Millaisista naisista mies ei kiinnostu, vaikka nainen on tavis?

Moi Maalaisukko 60+

Sinulla on aivan ihanat kirjoitukset ja kiva kuulla mitä vanhempi mies ajattelee. Itse olen vanhempi nainen enkä koskaan oikein tunnista muiden naisten ja  muiden miesten maailmaa ja ajatusmaailmaa omakseni. Kaikki tuntuu niin kovin erilaiselta kuin mihin itse olen kasvanut. Varmaan siinä on yksi syy siihen että en ole itselleni toimivaa ja rakkauteen perustuvaa parisuhdetta koskaan onnistunut löytämään. Taidan minäkin olla jotain sellaista mistä miehet ihmettelevät jotain että kun se ei ole eikä toimi niin kuin naiset tavallisesti eli jään jotenkin 'käsittämättömäksi'. Näistä tarinoista kuvastuu kaikenlaista omituista kyttäämistä ja toimintaa mitä itse en koskaan haluaisi omaan suhteeseeni - en sellaiseen jäisi. Ei tietenkään parisuhteessa eläminen välttämättä kaikkea tätä ole mitä jostain palstalta valkenee, mutta kyllä minä haluan aina vaan ajatella että ihminen voisi olla jopa vapaampi ihminen parisuhteessa kuin sinkkuna ypöyksin. Kaikkea mitä sinkkuna tekee voi tehdä  parisuhteessa - miksi ei voisi, mikä voisi olla este? Ainoa joka tulee mieleeni on suhteen alkuvaiheessa sellainen tilanne että niin paljon haluaa olla toisen seurassa että ei yhtään malttaisi lähteä vaikka johonkin omaan ja entiseen harrastukseen kun se tarkoittaa että joutuisi olemaan hetken uudesta rakkaudestaan eroassa. Sellaisessa tilanteessa kyllä ajattelisin että nyt on vaan pakko mennä - tuskin kumppani karkaa tai kuolla kupsahtaa juuri sinä aikana kun itse olen vaikka kuoroharkoissa jonne olen tottunut sinkkulaisena menemään. Toisen vahtimista tai tekemisen kontrollointia en yhtään ymmärrä! Uteliaisuus uudessa suhteessa että mitä sä oikein hääräät on eri juttu tai kuinka voit syödä jotain tommosta tai tehdä sitä tai tätä... itse en varmaan ihmettelisi mutta joku voisi ihmetellä minusta... ei haittaisi... en tiedä mikä olisi reaktio, ehkä nauru ha, ha, haa... On se vähän eri juttu kun välissä on koko eletty elämä jossain olosuhteissa ja sellaisten ihmisten ja partnerin kanssa josta ei mitään voi tietää.

Voin hyvinkin kuvitella että ihmiset iäkkäämpinä haluavat asua omissa kämpissään. Mikäs siinä.  Syitä on monia ja tärkeitä ovat sellaisetkin asiat että haluaa nukkua yönsä kunnolla ja toisen kuorsaaminen ei ole hallittavissa - sitä kumpi kuorsaa tai vaikka molemmat ei voi tietää. Mutta todella ikävää vaan jos on pitkä matka toisen luokse ja pakko ajella jollain yleisellä ja oli ilma mikä tahansa - huomioikaa että ei ole ihan nuorista ihmisistä kyse. Olisipa tarpeeksi iso kämppä jossa kummallakin oma tila juuri nimenomaan sitä varten että ei olla kuin sillit purkissa ja on tilaa tehdä mitä haluaa tai sitten kaksi kämppää kävelyetäisyydellä toisistaan. (Kaksi kämppää samassa taloyhtiössä on jotain josta minulla on kokemusta ja on erittäin toimivaa ja suositeltavaa esimerkiksi jos oma vanhempi on vielä vanhempi ja häntä tarttee jotenkin tukea. Äitini asui samassa taloyhtiössä ja kun hän sairastui niin homma toimi todella hyvin kun piipahdin aina kuin oli tarpeen tai huvitti ja tilanne oli 'kontrollissa' ja kaupat ja muut asiat hoidin samalla kuin omanikin eikä tämmöinen järjestely vaatinut minulta mitään erityistä.)  

Kiva lukea juttujasi jos kirjoitat lisää...

On myös aika eri kysymys pääseekö treffeille/ aloittamaan tapailun kuin saa aikaan suhteen

Vierailija kirjoitti:

...maa- ukko jatkaa...

... keskeltä tekstiäsi...

