Opettaja istui polviasennossa päällä näin päiväkodissa rauhoitettiin juonikasta ja vallanhimoista 5-vuotiasta

Ensinäkin, luettelit juuri monta tilannetta, jotka ovat juuri niitä mitä olisi voinut ennakoida, pukemistilanteet, siirtyymät, pettymykset. Toiseksi, ei tunteita sanoiteta tilanteen ollessa päällä, vaan hyvissä hetkissä, eikä tunteiden sanoittaminen auta lasta siinä tilanteessa selviytymään yhtään. Käytännössä teillä ei vain ollut osaamista. Pyytäkää ihmiset päästä koulutuksiin, please!! Lukekaa ammattikirjallisuutta.

Voi kuule hänen kanssaan ennakoitiin mm noita siirtymiä koko ajan, joskus auttoi joskus ei. Ainoa keino, että pettymyksistä ei olisi tullut raivaria olisi ollut, ettei hän joudu pettymyksiä kokemaan lainkaan ja mielestäni se on aika mahdotonta päiväkoti ympäristössä, jossa tosiaan on se 20 muutakin, joiden tarpeet tulee myös ottaa huomioon. Kuvaohjausta ja tunnekasvatusta käytettiin koko ryhmän kanssa. Hänellä oli jo muihin lapsiin verrattuna tiettyjä erityisvapauksia ja järjestelyjä ja tilanteen salliessa, joitakin asioita katsottiin läpi sormien, sillä tiedettiin, että tilanteeseen puuttuminen johtaa lähes varmasti väkivaltaiseen käytökseen. Mutta jokaista tilannetta ei voi, eikä mielestäni pidäkään luovia yhden lapsen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän lastensuojelu ei puuttunut tilanteeseen, jos vanhemmilla ei ollut osaamista lapsen kanssa? Kyllähän kaikki lähtee kotoa ja kasvatuksesta. 

Päiväkotien olisi syytä tehdä enemmän lastensuojeluilmoituksia näistä väkivaltaisista lapsista. Vaarantavat  ryhmän toisten lasten päivän. Lasun puuttuminen voisi johtaa nopeampaan diagnoosiin ja oikeaan hoitoon/tukitoimiin tälle väkivaltaiselle lapselle.

Miten olisi jos antaisi riehua ja vahingoittaa ja uhrit hakisi korvauksia vanhemmilta?   Ehkä syytöksiä kiinnipidosta olisi vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu, että tällaisia lapsia ei ollut 60-luvulla. Varmasti oli neurologisesti poikkeavia ja hiukan "levottomia", mutta he eivät pahoinpidelleet toisia lapsia. Siitä olisi seurannut siirto kasvatuslaitokseen. Lapsilla oli turvallista koulussa. Onhan noita koulukoteja vielä nykyäänkin.

Toki tarhoja oli vähemmän ja enemmistö lapsista kotihoidossa.

Mistä sinä voit tietää, että toisia lapsia pahoinpitelevät lapset olisi tuolloin siirretty kasvatuslaitokseen, jos sellaisia lapsia ei kertakaikkiaan ollut? Nyt ei ollut kyllä ihan loppuun asti mietitty tuo kirjoitus.

No katsos, kun sentähden niitä ei koululuokissa ollut, vaikka hitaammin oppivia olikin ja niitä levottomia.

Vierailija kirjoitti:

"just. Minä olen lukenut ammattikirjallisuutta ja olen kasvatustieteilijä. Ja minulle oli lapsi, joka saattoi käydä päälle. Täysin out of the blue tilanteissa, joissa ei ollut mitäön ihmeellistä. Kuten kerran leikkiåuistossa. Sanoin, puolen tunnin päästä lähdetään. Sitten muistutin varttia aiemmin. Sitten annoin vielä lähtöaikaa. Tämä siis auttoi yleensä, mutta ei juuri sinä päivän. Lapsi tuli päälle.

