjuun joskus kirjoittanut omasta treffailuun liittyvästä kokemattomuudestani sekä epävarmuudestani ja kyvyttömyydestäni tulkita naisten viestintää tai lukea rivien välistä. Tämä nimen omaan homman alkuvaiheessa kun toistaei vielä juurikaan tunne.
Tämä ilmenee siten, että välillä kaikki tuntuu naisen etenevän hyvin, välillä taas pessimistiset ajatukset valtaavat mielen. Tiiviin ja ystävällissävytteisen viestinnän jälkeen tulee joku töksähtävä vastaus tai pitkä radiohiljaisuus. Silloin alan etsimään heikkoja signaaleja ja miettimään, että nyt alkaa lämpötila laskea ja naisen kiinnostus lopahtaa. Oikeasti syynä voi olla vain vaikka kiireinen päivä tai ärtymys jostain ihan muusta naisen oman elämän asiasta, mutta minä pelkään pahinta, että kaikki johtuu minun viesteistäni tai käytöksestäni. Tiedän analysoivani ja miettiväni asioita liikaa, mutta en voi sille mitään.
Ei ole helppoa olla naisten kanssa kokematon, herkkä ja epävarma mies.
Asun luonnonsuojelualueen vieressä. Siellä ei onneksi kelkkailijat hengaile; on lailla kielletty.