Lue keskustelun säännöt.
Opettaja istui polviasennossa päällä näin päiväkodissa rauhoitettiin juonikasta ja vallanhimoista 5-vuotiasta
18.08.2024 |
Opettajat pitivät 5-vuotiasta jatkuvasti kiinni päiväkodissa. Varhaiskasvatuslaki ei sano sanaakaan siitä, millaisia keinoja lapsien rauhoittamisessa voi käyttää.
Kommentit (318)
141/318
|
18.08.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti, jossa on paljon muita lapsia ja rauhattomuutta ei ole Asperger-henkilölle oikea paikka. Jos aistien kuormittumista vähennetään, tällaiset henkilöt usein oireilevat myös vähemmän, jolloin ei edes tapahdu kuvaamiasi tilanteita.
On tosi outoa, että lapseen kohdistetaan ihan samoja odotuksia kuin aikuiseen. Rankaisisitko esim kaksikuukautista vauvaa, jos hän ei osaakaan pyytää kauniisti ruokaa, vaan sen sijaan itkee?
Nälkäisenä itkeminen on kaksikuukautiselle vauvalle täysin normaalia toimintaa. Eino ei selvästikään ole normaali viisivuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"
Rajattomuus on se syy siinä taustalla, se pitää nähdä. Rajaton lapsi hakee rajoja, koska kaipaa turvaa. Lapsella on turvaton olo, jolloin testaa aikuisia, käyttäytyy haastavasti. Syy on aina taustalla. Psykopatia on hyvin hyvin harvinaista.
Juuri näin, jokainen lapsi tarvitsee jämptit rajat. Lapsi kokee rajattomuuden turvattomuutena, joten rajat luovat lapselle sekä henkistä että fyysistä turvaa.
Psykopatia ei muuten ole kovin harvinaista. Arviolta noin 1% väestöstä täyttää "varsinaisen" psykopatian kriteerit, ja noin 10%:lla on psykopaattisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin aiemmin 5 v ryhmässä, jossa oli erittäin väkivaltainen lapsi. Tilanteet oli todella vaikea ennakoida, sillä hän saattoi rauvostua mistä tahansa esim. sählypelissä ei saanut maalia -> alkoi hakata toista lasta mailalla, ei halunnut pukea -> alkoi hakata aikuista, ei halunnut siivota omia sotkujaan -> alkoi hakata aikuista, heitti toista lasta jääpalalla päähän ja aikuinen meni estämään ettei heitä toista-> alkoi hakata aikuista . Kerran oli erkkaope ja koitti tätä tunteiden sanoittamista hänen kanssaan -> turpaan tuli. Ainoa keino suojata muita lapsia ja itseään oli kiinnipito. Ei mitään empatiaa toisten kipua tai pahaamieltä kohtaan. Jos joku lapsi joskus uskalsi puolustaa itseään tai sanoi ettei halua leikkiä hänen kanssaan, tämä tapaus tuli heti itkemään siitä aikuiselle.
Uskon, että vanhempien on vaikea ymmärtää näitä tilanteita päiväkodin näköku
Ensinäkin, luettelit juuri monta tilannetta, jotka ovat juuri niitä mitä olisi voinut ennakoida, pukemistilanteet, siirtyymät, pettymykset. Toiseksi, ei tunteita sanoiteta tilanteen ollessa päällä, vaan hyvissä hetkissä, eikä tunteiden sanoittaminen auta lasta siinä tilanteessa selviytymään yhtään. Käytännössä teillä ei vain ollut osaamista. Pyytäkää ihmiset päästä koulutuksiin, please!! Lukekaa ammattikirjallisuutta.
just. Minä olen lukenut ammattikirjallisuutta ja olen kasvatustieteilijä. Ja minulle oli lapsi, joka saattoi käydä päälle. Täysin out of the blue tilanteissa, joissa ei ollut mitäön ihmeellistä. Kuten kerran leikkiåuistossa. Sanoin, puolen tunnin päästä lähdetään. Sitten muistutin varttia aiemmin. Sitten annoin vielä lähtöaikaa. Tämä siis auttoi yleensä, mutta ei juuri sinä päivän. Lapsi tuli päälle.
