Naisen mielestä haluan vain kuoria kermat kakun päältä

Olen seurustelusuhteessa, mutta emme asu yhdessä.



Minua kiinnostaa romantiikka, yhteinen harrastaminen, juttuhetket, ja kyllä vain - seksi. Toki myös tuemme toisiamme ku elämässä on haasteita.



Seurustelukumppanini sanoo, että olen tyypillinen mies, haluan vain kuoria kermat kakun päältä.



Aika mielenkiintoinen kommentti. Tällä naisystäväni epäsuorasti myöntää sen, että elämä hänen kanssaan toisi lisää työtä ja velvollisuuksia. Muutenhan yhteen muuttaminen olisi kermojen kuorimista kakun päältä, kun olisi kaksi ihmistä jakamassa työt ja velvollisuudet. Ja jos minä olen se joka häviäisi kaupassa, niin eikö hän sitten voittaisi? Järjetöntähän olisi se, että molempien työt ja velvollisuudet lisääntyisivät.



Naisystäväni on myös naljaillut "helposta elämästäni". Ottaen huomioon, että käymme molemmat töissä ja minä olen meistä se, jolla on lisäksi oma sivutoiminen yritys...mistä se johtuu, että minun elämäni on helpompaa, ja kannattaisiko naisystäväni miettiä keinoja tehdä oma elämänsä yhtä helpoksi?



Onko pakko stressata jokaisesta pölykiehkurasta ja leivänmurusesta? Lemmikkejäkään ei ole pakko hankkia jos niistä on liikaa vaivaa, eikä miettiä päiväkausia mitä lahjoja ostella kissanristiäisiä varten. Ei ole pakko järjestää illanistujaisia niin täydellisiksi, että niitä tarvitsee suunnitella viikkotolkulla. Hirveää säätämistä vaativan ulkomaanmatkan sijasta voi kuluttaa rahat siihen, että palkkaa siivoojan tai kotiapulaisen silloin tällöin. Olen kyllä meistä parempituloinen, mutta kaikki se mikä tekee minun elämästäni huolettomampaa, on mahdollista toteuttaa naisystävänikin tuloilla.



Sama tilanne oli myös exäni kanssa. Samaa naljailua. Ilmeisesti tästä poikkeavat naiset ovat sitten kuin neuloja heinösuovassa. Jos heitä ylipäätään on.