Pieni vinkki teille yliopisto-opinnot aloittaville heteronaisille: iske itsellesi mahdollisimman pian akateeminen mies sieltä.
Miesten määrä vähenee yliopistoissa ja akateemisista miehistä on huutava pula parisuhdemarkkinoilla. Parasta on, että pyrit solmimaan parisuhteen mahdollisimman pian, sillä hyvät, akateemiset miehet viedään käsistä.
Kommentit (287)
Näin on. Aikoinaan mun aikuisten lasteni isä juoksi mun perässä pitkin oikeustieteellistä tiedekuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä koulutuksella on?
Akateeminen nainen haluaa yleensä akateemisen miehen. Miehelle sen sijaan naisen koulutuksella ei ole juurikaan merkitystä.
Mulla on kotona oikein ihana amkilainen, joten jätän ne semiautistiset teekkarit suosiolla muille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä koulutuksella on?
Koulutetut miehet ei kysy noin tyhmiä.
Niistä kaivataan myöhemmässä elämässä, kannattaa toimia nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Aikoinaan mun aikuisten lasteni isä juoksi mun perässä pitkin oikeustieteellistä tiedekuntaa.
Nykyään taitaa olla toisinpäin. Jos oikiksessä on miesopiskelija, niin vientiä kyllä löytyy.
Minäkin sanoin olevani DI vaikka olen todellisuudessa vain työtön luuseri .
Huomasin kyllä ihan merkillepantavaa muutoksen vastakkaisen sukupuolen käytöksessä ja kiinnostuksessa
Iso vinkki sinulle ap: hoida omat asiasi äläkä tuppaa muiden yksityisasioihin vain yhdellä ohisektorin (uliuli)tärpillä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos en halua?
Voit toki viettää villiä sinkkuelämää ja sitten 30+ ikäisenä ihmetellä, missä ne akateemiset miehet ovat.
Kyllä ainakin mun opiskeluaikaan parikymmentä vuotta sitten siellä tosiaan pareja syntyi, ja moni niistä on vieläkin yhdessä. Ja myös vähemmän kauniilla tai komeilla oli siellä hyvät mahdollisuudet löytää kumppani: aika monia tuntui kiinnostavan enemmän henkinen puoli kuin ulkonäkö, kun toiseen tutustuttiin vaikka opiskeluryhmätöiden, bileiden tms. merkeissä ihmisenä. Itsekin, rumana naisena, löysin oikein kivan näköisen suomenruotsalaisen miehen sieltä, mutta minä olin tyhmä ja opiskelujen jälkeen lopetin suhteen, ihan vaan, koska se oli mun eka suhde enkä kokenut mukavaksi sitoutua ensimmäiseen "kokeilemaani". Enpä ole sen jälkeen ikinä parisuhdetta saanutkaan.
Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.
Menen yökerhoon ja kun sanon naiselle olevani DI, aina saa. Niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kotona oikein ihana amkilainen, joten jätän ne semiautistiset teekkarit suosiolla muille.
Tuo on hieno periaate. Pitäkää kumpikin siitä kiinni myös työelämässä, vaikka se pomoon sekaantuminen miten houkuttelisi.
Vierailija kirjoitti:
Iso vinkki sinulle ap: hoida omat asiasi äläkä tuppaa muiden yksityisasioihin vain yhdellä ohisektorin (uliuli)tärpillä.
Kaikella ystävyydellä, viestisi on pahasti myöhässä. Pikku vinkkini on jo annettu.
Ap
Olen pian viisikymppinen akateeminen sinkkunainen. Tuo vinkki on ihan hyvä. Ainut vaan, että omalla alallani ei oikein ollut miehiä, joten en niitä yliopistoaikanani tavannut. Nyt en toki enää lapsista haaveile, mutta akateeminen mies olisi kiva. Toivon, että joku kultakimpale vapautuisi kakkoskierrokselle.
Vain delusionaaliset sinkkumiehet viljelevät tätä "hyvä mies" -meemiä
Lisäksi nainen ei iske mitään. Jos mies ei kykene laittamaan housuja jalkaan ja ottamaan suhteessa miehen roolia, niin naisen on parempi olla yksin
Mitä merkitystä sillä koulutuksella on?