Jos jotakin voisin toivoa, niin se jokin olisi kahden itsellisen ihmisen suhde. Suhde jossa voitaisiin tehdä mukavia asioita, käydä elokuvissa, poimia viinimarjoja ja mehustaa, katsella telkkarista jotain hyvää sarjaa yhdessä, lämmittää saunaa, käydä kaupassa tai kahvilassa pullakahvilla, ihan tavallista elämää siis, sisältäen myös seksiä. Mutta ilman vakituista yhdessäasumista.

Kuulostaa ja näyttää kirjoitettuna yksinkertaiselta. Käytännössä hyvin vaikea tai mahdoton yhtälö tapahtuvaksi.

AP, mikä käsitys sinulla on, kuinka suurelle osalle ikäryhmäsi sinkkunaisista yhteenmuutto on iso kynnyskysymys? Muutkin voi kommentoida.

****

Itse en muuta voisi kuvitellakaan kuin juuri sellaista suhdetta jossa ollaan itsellisiä parisuhteessa... juuri noin niin kuin itse listaat mutta ehkä vielä jotain muutakin... ollaan yhdessä tavalla joka lisää ja tukee molempien hyvinvointia... kommunikaatio toimii ja voidaan puhua kaikesta ihmiselämään ja maailmaan liittyvästä... siis ei asioita voi tässä luetella mikä liittyy hyvään parisuhteeseen... voi olla että nuo asiat johtavat tilanteeseen jossa loppujen lopuksi haluaakin asua toisen kanssa saman katon alla... Kirjoitin pitkän tekstin mielipiteestäni näistä asumisasioista - se on joku kommenttinumero 141/141 luulisin... mutta jos tuolla 'oletuksella' haluat aloittaa suhteen niin miksi et aloittaisi? Harvemmin suhteet alkavat sillä että muutetaan saman katon alle samantien vaan juuri niin että on omat kämpät ja se voi johtaa siihen että haluaakin asua toisen kanssa kun homma menee esimerkiksi sellaiseksi että aina vaan ollaan 'päällekkäin' toisen kämpässä, joka tuskin on mikään parisuhdekämppä vaan jonkun sinkun asunto sinkun toimintoja ja elämää ajatellen rakennettu ja suunniteltu... En itse ainakaan voisi lähteä 'treffeille' rakastamani miehen luokse joksikin tai pariksi päiviksi siten että kaikki harrastustarvikkeeni jäisivät kotiin... ja tuskin niitä voisin lähteä raijaamaan mukanani... tuskin miehen kämpässä olisi tilaa tekemisilleni ja osaisinko tehdä mitään huonetilassa joka ei ole omani tätä asiaa varten... Mutta siis - jostakin on sinun aloitettava jos jonkun parisuhteen vielä haluat Maaukko! Voidaanhan sitä suhteessa sopia ihan mitä vaan mikä kumppaneille sopii... vaikka vain että ollaan yhdessä joka viikonloppu... pidetään ikään kuin yhdessä lomaa viikonloppuisin omasta arjesta... Ainakaan minulla ei tämän enempää ole 'rajoituksia' jotka tekisivät minusta joustamattoman ja sellaisen että en voisi ihastukseni kanssa sopia ihan mitä vain itse haluamme.

P.S. Muuten reagoin noihin naisten etunimiin joita tekstissäsi mainitset? Sattumalta tunnen naisia joilla nuo etunimet - tunnetko sinäkin vai ihan hatustasiko vedit tuollaisen etunimen joka ei ole kuitenkaan kovin tavallinen. Olenkin ihmetellyt että miten tommonen etunimi on päätynyt Artti Wiskarin biisiinkin 'Suomen muotoisen pilven alla'? On muuten aikaisemminkin näkynyt jossakin yhteydessä täällä palstalla.  

Maalaisukko, täällä nuorempi serkkusi kaupunkilaisukko 51v, akateemisesta asiantuntijamaailmasta. Suuri osa tekstistäsi olisi voinut tulla minunkin näppäimistöltäni.

Yksin parisuhteessa, sehän se syy oli minunkin avioerooni. Ja naisseuraa / suhde, muttei millä tahansa hinnalla resonoi myös kovasti.

Alotusviestin ajatuksistasi huolimatta kehotan silti vakavasti harkitsemaan liittymostä johonkin seuranhakukommuuniin. Vaikka et tekisi sitä "omalla nimellä ja naamalla", vaan kuvattomalla profiililla, niin tuolla kirjoitustaidolla ja kyvyllä asioiden analyyttiseen tarkasteluun saat kyllä aivan satavarmasti sinusta kiinnostuneita aikuisia naisia treffikumppaneiksi. Ne treffit, toistuvat sellaiset kuitenkin vasta näyttävät, kumpaan suuntaan vaaka kallistuu. Ja jos kummallakin osapuolella ovat peukut vahvasti ylöspäin, niin siitä se parisuhde lähtee.

