Millä tavalla se akateeminen mies on erilainen kuin duunari?

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanoen suurin osa ammattikoulun käyneistä ja työläistaustaisista ei edes käsitä, mitä se tiede on tai mitä siellä yliopistossa oikein puuhastellaan. 

T. Työläistaustainen amis

Tää on kyllä totta. Onneksi on muutakin puhuttavaa kuin tiede, mutta tuo saa usein tuntemaan, että ollaan eri aaltopituudella. Mulla ei ole kaverpiirissä yhtään ihmistä, joka käsittäisi. t. yliopistotaustainen duunari

Eikö tuo kykenemättömyys keskusteluun kerro enemmän akateemisen osapuolen putkinäöstä, jos ei pysty muusta puhumaan, kuin tiedepapereista joita toinenkin osapuoli on lukenut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutkitusti saman koulutustason omaavat seukkaa keskenään. Ainoastaan incelien naisvihamielissä mielissä lentäjälääkärit seukkaa kouluttamattomien ja jopa elämäntapatyöttömien kallunaisten kanssa. 

Kun heillä niin ottaa päähän se, että ne naiset ovat sitä heidän omaa tasoaan ja ainoita, joihin heillä olisi mahiksia ja nekin sitten menevät valitsemaan jännitysmiehen, eikä koneella istuvaa kilttistä.

Joten yrittävät sitten saada koulutetut naiset huolimaan itsensä. Syyllistämällä.

 

Miehille naisen koulutustasolla ei ole väliä, vaan muilla ominaisuuksilla. Sen sijaan naiset painottavat statusta ja koulutusta. Tämä on ihan tutkittu asia.

Tiedän muuten lähihoitajanainen + DI-mies -parin, eikä kyse ole mistään incel-jutusta.

 

Minua ei kiinnosta miehen koulutus tai status, katson vain ulkonäköä ja muita ominaisuuksia. Tämä ärsyttää rumia miehiä, jotka kuvittelevat kouluttautumalla nostavansa tasoaan. Ja kaltaisiani naisia on paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan uteliaisuudesta, kun naisten mielestä se samanvertainen keskusteluseura on kaiken a ja o. Miten on teillä, joilla on elämän ruuhkavuodet juuri meneillään ikähaitarilla 30v-50v, onko teillä paljon keskusteluja aviopuolisoidenne kanssa muustakin kun arjen toimivuudesta?

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä. En ruuhkavuosista tiedä, mutta pääasia keskusteluista liittyy ihan muuhun kuin arjen toimivuuteen. 

Olemme perhe, jossa on tohtori, DI ja 16- ja 17-vuotiaat teinit, enkä laskisi arjen toimivuudesta käytyä viestintää edes varsinaiseksi keskusteluksi. Esimerkiksi tänä aamuna aamupalapöydässä toinen teini kertoi että olisi kiinnostunut lähtemään lokakuussa katsomaan Salome-oopperaa. Siitä lähti liikkeelle aamupöytäkeskustelu Oscar Wildestä ja seksuaalisesta vallankäytöstä ja sitten keskustelu polveili Richard Straussiin, Müncheniin, Nietzschen Also sprach Zarathustraan, Avaruusseikkailu 2001:een ja poikkesi sitten jossain vaiheessa sivupolulle Johan Straussiin, Tonavaan ja Wieniin. Minusta se oli oikein piristävä aamukeskustelu. 

Vierailija kirjoitti:

Oon AMK. Iso kulli ja tilipussi.

Ooh! Mitä sitä korkeakouluttautunut nainen voisi muuta toivoa! Toivottavasti olet myös mykkä ja pysyt karsinassasi, kun itse käyn töissä ja hoitamassa asioita, eiks jeh! Käydään sitten illalla yhdessä suihkussa ja pestään hampaat.

Useimmiten ihmiset pariutuvat samaa koulutustasoa olevien kanssa siksi, koska yleensä pariutuminen tapahtuu töiden tai opiskelujen kautta. Ei se tarkoita sitä, etteikö myös toisenlaisen koulutustason omaavia tarvittaisi tai ettei sellainenkin voisi kelvata kumppaniksi, mikäli arvot ja kemiat muuten kohtaavat.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kykenemättömyys keskusteluun kerro enemmän akateemisen osapuolen putkinäöstä, jos ei pysty muusta puhumaan, kuin tiedepapereista joita toinenkin osapuoli on lukenut? 