Kaikki osaaminen oli. Kaikki kokemus, miten tuota lasta pitää kohdella. Kaikki tunnekeskustelu silloin, kun tilanteet eivät olleet päällä. Mutta poika vain oli välillä täysin arvaamaton.

hän on nyt 25-vuotias. Päälle tuleminen loppui pilku hiljaa joskus 12-vuotiaana. Mutta vieläkin, hän on täysin arvaamaton luonne. "

Ei lapsi ole mikään robotti, joka toimisi aina hyvin, kun olet keksinyt ennakoinnin. Ennakointi auttaa,mutta ei se mikään ihme keino ole. Noissa tilanteissa sitten vaan kielketään tiukasti, kerr

Siksihän hän tuossa leikkipuistoepisodissa kävikin päälle, kun pakotin hänet lähtemään. Hän tiesi aivan varmasti seuraukset. Hänellä kesti 12 vuotta oppia tämä. Tai, hänellä kesti 8 vuotta, koska alkoi käymään päälle 4-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu, että tällaisia lapsia ei ollut 60-luvulla. Varmasti oli neurologisesti poikkeavia ja hiukan "levottomia", mutta he eivät pahoinpidelleet toisia lapsia. Siitä olisi seurannut siirto kasvatuslaitokseen. Lapsilla oli turvallista koulussa. Onhan noita koulukoteja vielä nykyäänkin.

Toki tarhoja oli vähemmän ja enemmistö lapsista kotihoidossa.

Mistä sinä voit tietää, että toisia lapsia pahoinpitelevät lapset olisi tuolloin siirretty kasvatuslaitokseen, jos sellaisia lapsia ei kertakaikkiaan ollut? Nyt ei ollut kyllä ihan loppuun asti mietitty tuo kirjoitus.

No katsos, kun sentähden niitä ei koululuokissa ollut, vaikka hitaammin oppivia olikin ja niitä levottomia.

Olihan se kasvatuslaitos myös tehokas pelote. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tuollaisen opettajan paikka tarhassa vai erikoistuneessa laitoksessa?

Kiinnipitäminen on yksi keino rauhoittaa. Tarhassa on muitakin lapsia, heitäkin on suojeltava.

Jos lapsi vahingoittaa itseään tai muita, on vaihtoehdot vähissä opettajalla. Ei taida kuulua normaalikouluun tuo lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Hihittelen mielessäni näille lukekaa ammattikirjoja - tyypeille. Se eka työvuosi on saattanut mennä mukavasti, jos on ollut hyvä ryhmä. Tällöin on saattanut tulla kuva, että se on oman toiminnan ansiota. Mutta viimeistään kolmantena työvuonna tulee se lapsi, jolle on ihan turha mitään kuvia tyrkyttää. Kannattaa varautua siihen, ettei pudotus tule liian korkealta. Psokopaatteja on se noin 1 prosentti ja valitettavasti se on jo lapsilla nähtävissä juurikin täydellisen empatiakyvyn puutteena ja toisaalta kykynä toimia vallantahtoisesti yms. 

Usein näennäinen "empatiakyvyn puute" johtuu siitä, että lapsi peittää tunteensa suojellakseen omiaan. Puhutaan kasvojen menetyksestä. Lapsi häpeää, pelkää tms, jolloin saattaa esittää koppavaa vaikka taustalla jotain muuta.

Ps. Minä ammattikirjoja suositteleva olen työskennellyt 12v haastavien lasten kanssa, enemmän kauhistelen täällä kollegoiden osaamattomuutta..järkyttävää! Viime kaudella ryhmässäni oli agressiivinen lapsi joka sylki aikuisia päin, löi, puri, raapi, satutti muita,heitteli huonekaluja. Loppukeväästä oli kuin toinen lapsi. Rajat, kuvat, ennakointi, lempeys ja empatia oikeassa kohtaa. Jämptiys oikeassa kohtaa. Käytös muuttui ymmärryksellä. Otti päähän kun oli sijaisia, jotka eivät oikeasti osanneet toimia lapsen kanssa, pelkäsivät tätä 4vuotiasta. Näin tilanteita jossa lapsi sylki maahan ja aikuiset vain seisoivat vieressä ja käänsivät selkänsä, koska eivät osanneet hoitaa tilannetta. Täällä 90%kommenteista paistaa ymärrämättömyys ja osaamattomuus. Ja olen siitä järkyttynyt, koska tälläiset lapset eivät ole mitenkään harvinaisia tänä päivänä. 

