Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisen mielestä haluan vain kuoria kermat kakun päältä
18.08.2024 |
Olen seurustelusuhteessa, mutta emme asu yhdessä.
Minua kiinnostaa romantiikka, yhteinen harrastaminen, juttuhetket, ja kyllä vain - seksi. Toki myös tuemme toisiamme ku elämässä on haasteita.
Seurustelukumppanini sanoo, että olen tyypillinen mies, haluan vain kuoria kermat kakun päältä.
Aika mielenkiintoinen kommentti. Tällä naisystäväni epäsuorasti myöntää sen, että elämä hänen kanssaan toisi lisää työtä ja velvollisuuksia. Muutenhan yhteen muuttaminen olisi kermojen kuorimista kakun päältä, kun olisi kaksi ihmistä jakamassa työt ja velvollisuudet. Ja jos minä olen se joka häviäisi kaupassa, niin eikö hän sitten voittaisi? Järjetöntähän olisi se, että molempien työt ja velvollisuudet lisääntyisivät.
Naisystäväni on myös naljaillut "helposta elämästäni". Ottaen huomioon, että käymme molemmat töissä ja minä olen meistä se, jolla on lisäksi oma sivutoiminen yritys...mistä se johtuu, että minun elämäni on helpompaa, ja kannattaisiko naisystäväni miettiä keinoja tehdä oma elämänsä yhtä helpoksi?
Onko pakko stressata jokaisesta pölykiehkurasta ja leivänmurusesta? Lemmikkejäkään ei ole pakko hankkia jos niistä on liikaa vaivaa, eikä miettiä päiväkausia mitä lahjoja ostella kissanristiäisiä varten. Ei ole pakko järjestää illanistujaisia niin täydellisiksi, että niitä tarvitsee suunnitella viikkotolkulla. Hirveää säätämistä vaativan ulkomaanmatkan sijasta voi kuluttaa rahat siihen, että palkkaa siivoojan tai kotiapulaisen silloin tällöin. Olen kyllä meistä parempituloinen, mutta kaikki se mikä tekee minun elämästäni huolettomampaa, on mahdollista toteuttaa naisystävänikin tuloilla.
Sama tilanne oli myös exäni kanssa. Samaa naljailua. Ilmeisesti tästä poikkeavat naiset ovat sitten kuin neuloja heinösuovassa. Jos heitä ylipäätään on.
Kommentit (221)
Siinä vaiheessa kun tulee edes mieleen avautua parisuhteensa ongelmista mammapalstalla, niin kannattaa vaan suosiolla erota. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos seurustelukumppani sanoisi, että olen tyypillinen nainen, käskisin sitä vetämään käteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos seurustelukumppani sanoisi, että olen tyypillinen nainen, käskisin sitä vetämään käteen.
Vedän käteen ihan käskemättäkin, kiitos vaan. Joskus itken sen tehtyäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko hän kokea, että hän kokee ettei tule kuulluksi tunnetasolla?
Mä olin aika ärtynyt miehelle aikanaan, kun koitin kertoa mun tarpeista, muttei koskaan kuunnellut vaikka oli hiljaa kuuntelevinaan.
Seksin jälkeen paineli suihkuun mitään sanomatta ja siitä koneelle.
Tuntui todellakin, että kaapi vaan kermat kakun päältä.
Nyt on parantanut tapansa, tai ainakin oikeasti yrittää. Kyse oli siitä, ettei hän oikeasti ymmärtänyt mikä mun ongelma oli.
Teillä ei varmaan oo samoja ongelmia mitä meillä oli, mut kuulostaa että huomiota ja ymmärrystä se nainen on vailla.
En oikein usko. Olen koko ikäni ollut se mies joka kuuntelee ja on läsnä, toisinaan silloin kun joku muu käy panemassa ja pitämässä hauskaa, ja häippäisee sillä sekunnilla kun nainen ei ole hauskimmillaan ja se
Naiset nauraa kaltaisillesi 'naistenymmärtäjille'. Olet tehnyt itsestäsi pellen.
Eivät naiset edes halua miehistä itkeviä ja tunteista jankkaavia aikuisvauvoja. Nainen haluaa nähdä miehen polvillaan vain, jos tällä on sormus.
