Minne naiset ovat hävinneet?

Vierailija kirjoitti:

Löytyiskö meille hyvin käyttäytyville miehille yhtään sympatiaa? Taitaa olla myös, että nuoremmissa ikäpolvissa miehiä on paljon enemmän kuin naisia. Taitaa olla nykypäivänä enää soveliasta lähestyä deittiäpeissä tai kaverien kautta?

Tai siis se mitä tässä monen viestin verraan ollaan puitu. Kaikkien maine kärsii muiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona tai metsässä sen karhun kanssa. Koska miesten käytös ollut sellaista, että parempi olla ilman.

Naurahdin, koska olen sinkku ja olin kirjaimellisesti metsässä. 

Karhuja tuskin näen, jokusen sudenjäljen todennäköisemmin. 

Tattijahdissa olen kuiteskii. Nämä vaan menee pannulle. 

Että jos samaa seesteisyyttä ja hyvää fiilikstä saisi kaupunkitateiltakin, niin varmaan niitäkin tulisi hakemalla haettua samalla tavalla. Mutta kun nyt trendaa kaiken maailman andrewtatet, joilla se tatti on, hmph, otsassa. Niin ennemmin tulee oltua metsässä kuin ihmisten ilmoilla.

Kuitenkin juuri ne adrewtatet teitä naisia kiinnostaa ainakin hesassa seksiturismi kukoistaa, naiset tietty uskoo seurustelevansa. Kuinkahan moni houkutellaan ulkomaille prostituiduksi.

Kerro eläväsi jossain netin syövereissä kertomatta eläväsi jossain netin syövereissä. AndrewTaten dissaus-opeilla ei kukaan ole saanut naisia Suomessa, tästä oli juttuakin lehdessä miten jotkut kurssilaiset selvästi yritti ja naiset nauroi ne suohon. Jos suomalaisnaisen kenkiä tulee joku riikinkukko haukkumaan, nainen toteaa "aha" ja vaihtaa pöytää.

Nuoret naiset käy kirppiksillä, kuntoilemassa jossain, kaupoissa, yleisissä tapahtumissa, varsinkin sellaisissa, joka jollakin lailla liittyy henkiseen kasvuun (ei kuitenkaan uskontoon suoranaisesti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kaveri- ja tuttavapiiri vissiin kyllä sillä tavalla erilainen kuin monilla täällä, että suurinosa on tosiaan parisuhteessa ja monilla lapsia. Nytkin on pari kaveria raskaana, toinen -86 syntynyt ja toinen -87. 

Niin mullakin ('87) mutta nämä pariutuivat jo 10-15 vuotta sitten. Me sinkut (ja lapsettomat, tosin moni ei lapsia haluakaan) viihdytään omissa oloissamme.

Minullakin suurin osa 90-luvun alkupuolella syntyneistä kavereista pariutuivat jo silloin kymmenisen vuotta sitten. En tosin sanoisi että heistä suurin osa on mitenkään onnellisesti pariutunut mutta samassa suhteessa kuitenkin edelleen. 

Yritin itsekin jossain kohtaa pitkästä aikaa etsiä suhdetta mutta huomasin että nykyään se on pelottavaa ja vaikuttaa paljon vaarallisemmalta kuin sillon kymmenen vuotta sitten. Jotkut kaverit sil

Kyllä. Nykyisin kun parisuhdetta etsitään appien kautta, tuntuu vaarallisemmalta. Profiilin takana voi olla kuka vaan mistä vaan. Väärillä tiedoilla, väärällä kuvalla jne. Valehtelijoita ja vaarallisia miehiä on ollut maailman sivu mutta kokemukseni nettideittailusta on järkyttävä. Kaiken maailman mörrimöykyt vonkaa ja suoraan sanottuna riehuu kun eivät kelpaa. Heteroseksi on pornoistunut, tämä näkyy miesten käytöksessä. Käytöstapoja ei ole ja sovinismi/misogynia rehottaa, aivan avoimesti. Ajat on muuttuneet. Turvallisempaa on elellä yksin. Ahdistaa ajatellakin miehen deittailemista. 

