Jos sua sattuu vaikka selkään, niin lähdetkö liikkeelle vai jäätkö paikoillesi? Jos mulla on kipuja, lähden aina liikkeelle.

Lähden liikkeelle jos jonnekin sattuu, mutta toisaalta mun on rehellisesti sanottava, etten mä oikeastaan edes tiedä mitään oikeista kivuista.

-Nyt jo edesmenneen MS-potilaan lapsi.

Minulla lepo auttaa rentouttamaan lihakset. Jos päätä särkee jumissa olevien lihasten vuoksi, on paras lääke siihen uni. Olen yrittänyt venyttelyä ja liikettä mutta ei auta kun särky on päällä. Liikunta toki ennalta ehkäisee ettei särkyä tule, mutta pään kipuun se ei minulla auta.

Aina liikkeellä vaikka joku sattuisi tai koskisi. Ja sattuuhan sitä, kaikenlaista... 

Kun selkääni sattuu, en lähde liikkeelle. Makaan/istun/seison juuri siinä asennossa, jossa olin, kun kipu iski. Kipu ei hellitä, ennen kuin pääsen tikkusuoraksi selinmakuulle. Käytännössä siis yritän hivuttautua milli kerrallaan lähimmälle tasaiselle alustalle. Jos yritän isompaa liikettä tai horjahdan, pystyn vain huutaa mölisemään tuskasta.

Kipu ei siis poistu liikkumalla, vaan tulee liikkumisesta.

Ylen sivuilla oli juttu jostain tärinätreenistä, kuulosti kiinnostavalta. Tre-hoito tai jotain. 

Ja yleensä lähden liikkeelle, koska kipu on seurausta istumisesta.

Erään kerran iski jalat alta tipauttava lihasjumi. Kuitenkin, pyrin olemaan liikkeessä kuten aina. Hankalinta oli istumaan meno ja nouseminen sekä puoliksi auki taittuneesta linkkari-asennosta suoristautuminen. Sisäänhengitys ja uloshengitys suoristamisen aikana ja siinä tuntui auttavan myös ajatusten nollaaminen. Autolla ajo onnistui. Istuma-asento itsessään ei pahemmin vaivannut. Kesti vajaan viikon. 

Mun iskiaksen syy oli kokonaan revennyt välilevy. Aivan järkyttävää hermosärkyä oli 10 kk ja liike pahensi vain. Niin järkyttäviä sähköiskumaisia kipuja tuli, kun yritin venytellä.

Sitten menin lääkäriin 10 kk kärsittyäni, siitä magneettikuviin ja lääkäri sanoi kuvat katsottuaan,  että "tähän vaivaan ei auta jumppa, sillä välilevysi on revennyt kaikista kerroksistaan täysin ja sinulla on paha hermopuristus" ja lähetti selän leikkausarvioon.

Massiivinen prolapsi (välilevyn sisältä tullut nestemäinen tahma) painoi hermoa ja jouduin selkäleikkaukseen, ennen leikkausta olin pari kk  lähes sängyn vanki, koska kipu esti liikkumasta ja vain selinmakuu jalat koholla helpotti.

Selkäleikkaus onnistui, kivut jäi leikkauspöydälle, mutta iskiashermoni oli ollut niin pitkään puristuksissa, että jäi lievä puutuneisuus jalkaan. Eli hermo jotenkin vaurioitui.

Vierailija kirjoitti:

Kun selkääni sattuu, en lähde liikkeelle. Makaan/istun/seison juuri siinä asennossa, jossa olin, kun kipu iski. Kipu ei hellitä, ennen kuin pääsen tikkusuoraksi selinmakuulle. Käytännössä siis yritän hivuttautua milli kerrallaan lähimmälle tasaiselle alustalle. Jos yritän isompaa liikettä tai horjahdan, pystyn vain huutaa mölisemään tuskasta.

Kipu ei siis poistu liikkumalla, vaan tulee liikkumisesta.

Tuo on klassinen noidannuoli.

