Yksinäinen nainen. Istun puistossa sekä seuraan, kun kaikilla muilla on joku tai vähintään seuraa ja mä vain yksin. Olen surullinen...
Olen 35-vuotias nainen, ja todella yksinäinen. Ei sisaruksia ei mitään yhteyttä sukulaisiin vanhemmat kuolleet, ei kavereita, olen sinkku. Haluaisin miesystävän, tai edes yhden kaverin. Olen jonkin verran käynyt yksin tapahtumissa, niissä on ollut vain kännistä lääppijämiestä ja seksinvonkaajaa. En ole kiinnostunut yhden yön jutuista. Haluaisin ihan selvin päin olevien kanssa jutella. No, vaikeaa on ketään löytää. Asun yksin Tampereella kaksiossani ja seinät alkaa kaatua päälle. Käyn salilla ja kaupassa. Siinä kaikki oikeastaan. Baarit ei kiinnosta. Selvinpäin ei kukaan kuitenkaan sano mulle mitään. Ihmiset kyllä hymyilee mulle. Mutta kukaan ei puhu mitään. En ole työelämässä nyt, niin ei kontakteja sitäkään kautta. Oon päivä päivältä yksinäisempi ja surkeampi. Joinain päivinä olen niin lamautunut että makaan vaan peiton alla. Miksi nousisin, kun tavallaan ei ole mitään. Olisiko jollakulla vinkkiä, Tampereella, missä yksinäinen ihminen voisi tutustua muihin, selvinpäin. Ja ideoita jotka eivät olisi kalliita koska rahaa ei ole paljoa käytettävissä.
Kommentit (233)
En usko APta, nainen on onnellisimmillaan sinkkuna.
Miten olet sitten aikaisemmin hoitanut ystävyys- ja kaverisuhteesi? Jos sinulle olisi potentiaalinen kaveri tiedossa, niin kuinka toimisit?
Ap on yksinäinen, kun kukaan alfa eli pitkä ja komea mies ei ole kiinnostunut hänestä. Tavis miehet ap luettelee samantien seksin vonkaajiksi, jos osoittavat kiinnostuksen merkkejä tai erehtyvät pyytämään häntä ulos.
Jonkun harrastuksen sä ehdottomasti tarvitset. Jonkun jossa harrastaminen on sosiaalista ja johon voi hurahtaa. Ole avoin ja kokeile kaikenlaista esimerkiksi työväenopiston kautta.
Vierailija kirjoitti:
Tarjosin kerran yhdelle naiselle snägärillä sapuskat. Lähinnä säälistä, mut se nainen kuvitteli minun haluavan jotain ja otti yhteyttä. Tarjosin drinkin, ensimmäisen ja viimeisen.
Miksi naiset soittelee perään jos on niille ystävällinen. Haluan vain olla kiva ihmisille ja saada olla rauhassa yksin.
Miksi jaat yhteystietojasi urpo, jos haluut olla rauhassa?
Ennen kun haaveilet parisuhteesta, niin sinun pitäisi saada työpaikka ja elämäsi järjestykseen.
Ap, toivottavasti pystyt ohittamaan ja ignoroimaan jonkun kuuhullun solvaavat kommentit. Ei yksinäisyys ole aina mikään valinta tai juuri omista ominaisuuksista johtuvaa, vaan olosuhteiden oikusta syntynyt. Moni kokee yksinäisyyttä jossain elämänvaiheessa, vaikka näennäisesti kavereita olisikin, saati sitten, jos ei oikein edes ole ihmisiä joita kutsuisi ystäviksi tai kavereiksi.
Itse koin yksinäisyyttä etenkin lapsena ja vaikka nuoruudessa ja nuorena aikuisena sainkin hyviä ystäviä ja laajan kaveripiirin, olen lapsuuden kokemuksistani johtuen aina vähän jännittänyt sitä, hyväksytäänkö minut todella ja uskallanko pyytää yhteistä tekemistä. Sitten tulivat lapset ja sitä myötä aika oli kortilla, myös kavereilla, ja oli tosi vaikeaa saada seuraa varsinkaan mihinkään spontaaniin tekemiseen.
Käänteentekevää oli, kun liityin mukaan kivaan harrastusporukkaan. Paitsi että nyt tapaan ihmisiä harrastuksen merkeissä joka viikko, harrastuskavereista on vuosien varrella tullut myös muuten kavereita ja jopa ystäviä. Järjestämme myös pari kertaa vuodessa koko porukan yhteisiä illanistujaisia, joihin myös uusien jäsenten on helppo tulla ja jossa tutustutaan vapaamuotoisemmin. Säännöllisten sosiaalisten kuvioiden myötä oma sosiaalinen itseluottamus on kasvanut niin, että uskallan itsekin ehdottaa tapaamisia helpommin.
