Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla ei avioehtoa?
12.08.2024 |
Menimme naimisiin 16 vuotta sitten eikä kummallekaan tullut mieleen avioehto. Ei siis ole sitä edelleenkään. Kuinka monella ei sitä myöskään ole? Tuntuu, että aika monet sen nykyisin ottavat.
Kommentit (163)
"Okei, nyt ymmärrän. Siihen on jo etukäteen valittu luotettava henkilö. Viisasta. Tuossa onnettomuustapauksessa edunvalvojaksi tulee viran puolesta ammattilainen makselemaan laskut, eivät asiat ehdi mennä sentään aivan pieleen. Tapahtuuhan noita kammottavia onnettomuuksia joka päivä tai muistisairaus iskee jo melko nuorena yllättäen. Suurkiitos vastauksesta!"
No toki jos luotat niihin viran puolesta "ammattilaisiin" niin fine. Mutta jos sinulla on puoliso, niin hänen elämänsä saattaa vaikeutua siitä merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja ei se avioehto enää mikään jumalan sana ole. Jos se on kohtuuton toista osapuolta kohtaan niin sitä voi kohtuullistaa. Eli jos vaikka omaisuus olisi vain toisen avioehdon perusteella niin oikeus voi määrätä osan sille toiselle. Riippuen olosuhteista. Vaikka 30 vuoden avioliiton jälkeen kumpikaan ei joudu lähtemään 2 kättä heiluttaen vaikka avioehdossa lukisi mitä. Tietäkää oikeutenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman avioehtoa naimisiin menneet, oletteko henkisesti varautuneet siihen, että vaikka jossain vaiheessa pitkää liittoa toinen ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron. Samalla tunnustaa pettäneensä koko liiton ajan. Pystyttekö hymyssäsuin sanomaan, että tottakai omaisuus laitetaan puoliksi ja onnea uudelle parille? Olette vaikka ennen sitä saaneet ihan mukavan perinnön ja sekin menee puoliksi. Ette näe tässä mitään väärää? Ette katkeroidu? Ette kadu sinisilmäisyyttänne olla ilman avioehtoa vaikka olette erotessa se, joka maksaa oppirahat eroavalle petturille?
Kun sellaista perintöä ei ole tulossa. Ja kun kaikki on yhdessä liiton aikana hankittu, niin erotessa kumpikin saa puolet, mitä se avioehto auttaa asiaan?
No vaikka yhteinen omakotitalo omaisuutena ja erotessa jompikumpi jää siihen asumaan, jos ei mene kaupaksi. Silloin asumaan jäävän pitäisi maksaa puolet oletetusta arvosta poismuuttavalle, mutta kun ei ole varaa maksaa mitään eikä lainaa halua ottaa. Avioehto pakottaisi jakamaan tuon talon ja siihen jäävän ottamaan lainaa maksaakseen toiselle kuuluvan osuuden. Tottakai tuokaan ei välttämättä ole mahdollista, jos taloa vastaan ei saa lainaa. Hankalia juttuja nämä erotilanteet.
Tarkoitin vaan, että aina ei ole mahdollista saada sitä itselle kuuluvaa puolikasta omaisuudesta. Vanha kansa pysyi yhdessä hyvät ja huonot ajat kunnes kuolema erotti. Nykyään erotaan, jos löytää jonkun muka paremman ja entinen saa jäädä tai naama muuten vaan kyllästyttää. Onnekkaita ne, jotka eivät eroa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ei se avioehto enää mikään jumalan sana ole. Jos se on kohtuuton toista osapuolta kohtaan niin sitä voi kohtuullistaa. Eli jos vaikka omaisuus olisi vain toisen avioehdon perusteella niin oikeus voi määrätä osan sille toiselle. Riippuen olosuhteista. Vaikka 30 vuoden avioliiton jälkeen kumpikaan ei joudu lähtemään 2 kättä heiluttaen vaikka avioehdossa lukisi mitä. Tietäkää oikeutenne!
