Millä tavalla se akateeminen mies on erilainen kuin duunari?

Ihan vaan uteliaisuudesta, kun naisten mielestä se samanvertainen keskusteluseura on kaiken a ja o. Miten on teillä, joilla on elämän ruuhkavuodet juuri meneillään ikähaitarilla 30v-50v, onko teillä paljon keskusteluja aviopuolisoidenne kanssa muustakin kun arjen toimivuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset tekevät valintoja esimerkiksi koulutuksensa suhteen sen perusteella mikä heitä kiinnostaa ja missä he ovat hyviä (työllistymismahdollisuuksien ym. lisäksi). Jos joku on esimerkiksi ollut koko ikänsä kiinnostunut fysiikasta ja on lisäksi siinä erittäin hyvä, miksi ihmeessä hän EI olisi päättänyt mennä ja myös päässyt opiskelemaan fysiikkaa? 

On oletettavasti harvinaista, että ei-akateemisella olisi sekä kiinnostus että kyvyt johonkin tiettyyn akateemiseen alaan mutta hän olisi siitä huolimatta hakeutunut ns. duunarialalle. Ainoastaan tilanne, jossa joku ei-akateeminen ala kiinnostaisi vieläkin enemmän voisi johtaa tähän tilanteeseen nyky-Suomessa, jossa opiskelu on mahdollista varallisuustasosta riippumatta. Tällaisiakin ihmisiä varmasti on mutta yhtä varmasti he ovat erittäin pieni vähemmistö.

No itse lopetin yliopiston kesken kun puoliso tuli raskaaksi ja hyppäsin tekniselle alalla esimiestehtäviin. Täysin taloudellisista syistä. 

Ja tämä on sopiva esimerkiksi koska et hakeutunut akateemiselle alalle (vaan yliopistoon) ja olet hakeutunut duunarialalle (teknisen alan esimistehtäviin)? Eiköhän ole päinvastoin. Viestini oli nimenomaan sellaisten ihmisten harvinaisuudesta, jotka eivät hakeudu akateemiselle alalle, vaikka kiinnostaisi ja riittäisi kyvyt. Siellä yliopistossa ollessa voi toki kenelle tahansa käydä melkein mitä tahansa, voi vaikka vaipua koomaan loppuiäkseen, ja sen johdosta voi jäädä ilman tutkintoa mutta ei tällainen siltikään ole esimerkki duunarialalle suuntaamisesta kiinnostuksesta ja kyvyistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen akateeminen mies ja kiinnostun vain akateemisista naisista. Keskustelu on järkevämpää ja välillä saa aivan uusia tulokulmia keskusteluun. Ei semmoista keskustelua voi käydä esim. lähihoitajan kanssa. 

Ihan tutkitusti saman koulutustason omaavat seukkaa keskenään. Ainoastaan incelien naisvihamielissä mielissä lentäjälääkärit seukkaa kouluttamattomien ja jopa elämäntapatyöttömien kallunaisten kanssa. 

Kun heillä niin ottaa päähän se, että ne naiset ovat sitä heidän omaa tasoaan ja ainoita, joihin heillä olisi mahiksia ja nekin sitten menevät valitsemaan jännitysmiehen, eikä koneella istuvaa kilttistä.

Joten yrittävät sitten saada koulutetut naiset huolimaan itsensä. Syyllistämällä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset tekevät valintoja esimerkiksi koulutuksensa suhteen sen perusteella mikä heitä kiinnostaa ja missä he ovat hyviä (työllistymismahdollisuuksien ym. lisäksi). Jos joku on esimerkiksi ollut koko ikänsä kiinnostunut fysiikasta ja on lisäksi siinä erittäin hyvä, miksi ihmeessä hän EI olisi päättänyt mennä ja myös päässyt opiskelemaan fysiikkaa? 

On oletettavasti harvinaista, että ei-akateemisella olisi sekä kiinnostus että kyvyt johonkin tiettyyn akateemiseen alaan mutta hän olisi siitä huolimatta hakeutunut ns. duunarialalle. Ainoastaan tilanne, jossa joku ei-akateeminen ala kiinnostaisi vieläkin enemmän voisi johtaa tähän tilanteeseen nyky-Suomessa, jossa opiskelu on mahdollista varallisuustasosta riippumatta. Tällaisiakin ihmisiä varmasti on mutta yhtä varmasti he ovat erittäin pieni vähemmistö.