On ihan luonnollista jos suhteen edetessä haluaa alkaakin enemmän. Jos se enemmän on enemmän kuin mitä sinä pystyt tarjoamaan niin on kypsyyttä pystyä toteamaan se ja lähteä eri teille. Jos suhde ei enää vastaa omiin tarpeisiin niin on ihan ok lähteä etsimään toista joka ne tarpeet voi täyttää.
Kyllä minäkin ajattelin eroni jälkeen että ikinä en enää yhdenkään miehen kanssa mene saman katon alle. Sitten tapasinkin elämäni rakkauden ja huomasinkin haluavani jakaa ihan kaiken. Katon, arjen, kaiken. Onnekseni hän halusi samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pariterapiasta apua? Jos ei siis muuten synny keskusteluyhteyttä. (mikä siltä näyttää jos kirjoitat tänne)
Lisäks sulla aika erikoinen ajatus, etä parisuhde on verrastettavissa työhön ja että se on jotain kilpailua siitä kuka voittaa.
Koetko ollenkaan rakkautta, tai mitään lämpöisiä tunteita naisystävääsi kohtaan?Meillä on loistava keskusteluyhteys, ja totta kai on rakkautta, muuten emme olisi yhdessä.
Mutta tässä on joku kummallinen sokea piste, kun naisystäväni ei ymmärrä, että kolikossa on kaksi puolta. Ei se ole niin, että elämä vain on helpompaa tai huolettomampaa. Naisystävälläni on aika luutunut käsitys siitä, mitä pitää tehdä vaikka kotona.
Eikä tämä ole aihe joka aiheuttaisi isoa närää, tai josta keskusteltaisiin usein. Mutta
Olen alkanut miettimään, että ehkä olet oikeassa.
Kaverini teki noin, ja alkoi täysin itsekkääksi. Hän ei edes kuuntele naisen (tai siis naisten) huolia. Vain seksi ja hauskanpito kiinnostaa. Tuntuu toimivan.
Harmi vain, että olen perusluonteeltani se, joka kuuntelee ja keskustelee. Ehkä siksi minun kanssani aletaan haluamaan yhteen muuttamista, vaikka on sovittu toisin. Ajatellaan, taas kovin stereotyyppisesti, että minusta saa muovattua sen perusmiehen joka naulaa ne puolipaneelit kun "hallitus" niin haluaa.
ap
Mikä hätä sulla on? Eihän sun tarvi sen toisen kodissa hoidella mitään hänen tavallaan. Olet tehnyt kärpäsestä härkäsen.
Miksi muuten jatkat suhdetta, vaikka se tuottaa sulle päänvaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaa. Menee hankalaksi. Siitä tulee niin kurvikas juttu että parempi olla menemättä yhteen.
Naisille mies joka ei halua muuttaa yhteen ja pelata naisen säännöillä, tuntuu aiheuttavan paljon kiukkua :D
Ap pitää heti häpäistä ruotuun. Et ole oikea mies, vaan paha hyväksikäyttäjä, kun et halua osaksi naisen arkea, ja tämän neurooseja täydellisestä huushollista ja olemattomista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko hän kokea, että hän kokee ettei tule kuulluksi tunnetasolla?
Mä olin aika ärtynyt miehelle aikanaan, kun koitin kertoa mun tarpeista, muttei koskaan kuunnellut vaikka oli hiljaa kuuntelevinaan.
Seksin jälkeen paineli suihkuun mitään sanomatta ja siitä koneelle.
Tuntui todellakin, että kaapi vaan kermat kakun päältä.
Nyt on parantanut tapansa, tai ainakin oikeasti yrittää. Kyse oli siitä, ettei hän oikeasti ymmärtänyt mikä mun ongelma oli.
Teillä ei varmaan oo samoja ongelmia mitä meillä oli, mut kuulostaa että huomiota ja ymmärrystä se nainen on vailla.
En oikein usko. Olen koko ikäni ollut se mies joka kuuntelee ja on läsnä, toisinaan silloin kun joku muu käy panemassa ja pitämässä hauskaa, ja häippäisee sill
Eivät naiset edes halua miehistä itkeviä ja tunteista jankkaavia aikuisvauvoja. Nainen haluaa nähdä miehen polvillaan vain, jos tällä on sormus.
