Lue keskustelun säännöt.
Onko kyläilykulttuuri muuttunut tässä asiassa ja olenko outo, kun odotan muuta?
16.08.2024 |
Kun olin lapsi ysärillä, niin perheessämme oli seuraavat säännöt (jotka olivat aika monissa muissakin kaverieni perheissä tuolloin):
Perheen lapset/nuoret olivat kotona, jos vieraaksi tuli esimerkiksi harvoin käyviä sukulaisia, lapsen kummi yms. Lapset/nuoret eivät lähteneet vieraan/vieraiden tullessa kaverin luokse eivätkä lapsen/nuoren kaverit olleet paikalla, jos perheeseen tuli vieraita. Noita kavereita lapset/nuoret näkivät muutenkin, joten katsottiin, että nyt on aika nähdä rauhassa sukulaisten/kummien/muiden vieraiden kanssa. Eli kyläily kaverien kanssa oli pannassa, jos harvinaisempia vieraita tuli kylään. Vieraan/vieraiden tullessa kylään oltiin eteisessä vastassa ja tervehdittiin, myös lapset/nuoret kättelivät vieraat. Hetken seurustelun jälkeen lapset saivat jatkaa leikkejään ja nuoret vetäytyä omaan rauhaansa.
Kun olen nykyisin vieraillut sukulais/kaveriperheissä, joissa on lapsia/nuoria, ei tuollaista käytöstä enää näe. Lähes poikkeuksetta perheen lapsilla ja nuorilla on kavereita käymässä, jos lapset/nuoret ovat kotona. Ja nämä kaverit ovat siis niitä parhaita kavereita, joita lapset/nuoret muutenkin näkevät jatkuvasti. On hämmentävää, kun perheeseen menee suht harvakseltaan kylään (esimerkiksi kerran tai pari vuodessa) ja silloinkaan perheen lapset/nuoret eivät ole paikalla tai viettävät koko ajan kaveriensa kanssa. Osa lapsista/nuorista hädin tuskin juttelee kanssani, kun keskittyvät omien kavereidensa seuraan. Tämä tuntuu ikävältä sukulaistädin/kummitädin ominaisuudessa. Lähes poikkeuksetta tulee olo, että mitäpä minä täällä kutsuttuna kylässä teen, kun seurassani ei edes olla. Onko kyläilykulttuuri muuttunut tässä asiassa? Ja olenko outo, kun odotan perheen olevan ns. oman perheen kesken, kun menen harvoin kylään?
Kommentit (177)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus käynyt kummilapsen synttäreillä, 2 tuntia ajoa yhteen suuntaan, niin, että kummilapsella oli "muuta", eli ei ollut kotona. Olihan se tietysti kiva viettää aikuistenkin kanssa aikaa, mutta ihmettelin ja olisin toki halunnut tavata kummilastani.
Itse vaadin lapsia olemaan paikalla ja myös niin päin, että harvoin tapaamille sukulaisille on lähdettävä mukaan.
Kannattaisi viettää niiden kummilastensa kanssa vähän enemmän aikaa niin eivät olisi noin vieraantuneita sinusta. Minun kummityttöni juoksee aina suoraan halaukseen, kun menen käymään. Kerran hänen ystävänsä soitti ja pyysi leikkimään, mutta tyttö sanoi suoraan: "En voi nyt tulla, kun kummitäti on täällä leikkimässä mun kanssa".
Jos on ujo niin vähän hankalaa ja epämukavaa. Mutta ymmärrän pointin. Odottaisin kyllä ensin että ottavat ulkovaatteet pois ja tulevat peremmälle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi viettää niiden kummilastensa kanssa vähän enemmän aikaa niin eivät olisi noin vieraantuneita sinusta. Minun kummityttöni juoksee aina suoraan halaukseen, kun menen käymään. Kerran hänen ystävänsä soitti ja pyysi leikkimään, mutta tyttö sanoi suoraan: "En voi nyt tulla, kun kummitäti on täällä leikkimässä mun kanssa".
Kannattaisi tiedostaa, että ei ole pelkästään itsestä kiinni, kuinka usein niitä kummilapsia näkee. Jos itse saisin valita, näkisin kummilapsiani n. kerran kuussa. Kummilapsen äidin toiveesta näemme kuitenkin pari kertaa vuodessa, lähinnä siis synttäreinä ja ennen joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä kasarina/ysärinä pakotettu kotona olemaan eikä kyllä oltu kättelemässä eteisessä. Tervehdittiin kyllä jos setä/täti tai joku muu tuli. Jos me lapset oltiin kotona niin omassa huoneessa sai olla. Olisi kyllä ollut ahdistaa vaakin istua siellä sukulaisten keskellä jäykkänä, vieläpä tupakan käryssä.
Itselleni taas oli täysin uutta kun sukulaisten tyttö oli aina pöydässä tai jossain lähistöllä kuuntelemassa juttuja.
