Lue keskustelun säännöt.
Te muut 60kympin lähistöllä? Pelkäättekö kuolemaa?
16.08.2024 |
Täytin just 60.
Pelkään kuolemaa ihan saatanasti.
Tässä jokainen päivä on lainaa. Niinku f-cking oikeesti.
Kommentit (95)
Olen 63 ja tiennyt 7-vuotiaast että elinsiirto odottaa ennempitkää. Silloin niitä oli tehty vasta ulkomailla.
Minulle tehtiin vasta nelikymppisenä. Olen ollut melko oireeton ja huoleton sekä ennen että jälkeen - siirto meni mainiosti ja toivuin nopeasti. Lääkkeitä menee kourallisittain. Osaa tarvitaan torjumaan toisten sivuvaikutuksia - siis esimerkiksi hyöjinnänestoaine laskee magnesiumia => magnesiumia tabletteina, kortisoni haurastuttaa => kalkkia jne.
Mutta olen vahva, hyvässä kunnossa, nautin elämästä enkä enää juurikaan pelkää kuolemaa.
Miten paha se edes voi olla? En usko helvettiin mutta iankaikkista iloa pidän uskottavana. Tai ainakin rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä alkaa jo toivoa, että pääsisi pois. Elämä on eletty 35 vuotiaana. Loppu on alamäkeä.
Tuosta olen aivan eri mieltä. Ehkä yksilöllistä, mutta itse ainakin kypsyin kunnolla naiseksi vasta neljänkymmenen jälkeen. Parhaat vuodet oli siinä 35-55 välissä. Vasta 60 jälkeen on alkanut olla alamäkeä.
Alamäki on yes, eivtarvii koko ajan kaasua. Täs miutaman kerran ollu likipiti tilanne, maalla, vedessä, ilmassa😐, et on tullu kelattua jo eletty elämä vilisten silmissä, tässäkö tää oli. Mulle joka päivä on armo uus.
Pelottaa että joutuu väärään paikkaan. Pelottaa ei se kipu jota tuntea voi vaan mihin päätyy ikuisuudessa.
Jostain luin että kuolemanpelko on elämänhalua mutta en tiedä pitääkö se paikkaansa
Vierailija kirjoitti:
Olen 63 ja tiennyt 7-vuotiaast että elinsiirto odottaa ennempitkää. Silloin niitä oli tehty vasta ulkomailla.
Minulle tehtiin vasta nelikymppisenä. Olen ollut melko oireeton ja huoleton sekä ennen että jälkeen - siirto meni mainiosti ja toivuin nopeasti. Lääkkeitä menee kourallisittain. Osaa tarvitaan torjumaan toisten sivuvaikutuksia - siis esimerkiksi hyöjinnänestoaine laskee magnesiumia => magnesiumia tabletteina, kortisoni haurastuttaa => kalkkia jne.
Mutta olen vahva, hyvässä kunnossa, nautin elämästä enkä enää juurikaan pelkää kuolemaa.
Miten paha se edes voi olla? En usko helvettiin mutta iankaikkista iloa pidän uskottavana. Tai ainakin rauhaa.
Se toinen puoli on kadotus; sana kertoo sen että ikäänkuin sinua ei olisi ollutkaan= ikuinen kadotus
joo just, mä olen 56 ja vanhempani ovat 77 vuotiaita. Äidin äiti eli mummi on 102.
Mulla on saakelin pitkä aika pelätä kuolemaa jos saan äitini geenit. Olivat just jollain tanssileirillä iskän kanssa. Mummi värjäyttää vieläkin tukkaansa kun harmaa vanhentaa.
Kaikki on niin suhteellista...
Onneksi minulla ei ole tyttäriä jotka kammoisivat 56 vuotiasta, VANHAA, kohta varmaan kuolevaa äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse kuolemaa, mutta sitä miten se tulee. Tuskallinen kuolema on tulossa, jos en lopeta ryyppäämistä.