Kukaan ei halua turhaan tapella käräjillä kuin entinen jääkiekkoilija. Parempi uusia avioehto elämäntilanteiden muuttuessa, jos sellaisen haluaa tehdä.
Omaisuus menee puoliksi oli eron syy mikä hyvänsä. Näin se nyt vaan on ja yhteinen päätös. Ei ole mitään sun, mun ja meidän vaan kaikki on meidän yhteistä. Ollaan hyvä tiimi. Omaisuutta kertynyt köyhästä opiskeluajasta vauraakseen keski-ikään. Yhdessä ollaan tämä saatu aikaan. Ja lapset kaupan päälle. Jos toiselle ei enää kelpaa niin lusikat puoliksi ja heippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole avioehtoa, yhdessä 22 vuotta. Yhteinen omaisuus ja yhdessä kerätty, keskimäärin saman verran ollaan tuotu talouteen rahaa. Juuri tässä mietin että minulle käy ihan hyvin omaisuuden puolittaminen, ei ole mitään tunnesidettä mihinkään omaisuuslajiimme tai tuleviin perintöihin. Ehkä jos olisi joku suvun mökki tai tila tai muu vastaava niin sitten olisi tilanne eri.
Me asutaan mun omistamalla sukutilalla. Avioehtoa ei ole mutta se sopimus on että jos ero tulee, minulla on yksinoikeus taloon ja miehellä moottoripyörään ja autoon. Ei tasan halua että alan riidellä hänelle niin tärkeästä pyörästä 😉 Yhdessä yli 30 vuotta, eikä ole eroa tulollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman avioehtoa naimisiin menneet, oletteko henkisesti varautuneet siihen, että vaikka jossain vaiheessa pitkää liittoa toinen ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron. Samalla tunnustaa pettäneensä koko liiton ajan. Pystyttekö hymyssäsuin sanomaan, että tottakai omaisuus laitetaan puoliksi ja onnea uudelle parille? Olette vaikka ennen sitä saaneet ihan mukavan perinnön ja sekin menee puoliksi. Ette näe tässä mitään väärää? Ette katkeroidu? Ette kadu sinisilmäisyyttänne olla ilman avioehtoa vaikka olette erotessa se, joka maksaa oppirahat eroavalle petturille?
Ei ole miljoonaperintöä tiedossa. Ihan on harkittu ja hyväksytty päätös tämä. Ja on helpottanut arkielämää suuresti, kun koko yhdessäolon ajan on kaikki rahat olleet yhteisiä. Näin on menty ja näin mennään, kitise sinä ihan rauhassa vaan.
En minä kitise yhtään mitään, kunhan esitän kysymyksiä. Vai onko niihin hieman vaikea vastata, kun hyökkäät kyselijän kimppuun, aikuinen ihminen, hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin moniko suostuu uusimaan sitä avioehtoa kesken liiton varsinkin jos se onkin itselle epäedullinen tai jo ero mielessä?
"En minä kitise yhtään mitään, kunhan esitän kysymyksiä. Vai onko niihin hieman vaikea vastata, kun hyökkäät kyselijän kimppuun, aikuinen ihminen, hyi."
Vastattu on, mutta silti vaan vänkäät. Lopeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tietenkin. Kumpikin pitää tulevan perintönsä jakamattomana.
Me taas käytämme yhdessä kummankin perinnön. Lisäksi olemme saaneet testamentatun omaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Niin moniko suostuu uusimaan sitä avioehtoa kesken liiton varsinkin jos se onkin itselle epäedullinen tai jo ero mielessä?