Mulla on tullut noita noin viisi kertaa elämäni aikana ja kohtaus kestää noin 5-6 tuntia. Silloin ei tosissaan pysty liikkumaan milliäkään, vaan pitää maata lattialla.

Tiettyjen selkäkipujen kanssa osaan lähteä liikkeelle, kun sohvaperunoinnista ne yleensä johtuu. Äkkiä menee ohi, kunhan vaan jalottelee. Sama juttu monen muun kolotuksen kanssa.

Sitten jos on yllättävää kipua esim nilkassa, en välttämättä liiku. Tai varovasti yrittää, mutta jos jalalle esim ei voi varata ollenkaan, vaan tekee mieli huutaa hoosiannaa kivusta, niin silloin olisi suht typerää lähteä lenkille.

Sitten könkkäröin terveyskeskukseen ja monen mutkan kautta jouduin jalan utlraan ja löytyi veritulppa ja osastolle kärräsivät liuotukseen pariksi päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kivutkin voi olla niin ankarat, että et pysty liikkumaan, korkeintaan piehtaroimaan sängyn päällä. Itsellä ei edes aina jalat kanna, niin miten siinä sitten liikut? Tuollaiset pikkukivut on asia erikseen, jos jostain vähän kolottaa, niin mikäs siinä. 

Olen selkäkroonikko ja tuossa tapauksessa ensin venytellään selällään ja lämmitetään lihaksia, sitten könkätään syömään kaksi buranaa ja pysytään liikkeessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun selkääni sattuu, en lähde liikkeelle. Makaan/istun/seison juuri siinä asennossa, jossa olin, kun kipu iski. Kipu ei hellitä, ennen kuin pääsen tikkusuoraksi selinmakuulle. Käytännössä siis yritän hivuttautua milli kerrallaan lähimmälle tasaiselle alustalle. Jos yritän isompaa liikettä tai horjahdan, pystyn vain huutaa mölisemään tuskasta.

Kipu ei siis poistu liikkumalla, vaan tulee liikkumisesta.

Tuo on klassinen noidannuoli.

Mulla on tullut noita noin viisi kertaa elämäni aikana ja kohtaus kestää noin 5-6 tuntia. Silloin ei tosissaan pysty liikkumaan milliäkään, vaan pitää maata lattialla.

 

Tämä. Mulla kolmesti ja se tasaisella kovalla alustalla (lattia) makaaminen helpottaa.

Pari kymppisenä oli ekan kerran. Kamalissa kivuissa pääsin lääkärille ja tämä paineli ja väänteli. Määräsi lepoa ja dolania kaden viikon sairasloma. Loppupeleissä mulla meni siinä maatessa sängyssä (!) kuukausi. Kyllä työnantaja tykkäs. Sitten mietin, että tätä makaamista ja dolaneissa oloa on kokeiltu ja eikun lattialle makaamaan. Lääkkeet nurkkaan ja makasin järjettömissä kivuissa lattialla. Yritin olla hiljaa, kun poikaystävä oli soittamassa lanssia. Muutaman tunnin päästä alkoikin helpottamaan ja seuraavana päivänä sitä jo temmellettiin vanhaan malliin.

Kyllä ketutti se maattu kuukausi. Opin paljon ja olen levittänyt tätä ilosanomaa muuallakin. Älkää kaikissa kivuissa jääkö makaamaan!

Kaikki selkäsärky tai jalkasärky ei ole lihasperäistä, vaan pitää aina muistaa, että kyse voi olla selkärangasta esim. välilevyprolapsi. Silloin selkärangan venyttely ym. vain pahentaa tilaa.

Riippuu. Joissain jumeissa lähden liikkeelle, mutta esim. välilevynpullistumaa potiessa oli pakko levätä todella paljon. 