Olen vakuuttunut siitä, että mikä tahansa sosiaalinen kuvio ruokkii sosiaalista pääomaa ja auttaa lisäämään sitä uusissakin tilanteissa. Vaikka jostain tietystä harrastuksesta ei saisikaan kavereita muuhun tekemiseen, saat kuitenkin kontakteja ja totut paremmin taas olemaan erilaisten ihmisten kanssa ja sitä kautta myös itseluottamus kasvaa. Vähän niin kuin sosiaalinen lihaskuntotreeni. Mieti, ap, mikä olisi sinua kiinnostava juttu, johon voisit lähteä mukaan? Vaikka useampikin? Kaikki harrastukset eivät maksa paljoa, ja tosiaan seurakunnan tarjoamat aktiiviteetit kannattaa ottaa mukaan harkintaan.
Eli suomeksi sanottuna loisit yhteiskunnan rahoilla ja kehtaan vielä valittaa siitä! Eikö sinua hävetä yhtään? Hyvä vaan, että hallitus leikkaa tuollaisilta ihmisiltä kuin ap. Itseäni v*tuttaa käydä töissä, kun muutenkin palkka on pieni, vielä joudun elättämään tuollaisia loisia veroillani. Sitten toiset vaan istuskelee puistoissa ja voivottelee, kun itse menen nukkumaan, jotta jaksaisin nousta aamulla ylös töihin. Itse olen kanssa yksinäinen sekä elämä perseestä, mutta tuollainen lusmuilu menee jo yli.
Ah..ei siitä pääse mihinkään eikä tätä voi teeskennellä,hyvät kansalaiset och samma.....jaaa med borgare olemme jälleen päässeet todistamaan aitoa,jotain tosi tosi suomalaista sielunmaisemaa. Tästä se kaikki on lähtenyt aikojen alussa meidän kohdalla. Tämä on vain jotain niin hienoa jossa toveri imee loputkin tyydyttäkseen omat himonsa. Tämä on hieno,hieno kansa ja kulttuuri. Siis pliis jos mulla olis päätäntävalta ni etninen puhdistus tulisi tapahtumaan, Sirpa,Esko ja te kaikki...surkeat surkeat ihmispoloiset lähtisitte poistettavaksi...mmmhh tää koskee no okei sit kait jotain 95 % väestöstä. Sen pystyy haistaa, sen aistii, näkee...ei vaan ole muuta vaihtoehtoa,that's it.
Ei tää o mun vika,ei todellakaan Anyway, oikein mukavaa ja kaunista päivää teille kaikille tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä ihmisiä taas liikkeellä. Tsemppiä ap. Seurakuntaan tosiaan menisin!
Minä löysin elämälleni tarkoituksen ja ymmärsin olevani Jumalalle rakas ja tärkeä ihminen menetettyäni minulle rakkaat vanhempani ja tädit, sedät ja enon sekä muutamia muita sukulaisia. Sain yllättäen ystäväkseni serkkuni. Aloitin käymään lähikirkossa (ev.lut.) Ne kirkonmenot ovat tuttuja jo lapsuudesta asti eikä haittaa vaikkeivat olisikaan. Jumalanpalveluksessa käyminen vaikuttaa sinuun pikkuhiljaa, kun alat tottua siihen. Löydettyäsi uskon, sinä saat Jumalalta lahjaksi Pyhän Hengen puolustajaksesi, vaarasta varoittajaksi, neuvonantajaksi jne.
Lähikirkossani henkilökunta otti minut lämpimästi vastaan ja ajan myötä selvisi, että he ovat kaikki kanttoria myöten uskossa. Kirkko ja kaupunki lehdessä on kaikenlaista toimintaa arki-iltaisin. Löydät sen netistä, mikäli et kuulu kirkkoon. Kirkkoon kuuluville se tulee kotiin postin mukana. Varmasti Tampereellakin on toimintaa lähes jokaiselle arki-illalle. Helpointa on aloittaa vaikka, jos teillä vaan on, Sanan ja rukouksen illasta. Kestää n. 1,5 h ja aika menee siivillä. Siellä käy paljon yksinäisiä. Ehkä ohimennen voit vaikka aloittaa keskustelun kysymällä kyseisestä illasta tms. tervehtiä kaikkia, jotka siellä tapaat. Mahdollisuuksia on monia ja nimenomaan yksinäisille.
Kokeile ja käy sitkeästi muutaman kerran, niin näet onko tuo, jota etsit. Uskovana et ole koskaan yksin etkä yksinäinen. Jumala puhuu sinulle Raamatun kautta. Uusi Testamentti on meille tarkoitettu, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen on myös Vanha Testamentti, josta kaikki sai alkunsa.