Jos lopetan ryyppäämisen, edessä on luultavasti pitkä ja tylsä elämä. Vaikea valinta.
Mä oon lähempänä 90 kuin 30 vuotta.
Eli mikä mun ikä on?
Pelkään vain pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joo just, mä olen 56 ja vanhempani ovat 77 vuotiaita. Äidin äiti eli mummi on 102.
Mulla on saakelin pitkä aika pelätä kuolemaa jos saan äitini geenit. Olivat just jollain tanssileirillä iskän kanssa. Mummi värjäyttää vieläkin tukkaansa kun harmaa vanhentaa.
Kaikki on niin suhteellista...
Onneksi minulla ei ole tyttäriä jotka kammoisivat 56 vuotiasta, VANHAA, kohta varmaan kuolevaa äitiään.
No ethän sinä mikään nuorikaan ole. Teillä vain eletään vanhoina pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin juuri yli 60 vuotiaan äitini luona pari päivää sitten kylässä. Hän oli vähän haikean oloinen. Minä olen hänen ainoa läheinen, vaikka naapureita hänellä on joiden kanssa joskus juttelee. Mutta kai vain minulle pystyy avautumaan. Sitä ihmettelen itse, miksi äitini työnsi kaikki kivat ja mukavat hänestä kiinnostuneet miehet pois kun niitä vielä oli. Mietin myös millaista hänen elämänsä olisi jos hänellä olisi rakastava kumppani, vai eikö hän sitten sellaista halunnut. Lyhyempiä miestuttavuuksia hänellä on ollut, mutta ei mitään vakavempaa sitten. Ja vaikka moni sanoo että sinkkunakin on hyvä olla, niin itse olen ainakin ollut onnellisempi parisuhteessa...
Joku äijä vielä riesana niin huonommin voisi ja saa pitää housunsakin jalassaan.
Minä kyllä riisuisin mielelläni housuni mikäli vain kohtaisin sytyttävän miehen. Leskenä tässä elellyt kohta kaksi vuotta. Parisuhdetta kaipaan. Olen 68 vuotias nainen, viime aikoina paljon miettinyt henkisiä asioita sekä myös kuolemaa. Vielä en haluaisi poistua täältä, toisinaan pelkään sitä itse kuolemistapahtumaa, hieman mietityttää kuolemanjälkeinen, mutta ei varsinaisesti pelota. Olen pitkään uskonut jälleensyntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vasta 50v. Nuorena aina olin sitä mieltä, etten halua elää vanhaksi. Olen ihan hyväkuntoinen, perusterve, normaalipainoinen ja silti tunnen itseni vanhaksi. Tunnen, että kyllä tämä alkaisi olla tässä, ja kuolema saisi tulla. Kävin juuri haudalla, kivessä lukee mummuni, kuolinvuosi 2004 (ikä 70 v) ja äitini, kuolinvuosi 2014 (ikä 61 v), niin hyvin siihen sopisi jatkoksi taas kymmenen vuoden päähän minun nimeni, kuolinvuosi 2024 (ikä 50 tai 51 v). Ehkä vielä 4 vuotta pitäisi kuitenkin yrittää hengissä säilyä, että lapsi olisi täysi-ikäinen.
Outoa, että tuossa iässä tuntee itsensä vanhaksi. Itse olen 68 vuotias ja tunnen itseni nuoreksi, vähän kyllä on iän tuomaa kankeutta jäsenissä ja voimat eivät ole ihan niin kuin nuorella, mutta henkisesti kyllä virtaa riittää.
