Millä tavalla se akateeminen mies on erilainen kuin duunari?

Itse olen akateeminen mies ja kiinnostun vain akateemisista naisista. Keskustelu on järkevämpää ja välillä saa aivan uusia tulokulmia keskusteluun. Ei semmoista keskustelua voi käydä esim. lähihoitajan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävä ketju! Ensin kysytään että miten se akateeminen mies on erilainen kuin duunari. Sitten kun jotkut yrittää siihen vastata ja selittää että millä tavalla, niin saavat hirveää haukkumista ja syyllistämistä.

Kaikki oikeat faktasyyt (kuten terveyseroihin johtavat elintapaerot, arvojen ja elämäntavoitteiden erot) ohitetaan ja takerrutaan henkilökohtaisiin kokemusperäisiin tuntemuksiin, jotka leimataan yleistetyiksi ennakkoluuloiksi ja stereotypioiksi ja niiden kokemusten kertojat haukutaan itsekeskeisiksi ja suppeamielisiksi. 

Selväksi on tullut, että akateemiset naiset arvostavat enemmän akateemisia miehiä. Mutta eikö siis oikeasti duunareita kiinnosta tietää, minkä takia näin on? Miksi tämä aihe on näin arka ja herättää näin paljon tunteita?

Toit juuri hienosti esiin sen miten tässä ollaan leimaamassa duunarit ennakkoluuloisiksi stereotypioiksi ja itsekeskeisiksi suppeamieliksi 😂 

Jos sä luulet että saat terveen miehen jolla on hienot arvot ja elämäntavoitteet niin olet jo lähtökohtaisesti niin metsässä ettei sieltä pelasta edes metsuri, akateemisuudesta puhumattakaan 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset tekevät valintoja esimerkiksi koulutuksensa suhteen sen perusteella mikä heitä kiinnostaa ja missä he ovat hyviä (työllistymismahdollisuuksien ym. lisäksi). Jos joku on esimerkiksi ollut koko ikänsä kiinnostunut fysiikasta ja on lisäksi siinä erittäin hyvä, miksi ihmeessä hän EI olisi päättänyt mennä ja myös päässyt opiskelemaan fysiikkaa? 

On oletettavasti harvinaista, että ei-akateemisella olisi sekä kiinnostus että kyvyt johonkin tiettyyn akateemiseen alaan mutta hän olisi siitä huolimatta hakeutunut ns. duunarialalle. Ainoastaan tilanne, jossa joku ei-akateeminen ala kiinnostaisi vieläkin enemmän voisi johtaa tähän tilanteeseen nyky-Suomessa, jossa opiskelu on mahdollista varallisuustasosta riippumatta. Tällaisiakin ihmisiä varmasti on mutta yhtä varmasti he ovat erittäin pieni vähemmistö.

No itse lopetin yliopiston kesken kun puoliso tuli raskaaksi ja hyppäsin tekniselle alalla esimiestehtäviin. Täysin taloudellisista syistä. 

Vierailija kirjoitti:

"Koska yleissivistys on heikompi ja ei ole kykyä analyyttisyyteen. Se duunarin kanssa keskustelu on sitä mutun jauhamista ja asenteellista jankkausta"

Ei pidä paikkaansa. Itse olen tästä esimerkki. Kuuntelen mielipiteitä, perehdyn asiaan ja muodostan mielipiteeni aiheista sillä tavoin, kuten monet muutkin duunarit. Kyllä niitä mutuilijoitakin on, mutta nekin usein ovat valmiita vaihtamaan mielipidettään, kun tarjottu analyysi on hyvä. Eikö akateemisessa porukassa ole siis lainkaan sellaisia ihmisiä, jotka mutuilevat asenteellisesti? Onko tässä nyt se varsinainen ero? Että osa duunareista on yksinkertaisia, niin ei kannata riskeerata ja tutustua duunariin? Ei nyt kuullosta kyllä erityisen faktapohjaiselta tuokaan. Liekkö jotain omaa mutuiluasi duunareista?

Myös persuissa on akateemisia, joten kyllä siellä on ihan yhtä typerää porukkaa kuin muuallakim.

Vierailija kirjoitti:

No jos esimerkiksi pitää asentaa perämoottori veneeseen, niin sillä aikaa kun akateeminen lukee asennusohjetta, duunari on jo asentanut sen moottorin ja huristelee veneellä pitkin järveä.

Kun moottori yllättäen sammuu keskellä järveä,  duunari päästelee ärräpäitä, kun ei viitsinyt lukea asennusohjetta. "Koska olen asentanut jotain ennenkin, ei tarvitse välittää eri malleista ja niiden käyttöeroista." 

Duunarit ovat isokyrpäisiä

Vierailija kirjoitti:

No jos esimerkiksi pitää asentaa perämoottori veneeseen, niin sillä aikaa kun akateeminen lukee asennusohjetta, duunari on jo asentanut sen moottorin ja huristelee veneellä pitkin järveä.