Vierailija kirjoitti:

Löytyiskö meille hyvin käyttäytyville miehille yhtään sympatiaa? Taitaa olla myös, että nuoremmissa ikäpolvissa miehiä on paljon enemmän kuin naisia. Taitaa olla nykypäivänä enää soveliasta lähestyä deittiäpeissä tai kaverien kautta?

Onhan se toki sääli sekä hyvin käyttäytyvien miesten että parisuhdetta halunneiden naisten kannalta että öykkärit ja muut naisvihaajat, nykyajan suuri ilmiö, ovat tehneet koko deittailusta niin turvatonta ja turhauttavaa että naisista moni on vain päättänyt luovuttaa. Ei vain jaksa enää yrittää haravoida mitään äppien tarjontaa täikammalla ettei vain missaisi niitä hyvin piilotettuja varoitusmerkkejä jotka paljastuvat sitten kun on liian myöhäistä. Tämä tietenkin sen jälkeen kun jo suurin osa tarjonnasta on rajattu pois koska ne varoitusmerkit olivat niin ilmiselviä. Livenä taas ei oikein ole mitään paikkaa enää koulujen loputtua jossa voisi ketään tavata, joten parisuhdehaaveet on haudattu ellei jotain ihmettä tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kaveri- ja tuttavapiiri vissiin kyllä sillä tavalla erilainen kuin monilla täällä, että suurinosa on tosiaan parisuhteessa ja monilla lapsia. Nytkin on pari kaveria raskaana, toinen -86 syntynyt ja toinen -87. 

Niin mullakin ('87) mutta nämä pariutuivat jo 10-15 vuotta sitten. Me sinkut (ja lapsettomat, tosin moni ei lapsia haluakaan) viihdytään omissa oloissamme.

Mulla osa kavereista pariutunut parikymppisenä, ja osa myöhemmin. Näistä myohemmin pariutuneista se kumppani on löytynyt esim. työn tai yhteisten kavereiden kautta, baarista, Tinderistä, Bumblesta. 

 

Kyllä. Nykyisin kun parisuhdetta etsitään appien kautta, tuntuu vaarallisemmalta. Profiilin takana voi olla kuka vaan mistä vaan. Väärillä tiedoilla, väärällä kuvalla jne. Valehtelijoita ja vaarallisia miehiä on ollut maailman sivu mutta kokemukseni nettideittailusta on järkyttävä. Kaiken maailman mörrimöykyt vonkaa ja suoraan sanottuna riehuu kun eivät kelpaa. Heteroseksi on pornoistunut, tämä näkyy miesten käytöksessä. Käytöstapoja ei ole ja sovinismi/misogynia rehottaa, aivan avoimesti. Ajat on muuttuneet. Turvallisempaa on elellä yksin. Ahdistaa ajatellakin miehen deittailemista. 

 

Niin ahdistaa. Olen saanut rauhan kun päätin lopettaa yrittämisen. Ja luulin että kymmenen vuotta sitten nettideittailu oli jo likakaivo enkä silloin itse kokeillut, katselin vain sivusta kavereiden touhua.

Mutta tässä kun jokusen kuukauden nettideittailua yritin tuli huomattua että nykyään väkivalta naisia kohtaan onkin olevinaan salonkikelpoista ja sen oletetaan olevan osa normaalia seksiä. Siinä jo ihan tarpeeksi syytä miksi aion jatkossa tyytyä yksinoloon ilomielin ja kiitollisena siitä että saan pysyä elossa.

