Pieni vinkki teille yliopisto-opinnot aloittaville heteronaisille: iske itsellesi mahdollisimman pian akateeminen mies sieltä.

Estääkö akateeminen loppututkinto rupsahtamisen nelikymppisenä, kun lähdetään toiselle kierrokselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On huomattava se tosiasia, että älykkyys ei lisäänny koulutusasteen funktiona. Oppinut ihminen ei välttämättä ole lainkaan älykäs.

Suomessa valintakoe ja arvosanoilla pyrkiminen karsii ihmisiä tietyillä aloilla. Mutta onhan sitten näitä teologeja ja humanisteja, jotka ovat akateemisten pahnan pohjimmaisia ja älyltään lähempänä amista kuin akateemista huippua.

Itse asiassa Suomessa humanistisen alan opiskelupaikat ovat varsin kilpailtuja. Matematiikan puolella taas on vaikeuksia saada opiskelijoita riittävästi paikkojen täyttämiseksi.

Itse kirjoitin matematiikasta laudaturin, mutta tiesin aina haluavani humanistiselle alalle, vaikka lukion matematiikanopettaja yritti taivutella matematiikan yliopisto-opintoihin. Niin että olenko minä nyt älyltäni kummassa päässä?

Otin jo omani kun olin lukiossa, turha yliopistoon saakka odotella. 

Noudatapa ohjettasi, ap.

Miksi? Mitä sillä tekisin?  Yliopistoon menen juuri siksi että aion hankkia akateemisen loppututkinnon.  Haluan sen itselleni, millään randomilla ukolla en siinä mitään tee.

Ja kun minulla on se tutkinto, kaikki   turhat  tyypit kaikkoaa ympäriltä.  Miehet ei kestä korkeasti koulutettua naista, se on paras  turhien tyyppien karkoite.

Mitä vuosisataa muuten  elät?

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä jos Stubbilla olis joku tatuoitu amisvaimo. Kyllä moni mieskin haluaa vaimoltaan tyylikkyyttä. Akateemisilta sit löytyy luonnostaan, koska akateemisiin opintoihin vaaditaan älykkyyttä, ja yliopistossa opitaan sivistystä.

Johan oli aivopieru.

Hyvä vinkki, itsekin suosittelen tätä kaikille! Kunpa joku olisi minullekin ajoissa kertonut, miten tärkeää on hoitaa tämä asia kuntoon, ettei tarvi tulevina vuosikymmeninä mitään amisperttejä deittailla Koska yhtäkään akateemista miestä ei ole deittimarkkinoilla tullut vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Mitä sillä tekisin?  Yliopistoon menen juuri siksi että aion hankkia akateemisen loppututkinnon.  Haluan sen itselleni, millään randomilla ukolla en siinä mitään tee.

Ja kun minulla on se tutkinto, kaikki   turhat  tyypit kaikkoaa ympäriltä.  Miehet ei kestä korkeasti koulutettua naista, se on paras  turhien tyyppien karkoite.

Mitä vuosisataa muuten  elät?

Minä taas kysyisin sinulta, mitä vuosisataa elät, jos sillä vuosisadalla miehet eivät kestä korkeasti koulutettua naista?

Ongelma on, että akateemisista miehistä suurin osa on insinöörejä sun muita vastaavia tampioita eivätkä kauheasti kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On huomattava se tosiasia, että älykkyys ei lisäänny koulutusasteen funktiona. Oppinut ihminen ei välttämättä ole lainkaan älykäs.

Suomessa valintakoe ja arvosanoilla pyrkiminen karsii ihmisiä tietyillä aloilla. Mutta onhan sitten näitä teologeja ja humanisteja, jotka ovat akateemisten pahnan pohjimmaisia ja älyltään lähempänä amista kuin akateemista huippua.

Miksi minusta, joka en ole tautaltani teologi, enkä edes humanisti tuntuu, että sinäkään et ole saanut suoritetuksi ensimmäistäkään opintopistettä sen paremmin humanistista kuin teologian alalta. - Sivusta ja ulkopuolelta on vain helppoa räksyttää vailla parempaa tietoa tai osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Estääkö akateeminen loppututkinto rupsahtamisen nelikymppisenä, kun lähdetään toiselle kierrokselle?

Ei estä, mutta tutkitusti korkeakoulutettujen avioliitot kestävät pidempään kuin alemmin koulutetuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.

Tuo on jännää, ja tuossa ollaan varmaankin tämän kohtaankin-ongelman ytimessä. Itse olen akateeminen nainen, ja mulle on tosi tärkeää että mies pystyy ymmärtämään samat käsitteet kuin minäkin. Vetovoima syntyy siitä ajatuksesta, että mies on vähintään yhtä fiksu.

Koulutus ei tee ihmisestä fiksua.

 

Mutta fiksu ihminen käyttää hyväkseen suomalaisen ilmaisen koulutuksen.

Peruskoulu on pakollinen. Siihen se ilmaisuus sitten melkein loppuukin. Täysi-ikäisenä ilmainen yliopisto- ja korkeakouluopiskelukaan ei käytännössä ole ilmaista, koska eläminen pitää maksaa jotenkin ja elintasosta pitää tinkiä.

Mikään ei ole ilmaista. Jokin saattaa olla maksutonta mutta joku muu sen silloinkin maksaa. Tässä tapauksessa veronmaksajat. Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopinnot eivät ole pelkästään maksuttomia, vaan veronmaksajat jopa maksavat sinulle siitä, että opiskelet. Sitä kutsutaan opintotueksi. Opintotuki on valtion opiskelijalle maksama tuki oppivelvollisuuden jälkeisien opintojen rahoittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.