Epäilemättä. Mutta mennäänkö sen takia naimisiin? Eihän tuo ole mitenkään oleellinen asia parisuhteen muodostamisen kannalta. Perämoottorin voi varmaan ostaa asennettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla työväenluokkaisilla miehillä on kovin kapea miehen malli. Pitää olla se raavas mies ja ei voi vastaavasti tehdä naisten hommia. Akateemiset voivat olla laaja-alaisempia. Mieskin voi ostaa tyttärelleen mekkoa ja kokata perheen illalliset.

Eksäni oli akateeminen ja ehkä pahin tuntemani sovinistijuntti. 

"Ole hyvä ja kerro mitä annettavaa duunarimiehellä on akateemiselle naiselle. Olet nyt useiden sivujen edestä kuullut toiveita miehelle, joita duunarimiehen ei uskota täyttävän."



Useimmat näistä vaatimuksista pyörivät, pähkinänkuoressa, "saman aaltopituuden" ympärillä, jonka koulutuksen (pääasiassa kai sen tittelin) oletetaan automaattisesti takaavan, ja sanotaan, ettei duunari osaa kuin kaivaa nenää ja keskustella säästä, tisseistä ja autoista. 

Olen sitä mieltä, että on yksilöstä ja tämän kiinnostuksenkohteista, ei koulutuksesta kiinni, missä määrin ja mistä osaa keskustella. En odota että jollain rahoitusalan ihmisellä olisi kattavaa tietoa siitä, miten harjakatto rakennettaan... Ja samalla en olisi edes em. asiasta keskustelemassa hänen kanssaan, sillä A) emme ole rakentamassa harjakattoa yhdessä ja B) hän ei ole tulossa minulle töihin... Mutten oleta hänen olevan tyhmä siksi, ettei hän osaa teoriassa tai käytännössä rakentaa harjakattoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö duunarimies voi tarjota kaikkea sitä samaa mitä akateemisen koukutuksen käynyt mies? 

Miten se koulutus vaikuttaa?

Enpä usko että voi. Koulutus ei ole pelkästään se juttu, vaan myös ne arvot, mitkä saavat jonkun ihmisen valitsemaan akateemisen koulutuksen ja toisen olemaan sitä mieltä ettei se ole sen arvoista. Tässä ketjussa oli hyvin kuvaava esimerkki, jonka oli kirjoittanut duunarimies, joka oli hankkinut kolme amiskoulutusta ja tavoitteli rahaa, jotta voi jäädä aikaisin eläkkeelle. Kolmen amistutkinnon hankkiminen kestää lähes yhtä kauan kuin lukion ja akateemisen koulutuksen hankkiminen. En tarkoita että amiskoulutusten ja rahan hankkiminen olisi mitenkään huonompi valinta, mutta se on arvovalinta. Jos on erilaiset arvot niin ei ole pohjaa vakavan suhteen perustamiselle.

Oletko kuullut ihmisistä, jotka ovat tehneet väärän tai huonon uravalinnan? Löytyy ihan akateemisistakin. 

Kaikilla ei ole sellaista tilannetta tai sellaisia voimavaroja, että voi tuosta noin hypätä yliopistoon muutamaksi vuodeksi ja samalla vääntää pikaruokaa Makkosella. Naiivia ja yksioikoista ajattelua, mutta mitä muutakaan voi odottaa. 

Sivusta. Ja osa varmasti painottaa myös hyvää itsetuntemusta (eli ei ole tehty vääriä valintoja) sekä juurikin hyviä voimavaroja kun puolisoa itselleen etsii. Miksi jonkun pitäisi haluta huonon tai väärän uravalinnan tehnyt henkilö puolisokseen, jonka voimavarat ovat vähissä? Eivät tämä nyt varsinaisesti meriittejä ole.

-itsekin sangen voimavaraton, tavallaan vääriä valintoja tehnyt (akateeminen)

Olen eri mutta luulen että kyse on enemmänkin kyvystä tulkita tieteellistä tietoa ja tilastoa. Mielipiteen voi muodostaa niin monella tavalla, esimerkiksi perustuen yleiseen mielipiteeseen, kokemuspohjaiseen arkitietoon tai tutkimustietoon. Yleinen mielipide perustuu varsin usein arkitietoon, joka ei ole sama asia ollenkaan kuin tutkittu tieteellinen tieto. Oma kokemuskin varmasti vaikuttaa, jos sellaista sattuu asiasta olemaan. Eikä tämä tarkoita että duunarit olisi yksinkertaisia. Mutta ammattikoulussa ei vain opi tuota kriittistä suhtautumista tietoon, niin eihän sitä voi osata kun ei kukaan ole opettanut. Se vaikuttaa kyllä keskustelun tasoon. Ei kannata nyt yhtään loukkaantua, koska tosiaan mistään henkilökohtaisesta ominaisuudestahan tässä ei ole kyse

Huoh. Se että sanoin perehtyväni asiaan tarkoittaa nimenomaan sitä, että tutustun aiheesta julkaistuihin tieteellisiin artikkeleihin, koska ne ovat paras lähde aihetta tutkiessa, jos itsellä ei ole mahdollista tutkia aihetta.