Jos kylään menen missä on vaikka kummilapsi tai muita lapsia niin kiva jos hetken siinä läsnä ovat, mutta en kaipaa taas siitäkin jotain lasten ehdoilla tapahtuvaa asiaa. Mieluiten juttelen aikuisten juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Ihan ovat kuule monet 2-vuotiaatkin tulleet tervehtimään, osa jopa on odottanut ovella saapumistani. Ja jos on ujompi lapsi, niin kyllä heihinkin usein kontakti
Ei ujous ole epäkohteliasta, en ole niin väittänyt. Voihan se ujo lapsikin olla tilanteessa läsnä (vaikka sitten vanhemman selän takana) ja vanhempi voi sanoa, että tässä on meidän Liisa/Lauri. T. Tuo aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi viettää niiden kummilastensa kanssa vähän enemmän aikaa niin eivät olisi noin vieraantuneita sinusta. Minun kummityttöni juoksee aina suoraan halaukseen, kun menen käymään. Kerran hänen ystävänsä soitti ja pyysi leikkimään, mutta tyttö sanoi suoraan: "En voi nyt tulla, kun kummitäti on täällä leikkimässä mun kanssa".
Kannattaisi tiedostaa, että ei ole pelkästään itsestä kiinni, kuinka usein niitä kummilapsia näkee. Jos itse saisin valita, näkisin kummilapsiani n. kerran kuussa. Kummilapsen äidin toiveesta näemme kuitenkin pari kertaa vuodessa, lähinnä siis synttäreinä ja ennen joulua.
Sellaista se on, kun ei osaa muodostaa luontevaa suhdetta lapseen, vaan toimii vain lahja-automaattina. Ei vaikuta kovin läheiseltä sinun ja tuon äidinkään välit, kun näkemiset pitää rajata vain lahjanantohetkiin.
Nojaa. Meillä ainakin on muutama sukulainen, jotka on lapsista kiinnostuneita tasan sen kerran vuodessa kun heille sattuu sopimaan. Kun lapset oli pieniä niin pyöritin tota hyvä äiti- kohteliaat lapset näytelmää aika pitkäänkin. Nyt kun ovat +10 v, niin en enää vaadi lapsia mukaan kylään paikkaan, johon kutsutaan aniharvoin. Tai että pitäis olla kotona kun joku etäinen täti tulee kerran vuodessa. Miksi pitäisi? Ei mun lapset ole mitään näyttelynukkeja, joiden pitää stepata ja tanssia kun ihmiset, jotka on heille käytännössä lähes vieraita, tulee kylään.
Jos taas kylään on tulossa joku oikeasti läheinen, joka on lastenkin kanssa paljon tekemisissä ja heistä kiinnostuneita, niin aina lapset on tietysti kotona ja alkuun myös siinä seurustelemassa. Eipä heitä silloin edes tarvi pakottaa.
Muistan myös omasta lapsuudesta kuinka ahdistavaa se oli, kun pakotettiin kylään jonkun etäisen sukulaisen luo ja sit piti tönöttää kiusallisesti sen olohuoneessa kaksi tuntia, vastailemassa kysymyksiin. Sama jos sellainen tuli meille kotiin.
Jos sä haluat että jonkun lapset (tai joku ihminen ylipäätään) on sun seurasta ja läsnäolosta kiinnostunut, niin sit voi nähdä vähän enemmän efforttia itsekin, kuin saapua joskus ja jouluna kylään, odottaen presidenttikättelyä eteisessä. Mun lasten suhteen ei enää oteta rusinoita pullasta, vaan sit on syötävä koko pulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien lasteni kummit ovat ystäviäni. Nykyään pitkän matkana takana asuvia, joten lapset itsekin haluavat heitä tavata jos käyvät. Jos kummi on jäänyt lapselle etäiseksi niin ei kai ole ihme jos lapsia ei kiinnosta? Oletko itse aktiivisesti yhteydessä omiin kummilapsiisi ja ylläpidät suhdetta? Meillä lapset haluavat olla kummien seurassa, mutta ei tarvitse koko vierailua olla paikalla jos on omia menoja. Tervehtiminen kuuluu peruskäytöstapoihin.
Jos kyse on minun ystävästäni joka tulee kylään eikä ole sukua/kummi lapselle, odotan että lapset tervehtivät, mutta saavat kyllä mennä sitten omia menojaan jos haluavat. Ja kavereitakin saa olla kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi viettää niiden kummilastensa kanssa vähän enemmän aikaa niin eivät olisi noin vieraantuneita sinusta. Minun kummityttöni juoksee aina suoraan halaukseen, kun menen käymään. Kerran hänen ystävänsä soitti ja pyysi leikkimään, mutta tyttö sanoi suoraan: "En voi nyt tulla, kun kummitäti on täällä leikkimässä mun kanssa".
Viettää aikaa, kun ei ole kotona? :D
Eikä nyt varmaan ole kyse mistään syliin juoksevasta pikkulapsesta jos on omissa monoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää kun menen kaverille kylään, siellä on teinit vastassa tai sitten niitä jo aikuistuvia lapsia raahataan mukaan esim. aikuisten kesken lenkille jne. En minä niitä tullut tapaamaan.