Jumalan siunausta sinulle yksinäinen
Naiset +35v oppivat elämän raadollisuuden!
Oppiipahan naiset nyt olemaan!
Ala harrastaa retkeilyä. Nykyään on ihan kansalaisopistossa kursseja (sinänsä aika yllättävää, ihmiset ei osaa enää itse panna tossuja jalkaan ja voileipiä reppuun), ja Suomen Latu järjestää kaikkea myös, ja paikallisyhdistyksissä on krooninen pula vapaaehtoisista.
Tutustut ihmisiin vaikka ihan yksin menisit jonnekin suositulle reitille, mutta ohjattuun toimintaan osallistumalla saat heti ryhmän. Ja ihmiset menee ryhmissä pitkillekin vaelluksille ja ulkomaille jne. Ei tarvitse olla yksin, jos ei tahdo.
Bonuksena miehen löytämisessä ei ole sitten enää mitään ongelmaa.
Puutarhayhdistykset on muuten myös hyvin sosiaalisia ja niissäkin on toimihenkilöistä pulaa, eikä sinulla tarvitse olla omaa puutarhaa. Puutarhaa voi pitää parvekkeellakin.
Mutta itse jos olisin miestä vailla, lähtisin noihin retkeily- ja eräilyhommiin kyllä. Meinaan niistä löytyy parhaat miehet.
Voimaannut ja avaa OF-tili, niin moni muukin sun ikäinen nainen tekee :D
Kokeile työntää peukalon peppureikääsi, josko tämä helpottaisi oloasi. Jos ei, niin voi kehuskelle itsellesi, tulipahan tuokin kokeiltua.
Hei ap
Toivottavasti luet vielä tätä ketjua. Ohita kylmästi haukkumisviestit, älä lue niitä.
Netistä löytyy virsikirja, etsi sieltä minulle niin kovasti surussa ja muutenkin voimaa antava virsi nro 293. Se on kirjoitettu Irlannissa 700-luvulla ja antaa voimaa vieläkin. Opettele vaikka laulamaan mukana, kuten minä teen.
Siunausta, et ole yksin, sinulle on kirjoittanut hyviä vastauksia niin moni!
Jos ei ole erittäin hyvännäköinen mies, tai keskivertoa paremman näköinen nainen, niin on käytännössä turha odottaa, että ns. arjessa kukaan lähestyisi, ainakaan siinä mielessä. Ainoa vaihtoehto on muuttaa tapojaan niin, että tapaa ihmisiä, eli alkaa harrastamaan, osallistuu toimintaan, kerhoihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap
Toivottavasti luet vielä tätä ketjua. Ohita kylmästi haukkumisviestit, älä lue niitä.
Netistä löytyy virsikirja, etsi sieltä minulle niin kovasti surussa ja muutenkin voimaa antava virsi nro 293. Se on kirjoitettu Irlannissa 700-luvulla ja antaa voimaa vieläkin. Opettele vaikka laulamaan mukana, kuten minä teen.
Siunausta, et ole yksin, sinulle on kirjoittanut hyviä vastauksia niin moni!
Eiku eiku eiku kirjoitin väärin siis virsi 923.
T. Sama
Vierailija kirjoitti:
Ap on yksinäinen, kun kukaan alfa eli pitkä ja komea mies ei ole kiinnostunut hänestä. Tavis miehet ap luettelee samantien seksin vonkaajiksi, jos osoittavat kiinnostuksen merkkejä tai erehtyvät pyytämään häntä ulos.
Tämä on varmaan totta, koska itse tunnen paljon tällaisia naisia. Heitä löytyy ihan työpaikalta, jos komea mies lähestyy heitä, niin ovat heti innoissaan. Mikäli kyseessä on "tavis", naiset ihmettelevät ja sanovat "mitäs sä nyt oikein yrität". Naisten standardit eivät ole kaikille samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on yksinäinen, kun kukaan alfa eli pitkä ja komea mies ei ole kiinnostunut hänestä. Tavis miehet ap luettelee samantien seksin vonkaajiksi, jos osoittavat kiinnostuksen merkkejä tai erehtyvät pyytämään häntä ulos.
Tämä on varmaan totta, koska itse tunnen paljon tällaisia naisia. Heitä löytyy ihan työpaikalta, jos komea mies lähestyy heitä, niin ovat heti innoissaan. Mikäli kyseessä on "tavis", naiset ihmettelevät ja sanovat "mitäs sä nyt oikein yrität". Naisten standardit eivät ole kaikille samat.
Meinaat, että jos se kasvoiltaan ruma 160cm/90kg nainen lähestyy sinua, olet ihan innoissasi ja lähdet vaikka kahville?
Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää, vaan jotkut joutuvat olemaan yksin. Siihen on vaan totuttava.