Elämässä ei ole mitään mieltä masentuneena. En jaksa enää.
Ei tämä mene ohi vaikka mitä tekisi tai jättäisi tekemättä. Olen silti yhteydetön ja jotenkin painuksissa. Sisällä ei kulje mitään, mikään ei kiinnosta, aina väsyttää ja on ahdistunut olotila.
Olen käymässä lähisukulaisilla pitkästä aikaa. Ei jaksaisi. En jaksaisi keskustella, hävettää se miten olen ulospäinkin niin väritön ja apaattinen vaikka yritän olla kohtelias sekä ystävällinen.
Haluaisi jo pois omaan rauhaan. Jospa sitä kuolisi pian. Mikään ei vain tunnu miltään.
Kommentit (38)
Mustakin tuntuu samoin. Mutta oon jo niin tottunut, ei haittaa. Menen matalalentoa kun en pääse näillä siivillä yhtään ylemmäs.
Jeesus rakastaa sinua ja voi muuttaa kaiken hyväksi. Ajattelin itsekin ennen, että en tilanteeni ei ikinä muuttuisi. Ei auttanut meditoinnit, ei. Jeesus tuli kun aloin kurkottaa häntä kohti ja pelasti minut. Pidin uskovia aikaisemmin hölmönä. Mutta Jeesus ei ikinä luovuta kenenkään suhteen - koputtavalle avataan. Jokainen saa valita haluaako koputtaa. Siunausta ja tsemppiä <3
Elämä rumana kilttinä miehenä se vasta masentaakin. En saa koskaan naista ja rakkautta. Yksin joudun elämää koska naiset haluaa elää jonkun pahis jännämiehen kanssa. Sinun murheesi ovat pieniä verrattuna minun murheisiin.
Yritä jaksaa vielä. Mikään ei pysy sellaisenaan, kun aikaa kuluu, eli sinulla on kaikki mahdollisuudet paranemiseen. Mutta ymmärrän kyllä tuntemuksiasi. Itselläni on liuta karmeita fyysisiä sairauksia ja on kyllä melko rankkaa kärsiä päivittäin moninaisista oireista, vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Elämä rumana kilttinä miehenä se vasta masentaakin. En saa koskaan naista ja rakkautta. Yksin joudun elämää koska naiset haluaa elää jonkun pahis jännämiehen kanssa. Sinun murheesi ovat pieniä verrattuna minun murheisiin.
Jokaisella on oma elämän tarkoitus. Sinä et vain ole löytänyt vielä omaasi. Kehotan sinua rukoilemaan.
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Lopeta valitus ja tee jotain hyödyllistä.
Ruma kiltti mies -tsemppiä sinulle!
Ihan ensiksi tulet pois lähisukulaisten luota teeskentelemästä.
Voimakas masennus ei kestä loputtomiin. Todennäköisesti muutaman kuukauden päästä tuntuu paremmalta.
Täällä sama juttu,ei ole syytä elää eikä yrittää mitään. Kipuhelvetissä kun elää ja mikään pilleri ei auta niin ei sitä loputtomiin jaksa. Minä olen oman päätökseni tehnyt ja hetki koittaa uudenvuoden yönä.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta valitus ja tee jotain hyödyllistä.
Jos olet kilttinsel niin lopeta valitus ja tee jotain haitallista.
Energiasi ovat matalalla ja käyvät hitaalla. Niitä pystyy kyllä manipuloimaan.
Mene ajatuksellasi johonkin kehon osaan ja käy koko koko keho läpi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu,ei ole syytä elää eikä yrittää mitään. Kipuhelvetissä kun elää ja mikään pilleri ei auta niin ei sitä loputtomiin jaksa. Minä olen oman päätökseni tehnyt ja hetki koittaa uudenvuoden yönä.
Mikä kohta kipuilee?
Vierailija kirjoitti:
Elämä rumana kilttinä miehenä se vasta masentaakin. En saa koskaan naista ja rakkautta. Yksin joudun elämää koska naiset haluaa elää jonkun pahis jännämiehen kanssa. Sinun murheesi ovat pieniä verrattuna minun murheisiin.
En lähtisi vertailemaan murheita yhden viestin perusteella. Sinä et tiedä ap:n ongemista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi tulet pois lähisukulaisten luota teeskentelemästä.
No tämä. Kai ymmärrät ap, että ei ole normaalia joutua teeskentelemään lähisukulaisille? Tuota kun lähtisit avaamaan kunnollisen terapeutin kanssa, masennuksesi olisikin täysin ymmärrettävä reaktio siihen, ettet voi tulla nähdyksi tarpeinesi. Toisin sanoen, et ole vielä tehnyt paljon mitään korjataksesi tilannetta, jos tätä et ymmärrä. Et ole joku muuten vaan poikkeuksellisen mätä tyyppi. Kaikkeen on syynsä. Sisäistä tämä ja vedä henkeä. Ei tarvitse pärjätä. Nouset kun saat rimpuilemisen taakan harteiltasi. Olet masentunut nyt, tulevaisuutesi voi olla ihan toinen.
:/