Mm tällaisten tapauksien takia pysyttelen mahdollisimman kaukana lapsista ja lisääntyneistä

Joku kirjoitti ettei 60 luvulla ollut näitä. Maailma oli silloin himpun verran parempi. Ei sillä eipä ysärilläkään ollut näitä väkivaltaisia ja päällekäyviä lapsia eskarissa ainakaan en muista. Ja jos oli heidät pistettiin jonnekin  kasvatus yms laitoksiin. Onneksi sain rauhassa käydä eskarin. Ylipäätänsä ihmisten käyttäytyminen ja luonne ovat muuttuneet myös lapsissa. Moni 5 vuotias on hyvinkin juonitteleva ja manipuloiva se vaan pistetään sen piikkiin että on lapsi ja vasta kehittyvä mutta kuten todettu myös lapsi voi olla syntymästä saakka psykopaatti tms. Tunnetaidot eivät todellakaan Auta väkivaltaiseen ja riehuvan lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ammattikirjatyypit ovat näitä nykyisiä kolmekymppisiä, jotka viimeistään parin työvuoden jälkeen jäävät uupumussaikulle, kun se todellisuus ja lapset eivät toimineetkaan niin, kuin kirjoissa opetettiin.. 

Noup. olen 12v työskennellyt haastavien lasten kanssa, ihan normi ryhmissä koska integroidut täynnä. Koen pärjääväni lapsen kuin lapsen kanssa. Kehitysvammoista ei niin kokemusta, mutta heille onkin sitten ihan omat yksiköt. Nimenomaan kun käy koulutuksia, lukee alan kirjallisuutta, oppii uutta, jaksaa työssä paremmin.

 

Huomaa, että olet työskennellyt normi ryhmissä, etkä erityisryhmissä. Se on oma maailmansa, ja siellä on juuri ne lapset, joiden kanssa ei pärjätä missään muissa ryhmissä. Vaikeaa autismia, kehitysvammaa, silmitöntä aggressiivisuutta. Ryhmässä Erityisope, varhaiskasvatuksen erityislastenhoitajat sekä avustajat. Sekä päivittäin käyvät eri alan terapeutit.

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu, että tällaisia lapsia ei ollut 60-luvulla. Varmasti oli neurologisesti poikkeavia ja hiukan "levottomia", mutta he eivät pahoinpidelleet toisia lapsia. Siitä olisi seurannut siirto kasvatuslaitokseen. Lapsilla oli turvallista koulussa. Onhan noita koulukoteja vielä nykyäänkin.

Toki tarhoja oli vähemmän ja enemmistö lapsista kotihoidossa.

Tottakai heitä oli, mutta heidät suljettiin laitoksiin pois muiden silmistä. Myöhemmin esim. tarkkisluokille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei saa pitää kiinni tai painaa maahan. Lyömästä ja repimästä saa estää, ettei mene toisen lapsen kimppuun, siirtämällä ja käsi pois rauhallisesti. Ei puristeta kovaa. Vaan rauhoitutaan toisessa huoneessa, ollaan siellä hetki. Lapsi voi ahdistua ja seota pysyvästi, jos aikuinen krunttaa lattiaan tai pitää otteessa.

lässytilässyti menepä itse paikkaan töihin, jossa tuolitkin lentävät henkilökuntaa päin ja opettaja on harvanen viikko mustelmilla, kun lapsi hakkaa opettajaa, paiskoo tavaroita nykyään sairaalakouluoppilaatkin on jopa yleisopetuksessa ja osastolle ei oteta, koska ei ole hoitovastetta mutta yleisopetuksessa voivat käydä 1-9 luokat muitten joukossa terrorisoiden koko luokan.. 

Kun itse kävin koulua 70-80 luvuilla, niin silloin oli tarkkikset ja aparit. Nykyään niitä ei enää ole.

Jotkut ovat onnekseen(?) saaneet kasvaa niin laput silmillä/pumpulissa, ettei elämässä ole tullut vastaan lapsia (tai aikuisia), jotka ovat todella moraalittomia tai empatiakyvyttömiä, tai muuten neurologisesti hyvin haastavia. Ei ne aikuiset psykopaatit ja muut luonnevikaiset ole yhtäkkiä 18v syntymäpäivänään keksineet ryhtyä sellaisiksi kuin ovat.

Omasta lapsuudesta muistan muutamia tyyppejä, jotka olivat jo alle 10v:na ei-niin-kivoja tyyppejä enkä epäile, etteivätkö samat piirteet olisi olleet esillä jo ennen kouluikää. 

Ihmettelen tässä ketjussa olevia aikuisia, jotka kehtaavat syyllistää varhaiskasvattajia vääristä keinoista. Itse ainakin häpeäisin silmät päästäni jos lapseni olisi muille vaarallinen ja kokisin ongelman olevan ensisijaisesti meidän perheemme ratkaistava asia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen kanssa ei pärjätä, ei väkivalta ole ratkaisu. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää.

