Lue keskustelun säännöt.
Te muut 60kympin lähistöllä? Pelkäättekö kuolemaa?
16.08.2024 |
Täytin just 60.
Pelkään kuolemaa ihan saatanasti.
Tässä jokainen päivä on lainaa. Niinku f-cking oikeesti.
Kommentit (95)
Jokaisesta kuusikymppisestä tuntuu kuin olisi ollut silmänräpäys sitten 30 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään erityisesti. Päin vastoin yritän kovasti elää ja tehdä asioita. Ulkoilen, liikun ja suunnittelen ja vaikka mitä. Jos tulen sukulaisnaisiini, niin tässä on vielä 30 vuotta painettava hommia.
Voisin kuolla vaikka heti. Mutta kuolinsiivous täytyisi saada ensin aikaiseksi. Terveisin 60-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta kuusikymppisestä tuntuu kuin olisi ollut silmänräpäys sitten 30 vuotias.
Onhan siitä pitkä aika
Kävin juuri yli 60 vuotiaan äitini luona pari päivää sitten kylässä. Hän oli vähän haikean oloinen. Minä olen hänen ainoa läheinen, vaikka naapureita hänellä on joiden kanssa joskus juttelee. Mutta kai vain minulle pystyy avautumaan. Sitä ihmettelen itse, miksi äitini työnsi kaikki kivat ja mukavat hänestä kiinnostuneet miehet pois kun niitä vielä oli. Mietin myös millaista hänen elämänsä olisi jos hänellä olisi rakastava kumppani, vai eikö hän sitten sellaista halunnut. Lyhyempiä miestuttavuuksia hänellä on ollut, mutta ei mitään vakavempaa sitten. Ja vaikka moni sanoo että sinkkunakin on hyvä olla, niin itse olen ainakin ollut onnellisempi parisuhteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää, mutta en myöskään toivo sitä.
Olen yli 60, ja elämänhalu on voimakas. Nautin jokaisesta päivästä ja haluan nähdä vielä monta.
Ammatissani olen nähnyt monta kuolemaa, eikä se pelota. Olen pessyt ja pukenut vainajia eikä siinä ole mitään pelättävää. Rauhallisempaa olentoa et maan päältä löydä. Kuolevan vierellä vaistoaa sen suuruuden minkä äärellä ollaan. en ole uksovainen, kaukana siitä, mutta kyllä se ihan omanlaisensa kokemus on.
Tunnen olevani etuoikeutettu kun olen päässyt siihen osalliseksi. Kuolema pelottaa monia sillä se on niin suuri tuntematon. Selittämätön ja petuuttamaton. Luonnollinen loppu kaikelle elävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 60 vuotias on ollut koko ikänsä samassa työpaikassa niin hänestä tuntuu, että hän aloitti siellä ihan äsken ja nyt jää jo kohta eläkkeelle.
Olen ennemmin ajatellut kuolemaa vapauttavana asiana. On elämässä ollut niin paljon huolta, stressiä ja vaikeuksia. On hyvääkin toki ollut. Mutta kyllä kaikesta taakasta luovun ihan mielelläni. Annan viestikapulan edelleen. Parempaankin varmasti olisin pystynyt ihmisenä , isänä , puolisona mutta plussan puolelle jäin. Vihamiehiä ei pitäisi jäädä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
61v. Aivohalvaustoipilaana, ihan toiminnalliseen kuntoon palautuneena tässä ollaan. Tosin mitään ei oikein jaksa tehdä, eikä kai ole hyväksikään ainakaan rehkiä. Liotushoitolääkitys.
No, voi hyvänen aika taas. Ite, täytän kohta 50v. Äitini kuoli 49v. ja isäni 70v. Toivottavasti itse kuolen sitten tuossa välimaastossa iän puoleen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
61v. Aivohalvaustoipilaana, ihan toiminnalliseen kuntoon palautuneena tässä ollaan. Tosin mitään ei oikein jaksa tehdä, eikä kai ole hyväksikään ainakaan rehkiä. Liotushoitolääkitys.
Kuolema ei pelota.
Mitä helvettiä tarkoittaa 60kympin. Nyt on nuppi siellä sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Jos äidin sukuun tulen, niin minulla on edessä vielä 30-40 vuotta selväjärkistä elämää. Jos isän sukuun niin, en muista kohta enää mitään ja kuolen 10-20 vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Kävin juuri yli 60 vuotiaan äitini luona pari päivää sitten kylässä. Hän oli vähän haikean oloinen. Minä olen hänen ainoa läheinen, vaikka naapureita hänellä on joiden kanssa joskus juttelee. Mutta kai vain minulle pystyy avautumaan. Sitä ihmettelen itse, miksi äitini työnsi kaikki kivat ja mukavat hänestä kiinnostuneet miehet pois kun niitä vielä oli. Mietin myös millaista hänen elämänsä olisi jos hänellä olisi rakastava kumppani, vai eikö hän sitten sellaista halunnut. Lyhyempiä miestuttavuuksia hänellä on ollut, mutta ei mitään vakavempaa sitten. Ja vaikka moni sanoo että sinkkunakin on hyvä olla, niin itse olen ainakin ollut onnellisempi parisuhteessa...
Joku äijä vielä riesana niin huonommin voisi ja saa pitää housunsakin jalassaan.
Mä oon vasta 50v. Nuorena aina olin sitä mieltä, etten halua elää vanhaksi. Olen ihan hyväkuntoinen, perusterve, normaalipainoinen ja silti tunnen itseni vanhaksi. Tunnen, että kyllä tämä alkaisi olla tässä, ja kuolema saisi tulla. Kävin juuri haudalla, kivessä lukee mummuni, kuolinvuosi 2004 (ikä 70 v) ja äitini, kuolinvuosi 2014 (ikä 61 v), niin hyvin siihen sopisi jatkoksi taas kymmenen vuoden päähän minun nimeni, kuolinvuosi 2024 (ikä 50 tai 51 v). Ehkä vielä 4 vuotta pitäisi kuitenkin yrittää hengissä säilyä, että lapsi olisi täysi-ikäinen.
Niin kauan kun elät ajattele eläviä älä kuolleita. Ote intiaanien rukouksesta
Vierailija kirjoitti:
0rpopirua pelkään. lib
Toivotaan että Petteri O. kuolee pian.
Vierailija kirjoitti:
En. Tässä iässä ympäriltä alkaa putoilla ihmisiä tasaiseen tahtiin. Se on luonnon järjestys. Kukaan ei elä ikuisesti. Jokainen saa ne elinpäivät, mitkä hänelle on tarkoitettu. Keskityn elämään ja kun aika tulee olen valmis.
Olen vasta 55 ja väkeä on jo nyt putoillut turhankin paljon. Täällä on kivaa enkä haluaisi kuolla vielä vuosisatoihin. En varsinaisesti pelkää kuolemaa, mutta en totta vieköön kaipaakaan sitä.
Kuolema ei pelota. Ehkä sitä edeltävä aika enempi. Mut toisaalta koen pelon turhaksi, sillä se ei muuta mitään.
Toivon kuolevani ennen läheisiäni, mutta en vielä pitkään aikaan. Elämä on kuuskymppisenäkin hyvää, vaikka kremppoja on. Pitkä parisuhde seesteinen, viihdymme yhdessä. Keski-ikäiset lapsemme terveitä ja onnellisia. Kaikki hyvissä väleissä keskenään.
Ei valittamista.