Naisen mielestä haluan vain kuoria kermat kakun päältä
Olen seurustelusuhteessa, mutta emme asu yhdessä.
Minua kiinnostaa romantiikka, yhteinen harrastaminen, juttuhetket, ja kyllä vain - seksi. Toki myös tuemme toisiamme ku elämässä on haasteita.
Seurustelukumppanini sanoo, että olen tyypillinen mies, haluan vain kuoria kermat kakun päältä.
Aika mielenkiintoinen kommentti. Tällä naisystäväni epäsuorasti myöntää sen, että elämä hänen kanssaan toisi lisää työtä ja velvollisuuksia. Muutenhan yhteen muuttaminen olisi kermojen kuorimista kakun päältä, kun olisi kaksi ihmistä jakamassa työt ja velvollisuudet. Ja jos minä olen se joka häviäisi kaupassa, niin eikö hän sitten voittaisi? Järjetöntähän olisi se, että molempien työt ja velvollisuudet lisääntyisivät.
Naisystäväni on myös naljaillut "helposta elämästäni". Ottaen huomioon, että käymme molemmat töissä ja minä olen meistä se, jolla on lisäksi oma sivutoiminen yritys...mistä se johtuu, että minun elämäni on helpompaa, ja kannattaisiko naisystäväni miettiä keinoja tehdä oma elämänsä yhtä helpoksi?
Onko pakko stressata jokaisesta pölykiehkurasta ja leivänmurusesta? Lemmikkejäkään ei ole pakko hankkia jos niistä on liikaa vaivaa, eikä miettiä päiväkausia mitä lahjoja ostella kissanristiäisiä varten. Ei ole pakko järjestää illanistujaisia niin täydellisiksi, että niitä tarvitsee suunnitella viikkotolkulla. Hirveää säätämistä vaativan ulkomaanmatkan sijasta voi kuluttaa rahat siihen, että palkkaa siivoojan tai kotiapulaisen silloin tällöin. Olen kyllä meistä parempituloinen, mutta kaikki se mikä tekee minun elämästäni huolettomampaa, on mahdollista toteuttaa naisystävänikin tuloilla.
Sama tilanne oli myös exäni kanssa. Samaa naljailua. Ilmeisesti tästä poikkeavat naiset ovat sitten kuin neuloja heinösuovassa. Jos heitä ylipäätään on.
Kommentit (221)
Oma valistunut arvaukseni on että oikeasti hän tuntee että sinä et halua sitoutua, mikä taas tarkoittaa hänelle sitä että sinä et rakasta.
Rakastatko? Tietääkö ja tunteeko naisesi sen?
Vierailija kirjoitti:
Voiko hän kokea, että hän kokee ettei tule kuulluksi tunnetasolla?
Mä olin aika ärtynyt miehelle aikanaan, kun koitin kertoa mun tarpeista, muttei koskaan kuunnellut vaikka oli hiljaa kuuntelevinaan.
Seksin jälkeen paineli suihkuun mitään sanomatta ja siitä koneelle.
Tuntui todellakin, että kaapi vaan kermat kakun päältä.
Nyt on parantanut tapansa, tai ainakin oikeasti yrittää. Kyse oli siitä, ettei hän oikeasti ymmärtänyt mikä mun ongelma oli.
Teillä ei varmaan oo samoja ongelmia mitä meillä oli, mut kuulostaa että huomiota ja ymmärrystä se nainen on vailla.
En oikein usko. Olen koko ikäni ollut se mies joka kuuntelee ja on läsnä, toisinaan silloin kun joku muu käy panemassa ja pitämässä hauskaa, ja häippäisee sillä sekunnilla kun nainen ei ole hauskimmillaan ja seksuaalisimmillaan.