 

Ryhmässä vaan on parikymmentä muuta lasta, joilla on oikeus viettää hoitopäivä turvallisessa ja myönteisessä kasvatusympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ammattikirjatyypit ovat näitä nykyisiä kolmekymppisiä, jotka viimeistään parin työvuoden jälkeen jäävät uupumussaikulle, kun se todellisuus ja lapset eivät toimineetkaan niin, kuin kirjoissa opetettiin.. 

Noup. olen 12v työskennellyt haastavien lasten kanssa, ihan normi ryhmissä koska integroidut täynnä. Koen pärjääväni lapsen kuin lapsen kanssa. Kehitysvammoista ei niin kokemusta, mutta heille onkin sitten ihan omat yksiköt. Nimenomaan kun käy koulutuksia, lukee alan kirjallisuutta, oppii uutta, jaksaa työssä paremmin.

 

Huomaa, että olet työskennellyt normi ryhmissä, etkä erityisryhmissä. Se on oma maailmansa, ja siellä on juuri ne lapset, joiden kanssa ei pärjätä missään muissa ryhmissä. Vaikeaa autismia, kehitysvammaa, silmitöntä aggressiivisuutta. Ryhmässä Erit

Mitähän varten Einoa ei sitten sijoitettu tämmöiseen? Vai oliko niin että hänellä ei ole diagnoosia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hihittelen mielessäni näille lukekaa ammattikirjoja - tyypeille. Se eka työvuosi on saattanut mennä mukavasti, jos on ollut hyvä ryhmä. Tällöin on saattanut tulla kuva, että se on oman toiminnan ansiota. Mutta viimeistään kolmantena työvuonna tulee se lapsi, jolle on ihan turha mitään kuvia tyrkyttää. Kannattaa varautua siihen, ettei pudotus tule liian korkealta. Psokopaatteja on se noin 1 prosentti ja valitettavasti se on jo lapsilla nähtävissä juurikin täydellisen empatiakyvyn puutteena ja toisaalta kykynä toimia vallantahtoisesti yms. 

Usein näennäinen "empatiakyvyn puute" johtuu siitä, että lapsi peittää tunteensa suojellakseen omiaan. Puhutaan kasvojen menetyksestä. Lapsi häpeää, pelkää tms, jolloin saattaa esittää koppavaa vaikka taustalla jotain muuta.

Ps. Minä ammattikirjoja suositteleva olen työskennellyt 12v haastavien lasten kanssa, enemmän kau

Valitaan, mutta tällaiset kollegoiden "osaamattomuudesta" järkyttyjät kyllä tiedetään. Jos olette niin ylivertaisen ammattitaitoisia kuin väitätte, miksette osaa kohdata työkavereitanne arvostavasti? 

Vierailija kirjoitti:

Ensinäkin, luettelit juuri monta tilannetta, jotka ovat juuri niitä mitä olisi voinut ennakoida, pukemistilanteet, siirtyymät, pettymykset. Toiseksi, ei tunteita sanoiteta tilanteen ollessa päällä, vaan hyvissä hetkissä, eikä tunteiden sanoittaminen auta lasta siinä tilanteessa selviytymään yhtään. Käytännössä teillä ei vain ollut osaamista. Pyytäkää ihmiset päästä koulutuksiin, please!! Lukekaa ammattikirjallisuutta.

 

Voi kuule hänen kanssaan ennakoitiin mm noita siirtymiä koko ajan, joskus auttoi joskus ei. Ainoa keino, että pettymyksistä ei olisi tullut raivaria olisi ollut, ettei hän joudu pettymyksiä kokemaan lainkaan ja mielestäni se on aika mahdotonta päiväkoti ympäristössä, jossa tosiaan on se 20 muutakin, joiden tarpeet tulee myös ottaa huomioon. Kuvaohjausta ja tunnekasvatusta käytettiin koko ryhmän kanssa. Hänellä oli jo muihin lapsiin verrattuna tiettyjä erityisvapauksia ja järjestelyjä ja

Ehkä juuri se että "katsottiin välillä läpi sormien" ja "erityisvapauksia" johti siihen että tilannetta ei saatu hallintaan. Eli ei oltu johdonmukaisia, jos välillä katsottiin läpi sormien. Tälläisten lasten kanssa erittäin selkeät rajat ovat ehdottomia ja niistä ei jousteta. Ei erityisvapauksia, ainakaan säännöissä mitä muutkin lapset noudattavat. Sori, mut ei mene läpi sinun selitts, tiedän mistä puhun.

onko eino pieni psykopaatin taimi?

Ikävä kyllä täysin totta.