Voidaan me keskustella vaikka mustikkapiirakan leipomisesta tai olympialaisista, mutta en akateemisena tyydyty, jos se on ainoa taso mille toinen koskaan keskustelussa kykenee.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kykenemättömyys keskusteluun kerro enemmän akateemisen osapuolen putkinäöstä, jos ei pysty muusta puhumaan, kuin tiedepapereista joita toinenkin osapuoli on lukenut? 

joo, just tätähän se tarkottaa. Mutta siis, jos ei olla samalla aaltopituudella niin ei olla eikä siitä toimivia parisuhteita synny

Akateemisilla on ehkä massia mutta duunarit ovat parempia sängyssä 😉

Vierailija kirjoitti:

On rahaa enemmän kuin duunarilla. Se on mulle tärkeintä.

Useissa tapauksissa ei ole, putkimies tienaa biologian tutkijaa enemmän.

No, mun akateeminen toim.johtajamies riisui juuri paitansa, laittoi shortsit jalkaan, tyhjensi kiukaan vanhoista kivistä ja heitti ne Sorttiin. Sen jälkeen latoi tilalle 95 kg kiviä.

Laittoi äsken saunan päälle. On älykäs heppu, mutta tykkää tehdä käsillään, käsissä pysyy monen näköiset työkalut. Jos ei olisi opiskellut niin pitkään ja tehnyt uraa business maailmassa olisi kuulemma puuseppä. Itselleni on ihan sama mitä mies edustaa, riittää että tekee töitä, puhuu ja pussaa.

Tuntuu, että amispohjaisella miehelläni on enemmän tietoa ja taitoa kuin itsellä yliopistopohjalla. Palkkapussi samanlainen.

Ei kiinnosta ainakaan palstan naisvihamielinen persu, jolla on kummallisia ennakkoluuloja muiden puolueiden äänestäjistä, jonka mielestä Yle ja Hesari on vältettäviä vihervassarimedioita, ilmastonmuutos ei ole todellinen ja kulttuurin rahoitus pitäisi lopettaa. 

Mun kokemuksen mukaan tatuoiduilta amistytöiltä saa helpommin anaalia kuin akateemiselta naiselta. 

Olen kasvanut perheessä, jossa äitini oli kouluttamaton tehdastyöläinen ja isäni oli erittäin korkeasti koulutettu. Oli todella tuhrauttavaa kasvaa sellaisessa perheessä. Vanhemmat oli ihan eri maailmasta keskenään, eivätkä oikeastaan meidän ollessa varhaisteinejä enää edes juuri puhuneet toisilleen, suorittivat vaan sitä perhe arkea. Onneksi ei hirveästi mitään varsinaista riitelyäkään ollut, paitsi ihan alussa, kun olimme vielä pieniä. Kyllä nekin on jäänyt muistiin.

Sen jälkeen jotenkin he ilmeisesti kumpikin tyytyivät osaansa ja antoivat vain olla. Vähän vielä sitä sukupolvea, jossa eroaminen hävettää. Mutta esimerkiksi itselläni ei ole muistikuvaa heidän keskenäisestä hellydestä juuri lainkaan. Ainut minkä muistan, on kuin olin jotain 9-10 vuotias ja he kävelivät mereen uimaan käsi kädessä ja katselin heitä rannalla. Sen tapauksen jälkeen en ole nähnyt heidän tikullakaan koskevan toisiinsa. 

En usko heidän eläneen ihan varsinaista kaksoiselämääkään rakastajineen, sillä heillä oli kuitenkin sama työpaikka (vaikka olivat siellä tietysti aivan eri osastoilla) ja he kulkivat yhdessä työmatkat, eikä kumpikaan käynyt koskaan kotoota missään muualla kuin töissä. Ja kaupassa sun muut tietysti, mutta nekin aina yhdessä.

Vasta kun olin parikymppinen, aloin epäillä, että äitini on ehkä jopa jollain tapaa lievästi kehitysvammainen. Siihen aikaan oli ihan tavallista, ettei varsinkaan naisilla kehitysvammadiagnoosia saanut, kunhan nyt jotenkuten rimpuloi peruskoulun läpi ja meni johonkin vaan töihin ja alkoi sen jälkeen porsimaan.