Itse luulin, etten 30v parisuhteen päätyttyä enää koskaan enkä mistään löydä vertaistani kumppania, mutta niin vaan näyttää vahvasti siltä, että sinkkuaikani jää melko lyhyeksi. Ja se on mielestäni ihan helkkarin hieno juttu! Tinder tuli nähtyä ja koettua, mutta toivottavasti se on nyt taaksejäänyttä elämää.

143 + 144 / Siis mitä te oikein sekoilette? 143 kirjoittanut vahingossa 'Maalaisukko' vaikka tarkoittanut luultavasti osoittaa kirjoituksensa 'maa-ukolle'. 

Ja mistä sitten tämä 'Kaupunkilaisukko, 51', joku 'serkku' ilmestyi?

Menkään vaan jonnekin Tindereihin jos niin haluatte itseänne kaupata. Minä olen jonkun mieshakemisen keski-ikäisenä kokenut ja tiedän että ainakin omalla kohdallani se on täyttä hölmöläisen touhua. Mutta miehet etsivätkin ensisijaisesti seksiä minä parisuhdetta jossa on muutakin kuin seksiä. Olen jo saanut tarpeeksi jostain ig-huuteluistakin tajuamatta mitä asiaa sekään oikeastaan ajaa. Haluan kiinnostua miehestä oikeassa elämässä enkä joidenkin kirjoituskilpailusuoritusten välityksellä. Olen varmaan niitä harvoja ikäisiäni naisia jotka saaneet kokea että kaksi miestä oikein käsin kirjoittanut monisivuisia kirjeitä jotka oikea posti toimittanut kotiosoitteeseen toisessa maassa. Enpä ihmettelisi vaikka jopa parisuhteessa olisi kiva jos kirjoitettaisiin ja annettaisiin partnerin lukea mitä tullut kirjoitettua. Hauskaa ja ilmaista ajanvietettä...

Siis tästä ongelmasta tarttis puhua todella paljon että on parisuhteessa ja siinä tuntee itsensä yksinäiseksi - siis avioliitossa josta ei kuitenkaan ihan helpolla lähdetä. Yksinäisyys parisuhteessa on mahdollisesti vielä hirveämpää kuin sinkkuna yksinäisyyden tunteminen.  Siinä todella on kuin joku häkkieläin. Jos ette vielä ole kuunnelleet Ramses2 'Villieläin' niin kuunnelkaa nyt. Tosi hyvä ja ainakin mulla menee kylmät väreet kun voin niin samaistua tuohon biisiin.   

Maa- ukko ja maalaisukko 60+ (tai muut variaatiot) on yksi ja sama henkilö. Minulla on asiasta ensikäden tietoa.

Onpa tullut hyvää palautetta(kaupunkilaisukko muunmuassa), ja erinomaisia kommentteja. Vastailen niihin hieman tuonnempana. Ulkotöitä tehtävänä, ja pitää saada ne alta pois ennenkuin ennusteen mukaan alkaa satamaan parin tunnin päästä.

T: Se sama kuuskymppi- maatiainen.

"AP, mikä käsitys sinulla on, kuinka suurelle osalle ikäryhmäsi sinkkunaisista yhteenmuutto on iso kynnyskysymys?"

Tunnen vain kaksi naista omasta ikäryhmästäni tai muistakaan ikäryhmistä, he eivät kumpikaan halua muuttaa yhteen. Eli otos on varsin pieni. Kuten jo kerroinkin, niin kaikki sinkuiksi jääneet eronneet ja lesket ovat aika pian löytäneet uuden kumppanin (yhdessä kahdessa vuodessa) ja pitäneet omat asuntonsa useimmat, vaikka käytännössä yhdessä asuvatkin.

Mutta saitkin jo sinkuilta vastauksia kysymykseesi, miehiltä ja naisilta, oma otokseni on niin pieni, mutta tehän pääsitte vauhtiin keskustelussa keskenänne :)  Ap

Vierailija kirjoitti:

No mikä on oma roolia tästä prosessissa? Oletko nenä pystyssä arvosttlevana aina paikalla, eikä mies koe suhdetta sen takia kehityskelpoiseksi? Vaikeaahan siitä tulisi, jos kaverit vastustaa.

Olen ollut vain satunnainen kuuntelija, kun on "tilanne päällä". Kahdesta ehdokkaasta olen nähnyt kuvia, muiden ulkonäköä en tiedä enkä sukunimeäkään eli liikumme näiden naisten kanssa aivan eri piireissä. Se olisi valaisevaa (kuten jo viittasinkin), jos olisin näkemässä mitä siinä tilanteessa oikein tapahtuu, kun torjutaan tai miten he ylipäätään käyttäytyvät tuntemattomien miesten seurassa (tiedostamaton elekieli jne.), mutta sitä en ole koskaan nähnyt, kun emme liiku samoissa ympyröissä. Tapaamme aina kahdestaan tai toisen kanssa meillä kotona.