Ainoa poikkeus on arjen jakaminen. Meillä on molemmilla omat tapamme hoitaa arkijutut, ja asian piti olla niin ettei siihen halutakaan ketään muuta sekoittamaan tai vaatimaan, että minun tapani on se oikea tapa.
ap
Helpoimmalla pääsee kun ei asu yhdessä ennen avioliittoa ja kun rahat yhdistetään ja seksiä harrastetaan vasta avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pariterapiasta apua? Jos ei siis muuten synny keskusteluyhteyttä. (mikä siltä näyttää jos kirjoitat tänne)
Lisäks sulla aika erikoinen ajatus, etä parisuhde on verrastettavissa työhön ja että se on jotain kilpailua siitä kuka voittaa.
Koetko ollenkaan rakkautta, tai mitään lämpöisiä tunteita naisystävääsi kohtaan?
Kumman pitää nyt muuttua ns toisen arvojen mukaiseksi? Miehen? Hän ei tunne naistaan kohtaa mitään, kun ei halua jakaa samaa osoitetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko hän kokea, että hän kokee ettei tule kuulluksi tunnetasolla?
Mä olin aika ärtynyt miehelle aikanaan, kun koitin kertoa mun tarpeista, muttei koskaan kuunnellut vaikka oli hiljaa kuuntelevinaan.
Seksin jälkeen paineli suihkuun mitään sanomatta ja siitä koneelle.
Tuntui todellakin, että kaapi vaan kermat kakun päältä.
Nyt on parantanut tapansa, tai ainakin oikeasti yrittää. Kyse oli siitä, ettei hän oikeasti ymmärtänyt mikä mun ongelma oli.
Teillä ei varmaan oo samoja ongelmia mitä meillä oli, mut kuulostaa että huomiota ja ymmärrystä se nainen on vailla.
En oikein usko. Olen koko ikäni ollut se mies joka kuuntelee ja on läsnä, toisinaan silloin kun joku muu käy panemassa ja pitämässä hauskaa, ja häippäisee sillä sekunnilla kun nainen ei ole hauskimmillaan ja seksuaalisimmillaan.
Ainoa poikkeus on
Naiset nauraa kaltaisillesi 'naistenymmärtäjille'. Olet tehnyt itsestäsi pellen.
Tässä se nähdään.
Parisuhteessa tehdään naisen tavalla. Miehestä on oltava käytännön hyötyä. Vain se todistaa rakkauden, kun mies toimii kävelevänä työkalupakkina ja auttaa naista arjessa.
Jos olette sopineet, että yhteen ei muuteta, niin missä on ongelma? Molemmat voi hoitaa kotihommat omalla tyylillään.
Sä vedät puoleesi outoa naisyyppiä, ootko miettinyt miksi valitsit 2 kertaa samalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Tässä se nähdään.
Parisuhteessa tehdään naisen tavalla. Miehestä on oltava käytännön hyötyä. Vain se todistaa rakkauden, kun mies toimii kävelevänä työkalupakkina ja auttaa naista arjessa.
Beta-miesten ruikutusta. Todellinen mies tekee mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se nähdään.
Parisuhteessa tehdään naisen tavalla. Miehestä on oltava käytännön hyötyä. Vain se todistaa rakkauden, kun mies toimii kävelevänä työkalupakkina ja auttaa naista arjessa.
No höpöhöpö. Tästä nähdään mitä yhdessä - selvästi epäonnistuneessa - parisuhteessa tapahtuu.
Esimerkiksi minun parisuhteeni on aivan erilainen. Asumme eri asunnoissa ja jopa eri kaupungeissa. Tapaamme noin kerran kuukaudessa muutaman päivän ajan, eikä silloin todellakaan tuhlata aikaa mihinkään arjessa auttamisiin vaan nautitaan toistemme seurasta.
Jokainen saa ihan itse valita sen kumppaninsa, ja kannattaa valita sellainen, joka haluaa samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Oma valistunut arvaukseni on että oikeasti hän tuntee että sinä et halua sitoutua, mikä taas tarkoittaa hänelle sitä että sinä et rakasta.
Rakastatko? Tietääkö ja tunteeko naisesi sen?