Kaikki osaaminen oli. Kaikki kokemus, miten tuota lasta pitää kohdella. Kaikki tunnekeskustelu silloin, kun tilanteet eivät olleet päällä. Mutta poika vain oli välillä täysin arvaamaton.
hän on nyt 25-vuotias. Päälle tuleminen loppui pilku hiljaa joskus 12-vuotiaana. Mutta vieläkin, hän on täysin arvaamaton luonne.
Ihmiset vois luonnetestata ennen kuin antaa luvan lisääntyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit heijastaa todella hyvin sitä, miten lapsivihamielisiä Suomessa ollaan. Ihan järkyttävää lukea millaisilla sanoilla pientä lasta kuvataan ja miten täällä oikeutetaan aikuisen väkivalta lasta kohtaan. Onkohan kommentoijilla minkäänlaista käsitystä siitä millaista on elää Aspergerin kanssa??? On hyvin mahdollista, että kyseisellä lapsella on ollut esim ylliherkkyyksiä äänen tai kosketuksen kanssa ja vaikeuksia ilmaista tunteitaan. Aistiärsykkeet, esim melu, voi Asperger-henkilöllä tuntua vaikka fyysisenä kipuna. Kuvitelkaa aikuiset itse miltä tuntuisi olla jatkuvassa fyysisessä kivussa työpaikalla ja sitten kun yritätä sitä ilmaista pomo painaa maahan tai laittaa eristyskoppiin.
Rauhaton ja meiluisa päiväkoti ei ole tällaiselle lapselle oikea paikka, mutta että on ihmisiä, joiden mielestä väkivalta lasta kohtaa on oikein, niin huhuh...
Tietääkseni kukaan tässä ketjussa ei ole ollut sitä mieltä, että väkivalta lasta kohtaan on oikein. Mutta jotain on ollut pakko tehdä, jotta estetään tätä yhtä lasta tekemästä väkivaltaa muille lapsille.
Minulla on Asperger-diagnoosi, jonka sain vasta parikymppisenä. Ehdin siis kärsiä parikymmentä vuotta kuvaamastasi aistiyliherkkyydestä, ennen kuin sain oireille selityksen.
Olin (olen) myös sosiaalisesti hyvin kömpelö, mutta ikinä - ikinä - en ole käyttäytynyt väkivaltaisesti eikä päiväkodissa opettajien tarvinnut koskaan rajoittaa minua fyysisesti.
Asperger tai autismin kirjo -diagnoosi ei oikeuta käyttäytymään väkivaltaisesti.
Sinulle oli sattunut tolkulliset hoitajat päiväkotiin, eikä esimerkiksi sellaisia, jotka usuttivat toiset lapset väkisin "leikkimään" sinun kanssa, jotta lakkaisit olemasta muista poikkeava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöljintä tässä on se, että lapselta vaditaan aikanaan korvauksia siitä, että vanhemmat ovat aloittaneet ja hävinneet oikeusjutun. Ei päiväkoti-ikäisen lapsen voi olettaa ymmärtävän juridiikkaa siinä määrin, että tajuavat, mitä on tapahtumassa, eikä muutenkaan pieni lapsi ole vanhempiensa vahtija, vaan päin vastoin.
Jännä juttu, että tällaisia lapsia ei ollut 60-luvulla. Varmasti oli neurologisesti poikkeavia ja hiukan "levottomia", mutta he eivät pahoinpidelleet toisia lapsia. Siitä olisi seurannut siirto kasvatuslaitokseen. Lapsilla oli turvallista koulussa. Onhan noita koulukoteja vielä nykyäänkin.
Toki tarhoja oli vähemmän ja enemmistö lapsista kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen kanssa ei pärjätä, ei väkivalta ole ratkaisu. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää.
Ja nyt asiantunteva selvitys miten pärjää, kiitos. Varsinkin neurologisesti toisenlaisen ja pienen kanssa jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä eikä normistoa. Muut ei taida tietää joten vielä kerran kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että tällaisia lapsia ei ollut 60-luvulla. Varmasti oli neurologisesti poikkeavia ja hiukan "levottomia", mutta he eivät pahoinpidelleet toisia lapsia. Siitä olisi seurannut siirto kasvatuslaitokseen. Lapsilla oli turvallista koulussa. Onhan noita koulukoteja vielä nykyäänkin.