Olen usein pyörrtnyt, kun sattuu selkään ja yritän liikkua. Viimeksi pää osui pyörtyessä lasiseen suhkuseinään ja valtava verenvuoto. 9 vuotias lapseni luuli että kuolin. Wc:ssä käyn hitaasti ryömimällä. Parikertaa on tarpeet pitänyt tehdä kylpyhuoneen lattialle, koska en ole päässyt pystyyn pöntölle. Yleensä käytän vaippoja kun selkä on kipeä. 

Jote ei, en yritä liikkua. Liikunnan vuoro on silloin kun olen toipunut, tai yritän ennaltaehkäistä selkäkipua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun selkääni sattuu, en lähde liikkeelle. Makaan/istun/seison juuri siinä asennossa, jossa olin, kun kipu iski. Kipu ei hellitä, ennen kuin pääsen tikkusuoraksi selinmakuulle. Käytännössä siis yritän hivuttautua milli kerrallaan lähimmälle tasaiselle alustalle. Jos yritän isompaa liikettä tai horjahdan, pystyn vain huutaa mölisemään tuskasta.

Kipu ei siis poistu liikkumalla, vaan tulee liikkumisesta.

Tuo on klassinen noidannuoli.

Mulla on tullut noita noin viisi kertaa elämäni aikana ja kohtaus kestää noin 5-6 tuntia. Silloin ei tosissaan pysty liikkumaan milliäkään, vaan pitää maata lattialla.

 

Sehän se on. Pitkittynyt noidannuoli, tällä hetkellä neljä vuotta kestänyt. Kipu iskee aina, kun istun liian pitkään eli esimerkiksi 15-20 minuuttia. Seisomisesta ja kävelemisestä en osaa sanoa, koska jalkeilla oleminen aiheuttaa sellaisen huimauksen, että makuulla on käytävä jo kauan ennen kuin noidannuoli ehtii iskeä.

Lääkäreitä ei kiinnosta. Olen kohta menossa taas työkyvyn arviointiin, mutta en odota suurta innostusta tälläkään kertaa. Voi tosin käydä niin, etten menekään - edellinenkin lääkäriaika oli peruttava, koska olin liian huonossa kunnossa lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kivutkin voi olla niin ankarat, että et pysty liikkumaan, korkeintaan piehtaroimaan sängyn päällä. Itsellä ei edes aina jalat kanna, niin miten siinä sitten liikut? Tuollaiset pikkukivut on asia erikseen, jos jostain vähän kolottaa, niin mikäs siinä. 

Olen selkäkroonikko ja tuossa tapauksessa ensin venytellään selällään ja lämmitetään lihaksia, sitten könkätään syömään kaksi buranaa ja pysytään liikkeessä.

Selkäkroonikon luulisi tietävän että selkäkipuakin on monenlaista. Toisissa on pakko vaan levätä.

Sehän riippuu ihan kivun laadusta ja voimakkuudesta. Esimerkiksi noidannuolessa on hyvä ensin levätä ja vaikka hieroa tai tehdä lämpöhoitoa. Sitten kun kipu ei ole enää jalat alta vievää, kannattaa lähteä varovasti liikkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki selkäsärky tai jalkasärky ei ole lihasperäistä, vaan pitää aina muistaa, että kyse voi olla selkärangasta esim. välilevyprolapsi. Silloin selkärangan venyttely ym. vain pahentaa tilaa.

 

Tämä. Toinen mitä aina hoetaan on hieroja/jäsenkorjaaja. Vaan kun noille ei missään nimessä saa mennä, jos kyseessä onkin esim. tulehdus.

Vierailija kirjoitti:

Fasettilukkoon auttaa lepo, en saa sitä itse auki ilman kippipenkkiä (kotona) ja kaikki muu riuhtominen on turhaa.

Suosittelen hankkimaan pilates-rullan! Sillä olen saanut fasettilukot auki nopeasti, ihan uskomaton apu! 👍

Mun kivut on sellaista laatua että haluaisin liikkua mutta en valitettavasti pysty. Todella turhauttavaa. Ehkä rollaattorin kanssa pystyn raahautumaan muuallekin kuin vessaan ja keittiöön, mutta ei se mitään kovin kummoista liikuntaa ole.