Enkä ole ketään arvostelemassa, sehän olisi melko outoa. Se otti päähän, kun tylysti torjuttiin, mutta en kommentoinut siihen yhtään mitään, kun ystäväni siitä kertoi. Hän kertoi sen ihan vain juttuna ikään kuin se ei olisi loukkaava, vaikka se oli. Aivan kuin se olisi tarkoitettu loukkaavaksi ja ajattelin, että onpa hyvä, ettei tuosta mitään tule. Samanlaista olisi luvassa jatkossakin, jos suhde syntyisi. Enkä usko, että sellainen suhde on kenellekään hyväksi missä loukataan. Ap

Isoin turnoff on vaan se ylipaino.

Tavallisemmankin näköinen nainen kiinnostaa, jos on hoikka. Ei tarvitse olla edes mikään fitnesstypy, mutta hoikka.

Ei tarvitse olla isoja rintoja, valtavasti meikkiä tai viimeisen päälle laitettu, mutta hoikkuus on

Takametsän Taavi (a.k.a maalaisukko60+) tässä taas.

Kiitokset kauniista sanoista ja hyvistä kommenteista. Muutamia hajatelmia niihin liittyen:

-Joku kirjoitti että varsinkin iäkkäämpien seurustelussa se tilanne että parit asuisivat hyvin lähellä toisiaan- jopa samassa asuntoyhtiössä- olisi ideaali. Olen ajatellut täsmälleen samaa. Omat kämpät, mutta kuinka helppoa ja mutkatonta olisi laittaa viestä "onko nälkä, keitän juuri makkarakeittoa. Kahvit jälkkärinä. halipula vaivaa, onko siihen mahdollisuutta saada hoitoa?" jotenkin noin. Kyläilyyn tai yhdessäoloon ei tarvitsisi mitään valtavia valmisteluja tai pakkaamisia, ovesta ulos, muutama kymmenmetrinen kävelyä ja ovikellon soitto. Tämä sama asia on huomattu isokenkäisten piirissä, muistaakseni Halonen & Arajärvi kertoivat asuneensa naapureina kun styylaus alkoi heillä.

-Jossakin kommentissa oli asiaa siitä kuinka parisuhde parhaimmillaan tukee molempien hyvinvointia. Se on totta. Jos parisuhteessa asiat ovat hyvin niin yhdessä olo, siinä seksi isossa roolissa ainakin itselläni, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja halua toimia sen suhteen eteen. Silloin suhteessa on käynnissä positiivisten asioitten reaktori, positiiviset asiat tuottavat lisää positiivisia asioita. Silloin kun asiat alkavat menemään huonosti, niin positiivinen reaktori pysähtyy ja voi muuttua negatiivisten asioitten reaktoriksi. Tapahtuu negatiivisia asioita jotka tuottavat negatiivisia tunteita, jotka heikentävät yhteenkuulumisen tunnetta. Olen kutsunut tätä tilannetta nimellä "parisuhteen surmansyöksykierre". Se alkaa huomaamatta, mutta hyvin nopeasti ollaan menossa kiihtyvällä vauhdilla kohti vuorenseinää syöksykierteessä.

-Naisten etunimet. Ihan vedän hatustani niitä. Irmelistä saan mielleyhtymän J. Karjalaisen samannimiseen biisiin: "On täydellinen ilta tiedossa/ kauniin Irmelin seurassa...." Tuttavapiirissä ja koulukavereissa oli ja on muutamakin Marjatta.

-145: Tuo mitä sanoit tindereistä ynnä muista seuranhakujutuista, niin aika pitkälti allekirjoitan. Kiinnostus syttyy (jos syttyy) kasvokkain oikeassa elämässä. Kirjoitustaidolla voi päästä alkuun, mutta vasta toisen ihmisen tapaaminen ja kasvokkain näkeminen paljastaa onko jutussa mitään mahdollisuutta toimia. Parisuhteessa yksinäisyys on todellakin kuin olisi joku häkkieläin. Valitettavasti tiedän tunteen.

...jatkuu...

Tiedän ihmistyypin, ongelmana on liika asiallisuus ja se, että kontrollista ei päästetä irti. Eivät huo'u libidoa ulospäin luonnonlapsimaisesti. Miehet rakastaa villejä ja iloisen anteliaita, riskejäkään kaihtamattomia naisia, joista oikein pursuaa elämänjano.

...ja jatkuu...