Kun ystävät alkavat pariutua,  yhdessäolo muuttuu.  Tavataankin enemmän illanistujaisissa ja mökkireissuilla tai erilaisissa tapahtumissa kuin baareissa tai yökerhoissa. Pariutuneen ystävän puolisolla voi olla sinkkuja veljiä tai kavereita ja jos hyvin käy,  heistä löytyy itsellekin kumppani.  "Tyttöjen reissuja " ei enää tehdä,  jos osa porukasta on varattuja.  Ei ainakaan silloin,  kun suhteet ovat vielä melko uusia.  Sitten,  kun toisen naamaa on katseltu jo 10 vuotta,  voi olla ihan kivaakin lähteä ilman puolisoa jonnekin. Sekaporukat ovat varsin tavallisia ja vaikka miehiä olisi yhtä paljon kuin naisia,  ei ne välttämättä kaikki pariskuntia ole. 

Enpä ole miespuolisena enää moneen vuoteen käynyt baareissa, kyllä maailma on muuttunut. Siinäkin mielessä maailma on muuttunut että kumppani on helppo löytää muualta kuin kotimaasta. Kotimaan pooli käy aina vaan pienemmäksi, joten kannattaa miettiä mihin maahan töihin suuntaa ja sitä kautta myös parisuhdemarkkinoille. Kaikista huonoin vaihtoehto on ripustautua kotikaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kaveri- ja tuttavapiiri vissiin kyllä sillä tavalla erilainen kuin monilla täällä, että suurinosa on tosiaan parisuhteessa ja monilla lapsia. Nytkin on pari kaveria raskaana, toinen -86 syntynyt ja toinen -87. 

Niin mullakin ('87) mutta nämä pariutuivat jo 10-15 vuotta sitten. Me sinkut (ja lapsettomat, tosin moni ei lapsia haluakaan) viihdytään omissa oloissamme.

Minullakin suurin osa 90-luvun alkupuolella syntyneistä kavereista pariutuivat jo silloin kymmenisen vuotta sitten. En tosin sanoisi että heistä suurin osa on mitenkään onnellisesti pariutunut mutta samassa suhteessa kuitenkin edelleen. 

Yritin itsekin jossain kohtaa pitkästä aikaa etsiä suhdetta mutta huomasin että nykyään se on pelottavaa ja vaikuttaa paljon vaarallisemmalta kuin sillon kymmenen vuotta sitten. Jotkut kaverit sil

Itselläni taas on kaveripiirissä nyt 2020-luvulla pariutuneita esim. -88 löysi miehen Tinderistä (nyt naimisissa), -86 Bumblesta (perhettä perustamassa), -91 baarista (avoliitossa, mies pyytänyt hänen isältään kättä), -94 Bumblesta, -99 kotibileistä. 

Kyllä minä "tyttöilijä" siellä baarissa olin. Eipä muuten ole kiihottavampaa kuin puutteessa oleva timmi urheilijakolli, joka kyllä tulee kermakupille vaikka aluksi ujostelee ja kapinoi. Oma asiakaskuntani kasvanut ja toki autan poikia helpottamaan omaa oloaan. Hyvän käsittelyn annan ja salaisuutena pysyy. Käyntikorttini voit jo ottaa nyt, sillä tulet sitä vielä tarvitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä kiinnostaa joku baarissa rahan tuhlaaminen?? Itse tapaan ystäviä ja perhettä, käyn luonnossa ja harrastuksissa ja olen lemmikkieni kanssa, luen ja katon leffoja ja pidetään illanistujaisia/leffailtoja naisystävien kanssa. Eikä edes ole varaa baarissa pyörimiseen. Ei naisia kiinnosta alkoholin käyttö niinkuin miehiä. 

Etkö edes kadulla ja arjessa kohtaa miehiä? 

Etkö lukenut ketjua?

Varmasti kadulla tapaa, mutta on paras vaihtaa puolta tai mennä lujaa  ohi.  Miten hullu pitää olla jos kadulla tapaamansa seuraan lähtee!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä "tyttöilijä" siellä baarissa olin. Eipä muuten ole kiihottavampaa kuin puutteessa oleva timmi urheilijakolli, joka kyllä tulee kermakupille vaikka aluksi ujostelee ja kapinoi. Oma asiakaskuntani kasvanut ja toki autan poikia helpottamaan omaa oloaan. Hyvän käsittelyn annan ja salaisuutena pysyy. Käyntikorttini voit jo ottaa nyt, sillä tulet sitä vielä tarvitsemaan.