Toki tarhoja oli vähemmän ja enemmistö lapsista kotihoidossa.
Niin no, nuo lapset olivat sitten niissä kasvatuslaitoksissa. Eli ei voi sanoa ettei heitä silloin olisi ollut olemassakaan, eivät vaan olleet muiden näkyvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että tällaisia lapsia ei ollut 60-luvulla. Varmasti oli neurologisesti poikkeavia ja hiukan "levottomia", mutta he eivät pahoinpidelleet toisia lapsia. Siitä olisi seurannut siirto kasvatuslaitokseen. Lapsilla oli turvallista koulussa. Onhan noita koulukoteja vielä nykyäänkin.
Toki tarhoja oli vähemmän ja enemmistö lapsista kotihoidossa.
Mistä sinä voit tietää, että toisia lapsia pahoinpitelevät lapset olisi tuolloin siirretty kasvatuslaitokseen, jos sellaisia lapsia ei kertakaikkiaan ollut? Nyt ei ollut kyllä ihan loppuun asti mietitty tuo kirjoitus.
Hihittelen mielessäni näille lukekaa ammattikirjoja - tyypeille. Se eka työvuosi on saattanut mennä mukavasti, jos on ollut hyvä ryhmä. Tällöin on saattanut tulla kuva, että se on oman toiminnan ansiota. Mutta viimeistään kolmantena työvuonna tulee se lapsi, jolle on ihan turha mitään kuvia tyrkyttää. Kannattaa varautua siihen, ettei pudotus tule liian korkealta. Psokopaatteja on se noin 1 prosentti ja valitettavasti se on jo lapsilla nähtävissä juurikin täydellisen empatiakyvyn puutteena ja toisaalta kykynä toimia vallantahtoisesti yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vois luonnetestata ennen kuin antaa luvan lisääntyä...
Koirillakin jalostus toimii.
-eri
Vierailija kirjoitti:
"Niitäkin lapsia valitettavasti löytyy, jotka käyttäytyvät huonosti ja aggressiivisesti vain ärsyttääkseen ja kiusatakseen. Heillä saattaa olla esimerkiksi psykopatiaa sekä rajattomuutta taustalla. Jatkuvasti erittäin väkivaltainen lapsi on päiväkodin erityisryhmässä avustajan kanssa. Näin joillakin paikkakunnilla."
Rajattomuus on se syy siinä taustalla, se pitää nähdä. Rajaton lapsi hakee rajoja, koska kaipaa turvaa. Lapsella on turvaton olo, jolloin testaa aikuisia, käyttäytyy haastavasti. Syy on aina taustalla. Psykopatia on hyvin hyvin harvinaista.
Pelkkä rajattomuus ei taustalla, vaan liittyy myös psykopatian piirteitä. Siksi erityisryhmä oman avustajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mikään ihme, että nykyään on niin paljon vapaaehtoisesti lapsettomia. En itsekään enää tähän maailmaan synnytyäisi lasta. Päiväkoti ja koulu ei ole enää turvallinen paikka.
Ennen sentään vaikeat tapaukset hoidettiin ja opetettiin muualla kuin normaalien lasten joukossa.
"just. Minä olen lukenut ammattikirjallisuutta ja olen kasvatustieteilijä. Ja minulle oli lapsi, joka saattoi käydä päälle. Täysin out of the blue tilanteissa, joissa ei ollut mitäön ihmeellistä. Kuten kerran leikkiåuistossa. Sanoin, puolen tunnin päästä lähdetään. Sitten muistutin varttia aiemmin. Sitten annoin vielä lähtöaikaa. Tämä siis auttoi yleensä, mutta ei juuri sinä päivän. Lapsi tuli päälle.
Kaikki osaaminen oli. Kaikki kokemus, miten tuota lasta pitää kohdella. Kaikki tunnekeskustelu silloin, kun tilanteet eivät olleet päällä. Mutta poika vain oli välillä täysin arvaamaton.
hän on nyt 25-vuotias. Päälle tuleminen loppui pilku hiljaa joskus 12-vuotiaana. Mutta vieläkin, hän on täysin arvaamaton luonne. "
Ei lapsi ole mikään robotti, joka toimisi aina hyvin, kun olet keksinyt ennakoinnin. Ennakointi auttaa,mutta ei se mikään ihme keino ole. Noissa tilanteissa sitten vaan kielketään tiukasti, kerrotaan seuraamuksista ja viimeisenä keinona pidetään kiinni oikeaoppisesti. Sekin on fine jos tilanne sen vaatii. Ei lapsi opi viikossa, kuukaudessa tai useammassa asioita.