Mukavaa oli lukea myös kaupunkilais- serkun ajatuksia. Niihin kommentteja:

-seuranhakukommuuneista: Olen ollut. Paljon porua, vähän villoja. Ensiksikin, kyllähän siellä seuraa hakevia, ikäisiäni naisia on. He ovat uudellamaalla, varsinais- Suomessa, pirkanmaalla, etelä- Hämeessä, tai pohjois- pohjanmaalla eli siis Oulussa. Eli juuri siellä missä on suurin osa ihmisistä yleensäkin. Isoissa kaupungeissa, yleensä etelä- Suomessa. Olen nuorempana ollut etäsuhteessa josta myöhemmin kehkeytyi avioliitto, mutta enää en halua, enkä voi vaikka haluaisinkin, moiseen ryhtyä. Nuorena ihminen taipuu vaikka etäsuhteeseen, mutta ei enää näillä kilometreillä. Joten poissa laskuista Turut, Oulut tai Espoot.

Muutamalle likipitäen samassa läänissä asuville laittelin viestiä, paria lukuunottamatta vastausta ei koskaan tullut. Entäs sitten ne kaksi? Toinen, joka asui noin sadan kilometrin päässä lähimmässä isossa kaupungissa, viestitteli ja kehui kirjoitustaitoani, ja arveli sen johtuvan siitä että "kouluja on tullut käytyä". Kun kerroin että olen haalariosaston ukko, ja kouluja käynyt vain "pakolliset" niin hän yhtäkkiä huomasi että eipä tässä taida kannattaa edetä, kun on tuota välimatkaakin noin paljon. Selvä se. Eipä edetä sitten. Äitivainaa sanoi usein että "kyllähän minä yskän ymmärrän, vaikken köhiä osaakaan"...

Toinen joka vastasi,oli tanssifriikki. Eli hardcore- lavatanssija. Viestittelyjen jälkeen totesimme että mehän taidamme olla tulevana lauantaina molemmat Humppapirtillä, onpa mukava nähdä ihan livenä. Auton keula kohti Humppapirttiä siis. Olin siis vähän sinne päin niin kuin treffeille menossa, tai ainakin sen suuntaiseen. Eikö mitä, naisten hakuvuorolla minua haki nainen joka osoittautui juuri tuoksi viestittelijä- naiseksi. Tanssin jälkeen hän totesi että älä häviä minnekään. Lupasin olla häviämättä. Sitten- ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Kävin muutamaa mummoa tanssittamassa, kahvilla, taas muutamaa mummoa tanssittamassa. Näin kuinka tuo viestittely- nainen paahtoi kuin Helena Ahti Hallberg nuoruusvuosinaan parketilla. Katselin menoa pari tuntia ja totesin mielessäni että tämä oli tässä. En toki odottanutkaan mitään intohimoista suutelua jousiorkesterin ja enkelikuoron säestäessä taustalla, mutta myönnän että elättelin toivetta yhteisestä kahvikupposesta puffetissa ja juttutuokiosta. Ei kahvia, ei juttua. Arvelin että jos hänellä olisi ollut minkäänlaista intressiä tutustua, niin olisi sen tehnyt tai jollain tavalla tuonut sen ilmi. Joten, totesin tilanteen ja ajoin kotiin.

Siinäpä oli saldo seuranhakukommuuneista... Eli yhdet 1/4 treffit... Millä ihmeellä noista saa "toistuvia treffejä" kun koko kesän saldo on tuo. Kirjoitustaidolla ja kyvyllä asioitten analyyttiseen tarkasteluun ei parinmuodostus- asiassa ole juurikaan virkaa. Siinä suhteessa ihminen on eläin muitten eläinten joukossa, alkukantaiset vietit ja vaistot sekä sanaton viestintä ratkaisevat. Jos olisin 190- senttinen filmitähden kasvonpiirteillä varustettu mies, niin suksee olisi aivan toista luokkaa vaikka olisin likipitäen luku- ja kirjoitustaidoton.

Ettei menisi liian negatiiviseksi synkistelyksi, niin onnittelut kaupunkilais- ukolle sinkkuajan lyhyyden johdosta. Siteeraan edesmennyttä kuplettimestari Jaakko Teppoa. Hän näki kun mies haki naista tanssimaan, ja kommentoi esiintymislavalta: "Onnittelut sinne sinitakkiselle miehelle myönteisen tanssiinpyynnön vastauksen johdosta. Kehuthan ohimennen hieman minunkin muniani?"

Vierailija kirjoitti:

...ja jatkuu...

