Mitä ajattelisit, jos sinut "unohdettaisiin" kutsua joulupäivälliselle?

Ap soitteletko ja jutteletko vanhempiesi kanssa? Viihdutkö heidän kanssaan? Oliko tuo sinun kirjoituksesi, että olet lapseton ja siksi koet ettei sinua arvosteta?

Väsynyttä. Kai sinä nyt itsekin tiedät, mikei sua kutsuta johonkin. Mihin täältä on hävinny ammattitrollit, pitää näitä amatoorien yritelmiä lukea. 

Ehkäpä kuvio onkin näin: ap:lle on vuosia yritetty soittaa tai laittaa viestiä. Ap ei vastaa ja pilaa vanhempien ja hiukan muidenkin jouluilon. Sitten tähän totutaan ja ap:lle annetaan rauha hänen omaan "terapiatyöhönsä"

En tosin usko, että kukaan enää järjestää massiivisia joulupäivällisiä, jonne on kaukaiset sukulaisetkin kutsuttu. Eli aloitus saattaa olla pikkuisen keksitty juttu.

Olisin huojentunut. En hiiskuisi sanaakaan, koska pelkäisin taian rikkoutuvan 

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä kuvio onkin näin: ap:lle on vuosia yritetty soittaa tai laittaa viestiä. Ap ei vastaa ja pilaa vanhempien ja hiukan muidenkin jouluilon. Sitten tähän totutaan ja ap:lle annetaan rauha hänen omaan "terapiatyöhönsä"

En tosin usko, että kukaan enää järjestää massiivisia joulupäivällisiä, jonne on kaukaiset sukulaisetkin kutsuttu. Eli aloitus saattaa olla pikkuisen keksitty juttu.

Et siis tajunnut koko aloitusta.

Vierailija kirjoitti:

Ap soitteletko ja jutteletko vanhempiesi kanssa? Viihdutkö heidän kanssaan? Oliko tuo sinun kirjoituksesi, että olet lapseton ja siksi koet ettei sinua arvosteta?

Uskokaa nyt taas tätä hölynpölyä tehtailevaa aloittajaa. Ei kannata näille vastailla. Pitävät pilkkanaan  vastaajia, jotka yrittää oikeesti auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vanhempasi kertovat syyksi, kun kysyt?

Meidän perheessä ei lapsia kutsuta vaan pidetään itsestään selvänä, että osaavat kyllä tulla jos haluavat.

Miten lapset osaavat tulla paikalle esim. silloin kun Sirpa-täti Rovaniemeltä tulee käymään? Kyse ei ole pelkästä joulusta.

Ap

No kysy nyt herran tähden niiltä vanhemmiltasi. Minä en usko koko tarinaa, mutta jos olisi totta, niin täysipäiset ihmiset kysyvät toisitaan, mikä mättää. Eivät täältä. 

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ap:n vanhemmat huomaa ettei ap taaskaan tullut joulupäivälliselle? Loukkaantuvatko he? Vai eivätkö he välitä? Ja miksi sama kuvio toistuu vuodesta toiseen?

No eihän sitä aina muista lapsilukua. Unohdettu lapsi unohtaa myös vuodesta toiseen kysyä vanhemmiltaan, voiko tulla syömään. Kannattaa kysyä face to face tai puhelimessa, niin ei vanhemmilta unohdu vastata. Onko aloittaja joku ekaluokkalainen, kun ei osaa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kutsuta jouluksi vaan oletus on, että kaikki sisarukset perheineen tulee. Vuorovuosin omat vanhemmat, vuorovuosin puolisoiden vanhemmat kukin luonaan, jolloin omilla vanhemmilla on jouluateria sitten joulupäivinä.

Ei meilläkään mitään erillistä kutsua esitetä ja sekin tiedetään, että jouluateria on joka vuosi 24.12. , mutta kellonaika sitten on vaihdellut. Lähes kaikilla kun on sille aatolle muutakin ohjelmaa kuin vain jouluateria, niin sen vuoksi on pitänyt kellonaika sopia, jotta porukka sitten osaa ajoittaa haustausmailla käynnit, puolisot omilla vanhemmillaan käynnit yms siten, että joulupöydässä ollaan samaan aikaan.Kun sukuun on syntynyt lapsia, on menty enemmän lasten aikataulujen mukaan eli mihin aikaan lapsilla on nälkä, milloin ne nukkuu päiväunet  ja miten pitkään jouluaterian jälkeen lapset jaksavat vielä valvoa joulupukin käynnit ja lahjojen avaamiset ennenkuin pitää lähteä kotiin nukkumaan. Meillä on siis vuosikymmenten varrella aikaisimmat jouluateriat alkaneet aattona klo 13 ja myöhäisimmät klo 19. Olisihans e aika tyhmää mennä jouluaterialle vasta pari tuntia sen jälkeen, kun muut ovat jo lähteneet, tai monta tuntia etuajassa. Myös sille, joka ne ruuat laittaa ja jonka luona joulua vietetään, on aika oleellista tietää, mihin kellonaikaan sapuskoiden pitää olla valmiina pöytään kannettavaksi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kutsuta jouluksi vaan oletus on, että kaikki sisarukset perheineen tulee. Vuorovuosin omat vanhemmat, vuorovuosin puolisoiden vanhemmat kukin luonaan, jolloin omilla vanhemmilla on jouluateria sitten joulupäivinä.