Aika monikin. Jopa juuri ennen eroa. Ja jos ei suostu, sitten mennään vanhalla. Joten kannattaa tehdä se hyvin, jos ei halua puolittaa omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Okei, nyt ymmärrän. Siihen on jo etukäteen valittu luotettava henkilö. Viisasta. Tuossa onnettomuustapauksessa edunvalvojaksi tulee viran puolesta ammattilainen makselemaan laskut, eivät asiat ehdi mennä sentään aivan pieleen. Tapahtuuhan noita kammottavia onnettomuuksia joka päivä tai muistisairaus iskee jo melko nuorena yllättäen. Suurkiitos vastauksesta!"
No toki jos luotat niihin viran puolesta "ammattilaisiin" niin fine. Mutta jos sinulla on puoliso, niin hänen elämänsä saattaa vaikeutua siitä merkittävästi.
Ei ammattilaiset väkisin tunge haittaamaan puolison elämää. Heillä on taatusti ihan tarpeeksi töitä muutenkin. Esimerkkitapaus oli henkilöstä, jolla ei ole ketään, joka alkaisi raha-asioitani hoitamaan minun maatessa koomassa. Ja kyllä, ammattilaiset hoitavat työnsä hyvin niinkuin kuuluukin. Heidän tekemänsä tilinpäätös annetaan eteenpäin tarkastettavaksi eli heilläkin on tiukka valvonta, muutenhan he voisivat käyttä rahat vaikka itseensä. Sama koskee puolisoa, joka DVV:ltä hakee lupaa edunvalvontaan ja tekee vuositilin lähetettäväksi DVV:n tarkastettavaksi. Siinä ei puolison rahoilla hilluta pitkinpoikin kapakoita ja tuhlata hänen rahojaan.
Ei tarvitse ainakaan minua tässäkään asiassa neuvoa ja opastaa. On ok tehdä erilaisia ratkaisuja ja päätöksiä. Meillä ei ole avioehtoa eikä tule. Tämä päätös on tehty yhdessä täysissä ruumiin ja sielun voimissa hyvässä ymmärryksessä jo yli 30 vuotta sitten. Kiitos kun ymmärrät etkä tuputa omia valintojasi minulle. En minäkään kiellä ketään tekemästä avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme tasan yhtä rahattomia, kun yhteen mentiin, ja päätettiin silloin että kaikki mitä tienataan, on yhteistä. Ja se päätös pitää. Jos tulisi ero, niin tietenkin omaisuus menisi puoliksi. Se on kummallekin ihan ok edelleen.
Mikä tässä harmittaa näitä avioehdon tehneitä? Oletteko jäämässä tappiolle vai?
Ei ole. Menimme todella nuorena ja köyhinä naimisiin, nyt olemme n. 40 pariskunta ja olleet puolet elämästämme yhdessä ja omaisuus n. miljoona. Olemme yrittäjiä ja jos eroaisimme, niin kyllä kaikki puoliksi menee niin kuin kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole avioehtoa, yhdessä 22 vuotta. Yhteinen omaisuus ja yhdessä kerätty, keskimäärin saman verran ollaan tuotu talouteen rahaa. Juuri tässä mietin että minulle käy ihan hyvin omaisuuden puolittaminen, ei ole mitään tunnesidettä mihinkään omaisuuslajiimme tai tuleviin perintöihin. Ehkä jos olisi joku suvun mökki tai tila tai muu vastaava niin sitten olisi tilanne eri.
Me asutaan mun omistamalla sukutilalla. Avioehtoa ei ole mutta se sopimus on että jos ero tulee, minulla on yksinoikeus taloon ja miehellä moottoripyörään ja autoon. Ei tasan halua että alan riidellä hänelle niin tärkeästä pyörästä 😉 Yhdessä yli 30 vuotta, eikä ole eroa tulollaan.