Mukavaa oli lukea myös kaupunkilais- serkun ajatuksia. Niihin kommentteja:

-seuranhakukommuuneista: Olen ollut. Paljon porua, vähän villoja. Ensiksikin, kyllähän siellä seuraa hakevia, ikäisiäni naisia on. He ovat uudellamaalla, varsinais- Suomessa, pirkanmaalla, etelä- Hämeessä, tai pohjois- pohjanmaalla eli siis Oulussa. Eli juuri siellä missä on suurin osa ihmisistä yleensäkin. Isoissa kaupungeissa, yleensä etelä- Suomessa. Olen nuorempana ollut etäsuhteessa josta myöhemmin kehkeytyi avioliitto, mutta enää en halua, enkä voi vaikka haluaisinkin, moiseen ryhtyä. Nuorena ihminen taipuu vaikka etäsuhteeseen, mutta ei enää näillä kilometreillä. Joten poissa laskuista Turut, Oulut tai Espoot.

Muutamalle likipitäen samassa läänissä asuville laittelin viestiä, paria lukuunottamatta vastausta ei koskaan tullut. Entäs sitten ne kaksi? Toinen, joka asui noin sadan kilometrin päässä lähimmässä isossa kaup

Olisipa mielenkiintoista kuulla monetko verkot olivat kaupunkilaismiehellä vesillä verrattuna sinuun. Omista sinkkuajoistani on kauan, mutta se mielestäni vaatii aika paljon sosiaalista kanssakäymistä, että löytyy sopiva, varsinkin, jos sopivan oloisia tulee harvoin vastaan. Tekstistäsi tulee mieleen, että et ole kovin tarmokkaasti yrittänytkään naisystävää saada (kuten itse kerrotkin, se ei enää ole prioriteettilistan kärjessä) ja toisaalta se, että odotat, että joku kiinnostuu sinusta eli et ole kovin herkästi rakastumassa ja ihastumassa kehenkään. 

Sikäli mielenkiintoista lukea näitä, sillä samanlaista havaitsen näissä naisissakin, kun nyt mietin asiaa. Sitä pitää kyllä kysyä heiltä, että miksi asiaa lähestytään niin päin, että kuka voisi kiinnostua minusta eikä niin, että kenestä minä olen kiinnostunut? En ole itse milloinkaan toiminut noin, ystävyyksissäkään. Onko sekin jollain tapaa itsensä suojelua, että kun lähestyn jotakuta, johon ajattelen minulla olevan mahdollisuuksia enkä ole mitenkään ihastunut, niin mahdollinen torjuntakaan ei tunnu niin pahalta. Sitä paitsi se että toisen osapuolen speksit eivät oikeasti ole silmin nähtäviä. Ihmisellä voi olla miten korkeat kriteerit tahansa kumppanille, tai yhtä yllättävän matalat riippuen hänen itseluottamuksestaan, suhdehistoriastaan ja monesta muustakin asiasta. Laskelmoimalla ei siis voi/kannata päätellä ketä kannattaa lähestyä. Se selviää vain lähestymällä, eikä ajatuksiakaan voi lukea. Siinä mielessä kiinnitän huomiota tekstissäsi oleviin itseäsi väheksyviin analyyseihin. Todellisuudessa torjumisen syyt ovat moninaiset eivätkä kaikki naiset (kuten eivät miehetkään) arvosta samoja asioita. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmistyypin, ongelmana on liika asiallisuus ja se, että kontrollista ei päästetä irti. Eivät huo'u libidoa ulospäin luonnonlapsimaisesti. Miehet rakastaa villejä ja iloisen anteliaita, riskejäkään kaihtamattomia naisia, joista oikein pursuaa elämänjano.

Aika monet miehet rakastavat myös asiallisia naisia ja vastaavasti väistävät villejä naisia. Ja lisäksi: pelkäänpä, että miehet ovat aika ulkonäkökeskeisiä.

On totta että asiallisuus ja pelkoperäinen kontrolli saattavat hyvin olla aloituksen naisten ongelmana. Tunteethan tarttuvat eli kun toinen on asiallinen ja terapeuttimainen, toinen vastaa samalla mitalla. Ap

Hei viesti 150, Maa-ukko, Maalaisukko tms!

Kiva lukea sun tekstejä. Mistä ihmeen paikasta oikein kirjoittelet kun panet roskikseen semmoisen paikan kuin Espoo - sehän on ihan Hesaa... eli samaa aluetta. Espoossa on Arttu Wiskarin ravintola - olitko jo kuullut?