Ei meilläkään mitään erillistä kutsua esitetä ja sekin tiedetään, että jouluateria on joka vuosi 24.12. , mutta kellonaika sitten on vaihdellut. Lähes kaikilla kun on sille aatolle muutakin ohjelmaa kuin vain jouluateria, niin sen vuoksi on pitänyt kellonaika sopia, jotta porukka sitten osaa ajoittaa haustausmailla käynnit, puolisot omilla vanhemmillaan käynnit yms siten, että joulupöydässä ollaan samaan aikaan.Kun sukuun on syntynyt lapsia, on menty enemmän lasten aikataulujen mukaan eli mihin aikaan lapsilla on nälkä, milloin ne nukkuu päiväunet  ja miten pitkään jouluaterian jälkeen lapset jaksavat vielä valvoa joulupukin käynnit ja lahjojen avaami

Meillä on kaikki menot aina samaan aikaan, ellei jotain ihmeellistä tapahdu. 

Olen aina syönyt jouluna omassa kodissa ruuat ja muutenkin viettänyt joulua/juhlapyhiä. No, yksi kerta tädin luona, mutta siitä on 56 vuotta aikaa ja vannotin äitiäni, että eihän koskaan ikinä. En pidä kaikista jouluruuista, teen niitä mistä pidän. Kun lapset olivat kotona, heidän toiveita kyseltiin ja otettiin huomioon. Nyt vietän joulua yksin. Se on erilaista, mutta joulu kumminkin. Meidän suvussa joulurauha tarkoittaa, että pysytään perhekunnittain. Olisi outoa vierailut. Välipäivät eri juttu. Tapoja on monia. En haluaisi tehdä ruokaa 15-20 hengelle. Mikä joulu sekin olisi?  Minäkin ansaitsen lomani pitkän työrupeaman jälkeen. 

Voi kun tapahtuisikin niin. EN ole yhtään jouluihminen. Ei kiinnosta koko homma. Ennen jouluaattoa äiti vaan soittaa, että monen aikaan olet tulossa? Hänelle on itsestään selvä asia, että joulu vietetään yhdessä sisarusten ja heidän perheiden kanssa. Sukujoulu. Itse en tule sisarusteni kanssa toimeen yhtään. Hampaiden kiristelyä koko joulu.

Jos yritän jäädä pois, mutsi kinuaa puhelimessa niin kauan, että saa tahtonsa läpi. Itsellän ikää jo 40 vuotta ja kohtelee vieläkin kuin pikkupoikaa. En arvosta kyseistä ihmistä enää ollenkaan.

Odota sitä aikaa kun äitistäni aika jättää. Samalla haudataan myös joulu. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kun tapahtuisikin niin. EN ole yhtään jouluihminen. Ei kiinnosta koko homma. Ennen jouluaattoa äiti vaan soittaa, että monen aikaan olet tulossa? Hänelle on itsestään selvä asia, että joulu vietetään yhdessä sisarusten ja heidän perheiden kanssa. Sukujoulu. Itse en tule sisarusteni kanssa toimeen yhtään. Hampaiden kiristelyä koko joulu.

Jos yritän jäädä pois, mutsi kinuaa puhelimessa niin kauan, että saa tahtonsa läpi. Itsellän ikää jo 40 vuotta ja kohtelee vieläkin kuin pikkupoikaa. En arvosta kyseistä ihmistä enää ollenkaan.

 

Odota sitä aikaa kun äitistäni aika jättää. Samalla haudataan myös joulu. 

Ei sitten löydy selkärankaa tehdä, kuten itse haluat. 

On sulla outoja sisaruksiakin,kun ette juttele joulupäivällisestä etukäteen ettekä takakäteen. Etkö ole yhdenkään sisaruksen lapsen kummi. Lapsioletus.Etkö ole yhteydessä sisaruksiisi vuoden mittaan,jolloin voisit ottaa häiritsevän jouluasian puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vanhempasi kertovat syyksi, kun kysyt?

Meidän perheessä ei lapsia kutsuta vaan pidetään itsestään selvänä, että osaavat kyllä tulla jos haluavat.

Miten lapset osaavat tulla paikalle esim. silloin kun Sirpa-täti Rovaniemeltä tulee käymään? Kyse ei ole pelkästä joulusta.

Ap

No kysy nyt herran tähden niiltä vanhemmiltasi. Minä en usko koko tarinaa, mutta jos olisi totta, niin täysipäiset ihmiset kysyvät toisitaan, mikä mättää. Eivät täältä. 

Mikä tässä on niin ihmeellistä ja uskomatonta? 