Ei ujous ole epäkohteliasta, en ole niin väittänyt. Voihan se ujo lapsikin olla tilanteessa läsnä (vaikka sitten vanhemman selän takana) ja vanhempi voi sanoa, että tässä on meidän Liisa/Lauri. T. Tuo aiempi
Hyvin vahvasti annoit ymmärtää, että pieni lapsi on epäkohtelias, jos hän ei reippaana ole vastaamassa kysymyksiisi ja esittelemässä itseään. Sanoit jopa niin, että perheen sivistyksen tason voi nähdä siitä, tuleeko lapsi esittäytymään vai ei. Sinusta siis perhe on sivistymätön, jos heillä on ujo lapsi, joka ei uskalla puhua vieraalle sossutädille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli silloin ennen vanhaan. Asiat muuttuvat. En ymmärrä tuota menneisyyden tapojen orjallista noudattamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi viettää niiden kummilastensa kanssa vähän enemmän aikaa niin eivät olisi noin vieraantuneita sinusta. Minun kummityttöni juoksee aina suoraan halaukseen, kun menen käymään. Kerran hänen ystävänsä soitti ja pyysi leikkimään, mutta tyttö sanoi suoraan: "En voi nyt tulla, kun kummitäti on täällä leikkimässä mun kanssa".
Viettää aikaa, kun ei ole kotona? :D
Eikä nyt varmaan ole kyse mistään syliin juoksevasta pikkulapsesta jos on omissa monoissaan.
Ei, vaan viettää aikaa JOTTA olisivat kotona kun tulet kylään. Kuten kerroin, lapsi oma-aloitteisesti kieltäytyi lähtemästä kaverilleen, koska minä olin kylässä. Minun puolestani olisi voinut mennä, muttei halunnut, koska halusi olla minun kanssani. Kyseessä ei ihan pikkulapsi enää ole, vaan koululainen jo. Monoista en tiedä.
Meillä on lapset aina pyhävaatteet päällä ja hiukset suittuina paikalla, kun vieras saapuu. Tytöt niiavat ja pojat pokkaavat samalla kun tervehtivät: "Hyvää päivää rouva/neiti Kumminen". Tämän jälkeen pojat ohjaavat tädin istumaan sanoen: "Täti on hyvä ja käy istumaan tähän." Tytöt istuvat sievästi nilkat ristissä merkkuuliinoja kirjaillen odottaessaan, että joku puhuttelee heitä. Hetken seurusteltuamme sisäkkö tuo teetarjottimen ja tarjoilee teetä ja leivonnaisia. Jos tulee herravieraita, miehet vetäytyvät kirjastoon savukkeelle teehetken jälkeen.
terveisin "ajat eivät saa muttua"
Lapset on olleet mm. harrastuksissaan silloinkin, kun meillä on ollut vieraita. Jos esimerkiksi harrastus loppuu kolmelta, ja kylään on haluttu tulla kello kaksi, niin lapset saa mennä treeneihinsä.
Jos kylään tulee oma kaverini tai muutaman kerran kuukaudessa siskoni, ei kenenkään muun ole pakko olla kotona. Sama miehen kavereiden kanssa. Appivanhempien kanssa lipsutaan jo teinien kanssa, että menkööt kavereilleen.
Jos välit olisi läheisemmät, uskon että teinit haluaisivat nähdä isovanhempiaan. Mutta koska en ole ollut mieluinen miniä, eivät ole tehneet niin paljoa töitä suhteiden luomisen eteen. Aikani yritin, mutta yksin en siirtele vuoria.
Vierailija kirjoitti:
Minä tulen olemaan varmasti kauhuvanhempi omalle lapselleni, mutta aion jatkaa oman lapsuuteni linjaa. Lapset oppivat käytöstapoja siinä, kun tervehtivät vieraita ja seurustelevat heidän kanssaan. Enkä minä halua siihen lapsen monta kertaa viikossa nähtäviä kavereita kylään juuri silloin, kun tulee joku ihminen, jota nähdään harvakseltaan. Niitä kavereita ehtii näkemään muulloinkin.
Tämä onkin normaali, sivistynyt eurooppalainen tapa. Katoavaa kansanperinnettä Suomessa valitettavasti. Myös nuoret aikuiset melko tutkalla normaaleista käytöstavoista nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus! Eniten ärsyttää, kun minut pyydetään esimerkiksi kummin roolissa paikalle ja kummilapsi ei ole seurassani. Miksi minut on edes kutsuttu? Lahjan takia, jos kyse on syntymäpäivästä? Jos kummilasta ei kiinnosta viettää kanssani aikaa ja perheen aikuisetkaan eivät jaksa seurustella kanssani, niin mitä edes teen paikan päällä?
Sun kuuluu antaa kallis lahja ja kalliit tuliaiset, syödä ja juoda mahdollisimman vähän ja sitte poistua paikalta.;) Tervetuloa nykyaikaan.
Lapset/nuoret... Kaveri-/sukulais-/tuttavaperhe
Kyllä normaalijärkinen lukija ymmärtäisi mitä ajat takaa ilman kaikkien vaihtoehtojen luettelemista koko ajan.