Sellaiset fantasiat taas pietarin pojilta.

Itselläni on tullut sellainen pelko, että jos esim lenkkipolulla tulee hiukankin epäilyttävänä pitämäni mies, niin alkaa pelottaa ja tunnen selässäni sellaisia inhottavia väreitä kun koko ajan odotan että se käy takaapäin kiinni.  Se on kamala tunne!  Tällaista ei ollut muutama vuosi sitten, jostain se nyt vaan on ilmaantunut.

En ole ihmisarka enkä pelkää kadulla missä on muitakin kulkijoita.  Todella p-skaa että aina saa olla varuillaan ja pitää  mahdollisismman hyvin huoli että aina on porukkaa lähettyvillä :(

Yhdellä kaverillani on pippurisumute. Olen ajatellut sellaisen hankkia minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä kiinnostaa joku baarissa rahan tuhlaaminen?? Itse tapaan ystäviä ja perhettä, käyn luonnossa ja harrastuksissa ja olen lemmikkieni kanssa, luen ja katon leffoja ja pidetään illanistujaisia/leffailtoja naisystävien kanssa. Eikä edes ole varaa baarissa pyörimiseen. Ei naisia kiinnosta alkoholin käyttö niinkuin miehiä. 

Etkö edes kadulla ja arjessa kohtaa miehiä? 

 

Etkö lukenut ketjua?

Varmasti kadulla tapaa, mutta on paras vaihtaa puolta tai mennä lujaa  ohi.  Miten hullu pitää olla jos kadulla tapaamansa seuraan lähtee!

Miten tämä siis niinku käytännössä eroaa vaikka tindermiehen tapaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Nykyisin kun parisuhdetta etsitään appien kautta, tuntuu vaarallisemmalta. Profiilin takana voi olla kuka vaan mistä vaan. Väärillä tiedoilla, väärällä kuvalla jne. Valehtelijoita ja vaarallisia miehiä on ollut maailman sivu mutta kokemukseni nettideittailusta on järkyttävä. Kaiken maailman mörrimöykyt vonkaa ja suoraan sanottuna riehuu kun eivät kelpaa. Heteroseksi on pornoistunut, tämä näkyy miesten käytöksessä. Käytöstapoja ei ole ja sovinismi/misogynia rehottaa, aivan avoimesti. Ajat on muuttuneet. Turvallisempaa on elellä yksin. Ahdistaa ajatellakin miehen deittailemista. 

 

Niin ahdistaa. Olen saanut rauhan kun päätin lopettaa yrittämisen. Ja luulin että kymmenen vuotta sitten nettideittailu oli jo likakaivo enkä silloin itse kokeillut, katselin vain sivusta kavereiden touhua.

Mutta tässä kun jokusen kuukauden nettideittailua yritin tuli huomattua että nykyään väkivalta naisia k

Kiteytit hyvin ajatukseni. Olen itsekin luopunut deittailusta. En sitten tiedä ovatko miehet aina olleet tuollaisia vai vasta nytkö miesten asenteen naisia kohtaan huomasin. Jotain on muuttunut tai paljastunut. Ehkä se, että naiset vaativat inhimillistä käytöstä ja hyvää kohtelua, on triggeröinyt osan miehistä käyttäytymään naisia kohtaan mahdollisimman ikävästi. Miesten tulee muuttua paremmiksi, vasta silloin heteroparisuhteilla voi olla tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä kiinnostaa joku baarissa rahan tuhlaaminen?? Itse tapaan ystäviä ja perhettä, käyn luonnossa ja harrastuksissa ja olen lemmikkieni kanssa, luen ja katon leffoja ja pidetään illanistujaisia/leffailtoja naisystävien kanssa. Eikä edes ole varaa baarissa pyörimiseen. Ei naisia kiinnosta alkoholin käyttö niinkuin miehiä. 