Duunarikyrpä



8:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::D ~~~~~~~~ ~(akateemisen naisen kasvot)



Akateemisen miehen mini pippeli



8::D ~~ ~ (akateemisen miehen naama)

Minulla on ollut akateeminen (lisuri) mies ja duunari mies (ei edes yo). Suurin ero oli siinä, että ensimmäinen osasi kirjoittaa, ja jälkimmäinen ei, eikä hallinnut yhdyssanoja. 

 

Molemmat osasivat yhtä hyvin keskustella melkein mistä vain, maailmapolitiikasta ihmisluonteisiin. Taiteista tai kulttuurista keskustelu ei luonnistunut kummaltakaan.

Pisteet menee duunarille. Hän oli huomioiva ja ajatteli että happy wife, happy life - tyyppisesti. Akateeminen oli itseään ja omia tarpeitaan täynnä.

En minä vaan tiedä. Ehkä johtuu siitä, etten itse ole akateeminen nainen. En minäkään oikein osaa jutella akateemisten miesten kanssa.

Tuntuu, että he elävät jotenkin eri maailmassa, tai ehkä itselleni tulee siinä joku alemmuuden tunto? Sama pätee naisiinkin kyllä usein. Kyllähän se yhteydenpito niihin korkeasti koulutettuihin lapsuudenystäviini on jäänyt vähän etäisemmäksi. 

Meillä on töissä muutamia ihmisiä akateemisia ihmisiä. Syystä tai toisesta ovat vaihtaneet duunariammattiin. Ehkä ei ole muita töitä ja jotkut taas haluavat downshiftata. 

Duunarihommiakin löytyy kaikenlaisia. Kaikki ei ole perusraatamista. 

Pitää olla univormu.

Vierailija kirjoitti:

Ynseämpi, viileämpi, homompi

Älä pilkkaa homoja!

"Sivusta. Ja osa varmasti painottaa myös hyvää itsetuntemusta (eli ei ole tehty vääriä valintoja) sekä juurikin hyviä voimavaroja kun puolisoa itselleen etsii. Miksi jonkun pitäisi haluta huonon tai väärän uravalinnan tehnyt henkilö puolisokseen, jonka voimavarat ovat vähissä? Eivät tämä nyt varsinaisesti meriittejä ole."



Ei kyse ollut siitä, että kenenkään pitäisi välttämättä vastaavaa tapausta puolisokseen ottaa, vaan aiempi kirjoittaja esitti, että on arvoista kiinni päätyykö akateemiseksi vai ei, ja he jotka eivät ole akateemisia vain päättivät, ettei kouluttautuminen ole sen arvoista, eivätkä esim. olosuhteista, painostuksesta tai senhetkisen "minän" takia tehneet toista, väärää valintaa.

On naiivia ajatella, että koska kaikki itsellä meni mukiin, kaikki joilla ei mennyt, ovat kärsivät tyhmästä päästä. Kaikilla ei ollut peruskoulussa tai lukiossa selvänä, mitä haluavat kymmenen vuoden päästä olla. 

Eikös suurin osa mene opiskelemaan siksi, että saavat helpommalla enemmän rahaa? Tuskin se opiskelun syy on monellekaan sen ylevämpi asia. Lääkäriksi haetaan koska sitä ammattia arvostetaan ja siitä saa hyvin liksaa ja mukavan elintason. Harva sinne menee siksi että haluaa tehdä ilmaiseksi hyvää ihmiskunnalle.

Ei suurin osa ainakaan mene. Ensinnäkään yliopistoihin ei Suomessa mennä vaan niihin pitää pyrkiä eikä suurin osa edes pääse. Eikä niihin suurin osa tosiaan hakeudu pelkän rahan takia, mutta siihen kyllä törmää että opiskelemaan hakeudutaan statuksen ja arvostuksen takia. Yliopistotutkintoja arvostetaan. 

Mä olin joskus ainoana duunarina akateemisen ystäväni rapujuhlissa. Voin sanoa että niissä juhlissa en keskusteluun paljoa osallistunut 😅 Toivoin vaan ettei kukaan kysy mun mielipidettä asioihin. Jos akateemisten jutut on oikeesti tommosia niin ymmärrän ettei ne perinteiset duunarimiehet kiinnosta. Siellä keskusteltiin arkkitehtuurista ja muista "insinöörijutuista". Oltiin tosi pidättyväisiä. Paitsi siinä vaiheessa kun porukan "vitsiniekka" keksi että lautasliinoista voi taitella hauskan hatun!

Mun duunarikaveriporukassa olis ollut vähän toinen meininki 😅 Ei varmaan kukaan olisi siitä akateemisesta porukasta viihtynyt meidän seurassa vaan katsonut nenänvartta pitkin. Mä ite kyllä viihdyn ennemmin siinä rennossa duunariporukassa missä vastaavista rapujuhlista poistutaan yön pikkutunneilla taksilla tai jonkun kyydissä kotiin ennemmin kuin omalla autolla 🤪

Täysin eri maailmat.