Kiinnostuksenkohteetkin voivat muuttua iän myötä. Esim. Stubbia kiinnostivat nuoruudessaan urheilu, keskiolut ja tytöt. Hän koki akateemisen heräämisensä vasta huomattuaan, ettei hänellä ole realistisia mahdollisuuksia päästä golfammattilaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset tekevät valintoja esimerkiksi koulutuksensa suhteen sen perusteella mikä heitä kiinnostaa ja missä he ovat hyviä (työllistymismahdollisuuksien ym. lisäksi). Jos joku on esimerkiksi ollut koko ikänsä kiinnostunut fysiikasta ja on lisäksi siinä erittäin hyvä, miksi ihmeessä hän EI olisi päättänyt mennä ja myös päässyt opiskelemaan fysiikkaa? 

On oletettavasti harvinaista, että ei-akateemisella olisi sekä kiinnostus että kyvyt johonkin tiettyyn akateemiseen alaan mutta hän olisi siitä huolimatta hakeutunut ns. duunarialalle. Ainoastaan tilanne, jossa joku ei-akateeminen ala kiinnostaisi vieläkin enemmän voisi johtaa tähän tilanteeseen nyky-Suomessa, jossa opiskelu on mahdollista varallisuustasosta riippumatta. Tällaisiakin ihmisiä varmasti on mutta yhtä varmasti he ovat erittäin pieni vähemmistö.

Aika moni vaihtaa alaa ns. duunarialalle, tutkijoista tulee hammashoitajia ja kielitieteilijöistä pankkilaisia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen kanssa voi myös jutella siten, että keskustelu kiinnostaa minuakin. Duunarin kanssa joutuu tyhmentää itsensä, että keskustelu sujuu.

Niitä esimerkkejä kiitos. Tuollaiset nollainfon tyhjät tynnyrin kolinat on ihan joutavia, eikä ainakaan akateemisen henkilön kirjoittamia 😉

 

Lainasit minua, joten selvä. Viimeksi kävimme keskustelua ystäväni kanssa poliittisesta historista ja eri poliitikkojen elämänkerroista ilmenneistä asioista. Käytiin myös pitkä keskustelu suomalaisten heikosta syntyvyydestä ja pohdimme, josko perhe-elämän representaatioilla on merkitystä asiassa.

 

Kerrotko vielä missä opetetaan poliitikkojen elämänkertoja ? Yksi syy sille ettei juttua synny on satavarmasti ankeat

Niin juuri, sinusta meidän keskustelunaiheemme ovat ankeita ja sinua ei huvittaisi niistä jutella. Meistä ne ovat äärimmäisen kiinnostavia. Miten meillä voisi juttu toimia?

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mutta luulen että kyse on enemmänkin kyvystä tulkita tieteellistä tietoa ja tilastoa. Mielipiteen voi muodostaa niin monella tavalla, esimerkiksi perustuen yleiseen mielipiteeseen, kokemuspohjaiseen arkitietoon tai tutkimustietoon. Yleinen mielipide perustuu varsin usein arkitietoon, joka ei ole sama asia ollenkaan kuin tutkittu tieteellinen tieto. Oma kokemuskin varmasti vaikuttaa, jos sellaista sattuu asiasta olemaan. Eikä tämä tarkoita että duunarit olisi yksinkertaisia. Mutta ammattikoulussa ei vain opi tuota kriittistä suhtautumista tietoon, niin eihän sitä voi osata kun ei kukaan ole opettanut. Se vaikuttaa kyllä keskustelun tasoon. Ei kannata nyt yhtään loukkaantua, koska tosiaan mistään henkilökohtaisesta ominaisuudestahan tässä ei ole kyse

 

Huoh. Se että sanoin perehtyväni asiaan tarkoittaa nimenomaan sitä, että tutustun aiheesta julkaistuihin tieteellisiin artikkeleihin, koska ne ovat paras lähde aihetta tutkiessa,

Se ei ole sama asia. Yksittäisten tutkimusten lukeminen ei ole sama asia kuin se, että voit myös pätevästi arvioida tiedon luotettavuutta, mm. missä julkaisussa kyseinen tutkimusartikkeli on julkaistu, missä se on tehty, millaiset sidonnaisuudet sillä on, ovatko tekijät alansa asiantuntijoita ja ovatko menetelmät olleet luotettavia. Vaikka senkin vielä voisit joltain omalta alaltasi ehkä tehdä, jos tunnet kyseisen alan ja sillä käytetyt menetelmät niin hyvin, niin yksittäisten artikkelien tarjoama tieto ei ole siltikään sama kuin kansainvälisessä tutkijayhteisössä konsensuksena syntynyt, satoihin tai tuhansiin tutkimuksiin perustuva tieteellinen tieto. Eikä edelleenkään kannata loukkaantua. Nämä eivät ole henkilökohtaisia ominaisuuksia vaan yliopistossa opittuja taitoja. Sinä voit olla hyvä jossain muussa, ja varmasti oletkin. 