Yksi esimerkki: Meillä tuli kotona isän kanssa läksyissä juttua Albert Einsteinistä ja äitini ihmetteli, että kenestä me muksut oikein puhutaan. Kysyin äidiltäni, että eikö hän todellakaan tiedä kuka on Einstein? Ja äitini vastasi, että ei hän ole kuullut muusta kuin siitä Kaunareiden (Kauniit ja Rohkeat) Einsteinista.

Siihen aikaan siis Kaunareissa oli sellainen vähän simppeli bimbo blondi sihteerikkö, jota pomonsa Sally kutsui hauskasti Einsteiniksi.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos esimerkiksi pitää asentaa perämoottori veneeseen, niin sillä aikaa kun akateeminen lukee asennusohjetta, duunari on jo asentanut sen moottorin ja huristelee veneellä pitkin järveä.

Kun moottori yllättäen sammuu keskellä järveä,  duunari päästelee ärräpäitä, kun ei viitsinyt lukea asennusohjetta. "Koska olen asentanut jotain ennenkin, ei tarvitse välittää eri malleista ja niiden käyttöeroista." 

Tää on kyllä melkein kaikkien miesoletettujen ominaisuus, oli koulutettu tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen mies ei useimmiten vittuile akateemiselle puolisolle puolisonsa urasta. Toisaalta jossakin voi olla duunari, jota ei yhtään haittaa se, että vaimo on DI. Tuuripeliä. 

No en kyllä tunne yhtään duunaria joka väheksyisi puolisonsa työtä oli se mikä hyvänsä. Duunarille varmaan tärkeintä, että puoliso pitää työstään. 

Kyllä sellaisiakin on. Vaikka pahimmat ei toki koskaan päädy yhteen sen akateemisen kanssa, koska ajattelevat vaan niin eri tavoin. Itse olen valitettavasti tavannut sellaisiakin ihmisiä jotka eivät oikein osaa suhtautua normaalisti akateemisesti koulutettuun, on mitä ihmeellisimpiä ennakkoluuloja ja pakottava tarve vähintäänkin v*ttuilla jostain. No, itsetunto-ongelmahan se on. 

Toisaalta on tosiaan niitä akateemisiakin, jotka ei osaa suhtautua duunareihin ja pitää heitä jotenkin tyhminä. Suurin osa on koulutuksesta riippumatta kuitenkin ihan normaaleja ja ymmärtää ettei koulutus vielä kerro ihmisestä paljon mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan uteliaisuudesta, kun naisten mielestä se samanvertainen keskusteluseura on kaiken a ja o. Miten on teillä, joilla on elämän ruuhkavuodet juuri meneillään ikähaitarilla 30v-50v, onko teillä paljon keskusteluja aviopuolisoidenne kanssa muustakin kun arjen toimivuudesta?

Puhun puolisoni kanssa vähintään joka toinen päivä mm. fysiikasta, tieteen edistysaskelista ja maailman tilasta. Arjen toimivuudesta puhumme ajallisesti paljon vähemmän. Lisäksi käymme juurikin niissä oopperoissa ym. jotka kiinnostavat puolisoani (tekniikan tohtori) siinä kuin minuakin. Velapariskuntana melkein väistämättä on aikaa muuhunkin kuin arkisiin asioihin.

Todellakin suosittelen etsimään samanhenkisen puolison silloinkin jos on tarkoitus perustaa perhe. Lapset kasvavat ja lähtevät maailmalle, ainoastaan puoliso jää. Toki sillä, millainen puoliso kaikilta osin on, on väliä alusta asti

Sanoisin että erityisesti niitten ruuhkavuosien keskellä olisi tärkeää että puoliso on samalla aaltopituudella. Jos meinaa selviytyä pariskuntana sen myllytyksen läpi mitä lasten kasvatus vaatii. Tietenkään koulutus ei ollenkaan takaa että homma toimisi tai olisi toimimatta, se on vaan yksi puoli ihmisestä, mutta toki se koulutus jotain ihmisestä kertoo. 

Miksi teitä duunarimiehiä niin sylettää se meidän akateemisten maailma? Pitäisikö meidän jotenkin muuttua? Vai voidaanko vain todeta ettei synny paria?

Akateeminen mies on todella usein hiljainen ja feminiininen.

Eli ei sovi useimmille, jotka taas kaipaavat älyllistä, hauskaa ja mukavaa seuraa.