Naiset haluavat mieheltä vain rahaa ja statusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Naisille mies joka ei halua muuttaa yhteen ja pelata naisen säännöillä, tuntuu aiheuttavan paljon kiukkua :D
Ap pitää heti häpäistä ruotuun. Et ole oikea mies, vaan paha hyväksikäyttäjä, kun et halua osaksi naisen arkea, ja tämän neurooseja täydellisestä huushollista ja olemattomista ongelmista.
Tämä oli siis ap. Tykkään puhua itsestäni kolmannessa persoonassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että jotain jää nyt kertomatta. Siis kai se nainen on kertonut Mikä hänen mielestään nyt puuttuu? Sinä taas puhut hyvin ylimalkaisesti ilman että tunnut ymmärtävän mikä sitä kumppania oikeasti hiertää. Liekö tyypillinen tapaus että nainen kyllä kertoo hyvin suoraan ja esimerkkien kanssa, mutta mies kieltäytyy ymmärtämästä ja piiloutuu "tuollaisia ne kaikki naiset on, valittavat vaan tyhjästä" taakse?
Eli kerropa nyt tarkemmin mitä se nainen on kertonut haluavansa muuttaa ja mitä hän on sanonut syyksi?
Ps. Olet aikuinen, sulla on oikeus päättää suhde jos se ei vastaa sun toiveita. Jääminen ja marttyrointi on epäkypsää, molemmilta sukupuolilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua ja kahta eksääsi yhdistää yksi asia: sinä. En sen perusteella tekisi yleistyksiä kaikista naisista. Mikähän tavassasi toimia suhteessa johtaa siihen että saat tuollaista palautetta? Et halua jakaa arkea ja ole tukena ja läsnä niissä tilanteissa kun ei ole niin kivaa? Haluat vaan romantiikkaa, höpöttelyä ja yhteisiä harrastuksia ja sitten lähdet kotiisi? Ei ihme että naisesta tuntuu tuolta.
Juuri näin.
Ja se on mitä naisystävänikin kertoi haluavansa, kun aloimme seurustelemaan. Ei koskaan enää yhteen muuttamista, ei mistään hinnasta.
Minä en halua jakaa arkisia töitä, arkisia ongelmia, tai muuta vastaavaa. Siis noin pääasiassa. Autoin kyllä naisystävääni muutossa, asensin hänen tietokoneelleen ohjelmat ja muut, ja minun luonanikin on tehty yhdessä pari juttua. Mutta en todellakaan haluaisi jakaa päivittäistä arkea.Mun mielestä kumpikaan ei ole väärässä. Te vain haluatte eri asioita. Ei tietenkään kannata muuttaa yhteen vain toisen mieliksi. Jos tosiaan esimerkiksi siisteyskäsitykset on täysin erilaiset, niin sehän on ihan selvää että riitaa ja pahaa mieltä tulee. Toinen haluaa että on aina tahrattoman siistiä ja puhdasta, ja toiselle ei ole niin väliä jos on pinnat pyyhkimättä tai vaatteita lojuu siellä täällä. Sitten se joka pitää siivoamista tärkeänä, heittäytyy marttyyriksi kun toinen ei hänen mielestään siivoa tarpeeksi. Ja muissakin arjen asioissa tulee turhaa riitaa vaan, kun ollaan ihan eri linjoilla siitä mikä on tärkeää ja mikä ei. Miksi siis ei voi yhtä hyvin asua omissa asunnoissaan, molemmat kuten itse haluavat, ja silloin kun ollaan yhdessä on aina kivaa? Jos yhteen muutetaan, niin kyllä molempien pitää sitä haluta, ja molempien on myös oltava valmiita joustamaan aiemmista tavoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on väärä nainen, teilä ei arvot kohtaa. Jos oikeasti rakastaisit ja haluaisit sitoutua toiseen, ajautuisitte yhteen asumaan ihan sen kummemmin miettimättä. Kaikki arjen jutut alkaisivat rullaamaan kuin itsestään .
Itse en osaisi elää yltiösiivoajan kanssa enkä voi kuvitella kummankaan meistä järjestävän illanistujaisia, joiden tarjoiluita mietittäisiin päivätolkulla. Jos vieraita kutsuu, siitähän nuo tarjottavat saa normaalilla kauppareissulla. Ne vieraat ovat ystäviä, joille ei tarvitse esittää, että meillä on kaikki täydellistä. Oma puolisoni on hajamielinen nörtti ja itse olen taiteellinen unelmoija luovassa työssä. Täydennämme toisiamme
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pariterapiasta apua? Jos ei siis muuten synny keskusteluyhteyttä. (mikä siltä näyttää jos kirjoitat tänne)
Lisäks sulla aika erikoinen ajatus, etä parisuhde on verrastettavissa työhön ja että se on jotain kilpailua siitä kuka voittaa.