Ps. En ole kysynyt täältä, että miksi minut unohdetaan kutsua vaan, että mitä ajattelisit siitä, jos olisit vastaavassa tilanteessa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kutsuta jouluksi vaan oletus on, että kaikki sisarukset perheineen tulee. Vuorovuosin omat vanhemmat, vuorovuosin puolisoiden vanhemmat kukin luonaan, jolloin omilla vanhemmilla on jouluateria sitten joulupäivinä.

Johonkin se teidänkin olettamuksenne perustuu. Pakkohan siitä on ollut sopia.

Meilläkin toimii suunnilleen noin.

Kai se on sanaton sopimus vuodelta 2000 tai niiltä main, kun lapsilla on alkanut olla puolisoita. Se, mistä sovitaan, on mitä kukin tuo yhteiseen pöytään. Saa sitten jokainen myös erityisherkkuaan muidenkin maisteltaviksi.

Nro 70: "Meillä on kaikki menot aina samaan aikaan, ellei jotain ihmeellistä tapahdu. "

No meillä taas ei ole. Niin kauan, kun on tietty vain se oma ydinperhe tulossa yhteiseen jouluun, aikataulu voi olla aika kiveen kirjoitettu, mutta kun ne omat lapset alkavat pariutua ja pitää huomioida myös tulevien miniöiden ja vävyjen jouluperinteet, niin aikatauluista on joutunut joustamaan. Omassa perheessäni esim hautausmailla käynti ei kuulunut jouluaattoon (koska sekä isäni että äitini suku on haudattu satojen kilometrien päähän), mutta jo siskoni miehen jouluperinteisiin kuului haudoilla käynti. Samoin kuin isovanhempien luona käynti. Mulla ne isovanhemmatkin olivat satojen kilometrien päässä (silloin, kun vielä elivät), mutta mitä enemmän näitä eri sukujen ihmisiä (eli omat puolisot ja lasten puolisot) on kokoontumassa yhteiselle jouluaterialle, sitä useamman suvun jouluperinteet pitää saada soviteltua yhteen. Niin ja sekin vielä, että kun nykyisin monet on eroperheistä, niin ennen jouluateriaa pitää ehtiä käydä sekä isänsä että äitinsä luona. Tai sitten jouluaterian jälkeen aattoiltana, jolloin se ateria pitää olla sellaiseen aikaan, että sen jälkeenkin vielä voi lähteä muualle kyläilemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ap:n vanhemmat huomaa ettei ap taaskaan tullut joulupäivälliselle? Loukkaantuvatko he? Vai eivätkö he välitä? Ja miksi sama kuvio toistuu vuodesta toiseen?

No eihän sitä aina muista lapsilukua. Unohdettu lapsi unohtaa myös vuodesta toiseen kysyä vanhemmiltaan, voiko tulla syömään. Kannattaa kysyä face to face tai puhelimessa, niin ei vanhemmilta unohdu vastata. Onko aloittaja joku ekaluokkalainen, kun ei osaa toimia.

Tällainen kuvio on saattanut syntyä jo lasten ollessa pieniä.

Yksi lapsista on peikkojen jo kehdossa vaihtama, joten vanhemmat eivät kiinny häneen kuten muihin. Lapsesta tulee se "oho, Matti/Maija unohtui". Lopulta unohdus on traditio.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 70: "Meillä on kaikki menot aina samaan aikaan, ellei jotain ihmeellistä tapahdu. "

No meillä taas ei ole. Niin kauan, kun on tietty vain se oma ydinperhe tulossa yhteiseen jouluun, aikataulu voi olla aika kiveen kirjoitettu, mutta kun ne omat lapset alkavat pariutua ja pitää huomioida myös tulevien miniöiden ja vävyjen jouluperinteet, niin aikatauluista on joutunut joustamaan. Omassa perheessäni esim hautausmailla käynti ei kuulunut jouluaattoon (koska sekä isäni että äitini suku on haudattu satojen kilometrien päähän), mutta jo siskoni miehen jouluperinteisiin kuului haudoilla käynti. Samoin kuin isovanhempien luona käynti. Mulla ne isovanhemmatkin olivat satojen kilometrien päässä (silloin, kun vielä elivät), mutta mitä enemmän näitä eri sukujen ihmisiä (eli omat puolisot ja lasten puolisot) on kokoontumassa yhteiselle jouluaterialle, sitä useamman suvun jouluperinteet pitää saada soviteltua yhteen. Niin ja sekin vielä, että k

Juu, ei mulla ole ollut vain sitä ydinperhettä aikoihin. Silti menot ovat pysyneet paikoillaan pienen ikuisuuden. Mitä se uusiksi säheltäminen siinä auttaisi? Todennäköisesti joutuu kuitenkin tekemään valintoja tai tekemään pikavisiittejä kun perhe laajenee. Ei sillä kannata muita vaivata. 

Olisin tyytyväinen, koska en vietä kristillisiä juhlia ja he kunnioittavat tätä. Muutenkin on elämä helpottanut, kun on selvästi kertonut, että uskonto ja siihen liittyvät traditiot eivät kosketa minua millään tavalla.