En nyt voi olla takertumatta tuohon nimien käyttöösi tekstiesi yhteydessä. Jos täällä käyttää jotain nimiä niin riski on että päätyy poistoon. Olisi sääli jos tekstejäsi päätyisi poistoon. Muistuu kyllä mieleen J. Karjalaisen Irmeli mutta ihmetyttää kyllä että kenestä nämä oikein puhuvat - on kuin joku oikea henkilö tämmöisellä etunimellä... Entäs sitten Popedan, jolla myös on tommonen biisi nimeltä Irmeli... Teidän tarttee kuunnella - siinä on joku oikea ruutitynnyri - pieni ja pyöree mutta kuitenkin suuri... joku hirvee muija... Olisko vielä joku eli sellainen missä sanotaan että joku näki että lähti Ruotsiin vai kenestä se mahtoi ollakaan... Jos tiedätte jonkun oikean ihmisen johon nämä kaikki viittaavat niin kuka se missi on? Rumaa lauluahan nämä ovat vaikka voivat olla sellaisia että sanat saavat nauramaan. Mutta mitä se on mitä itse kukin musalta haluaakaan?

AP, silläkin uhalla että tämä keskustelu ryöstäytyy rönsyilemään entistäkin pahemmin, heitän muutaman kommentin. Niin, maatiais- ukko tässä taas kirjoittelee sadepäivän ratoksi.

Kyllä. tulkitsit oikein että en ole liikkeellä asenteella "ihan pakko on löytää nainen jostakin". Ei ole pakko, jos en löydä sellaista joka välittää minusta ja minä välitän hänestä, niin sitten elelen yksin, kuten olen viimeiset puolenkymmentä vuotta elellyt. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Näin taitaa myös ne kaksi kaveriasi ajatella. En ole helposti rakastumassa tai ihastumassa, se on juurikin sitä itsensä suojelua.

Tuosta lähestymisestä. Väitän että loppupeleissä nainen tekee valinnan. Hän valitsee ne miehet joiden hän sallii lähestyä. Mies voi kuvitella "iskeneensä" naisen, mutta sehän ei olisi onnistunut ellei hänellä olisi ollut naisen "suostumusta" tulla isketyksi. Jos kävisi niin että huomaisin jonkun suunnilleen ikäiseni naisen toistuvasti katsovan minua, ehkä jopa hieman hymyilevän, ja hakeutuvan lähistölleni (tai lähestyvän minua somessa) niin että hän teki sen ilmiselvästi tarkoituksella, tulkitsen sen niin että olen läpäissyt tuon naisen "esikarsinnan".

Hän on ikäänkuin antanut minulle luvan lähestyä häntä. Parempi olisi jos hän lähestyisi suoraan minua, niin jäisi yksi minun mahdollisen väärinkäsityksen mahdollisuus pois. Kun sitten teen ensimmäisen askeleen tätä naista kohti (alan juttelemaan, haen tanssimaan, laitan hänelle someviestiä tms) niin olisi hyvä ja oikein että nainen niin tuntiessaan ottaisi sen seuraavan askeleen, eli siis näyttäisi sen oman kiinnostuksensa. Jos minulle tulee pienintäkään tunnetta että nainen on jotenkin varautunut, tai että hän haluaa palata lähtöruutuun tai että nainen ei tee mitään elettä osoittaakseen että lähestymiseni oli hänestä hyvä ja toivottava, niin minä heitän pyyhkeen kehään. Joko hän ei ole kiinnostunut, tai haluaa leikkiä kanssani vaikeasti tavoiteltavaa. Molempi pahempi. En halua tuollaista.

Tästä saisi aikaan pitkänkin jorinan. Katsoin äskettäin youtube- videon jossa kolme suomalaisen miehen kanssa naimisissa olevaa afrikkalaistaustaista naista juttelevat millaista on elää Suomessa suomalaisen miehen kanssa. He hämmästelivät ja puhuivat että A) suomalainen mies ei lähesty ellei ole juovuksissa, ja B) jos torjut suomalaisen miehen kerran, toista kertaa ei tule. Tätä B- kohtaa he korostivat "Jos hän ottaa ensimmäisen askeleen, sinun pitää ottaa seuraava, ja jos et ota niin et ikinä enää näe häntä". Tunnistan tuon itsessäni, juuri noin toimin minäkin. Ei pidä tupata jos ei tykätä.

Sitten se ulkonäkökeskeisyys. Totta, miehet ovat ulkonäkökeskeisiä. Tämähän tiedetään ja tunnustetaan. Se mitä ei tiedetä, on että naiset ovat vähintäinkin yhtä ulkonäkökeskeisiä. Tämä on asia mitä kukaan nainen haluaa julkisesti tunnustaa. No, mistä se naisten ulkonäkökeskeisyys sitten tiedetään, jos kukaan heistä ei halua sitä itsessään julkisesti tunnustaa? Se tiedetään siitä kuinka nainen käyttäytyy, ja toimii silloin kun tilanne tulee ikäänkuin "omalle kohdalle".

Pitää lopettaa ennen kuin menee teksti liian pitkäksi...

AP, vielä tuo ulkonäkökeskeisyys- juttu...