Minä olen vain lastenhoitaja, mutta työskennellyt 12v erittäin haastavien tapausten kanssa ihan normi ryhmissä, koska alueella jolla työskentelen, tuen tarpeisia on paljon ja integroidut ryhmät täynnä. Tällä hetkellä ryhmässäni (21) lasta on 8 tuella ja useampi lapsi joilla rajattomuutta ja levottomuutta, mutta ei diagnoosia. Ja tälläinen ryhmä ei ole alueellamme mitenkään poikkeus. Näitä lapsia on ja tulee olemaan ja meidän aikuisten on vain opittava työskentekemään heidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin aiemmin 5 v ryhmässä, jossa oli erittäin väkivaltainen lapsi. Tilanteet oli todella vaikea ennakoida, sillä hän saattoi rauvostua mistä tahansa esim. sählypelissä ei saanut maalia -> alkoi hakata toista lasta mailalla, ei halunnut pukea -> alkoi hakata aikuista, ei halunnut siivota omia sotkujaan -> alkoi hakata aikuista, heitti toista lasta jääpalalla päähän ja aikuinen meni estämään ettei heitä toista-> alkoi hakata aikuista . Kerran oli erkkaope ja koitti tätä tunteiden sanoittamista hänen kanssaan -> turpaan tuli. Ainoa keino suojata muita lapsia ja itseään oli kiinnipito. Ei mitään empatiaa toisten kipua tai pahaamieltä kohtaan. Jos joku lapsi joskus uskalsi puolustaa itseään tai sanoi ettei halua leikkiä hänen kanssaan, tämä tapaus tuli heti itkemään siitä aikuiselle.
Uskon, että vanhempien on vaikea
Onko jo ollut lusimassa?
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että tällaisia lapsia ei ollut 60-luvulla. Varmasti oli neurologisesti poikkeavia ja hiukan "levottomia", mutta he eivät pahoinpidelleet toisia lapsia. Siitä olisi seurannut siirto kasvatuslaitokseen. Lapsilla oli turvallista koulussa. Onhan noita koulukoteja vielä nykyäänkin.
Toki tarhoja oli vähemmän ja enemmistö lapsista kotihoidossa.
Aika jännä juttu, että silloin annettiin piiskaa huonosti käyttäytyville lapsille. Silloin ei hyvin käyttäytyvät olleet pieksettävinä kuten nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ammattikirjatyypit ovat näitä nykyisiä kolmekymppisiä, jotka viimeistään parin työvuoden jälkeen jäävät uupumussaikulle, kun se todellisuus ja lapset eivät toimineetkaan niin, kuin kirjoissa opetettiin..
Noup. olen 12v työskennellyt haastavien lasten kanssa, ihan normi ryhmissä koska integroidut täynnä. Koen pärjääväni lapsen kuin lapsen kanssa. Kehitysvammoista ei niin kokemusta, mutta heille onkin sitten ihan omat yksiköt. Nimenomaan kun käy koulutuksia, lukee alan kirjallisuutta, oppii uutta, jaksaa työssä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että tällaisia lapsia ei ollut 60-luvulla. Varmasti oli neurologisesti poikkeavia ja hiukan "levottomia", mutta he eivät pahoinpidelleet toisia lapsia. Siitä olisi seurannut siirto kasvatuslaitokseen. Lapsilla oli turvallista koulussa. Onhan noita koulukoteja vielä nykyäänkin.
Toki tarhoja oli vähemmän ja enemmistö lapsista kotihoidossa.
Ennen oli erityisluokat ja ryhmät. Oli tarkkailuluokkaa, apukoulua jne. Jonne nämä lapset kuuluivat. Siellä oli myös hoitajilla ja opettajilla sitä erityistuntemusta. Nyt nämä kaikki on sijoitettu normaalien lasten keskelle, joka tuo pelkästään ongelmia ja vaaratilanteita.