On teillä sopimus ja vielä kuvittelette sen pätevän. No autuaita ovat tietämättömät. Hakiessanne mahdollista avioeroa syystä tai toisesta (toivottavasti ei tarvitse) sinä joudut varakkaampana maksamaan tasinkoa puolisollesi sukutilasi arvon mukaan. Sinuna tekisin kyllä avioehdon, mikäli et halua, että tila jaetaan puoliksi. Onnea vaan liitollenne, vaikutat hyvin onnelliselta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole avioehtoa, yhdessä 22 vuotta. Yhteinen omaisuus ja yhdessä kerätty, keskimäärin saman verran ollaan tuotu talouteen rahaa. Juuri tässä mietin että minulle käy ihan hyvin omaisuuden puolittaminen, ei ole mitään tunnesidettä mihinkään omaisuuslajiimme tai tuleviin perintöihin. Ehkä jos olisi joku suvun mökki tai tila tai muu vastaava niin sitten olisi tilanne eri.
Me asutaan mun omistamalla sukutilalla. Avioehtoa ei ole mutta se sopimus on että jos ero tulee, minulla on yksinoikeus taloon ja miehellä moottoripyörään ja autoon. Ei tasan halua että alan riidellä hänelle niin tärkeästä pyörästä 😉 Yhdessä yli 30 vuotta, eikä ole eroa tulollaan.
Että ihan suullisesti on sovittu että toinen saa pitää mahdollisesti miljoona-arvoisen tilan ja toinen saa moottoripyörän ja auton... ihannetilanteessa tietysti toimii, mutta aina välillä kyllä hirvittää/huvittaa näitä mielipiteitä lukea. Omassa tuttavapiirissäkin ollut näitä tapauksia missä se ero ei ole sitten niin siististi mennytkään vaikka kuinka on jotain rakkauden huumassa sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman avioehtoa naimisiin menneet, oletteko henkisesti varautuneet siihen, että vaikka jossain vaiheessa pitkää liittoa toinen ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron. Samalla tunnustaa pettäneensä koko liiton ajan. Pystyttekö hymyssäsuin sanomaan, että tottakai omaisuus laitetaan puoliksi ja onnea uudelle parille? Olette vaikka ennen sitä saaneet ihan mukavan perinnön ja sekin menee puoliksi. Ette näe tässä mitään väärää? Ette katkeroidu? Ette kadu sinisilmäisyyttänne olla ilman avioehtoa vaikka olette erotessa se, joka maksaa oppirahat eroavalle petturille?
Kun sellaista perintöä ei ole tulossa. Ja kun kaikki on yhdessä liiton aikana hankittu, niin erotessa kumpikin saa puolet, mitä se avioehto auttaa asiaan?
No vaikka yhteinen omakotitalo omaisuutena ja erotessa jompikumpi jää siihen asumaan, josei mene kaupaksi. Silloin asumaan jäävän pitäisi maksaa puolet oletetusta arvosta poismuuttavalle, mutta kun ei ole varaa maksaa mitään eikä lainaa halua ottaa. Avioehto pakottaisi jakamaan tuon talon ja siihen jäävän ottamaan lainaa maksaakseen toiselle kuuluvan osuuden. Tottakai tuokaan ei välttämättä ole mahdollista, jos taloa vastaan ei saa lainaa. Hankalia juttuja nämä erotilanteet.
EI tuossa tilanteessa avioehto vaikuta yhtään mitään, jos omakotitalo on molempien nimissä. Ihan yhtä helppoa tai vaikeaa sen poismuuttavan on saada rahansa, oli sitten avioehtoa tai ei.
Naimisissa 51 v. Ei avioehtoa koska köyhänä aloitettiin ja yhdessä työssäkäyden hankittu omaisuus. Lahdilla kyllä avioehdot koska perivät meidät. Omaisuutta kyllä jo siirretty lapsille.
Jos on kerran päätetty, että omaisuus menee puoliksi, se menee puoliksi vaikka jompikumpi pettäisi. Meidän tapauksessa omaisuus on yhdessä tasapuolisesti kerrytetty. Joten ei minulla ole osuutta miehen puoleen, vaikka hänellä olisi sata salasuhdetta.