Akateemisen kanssa voit keskustella faktoista, duunarin kanssa oletuksista. Niiden välillä on helvetin iso ero. 

Keskustelun taso, yhteiset mielenkiinnon kohteet ja käytöstavat eivät kohtaa duunarin kanssa. Pukeutumistyyli on duunarilla sellainen, että saa hävetä. 

Kiinnostuksenkohteetkin voivat muuttua iän myötä. Esim. Stubbia kiinnostivat nuoruudessaan urheilu, keskiolut ja tytöt. Hän koki akateemisen heräämisensä vasta huomattuaan, ettei hänellä ole realistisia mahdollisuuksia päästä golfammattilaiseksi. 

Tämä oli hauska! Stubbin akateeminen herääminen. Haha!

Jospa onkin niin että fiksut suosivat fiksuja. Pitkäjänteisyyttä ja tyyneyttä elämässä. Pelkkä hetkessä eläminen ei riitä toimivaan rakkaudelliseen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan uteliaisuudesta, kun naisten mielestä se samanvertainen keskusteluseura on kaiken a ja o. Miten on teillä, joilla on elämän ruuhkavuodet juuri meneillään ikähaitarilla 30v-50v, onko teillä paljon keskusteluja aviopuolisoidenne kanssa muustakin kun arjen toimivuudesta?

Puhun puolisoni kanssa vähintään joka toinen päivä mm. fysiikasta, tieteen edistysaskelista ja maailman tilasta. Arjen toimivuudesta puhumme ajallisesti paljon vähemmän. Lisäksi käymme juurikin niissä oopperoissa ym. jotka kiinnostavat puolisoani (tekniikan tohtori) siinä kuin minuakin. Velapariskuntana melkein väistämättä on aikaa muuhunkin kuin arkisiin asioihin.

Todellakin suosittelen etsimään samanhenkisen puolison silloinkin jos on tarkoitus perustaa perhe. Lapset kasvavat ja lähtevät maailmalle, ainoastaan puoliso jää. Toki sillä, millainen puoliso kaikilta osin on, on väliä alusta asti. Myös niiden ruuhkavuosien keskellä.

Se ei ole sama asia. Yksittäisten tutkimusten lukeminen ei ole sama asia kuin se, että voit myös pätevästi arvioida tiedon luotettavuutta, mm. missä julkaisussa kyseinen tutkimusartikkeli on julkaistu, missä se on tehty, millaiset sidonnaisuudet sillä on, ovatko tekijät alansa asiantuntijoita ja ovatko menetelmät olleet luotettavia. Vaikka senkin vielä voisit joltain omalta alaltasi ehkä tehdä, jos tunnet kyseisen alan ja sillä käytetyt menetelmät niin hyvin, niin yksittäisten artikkelien tarjoama tieto ei ole siltikään sama kuin kansainvälisessä tutkijayhteisössä konsensuksena syntynyt, satoihin tai tuhansiin tutkimuksiin perustuva tieteellinen tieto. Eikä edelleenkään kannata loukkaantua. Nämä eivät ole henkilökohtaisia ominaisuuksia vaan yliopistossa opittuja taitoja. Sinä voit olla hyvä jossain muussa, ja varmasti oletkin.

Sulla näyttää noi monikot menevän ihan ohi. Sanoin "tieteellisiin julkaisuihin", eli useammasta lähteestä luen ja sitten luon oman mielipiteeni asiasta. 

Minulle miehen koulutuksella ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Valitsen muilla perusteilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan uteliaisuudesta, kun naisten mielestä se samanvertainen keskusteluseura on kaiken a ja o. Miten on teillä, joilla on elämän ruuhkavuodet juuri meneillään ikähaitarilla 30v-50v, onko teillä paljon keskusteluja aviopuolisoidenne kanssa muustakin kun arjen toimivuudesta?

Syvälliset keskustelut = mm. jotain luetun kirjan pureskelua, johon pystyy suunnilleen kenen tahansa kanssa, joka lukee ja osaa sisäistää tietoa. Mutta duunarit eivät lue tai vaikka lukisivat, eivät ymmärrä, tai vaikka ymmärtäisivät, eivät osaa analysoida lukemaansa joten... 

Eikö olisi oikeampi kysymys, että miksi te "epäakateemiset" miehet olette aina volisemassa niiden akateemisten naisten perään?