Eiköhän tiedä, kun alkaa tuntumaan siltä, että haluaisi kuitenkin muuttaa yhteen?
Kuten jo alleviivasin, naisystäväni oli se joka minuakin voimakkaammin painotti, ettei halua enää muuttaa miehen kanssa yhteen.
Vai oliko tämäkin yksi niitä juttuja, joissa pitäisi unohtaa täysin mitä nainen sanoo, ja olettaa ettei nainen tietenkään tarkoittanut sitä? :D
ap
Lisäksi naiseni on myös itsekäs sängyssä. Hän olettaa, että minä olen se joka panee, vaikka olen hankkinut sträppärin sitä varten, että hän saa ottaa vastuun siitäkin roolista. Minä haluan vain ottaa.
Joten, miksi muuttaisimme yhteen, kun edes tuo ei onnistu?
ap
Ap ei ole parisuhdeainesta. Vapaus ja satunnaispilden metsästys toimii paremmin.
Vierailija kirjoitti:
No etsi sellainen nainen, joka haluaa parisuhteelta samoja asioita kuin sinä. Niin yksinkertaista se on.
Miksi tuhlata elämänsä vääntämällä jonkun urpon kanssa siitä, kumpi on oikeassa, kun oikeasti kyse on vain siitä että haluatte eri asioita.
Minulle on ihan sama kuka ihminen on kanssani, kunhan hän toimii kuten haluan. Tämä pitäisi naisystävänikin ymmärtää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pariterapiasta apua? Jos ei siis muuten synny keskusteluyhteyttä. (mikä siltä näyttää jos kirjoitat tänne)
Lisäks sulla aika erikoinen ajatus, etä parisuhde on verrastettavissa työhön ja että se on jotain kilpailua siitä kuka voittaa.
Koetko ollenkaan rakkautta, tai mitään lämpöisiä tunteita naisystävääsi kohtaan?
Jos ho seurusteluvaiheessa on ongelmia, niin pariterapia on aivan turhaa. Seuraava jonosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko hän kokea, että hän kokee ettei tule kuulluksi tunnetasolla?
Mä olin aika ärtynyt miehelle aikanaan, kun koitin kertoa mun tarpeista, muttei koskaan kuunnellut vaikka oli hiljaa kuuntelevinaan.
Seksin jälkeen paineli suihkuun mitään sanomatta ja siitä koneelle.
Tuntui todellakin, että kaapi vaan kermat kakun päältä.
Nyt on parantanut tapansa, tai ainakin oikeasti yrittää. Kyse oli siitä, ettei hän oikeasti ymmärtänyt mikä mun ongelma oli.
Teillä ei varmaan oo samoja ongelmia mitä meillä oli, mut kuulostaa että huomiota ja ymmärrystä se nainen on vailla.
En oikein usko. Olen koko ikäni ollut se mies joka kuuntelee ja on läsnä, toisinaan silloin kun joku muu käy panemassa ja pitämässä hauskaa, ja häippäisee sillä sekunnilla kun nainen ei ole hauskimmillaan ja seksuaalisimmillaan.
Ainoa poikkeus on arjen jakaminen. Meillä on molemmilla omat tapamme hoitaa arkijutut, ja asian piti olla niin ettei siihen halutakaan ketään muuta sekoittamaan tai vaatimaan, että minun tapani on se oikea tapa.
ap
Jos homma ei toimi tai saat jatkuvasti naljailua, niin lopeta suhde. Älä ole läheisriippuvainen. Yksin on aivan hyvä olla ja asua ja voi tehdä elämässään juuri niin kuin itse haluaa, eikä tarvitse kuunnella naljailua.
No etsi sellainen nainen, joka haluaa parisuhteelta samoja asioita kuin sinä. Niin yksinkertaista se on.
Miksi tuhlata elämänsä vääntämällä jonkun urpon kanssa siitä, kumpi on oikeassa, kun oikeasti kyse on vain siitä että haluatte eri asioita.