NIIN ON ,MUTTA SE AVUTTOMUUS,AVUSTA RIIPPUVAISUUS NYKYTEKNOLOGOSESSA YHTEISKUNNASSA, FYYSINEN KIPU, APUVÄLINNET LIIKKUMINEN,EI JAKSA MITÄÄN, ENNEN JUOKSEE JOKA MA 20 KM, KE 10, PE15 KM,,SITTEN EI EDES JAKSA KAUPPAKASSEJA,TIETOKONEET,, JNE MONI ASIA KÄY ETTEI YMMÄRRÄ, KIVUT, ELI KUOLEMA OK. MISTÄ RAHAA OSTAA APUJA JNE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse kuolemaa, mutta sitä miten se tulee. Tuskallinen kuolema on tulossa, jos en lopeta ryyppäämistä.
Jos lopetan ryyppäämisen, edessä on luultavasti pitkä ja tylsä elämä. Vaikea valinta.
Lopetin ryyppäämisen niin kyllä tuo elämä muuten terottui eikä tylsistynyt. Pystyy reissaamaan ihan ilman promille mittaria, ihana vapaus.
Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan pelko. Pelossa eläminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhä Barnabas
Olen kohta 56-vuotias, ja en pelkää kuolemaa. Uskon Jeesukseen, joten minun asiani ovat kunnossa, kuolin sitten ensi yönä, tai 100 vuoden kuluttua : )
Ketjua selatessani, ihmettelin ettei kukaan kertonut uskovansa Jumalaan, vaikka melkein kaikki kommentoijat olivat lähempänä 100 kuin 20 vuotta...
Uskokaa Jeesukseen, ei se sen ihmeempiä vaadi.
Maallinen, ajallinen elämä on vain silmänräpäys, todellinen oikea elämä on vasta ajan tuolla puolen, Jumalan yhteydessä....niin, eikä siellä sitten tule "aika pitkäksi", jos joku sitä murehtii, sillä siellä ei ole aikaa, siellä on koko "ajan" ; nyt, nyt, nyt, nyt...
Perehdy kristinuskoon niin katoaa kuolemanpelko koska siitä seuraa turva että tämä jatkuu. Lue Uusi Testamentti = kristinusko (Vanha Testamentti = juutalaisuus eikä heillä ole Jeesusta pelastajana vaan odottavat yhä Messiastaan).
Lue Katekismus jos saat käsiin.
Kirjastosta tai divarista, Aapeli Saarisalo: Raamatun sanakirja - selailet sitä ja katselet erilaisia käsitteitä, määritelmiä yms
Tällä paketilla sinusta ei todellakaan tule mitään hihhulia vaikka kiinnostus voi herätä.
Kuolemassa meille luvataan ikuinen elämä. Saamme ylösnousemusruumiin. Ihminen on luotu ihmiseksi ja pysyy aina ihmisenä. Synti= sellainen mikä erottaa meidän Jumalasuhteestamme - ei mitään listoja että se on ja se ei... = vääränlainen elämä...
Ilmeisesti syysmasennusta monella..
Kyllä tässä päivä päivältä raihnasemmalta tuntuu.
Uskon Jumalaan ja iankaikkiseen elämään taivaassa. Siinä on turva ja toivo, myös kuoleman hetkellä ja jo nyt eläessä.
Älä pelkää. Pelko on ihan turhaa. Kaikki me täältä lähdemme, kun meidän aika on lähteä. Onhan sanottu, että Jumala tietää meidän jokaisen viimeisen päivän.
Kuolemassa ei ole mitään pelättävää. Varmaan kaikki toivovat että viimeiset hetket eivät olisi kivuliaat , eikä tarvitsisi olla missään laitoksessa, vaan olisihan se parasta nukkua pois kotona.
Elämä on tehty elettäväksi. Elä sellaista elämää, että sinun on hyvä olla. Kuuntele omatuntoasi.
Jos omatuntosi ei ole puhdas, selvitä kaikki ne asiat jotka mieltäsi painaa. Puhtaalla omallatunnolla ja rehellisellä elämällä on aina vapauttava ja rauhoittava vaikutus.
Kohtele muita kuten toivoisit toisten kohdeltavan sinua. Hyvä mieli tuo hyvän olon.
Terv. Äiti 68v.