On tehty tutkimus jossa suurta joukkoa naisia pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista neljä asiaa tärkeysjärjestyksessä jotka heidän mielestään ovat ratkaisevia kumppanin valinnassa. Luonne, huumorintaju kärjessä, hännillä varakkuus ja vihoviimeisenä ulkonäkö. Yllättävää? Ei tosiaankaan. Toinen kysymys oli ovela, pyydettiin listaamaan samat ominaisuudet siinä järjestyksessä jotka vastaaja arveli muitten naisien arvostavan. Ja hups, lista oli: Ulkonäkö, varakkuus, luonne, huumorintaju...

Ihmisen parinvalinta perustuu yhä ihmiskunnan aamuhämäristä asti periytyviin vaistoihin, tiedostamattomiin viestintään, eleisiin, ilmeisiin, niitten vastaanottoon, tuoksuihin jne... Koska ihminen ei edes ehti ymmärtää mitä siinä joskus vain sekunnin kestävässä ensimmäisessä katseitten kohtaamisessa tapahtuu, niin sille on keksitty kiertoilmauksia. Eräs sellainen paljon käytetty on Kemia. Kemialla selitetään kaikki mitä parinmuodostuksessa tapahtuu. "Ei ollut kemiaa" tai "ihmeellinen kemia vei meidät yhteen".

Onko kukaan koskaan kuullut tai nähnyt tai kokenut sellaista, että hirmuinen kemia on iskenyt päälle vaikka se toinen osapuoli on ulkonäöltään ruma, haisee ällöttävälle ja käyttäytyy oksettavasti? Ei vai? Kemia iskee yleensä vain silloin kun se toinen osapuoli on vähintään riittävän hyvän näköinen, eli omaa riittävän fyysisen vetovoiman. Eli toisin sanoen, on läpäissyt esikarsinnan ja jatkokin on mennyt riittävän hyvin. Ja hups, sitten huomataankin että kemiat tässä kohtasi!

Miksi ulkonäkö, miksi se on niin tärkeä? Siksi, että se signaloi terveyttä ja lisääntymiskykyä. Äkkiä ajatellen minun ikäisilläni ihmisillä tällä ei pitäisi olla merkitystä, siitoshommat on omalta osalta jäänyt vuosikymmenien taa, ja ikäisilläni naisilla lapsenteko ei liene päällimmäisenä ajatuksissa eikä varsinkaan mahdollista. Kuitenkin, ihminen ei voi kääntää "tehdasasetuksiaan" pois päältä silloin kun hedelmällinen ikä on ohi. Ne ihmiset ketkä olivat geenilotossa onnekkaita, ja olivat haluttuja nuorina ovat haluttuja myös vanhemmalla iällä.

Olipa taas pitkä jollotus. Onnittelut kaikille teille jotka jaksoitte nukahtamatta lukea.

Yhden tai kahden reiän naisista

155: Ei Espoossa mitään varsinaista vikaa ole, ei ollenkaan. Käytin vain Espoota esimerkkinä liian kaukana olevasta paikasta, paikasta joka on jo maantieteellisen etäisyytensä takia mahdoton vaikka siellä asuisi kuinka paljon potentiaalisia sinkkumummoja.

Nuorena kävin riiaamassa kaupungissa joka on asuinpaikastani vieläkin kauempana kuin Espoo, eikä tehnyt tiukkaakaan. Avioliittoon se päätyi. Nyt ei enää onnistuisi.

terv. maaukko 60+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...ja jatkuu...

Mukavaa oli lukea myös kaupunkilais- serkun ajatuksia.

Tämä palstan lainaustoiminto tökkii pahasti pitkissä viestiketjuissa. Mutta kaupunkilaismiehellä oli profiili kahdessa eri palvelussa (=kahdet verkot?). Heti alkuun oli jotain vipinää, jota seurasi seesteisempi jakso.

Koska ilmaisin hakevani pidempää juttua, ei mitään seksitreffiehdotuksia edes tullut, hyvä niin. Sitten alkoi tulla useampia yhteydenottoja naisten suunnasta. Sellaistenkin naisten, joiden toiveisiin nähden olin liian lyhyt tai pienempi kuin "miehen kokoinen". Loppujen lopuksi oli kolmet treffit kuukauden sisällä ja neljä muuta naista, joiden kanssa tuli viikon päivät viestiteltyä. "Pisimmän korren" veti nainen, joka itse totesi että haluaa nähdä pian kasvotusten. Hyviä oli varmasti niissäkin, joita en edes tavannut, mutta minuun teki vaikutuksen naisen aloitteellisuus.

T. Kaupunkilaisserkku 51v (vai mikähän se nyt mahtoi olla?)