Eikö teillä tule sellainen olo, että ollaan vähän eri maailmasta? 

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole sama asia. Yksittäisten tutkimusten lukeminen ei ole sama asia kuin se, että voit myös pätevästi arvioida tiedon luotettavuutta, mm. missä julkaisussa kyseinen tutkimusartikkeli on julkaistu, missä se on tehty, millaiset sidonnaisuudet sillä on, ovatko tekijät alansa asiantuntijoita ja ovatko menetelmät olleet luotettavia. Vaikka senkin vielä voisit joltain omalta alaltasi ehkä tehdä, jos tunnet kyseisen alan ja sillä käytetyt menetelmät niin hyvin, niin yksittäisten artikkelien tarjoama tieto ei ole siltikään sama kuin kansainvälisessä tutkijayhteisössä konsensuksena syntynyt, satoihin tai tuhansiin tutkimuksiin perustuva tieteellinen tieto. Eikä edelleenkään kannata loukkaantua. Nämä eivät ole henkilökohtaisia ominaisuuksia vaan yliopistossa opittuja taitoja. Sinä voit olla hyvä jossain muussa, ja varmasti oletkin.

 

Sulla näyttää noi monikot menevän ihan ohi. Sanoin "tieteellisiin julkaisuihin", eli useammasta

Niin, no jos olet osannut valita ne julkaisut joita seuraat. Niitähän kyllä maailmaan mahtuu kaikenlaisia ja monen tasoisia. Kannattaa lisäksi seurata oman alan keskeisiä tieteellisiä konferensseja ja niiden yhteydessä käytäviä keskusteluja. Yleensäkin kannattaa osallistua myös keskusteluun. Kirjoitatko itsekin artikkeleita vai luetko vain mitä muilla on sanottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä olin joskus ainoana duunarina akateemisen ystäväni rapujuhlissa. Voin sanoa että niissä juhlissa en keskusteluun paljoa osallistunut 😅 Toivoin vaan ettei kukaan kysy mun mielipidettä asioihin. Jos akateemisten jutut on oikeesti tommosia niin ymmärrän ettei ne perinteiset duunarimiehet kiinnosta. Siellä keskusteltiin arkkitehtuurista ja muista "insinöörijutuista". Oltiin tosi pidättyväisiä. Paitsi siinä vaiheessa kun porukan "vitsiniekka" keksi että lautasliinoista voi taitella hauskan hatun!

Mun duunarikaveriporukassa olis ollut vähän toinen meininki 😅 Ei varmaan kukaan olisi siitä akateemisesta porukasta viihtynyt meidän seurassa vaan katsonut nenänvartta pitkin. Mä ite kyllä viihdyn ennemmin siinä rennossa duunariporukassa missä vastaavista rapujuhlista poistutaan yön pikkutunneilla taksilla tai jonkun kyydissä kotiin ennemmin kuin omalla autolla 🤪

Täysin eri maailmat.

 

Ja juuri nämä eri maailmat ovat syynä siihen, että moni akateeminen etsii toista akateemista vaikka tällä palstalla jankattaisiin mitä. Minäkin puhun arkkitehtuurista monta kertaa kuukaudessa vaikka se ei edes liity työhöni koska se kiinnostaa minua ja keskusteluseuraani. Meistä se ei ole jäykkää tms. Ei ole mitenkään ihmeellistä tai väärin, että samankaltaisuus vetää puoleensa. Ja tämä juurikin pätee molempiin suuntiin, kuten totesit.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan uteliaisuudesta, kun naisten mielestä se samanvertainen keskusteluseura on kaiken a ja o. Miten on teillä, joilla on elämän ruuhkavuodet juuri meneillään ikähaitarilla 30v-50v, onko teillä paljon keskusteluja aviopuolisoidenne kanssa muustakin kun arjen toimivuudesta?

 

Kyllä meillä on. Viimeksi ollaan puhuttu Yhdysvaltojen politiikasta ja yhdysvatalaisesta sosiologiasta. Sitä edeltävä keskustelu taisi olla klassisesta musiikista. Mieheni on tekniikan tohtori. Meillä on lapsiperhe ja vanhat vanhemmat huollettavana.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi oikeampi kysymys, että miksi te "epäakateemiset" miehet olette aina volisemassa niiden akateemisten naisten perään?

Eikö teillä tule sellainen olo, että ollaan vähän eri maailmasta? 

Ylipainoinen kananpersetukka mässyttämässa sipsiä ABCllä ei kiinnosta. Haluan hoikan, tyylikkään ja edustavan naisen.