Etkö edes kadulla ja arjessa kohtaa miehiä? 

 

Etkö lukenut ketjua?

Varmasti kadulla tapaa, mutta on paras vaihtaa puolta tai mennä lujaa  ohi.  Miten hullu pitää olla jos kadulla tapaamansa seuraan lähtee!

Miten tämä siis niinku käytännössä eroaa vaikka tindermiehen tapaamisesta?

Tindermiehen tapaaminen on samanlaista riskipeliä naisille. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tullut sellainen pelko, että jos esim lenkkipolulla tulee hiukankin epäilyttävänä pitämäni mies, niin alkaa pelottaa ja tunnen selässäni sellaisia inhottavia väreitä kun koko ajan odotan että se käy takaapäin kiinni.  Se on kamala tunne!  Tällaista ei ollut muutama vuosi sitten, jostain se nyt vaan on ilmaantunut.

En ole ihmisarka enkä pelkää kadulla missä on muitakin kulkijoita.  Todella p-skaa että aina saa olla varuillaan ja pitää  mahdollisismman hyvin huoli että aina on porukkaa lähettyvillä :(

Yhdellä kaverillani on pippurisumute. Olen ajatellut sellaisen hankkia minäkin.

Minäkään en muistaakseni joskus kymmenen vuotta sitten vielä ollut näin pelokas kun nykyään. En mene mielelläni pimeällä mihinkään enkä ylipäätään mene lenkkipolun tapaisiin paikkoihin joissa voi tulla vastaan joku satunnainen ihminen. 

Ehkä nykyään vain on enemmän uutisointia joka on saanut (yli?)varovaiseksi, mutta oli syy mikä tahansa niin vaarantunne on aito.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tullut sellainen pelko, että jos esim lenkkipolulla tulee hiukankin epäilyttävänä pitämäni mies, niin alkaa pelottaa ja tunnen selässäni sellaisia inhottavia väreitä kun koko ajan odotan että se käy takaapäin kiinni.  Se on kamala tunne!  Tällaista ei ollut muutama vuosi sitten, jostain se nyt vaan on ilmaantunut.

En ole ihmisarka enkä pelkää kadulla missä on muitakin kulkijoita.  Todella p-skaa että aina saa olla varuillaan ja pitää  mahdollisismman hyvin huoli että aina on porukkaa lähettyvillä :(

Yhdellä kaverillani on pippurisumute. Olen ajatellut sellaisen hankkia minäkin.

Ihan samanlaisia tuntemuksia. Jokin on muuttunut/muuttumassa. Ennen pelkäsin vain iltamyöhään kulkemista. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkaruokalassakin käy monen eri alan ihmisiä, mutta kaikilla taitaa olla niin hirvee nälkä ja väsy töistä, ettei voisi vähempää kiinnostaa linjastolla oleva suloinen nainen tai komea mies. Vaikka katseita pikaisesti vaihdetaan ja samaan voiveitseen tartutaan anteeksi pyydellen. Osutaan kassalle samaan aikaan, viedään astiat vieretysten, kävellään melkein rinta rinnan pois. Naulakollakin takit melkein vieretysten. Nainen yrittää hymyillä ja sanoo sinulta tippui kynä taskusta ja antaa sen. Mies vaan murahtaa tattis.... Ei sormusta mutta taitaa olla öööööö kun ei tajua mitään..... Mitäpä jos tässä olisi elämäsi nainen.....okke, en siis ole kaunis ja viehättävä. Normaali, kunnolinen nainen mutta en kelpaa. . Tiedän miehen olevan sinkku..... Epöilijöille

Näin suomessa. Sitten mietitään miksi ei yksilöt kohtaa.

Meillä töissä on ollut niin isot #metoon jälkeiset kampanjat, että en syö kuormasta, vaikka alaston nainen tarjoaisi mansikkaa syötäväksi rintojen välistä.