Koetko ollenkaan rakkautta, tai mitään lämpöisiä tunteita naisystävääsi kohtaan?Meillä on loistava keskusteluyhteys, ja totta kai on rakkautta, muuten emme olisi yhdessä.
Mutta tässä on joku kummallinen sokea piste, kun naisystäväni ei ymmärrä, että kolikossa on kaksi puolta. Ei se ole niin, että elämä vain on helpompaa tai huolettomampaa. Naisystävälläni on aika luutunut käsitys siitä, mitä pitää tehdä vaikka kotona.
Eikä tämä ole aihe joka aiheuttaisi isoa närää, tai josta keskusteltaisiin usein. Mutta välillä se ärsyttää, kun "helposta elämästä"
Ei tämä nyt loistavalta keskuteluyhteydeltä kuulosta jos ette saa puhuttua selväksi tätä asiaa.
Ap, ignooraa kaikki naisten vastaukset.
Kuten jo kirjoitin, niissä on vain yksi tavoite. Häpäistä sinut ruotuun, tekemään niin kuin nainen haluaa, olemaan hänen arkiapurinaan, joka kuuntelee päivittäistä kiukuttelua ja tunnesekamelskan purkamista.
Ongelmasi on se, että kyselet täällä mammapalstalla naisten näkökulmaa asiaan. Tämä kertoo sen, ettet ole sanonut asioita naisystävällesi suoraan. Olet nössö.
Nyt otat riskin, että naisystäväsi loukkaantuu.
1. Kun naljailu alkaa, sanot naisellesi suoraan, että itse teet elämästäsi hankalampaa. Oma vika. Sinua ei tuollainen säätö kiinnostaisi. Naisesi tulee vastaamaan "no mutta kyllä asunnossa/juhlissa/kaupassa/jne on pakko sitä ja tätä, ei voi elää kuin (joku ilmaisukierto vastuuttomasta pikkupojasta)". Vastaa, että kyllä voi, ja sinua ei kiinnosta mitä muut ajatelevat. Kun mutina jatkuu, vastaat rauhalllisesti ja katsekontaktin säilyttäen, että ei kiinnosta. Teet miten haluat.
2. Kysyt naiseltasi, haluaisiko hän muuttaa yhteen. Jos ei, kysyt kaksi kertaa uudestaan, ja sitten kerrot hänelle rakastavasi ja halaatte. Jos kyllä, niin sitten offaan itseni tästä aiheesta. Päätät itse mitä teet.
Ei kestä kiittää.
Ei sun ole pakko olla tossa suhteessa. On muitakin naisia olemassa kuin sun mielikuvitusnaisesi.
Missä vietätte ap yhdessä aikaa? Kentieskö naisystäväsi siistissä kodissa naisystäväsi tarjoamassa täyshoidossa?
Itse tykkään kanssa asua erillään miesystävästä, mutta en halua olla aina kaiken tarjoava osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on väärä nainen, teilä ei arvot kohtaa. Jos oikeasti rakastaisit ja haluaisit sitoutua toiseen, ajautuisitte yhteen asumaan ihan sen kummemmin miettimättä. Kaikki arjen jutut alkaisivat rullaamaan kuin itsestään .
Itse en osaisi elää yltiösiivoajan kanssa enkä voi kuvitella kummankaan meistä järjestävän illanistujaisia, joiden tarjoiluita mietittäisiin päivätolkulla. Jos vieraita kutsuu, siitähän nuo tarjottavat saa normaalilla kauppareissulla. Ne vieraat ovat ystäviä, joille ei tarvitse esittää, että meillä on kaikki täydellistä. Oma puolisoni on hajamielinen nörtti ja itse olen taiteellinen unelmoija luovassa työssä. Täydennämme toisiamme
Onpa tunkkainen ajatusmaailma, että tosirakkaus tarkoittaa yhdessä asumista.
Alue: Aihe vapaa
No niin, kuten arvasin. Nyt ap tulee kommentoimaan omaa ketjuaan muka jonain toisena :D
Inkkelitrollit tunnistaa aina.