Tuo on jännää, ja tuossa ollaan varmaankin tämän kohtaankin-ongelman ytimessä. Itse olen akateeminen nainen, ja mulle on tosi tärkeää että mies pystyy ymmärtämään samat käsitteet kuin minäkin. Vetovoima syntyy siitä ajatuksesta, että mies on vähintään yhtä fiksu.

Koulutus ei tee ihmisestä fiksua.

 

Mutta fiksu ihminen käyttää hyväkseen suomalaisen ilmaisen koulutuksen.

Vielä fiksumpi tajuaa koulutuksen olevan pääosin paskaa aivopesua.

Mitä aivopesua on esim. kemian opinnot tai dippainssin opinnot? Siellähän opetellaan matikkaa tai kemiaa ja ne ovat aika pitkälti faktapohjaisia asioita, ei niissä voi ketään aivopestä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Mitä sillä tekisin?  Yliopistoon menen juuri siksi että aion hankkia akateemisen loppututkinnon.  Haluan sen itselleni, millään randomilla ukolla en siinä mitään tee.

Ja kun minulla on se tutkinto, kaikki   turhat  tyypit kaikkoaa ympäriltä.  Miehet ei kestä korkeasti koulutettua naista, se on paras  turhien tyyppien karkoite.

Mitä vuosisataa muuten  elät?

Niin kuin sanottua, vietä kuule ihan rauhassa villiä sinkkuelämää yliopistossa. Mieli saattaa sitten yli kolmikymppisenä muuttua ja haluaakin parisuhteen ja perheen. Akateemiset miehet ovat silloin vain todella kiven alla, mutta jos sinulle kelpaa amis tai ei ollenkaan koulutettu mies, niin sitten ei ole hätää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.

Tuo on jännää, ja tuossa ollaan varmaankin tämän kohtaankin-ongelman ytimessä. Itse olen akateeminen nainen, ja mulle on tosi tärkeää että mies pystyy ymmärtämään samat käsitteet kuin minäkin. Vetovoima syntyy siitä ajatuksesta, että mies on vähintään yhtä fiksu.

Koulutus ei tee ihmisestä fiksua.

 

Mutta fiksu ihminen käyttää hyväkseen suomalaisen ilmaisen koulutuksen.

Vielä fiksumpi tajuaa koulutuksen olevan pääosin paskaa aiv

 

Alkaa olemaan täytetty jo, eläkeikä lähestyy.  Korkeakoulut ovat erikoistuneet muokkaamaan opiskelijoista hyviä virkamiehiä ja keskijohtoa. 

Öö, olin jo naimisissa kun menin nuorena naisena yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teknologian tohtori koulutukseltani, eikä naisen koulutusasteella ole minulle mitään merkitystä. Ihan muut asiat ratkaisevat lopulta parisuhdeasioissa.

Tuo on jännää, ja tuossa ollaan varmaankin tämän kohtaankin-ongelman ytimessä. Itse olen akateeminen nainen, ja mulle on tosi tärkeää että mies pystyy ymmärtämään samat käsitteet kuin minäkin. Vetovoima syntyy siitä ajatuksesta, että mies on vähintään yhtä fiksu.

Koulutus ei tee ihmisestä fiksua.

 

Mutta fiksu ihminen käyttää hyväkseen suomalaisen ilmaisen koulutuksen.

Vielä fiksumpi tajuaa koulutuksen olevan pääosin paskaa aiv

 

Heikot mielet tulevat aivopestyiksi mistä tahansa, eivätkä siksi uskalla katsoakaan yliopiston suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Mitä sillä tekisin?  Yliopistoon menen juuri siksi että aion hankkia akateemisen loppututkinnon.  Haluan sen itselleni, millään randomilla ukolla en siinä mitään tee.

Ja kun minulla on se tutkinto, kaikki   turhat  tyypit kaikkoaa ympäriltä.  Miehet ei kestä korkeasti koulutettua naista, se on paras  turhien tyyppien karkoite.

Mitä vuosisataa muuten  elät?

 

Niin kuin sanottua, vietä kuule ihan rauhassa villiä sinkkuelämää yliopistossa. Mieli saattaa sitten yli kolmikymppisenä muuttua ja haluaakin parisuhteen ja perheen. Akateemiset miehet ovat silloin vain todella kiven alla, mutta jos sinulle kelpaa amis tai ei ollenkaan koulutettu mies, niin sitten ei ole hätää.

 

Sinulla lienee omakohtaista kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä merkitystä sillä koulutuksella on?

Naisten hypergamiassa sillä on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Mitä sillä tekisin?  Yliopistoon menen juuri siksi että aion hankkia akateemisen loppututkinnon.  Haluan sen itselleni, millään randomilla ukolla en siinä mitään tee.

Ja kun minulla on se tutkinto, kaikki   turhat  tyypit kaikkoaa ympäriltä.  Miehet ei kestä korkeasti koulutettua naista, se on paras  turhien tyyppien karkoite.

Mitä vuosisataa muuten  elät?

 

Niin kuin sanottua, vietä kuule ihan rauhassa villiä sinkkuelämää yliopistossa. Mieli saattaa sitten yli kolmikymppisenä muuttua ja haluaakin parisuhteen ja perheen. Akateemiset miehet ovat silloin vain todella kiven alla, mutta jos sinulle kelpaa amis tai ei ollenkaan koulutettu mies, niin sitten ei ole hätää.

Mitä villiä on siinä, että paahtaa opintoja läpi ja kökkii jossain soluasunnossa?